Harkkakisat

Jotenkin en enää osannut piirtää harkkakisojen rataa, vaikka vasta sieltä kotiuduttiin. Jotenkin näin kuitenkin:

Kerrankin rata, jonka jopa minä muistin. Trau oli hallissa vähän hämillään koira- ja ihmismäärästä, muttei häiriintynyt siitä onneksi yhtään, teki mun kanssa ja unohti muut heti kun sai muuta ajateltavaa. Ennen radalle menemistä vuoroa odotellessa neiti innokas ehti jo mm. kiipeämään maxikoirien pöydälle. Ehkä sillä on kevyt olo, kun valtaosa sen turkista asuu nykyään mun vaatteissa ja sängyssä..? Vauhtia ainakin riitti. Kaksi rataa, molemmilla kerroilla pysyi tosi kivasti lähdössä, vaikka siitä ollaankin välillä vähän keskusteltu.

Musta tuntuu edelleen, että tuo koira juoksee joka kerta vain kovempaa. Ekalla radalla juoksi heti ekan putken ohi, yritin ehtiä pitkälle ja ilmeisesti sitten Traun mielestä liian pitkälle. Alkuperäinen ajatus oli tehdä valssi nelosen jälkeen, ei mitään mahdollisuutta ehtiä. Vitosen jälkeen sitten, hyvin kömpelö ja koira melkein jaloissa pyörimässä. 14 jälkeen sama juttu, saattelin 13 hypylle (ei se niitä ennen oo itsenäisesti hakenut!) ja tuli vähän turhan kova kiire. No, viidellä virhepisteellä selvittiin mun hitaudesta huolimatta.

Toisella radalla muistin saatella kunnolla ensimmäiseen putkeen, ja sählättiin samat kohdat kuin ekallakin radalla. Hetken ajattelin persjättöä, mutta jos sen tekee Traun lähellä, niin ei varmasti vaihda puolta. Kauempaa tehtynä kyllä toimii. Jostain napattiin taas se vitonen.

Mutta oli ratojen jälkeen ehkä jopa parempi fiilis kuin olisi ollut nollien jälkeen. Toka rata olisi varmaan ollut nolla, jos ei corgi olisi kipittänyt niin kovaa. Mieluummin se vauhti ja into :D Haki esteitä (ekaa putkea lukuunottamatta) taas yllättävän hyvin, mun tehtävä oli lähinnä juosta oikeaan suuntaan ja yrittää ehtiä ohjauksiin ajoissa. Loppusuoralla jäin vähän jälkeen, mutta Trauhan suoritti viimeisenkin esteen iloisesti mun hitaudesta välittämättä. Eikä me sitten lopulta ajallisesti jääty nopeimmasta kuin vähän reilulla kolmella sekunnilla, ja tämä nopein oli sentään varsin näppärä suomenlapinkoira. Ehkä olen turhaan huolehtinut siitä, ettei Traun vauhti riitä. Mun vauhti se on joka ei riitä...

Nyt pakataan tavarat autoon ja aamulla suunnistetaan Euraan, mietitään treenijuttuja taas joskus ensi viikon loppupuolella.

Parin vuoden takaa, mutta menkööt nyt tämän kerran. Tuolla jäätikössä uusiakaan kuvia oteta
(eikä karvoja varistava corgi ole kovin kaunis näky).

Treenataan taas!

Pieni tauko teki hyvää. Viime viikolla käytiin kahteen kertaan hallilla, teknisten ongelmien takia vaan jäi päivittämättä tänne. Keskiviikkona kaverin kanssa, löydettiin sieltä valmis rata numeroineen, joten käytettiin sitä. Trau teki koko rataa, pätkäistiin vain kepit pois, ja Tore peräti kahta pientä pätkää, joista etenkin videolla näkyvä oli hieman hankala keepikselle :D Trau teki lisäksi vähän vinokeppejä, mutta ne on sille ilmeisesti aika hankalat, jos niitä vähänkin nostaa. Se ei lyhyiden kinttujensa takia pysty juoksemaan keskellä suoraan, joten taidetaan unohtaa vinot ainakin hetkeksi ja jatkaa keppitreeniä muilla keinoin.

Huomatkaa videolla ohjaajan radan unohtaminen korjauksineen:

Ja perjantain Traun ohjatut:

Vähän taas muokattiin rataa, tehtiin kahdessa pätkässä. 1-14, ja toisella pätkällä 14 ja 13 väärästä suunnasta, että päästiin jatkamaan rata loppuun. Kiva, sujuva rata. Kasiputki oli ainoa missä Trau vähän kyseli, se ei vaan siedä sitä että mun vauhti hidastuu ennen putkea. Mutta hirmu hyvin se jo hakee itse esteitä!

Loppuun kokeiltiin korkeaa A:ta, mutta tultiin siihen tulokseen, että tehdään sitä itsekseen alkuun toisella kentällä, josta löytyy kumirouhepintaiset kontaktit, kun niissä on enemmän pitoa tassuille. Trauhan aina uusilla esteillä hidastaa kysymään multa että niin tännekö, niin ei tuolla vakikentällä oleva A toimi vielä kovin hyvin, tassut luistaa siinä jos vähänkin hidastaa. On se sen pari kertaa mennyt, mutta kokeillaan hakea varmuutta ja vauhtia ensin vähän pitävämmällä esteellä. Tore oli mukana hengailemassa ja teki vähän rallattelujuttuja, sekä kertoi kaikille kovaan ääneen olevansa paikalla.

Tälläkin viikolla ollaan jo ehditty kahteen kertaan hallille. Eilen oli Toren ohjatut rallyt, tehtiin pientä ratapätkää ja yksittäisenä muutamia ylempien luokkien kylttejä. Ratapätkässä ei mitään valittamista, vaikka kyllä Toresta taas huomasi, että pidemmät seuruupätkät on sille aika tylsää. Yksittäisenä tehtiin mm. saksalaista oikean puolen seuruusta, keepiksellä vaan on vasemmalla puolella seuraaminen niin vahvana, että meni vähän pelleilyksi :D Keepis on myös ollut liikaa huskyjen seurassa, koska piti kauniin ulvontakonsertin vuoroa odotellessa...

Tänään käytiin keskenämme hallilla. Sopivasti kaveri oli lähdössä jäähdyttelylenkille juuri, kun ajettiin hallin pihaan. Pääsi paimenet rälläämään kavereiden kanssa pahimmat energiat pois ennen treeniä. Molemmat teki vähän keinua ja keppejä, keinu on molemmilla aika hyvällä mallilla. Tore sai tehdä vinokeppejä, kun ne siinä keskellä kenttää tyrkyllä olivat. Ei siinä mitään, kokeilumielessä jätin liinan pois ja mun hommaksi jäikin vain käydä tiputtamassa lisää nameja targetille, Tore hoiti itsekseen loput. Vaikkei se ole koko keppejä nähnyt pitkään aikaan, oli niiden idea jossain muistissa. Kyllä ne jo melkein suoriksi uskalsi nostaa.

Traun kanssa vaihdettiin keppien kanssa taktiikkaa ihan kokonaan. Sen ensimmäinen koutsi neuvoi joskus opettamaan kepit naksuttimella, ja sitähän me lähdettiin kokeilemaan. Pari toistoa ja kepit sujuikin jo rauhallisella vauhdilla ihan sillä, että kävelin vieressä kehumassa. Eiköhän me vihdoin löydetty se Traulle sopivin tapa! Verkoistahan se tulee yli, vinot on vaikeet, kakskakkosilla ollaan jonkun verran tehty, mutta niihin sopivia keppejä ei hallilta löydy. Porukoiden pihasta kyllä, muttei niitäkään näin talvella voi käyttää.

Agihommien jälkeen jäi vielä hetki aikaa, joten Toren kanssa vahvisteltiin oikealla puolella seuraamista. On sekin idea siellä jossain, mutta tosi helposti lähtee tarjoamaan vasenta puolta, jos on vähänkään epävarma. Ei meillä onneksi mikään kiire sen kanssa ole.

Torstaina käydään vielä Traun kanssa pyörähtämässä oman agiporukan harkkakisoissa, perjantaina käännetään taas auton nokka kohti Euraa ja unohdetaan treenailut ainakin muutamaksi päiväksi.

Lomailua

Ajeltiin pari viikkoa sitten Euraan, lyhyelle visiitille mukamas. Ihanan luotettava auto kuitenkin vaati taas laittoa ja on vasta nyt vihdoin kunnossa. Tulikin siis vähän pidempi reissu, josta bloggaustaukokin johtuu. Tyhmänä en ottanut edes kameraa mukaan.

Koirilla on kuitenkin ollut kivaa! Ovat päässeet useampaan kertaan rälläämään kaverin huskyjengin kanssa. Molemmat juoksee ja leikkii niiden kanssa enemmän nyt, kun yksi koirista ei kulje samoilla lenkeillä mukana. Nuori uros, jolla on alusta asti ollut pientä pullistelua Toren kanssa, vaikkeivät ole koskaan yhteen ottaneetkaan. Ja jonka mielestä Trau on kiva suututtaa hyppimällä sen päällä. Eikä Jedin mielestä koskaan saa tapahtua mitään hauskaa ilman hänen läsnäoloaan (kuulosti nyt ihan Traulta). Muutama lenkki ilman Jediä ja johan siellä rallitettiin ihan kunnolla. Torekin uskalsi irrota yllättävän kauas, pari kertaa piti jopa vähän muistutella. Yhdellä lenkillä nähtiin myös peura, joka kiisi tien yli ehkä 20m edestämme. Ei koirat siitä mitään, vähän kävivät jälkiä haistamassa.

Peuraa jännittävämpi oli kettu porukoiden viereisessä metsässä. Yhtenä iltana metsässä tuli vastaan silmät (aina yhtä mukavaa), joku eläin joka ei näyttänyt meitä pelkäävän. Seuraavana iltana lähdettiin lenkille, joka ei sitten oikeastaan lenkki ollutkaan. Ihmettelin jo alkumatkasta, että kamalasti nuo koirat jotain haistelee ja kyttäilee. Eiköhän lyhyen matkan kävelyn jälkeen ala kuulua tälläinen (videolla heti ensimmäinen) huuto ihan vierestä. En heti osannut yhdistää ääntä kettuun ja koirilla alkoi olla suunta takaisin sisälle, joten lenkki jäi hyvin lyhyeksi. Muutama päivä eteenpäin samainen kettu huuteli siellä taas, ei oltu metsässä asti silloin, mutta kyllä ääni vähän taisi koiria stressata silloinkin. 

Saatiin myös viikko sitten molemmille isot hirvenluut kaluttaviksi. Kerrankin sen verran isoja (ja lihaisia!) luita, ettei tarvinnut erittäin ahneiden paimenten kanssa vahtia koko ajan vieressä, koska siellä on joku luunpala kurkussa. Kummankaan mahatkaan ei reagoineet luihin mitenkään, vaikka eivät olekaan niihin tottuneet.

Yritän vihdoin ensi viikolla aktivoitua kunnolla blogin kanssa, kunhan päästään takaisin kotiin ja tietenkin hallille treenailemaan. Jos nyt ei tarvitsisi enää joka kerta lähtiessä jännittää, lähteekö auto käyntiin, niin saattaa treenimotivaatiokin taas vähän nousta :D

Treenimotivaatio hoi

Ostetaan lisää motivaatiota harrastuksiin! Tosin taitaa aika monilla olla tällä hetkellä samaa ongelmaa. Ulkona on pimeää, kylmää ja märkää, yleensä myös niin kova tuuli ettei pystyssä pysy. Siellä ei treenata koska omistajan mukavuudenhalu, tosin ei koiratkaan tunnu näiden kelien faneja olevan. Yksikin päivä lenkillä yrittivät hinata vain kotiinpäin jokaisesta risteyksestä, Tore olisi mielellään kääntynyt takaisin sisälle heti ulko-ovelta. Sisällä ei ole tilaa mihinkään isompaan, jotain yksittäisiä rallyliikkeitä sentään välillä tehdään molempien kanssa. Dobopallo on sentään ahkerassa käytössä. Hallille ei jaksa jatkuvasti ajella, etenkään nyt kun auto tuo taas omat jännityksensä asiaan.

Torenkin motivaatio rallyyn on hukassa. Se on niin mun peili. Pitänee tehdä vain pikkujuttuja superpalkalla. Vauhtilajeissa tuo omimmillaan on, mutta agiliidot on varsin rajoitettuja etenkin nyt, kun odotellaan aikaa osteopaatille, alkaa näyttämään vähän siltä että tulee tarpeeseen se. Vetolajeihin ei oo oikeen kelejä. Tai tällä viikolla olisi ollut, mutta tottakai olin juuri ne pari paremman kelin päivää sen verran kipeänä, ettei canicrossailu kuulostanut kovin houkuttelevalta idealta, ja pyörää mulla ei täällä tällä hetkellä ole. Nyt siellä on taas sen verran liukasta, etten kyllä Toren vauhdissa juokse. Jotain valkoistakin oli ilmestynyt yöllä taas maahan, mutta huomenna sataa taas tuttuun tapaan vettä.

Trau sentään tekee omalla innollaan, sen mielestä kurakelit on ihan ok. Siis siihen asti kunnes käsketään suihkuun. Viime viikon treenien ratapätkä näytti tältä:

Vauhtia riitti, mulla oli taas vaikeuksia pysyä perässä. Estehakuisuutta on selvästi saatu paljon lisää, ei tarvitse enää saatella kovin pitkälle. Ehkä se irtoaminenkin sieltä joskus löytyy? A oli matalana ja vitsi miten hyvät kontaktit tolla on, ei (ainakaan vielä) mitään ajatustakaan hypätä alas, vaan juoksee ihan nätisti. Puomillakin vauhtia riittää, mutta kuitenkin ihan järki päässä, ei mitään aivotonta kaahotusta. Ei enempää kerrottavaa, koska tästä radasta on jo viikko aikaa...

Tänään jatkettiin ylläolevalla radalla. Oltiin vähän myöhässä, joten rataantutustuminen jäi vähän vaiheeseen. Kepit tekevillä oli vähän eri rata kuin meillä, joten ekalla radalla teinkin mustapohjaisen kympin kun kaikki muutkin :D No ei mitään, välistävedot on olleet Traulle vaikeita mutta tämähän sujui. Vauhtia ei puuttunut tälläkään kerralla, jotain äänenkäyttöäkin oli havaittavissa. Putket haki taas yllättävän kaukaa, ainoastaan 11-12 välissä meinasi tupsahtaa jalkoihin kysymään että hei hidas ihminen mihin sitten mennään.

Tore oli mukana, tehtiin siinä sivussa vähän rallytreeniä, eteenmenotkin alkaa sujua ilman kädellä ohjausta. Vähän oli keskittymiskyky kyllä keepiksellä hukassa, joten mitään sen hankalampaa ei sitten tehtykään. Ehdittiin vielä juoksemaan pari putkea ja kokeiltiin onko 2o2o muistissa puomin alastulolla. Hienosti keepis istua törrötti kontaktipinnalla. Löytyi sieltä oikeakin asento hetken muistuttelun jälkeen.

Molemmat kävivät myös viime viikon maanantaina eläinlääkärissä. Torella on nyt närästyslääkkeet käytössä, tosin niitä ennen testattiin melatoniinia hetki ja se tuntui auttavan ihan yhtä paljon kuin lääkkeetkin, joten palataan takaisin siihen jos oireet lääkekuurin jälkeen palaavat. Trau tuli siinä sivussa käynnille mukaan punaisen ja vuotavan silmänsä kanssa ja sai parit silmätipat matkaan mukaan. Todennäköisesti metsässä rällätessään osunut johonkin oksaan. Silmä on taas kunnossa eikä Tore ole närästellyt lääkkeiden kanssa juurikaan, jotain tosi lievää nieleskelyä ollut pari kertaa. Voiton puolella ollaan, toivottavasti.

Pari viikkoa sitten oli näääin paljon lunta, ehkä ne vielä joskus takaisin saadaan:

Neljä vuotta sitten

Ja eilen...

Perjantain agiliidot

Kiva, vauhdikas rata. Ekalla yrityksellä unohdin 13 hypyllä minne suuntaan piti jatkaa, joten siihen suunniteltu valssi jäi tekemättä. Saatiin kuitenkin puhdas rata tehtyä hetken mietintätuokiosta huolimatta. Toisella yrityksellä ehdin tekemään valssin, mutta corgipa katosikin putkeen. Samoin kuin seuraavalla yrityksellä... No, kolmas kerta toden sanoi ja onnistui sekin lopulta. En olisi alkuvuonna uskonut, että Trau vielä joskus painaa täysillä putkeen vahingossa, kun ei silloin hakenut niitä ollenkaan. Että tavallaan kai edistystä tämäkin ;)

Paineli tosiaan täysillä, haki esteet pelottavan hyvin ja mitä koutsille siinä sanoinkin, tuntui hetkittäin vähän samalta kuin Tore. 13 takaakiertoon piti ohjata tarkasti, mutta muuten sai vaan juosta sen suuremmin miettimättä.

Loppuun vähän estetreeniä, kaivettiin pitkästä aikaa rengas esille. Ei olla varmaan pariin kuukauteen sitä tehty, joten muistuteltiin aluksi yksittäisenä, eihän siinä mitään. Hypyn kautta muutama kerta ja vauhtia riitti siinäkin hommassa. Vähän turhan paljon sähläystä namien perään ja kerran osuikin renkaan alareunaan, muttei onneksi ottanut siitä nokkiinsa.

Huomenna Tore pääsee taas rallattelemaan ohjatusti, josko pysyisi se nokkakin jo irti lattiasta, kun halli on jo tullut tutummaksi.

Meillä on taas talvi, joten pakolliset lumikuvat:

Hullut hallilla

Pitihän sitä suunnistaa hallille heti kun hallikortti astui voimaan. Varsin lennokkaat koirat mulla oli mukana, huomaa kyllä että ollaan liikuttu vähän vähemmän kuin normaalisti. Ei vaan tuolla pimeässä, kylmässä ja märässä lenkkeily aina innosta. Hallilla tosin oli tänäänkin vähän lunta maassa, ehkä sitä huomenna saadaan taas tännekin.

Kerrankin mulla oli kunnollinen valmis suunnitelma ja onnistuin jopa pysymään siinä. Trau jatkoi parin viikon takaisella teemalla, kerrattiin vähän että musta poispäinkin voi hypätä. Niiden lisäksi pieni hyvänmielen putkirallattelu ja keinua, joka ilmeisesti sujuukin jo ihan omalla painolla ilman, että kenenkään tarvitsee olla toista päätä laskemassa. Sen kokeileminen taisi jännittää omistajaa enemmän kuin koiraa, yhden keinukammoisen kanssa treenanneena.

Tore rallyili, tosin vähän turhan lennokkaasti ja esimerkiksi mun ympäri kiertämisistä tuli aika laajoja. Putkirallateltiin senkin kanssa ja kokeiltiin keinua pari kertaa, sekään ole sitä ennen ilman apuja tehnyt mutta ihan kivastihan se sujui, vähän sähläten vain. Mun tosiaan piti jarruttaa vähän vastaan, mutta keepis painoi niin kovaa vauhtia ettei siinä mitään ehtinyt. Jatkettiinkin hommaa erittäin namiavusteisesti, niin löytyi vähän järkeä siihenkin hommaan.

Treenausten jälkeen hurtat vetivät vielä kunnon rallit. Saatiin olla hallilla ihan keskenämme, joten päästin ne mukaan apureiksi esteitä keräilemään. Apureista tosin oli enemmän haittaa kuin hyötyä, kun sai esteitä kannellessa väistellä täysillä juoksevia koiria...

Sen pidemmittä puheitta, videokamera oli hetken tauon jälkeen mukana. Huomatkaa ensimmäisellä leikkipätkällä Toren uudet pinkit valjaat, jotka käytiin eilen sille hakemassa. Ei tarvitse enää treeneissä seinään kiinnitettynä riuhtoa pannassa.

Kannattaa taas muistaa klikata HD päälle:

Lihashuoltoa ja treenejä

Tore pompotteli takajalkojaan taas keskiviikkona pitkän tauon jälkeen. Mitään normaalista poikkeavaa ei olla tehty ja agissakin se on ollut mukana vain pari kertaa (ja niistäkin jo hetki aikaa), eikä kummallakaan kerralla tehnyt paljoakaan. Ilmeisesti se sitten vaan vaatii säännöllistä osteopatiaa teki mitä hyvänsä. Pitää taas varailla sinne aikaa.

Hieroin kuitenkin molemmat pompottelulenkin jälkeen läpi. Traulla ei tälläkään kerralla mitään kummempaa, niskaa sai hetken pyöritellä ja lapojen takana pientä kireyttä, ei mitään muuta. Tore taas, hierottu viimeksi kolme viikkoa sitten ja oli taas koko koira aika juntturassa. Etupäässä nyt ei mitään normaaleita kireyksiä isompaa ollut, selästä SI-nivelen alueelta tuli kivat rutinat eikä reidetkään mitenkään jumittomat olleet. Keskityin kuitenkin enemmän selkään, sieltä ne sen jumit kuitenkin lähtee, availlaan reidet viikonloppuna. Jos siellä nyt SI-nivelessä taas jotain vinoutta on, niin jumiutuuhan se todennäköisesti aika nopeasti uudelleen, mutta mennään tiheällä hierontavälillä taas osteopaattikäyntiin asti, jos sillä saisi pidettyä oireet edes jotenkin kurissa.

Pari päivää saatiin tällä viikolla nauttia lumesta, eilen saatiin taas vettä...

Torella oli maanantaina ohjatut rallytreenit. Tehtiin muutamia yksittäisiä uusia liikkeitä, peruuttelin peilin edessä (miten ne askeleet onkin niin vaikeaa laskea oikein!) ja loppuun lyhyt kisanomainen ratapätkä. Vieras halli ja Toren lempparikaveri samassa ryhmässä, mutta keepis malttoi silti keskittyä loistavasti. Mitä nyt pari kertaa meinasi hajut viedä pienen keepiksen mukanaan. Treenien jälkeen pimeässä onnistuin tiputtamaan avaimet nurmikolle, mutta herra keepishän kävi etsintäreissulla heti katsomassa että hei, täällä maassa on jotain tuttua. Sen jälkeen ollaan tutustuttu esine-etsintään...

Trau kävi tänään agiliitelemässä:

Tehtiin ensin 6-23, täyskorkea A kun on vielä työn alla. Traulla meni lujaa, mulla ei. Pitäisi kuulemma juosta eikä hölkkäillä... Ja sen radankin voisi yrittää opetella niin, ettei tarvitse pysähtyä muutamaa kertaa ihmettelemään. Hupsis. Haki seiskaputken pelottavan hyvin, puomi löytyi ilman mitään ihmettelyjä, tuli 13 putkesta seuraavalle hypylle tosi kivasti, vaikka olinkin odottamassa kauempana. 16 oli vähän vaikea, ne hypyt poispäin musta on Traulle edelleen vaikeaa. Siinä sähläämisen takia meinasi olla 18 putki hukassa, mutta toisella yrityksellä saatiin sekin sujumaan aika kivasti, vaikka hypylle pitikin saattaa aika pitkälle. 20 putki löytyi sekin, odotin karkaamista Traun suosikkiesteelle puomille, mutta eihän sillä ollut ajatustakaan siihen suuntaan.

Loppuun halusin vielä kokeilla 1-4 pätkän, ajattelin että kakkoshyppykin voi olla Traulle ongelma. No eihän se ollut, turhaan sitä mietin.

Harmi ettei ollut videokameraa mukana, ohjaajan eksymisistä huolimatta Trau teki täysillä ja jopa haukkui mennessään. Koiran osalta hirmu onnistuneet treenit, aina se vaan osaa yllättää.

Ensi viikolla saan vihdoin taas hallikortin, päästään työstämään keppejä ja keinua loppuun. Ja Tore pääsee rallyilemaan lämpimään halliin, kun ei tuo ulkona treenaaminen enää niin innosta ja sisältä loppuu tila kesken. Eiköhän sekin saa taas vähän kevyitä agijuttujakin tehdä, kunhan saadaan selkä ensin takaisin kuntoon.

Vetopuuhia

Trau teki viime viikon treeneissä hyppytekniikkaa ja tällä viikolla treenit jäi mun sairastamisen takia välistä, joten ei niistä sen enempää. Hyppytekniikat meni kivasti ja sain koutsiltakin mielipiteen siitä, että rakenteesta huolimatta minien välit on hyppytekniikassa tolle just eikä melkein sopivat. Ja ihan kivalla tekniikalla Trau hyppää.

Ollaan oltu tämä viikko Eurassa ja päästy taas muutamaan otteeseen kaverin huskylauman kanssa lenkkeilemään. Tore osaa olla siellä kyläillessä jo kovin itsenäinen, juoksee yksinään takapihalle koiratarhojen viereen ulvomaan ja käy ainoastaan välillä vilkaisemassa etten ole karannut minnekään. Keepis on myös vihdoin huomannut, etta huskytkin ovat ihan kelvollista leikkiseuraa. Alkuviikolla se leikki jo pentujen kanssa, loppuviikolla vedettiin rallia aikuistenkin kanssa. Onhan huskyt välillä vähän rajuja leikeissään, mitä herkkiksen on toisinaan vaikea ymmärtää, mutta yllättävän hyvin niillä kuitenkin osui leikit yhteen.

Päästiin samoilla reissuilla pari kertaa testaamaan kickbikeä. Vetohommat on olleet aika harvinaista huvia ja vain canicrossailua, joten otettiin molemmilla kerroilla vaan pari lyhyttä pätkää testimielessä. Torella oli kivaa! Kaikki käskyt edelleen muistissa eikä haitannut outo vempele perässä. Ja olihan se kikkari pyörää tukevamman ja turvallisemman oloinen. Ja mahdollisesti mun jonkun ajan päästä, jos siitä saisi taas lisää intoa vetohommiin...

Huomenna suunnataan taas kotia kohti ja illalla Tore pääseekin rallyilemaan.  Hallikortin saan reilun viikon päästä, Traulla alkaa keppi- ja keinutreeni, muut esteet sillä alkaa olemaan kunnossa. Lämpimässä hallissa varmaan tulee tehtyä rallyakin enemmän ja eiköhän keepiskin agia saa vähän tehdä.

Hyppytekniikkaa ja videoo

Hurtat pääsi taas käymään hallilla, Torekin pienen tauon jälkeen. Tehtiin vähän hyppytekniikkaa, Tore teki muutaman kerran perussarjan ja Trau sen lisäksi korkeuden arviointia. Traulla on rimat ratatreeneissä yleensä 20(-25)cm, isompia ei ole hypätty mutta niin vain kevyesti lensi nakki yli kolmevitosestakin.

Hyppytekniikan lisäksi molemmat teki pari kertaa lyhyen ratapätkän, Traun kanssa vähän sähläiltiin mutta sujuihan se lopulta. Tore teki vähän rallytreeniä ja Trau kokeili pitkästä aikaa muutaman kerran keinua, teki tosi reippaasti. Ja itsenäisesti. Miksei se radalla voi olla yhtä itsenäinen ja estehakuinen...

Ennen ja jälkeen treenien pääsivät juoksemaan Ditan ja Lunan kanssa lenkit.

Toren närästelykin helpotti ainakin hetkeksi (katsotaan vain, ehkä se jo ensi yönä herättää taas kun menin kirjoittamaan noin) ihan sillä, että se saa aamuisin turvotettua pellavarouhetta kera piimän ja muutaman turvotetun nappulan, ja iltaruoan joukkoon sekoitettuna maitohappobakteereja. Toivottavasti nämä nyt toimii jatkossakin.

Ja videoon, jota en jaksanut käsitellä mitenkään huolella, mutta menkööt. Rallyjuttuja ja keinua lukuunottamatta videolle taisikin päästä kaikki mitä tehtiin vaikka reilu tunti hallilla taas vierähtikin, saivat levätä kunnolla väleissä:

Trau treenaa, Torea närästää

Eilinen treeni, esteet taas piirustuksessa miten sattuu, mutta mennään tällä. Kepit jätettiin luonnollisesti välistä ja tehtiin taas kahdessa pätkässä. Osalla oli keinu pöydän tilalla, meillä se(kin) on vielä sen verran vaiheessa ettei radalle otettu. Eka pätkä meni kivasti, mitä nyt vitosputken jälkeen Trau oli suunnistamassa takaisin kolmosputkeen kovalla vauhdilla, kun olin itse mennyt liian kauas odottelemaan, toisella yrityksellä sujui kun jäin itse lähemmäs. Ekalla yrityksellä tein valssin ysihypyn jälkeen ja 11 hypylle piti vähän tönätä. Persjätöllä uusi yritys ja sujui paremmin, tuli koiralle selkeämpi linja ja hakikin hypyn aika hyvin itse.

Toinenkin pätkä sujui kivasti, mitä nyt 20 hypyn jälkeen Trau meinasi hipsiä katsomaan, olisiko taaempana seisseellä koutsilla ruokaa tarjolla :D Tosi kivalla innolla teki taas, juoksi täysillä mutta kuunteli kuitenkin ohjausta. Pitäisi jotain videopätkää muistaa taas ottaa, nopeasti se kehittyy. Rataan tutustuessa seinässä kiinni ollut neiti myös viihdytti muita tapansa mukaan pyörimällä selällään ihmeellisen örinän kera. Sillä on vähän oma käsitys maahanmenosta toisinaan.

Tehtiin odotteluaikoina pikkujuttuja rallyä, lähinnä perusasentoa ja vähän seuruuta. Traun kanssa ei vaan koskaan jaksa treenata pitkää aikaa putkeen, kun se syö ahneuksissaan myös sormet. Ja ottaa itseensä jos asiasta huomauttaa. Hölmö.

Torelle on ilmestynyt outo närästysvaiva. Ennen kennelyskää se oksensi pari kertaa metsälenkeillä, ajattelin että on vaan syönyt jotain aarteita sieltä enkä miettinyt asiaa sen enempää, etenkään kun oksentelut loppuivat kun yskän takia lepäiltiin. Pari viikkoa sitten käytiin rälläämässä koirakavereiden kanssa ja seuraavana yönä pyysi ulos mussuttamaan ruohoa, oli vapaana pimeässä niin en tiedä oksensiko, ei ainakaan mitään siihen viittaavaa kuulunut. Viime viikolla viikonloppuna liikuttiin aika reippaasti, sunnuntai-iltana yski ja minä jo tutkin voiko kennelyskä iskeä heti uudestaan. Yöllä pyysi kuitenkin taas ulos, mussutti muutaman minuutin ruohoa, kröhäsi maanantaina pari kertaa ja se yskä loppui siihen. Pidin muutaman päivän varoiksi levossa.

Torstaina käytiin taas metsälenkillä, 12 tuntia myöhemmin keskellä yötä keepis halusi taas ulos laiduntamaan, nieleskeli ja oli selvästi huonovointisen näköinen. Mussutti ulkona ruohoa 15min, olo rauhoittui ja palattiin nukkumaan.

Niin... Miten liikunta voi aiheuttaa närästystä? Ruokinnassa ei muutu mikään niinä päivinä kun liikutaan enemmän, eikä tuo nyt yleensä metsässä mitään syö, jotain yksittäisiä ruohoja saattaa napsia jos nenän eteen osuu. Mutta mitään muuta yhdistävää tekijää en ole närästelylle keksinyt. Mitä enemmän päivällä liikutaan, sitä varmemmin se tahtoo yöllä ulos. Pitää nyt vielä kokeilla, onko sillä vaikutusta, tehdäänkö pidempi lenkki hihnassa vai vapaana, vaikka mitään pitkiä hihnalenkkejä ei yleensä harrasteta. Mutta ehkä siitäkin jotain tietoa lisää saa...

Seuraillaan ja ihmetellään. Pellavarouhetta sain onneksi tallilta, piimää ja maitohappobakteeria lisäksi. Normaalisti tuo syö vain iltaisin, mutta saa nyt tunti-pari ennen päivän pisintä lenkkiä turvotettua pellavarouhetta ja piimää, katsotaan vaikuttaako se, kun ei enää juoksentele täysin tyhjällä vatsalla (+nämä saattaa kuulemma auttaa akuuttiin vaivaan, mieluummin sitä turvottaa pellavarouheen kuin odottelee koiraa ulkona kylmässä keskellä yötä). Maitohappobakteeria saa iltaisin. Antepsinia hain varoiksi, katsotaan onko sille näiden muutosten jälkeen edelleen tarvetta. Lääkärille soittelen ensi viikolla, jos ei mitään muutosta parempaan tapahdu. Ei tuota nyt voi jatkuvasti levossakaan pitää. Kuvittelisi kuitenkin, että jos jotain vakavampaa ongelmaa on, se oireilisi edes välillä silloinkin, kun ei olla tehty mitään pidempää rälläyslenkkiä.

Muuten keepis on onneksi ihan oma iloinen itsensä, liikkuu mielellään, leikkii paljon, ruoka maistuu ja maha toimii normaalisti.

Jos tulee mieleen jotain, mistä voisi olla apua tai jotain, mitä ehdottomasti kannattaa pyytää eläinlääkäriä tutkimaan jos sinne asti päädytään, saa heittää kommenttia!

Hei me doboillaan!

Valitettavan harvoin tulee kaivettua dobopallo esille. Kun yhdistää pitkät lenkit ja treenit, ei vaan aikaa riitä. Joskus pitää kai levätäkin. Jos laji on jollekin uusi, tietoa löytyy esimerkiksi täältä. Me aloiteltiin doboilu maaliskuussa, ja pari kuukautta doboiltiinkin 1-2 kertaa viikossa, sen jälkeen vain satunnaisesti. Kursseilla ei olla käyty, vaan apuna meillä on ollut kirjastosta lainattu kirja DOBO - koiran kanssa kuntoon, josta löytyy monia eri liikkeitä niin tasapainotyynylle kuin itse dobopallollekin. Kirjasta löytyy liikkeitä myös ihmisille.

Säännöllinen doboilu kyllä tuntui vaikuttavan, eron huomasi etenkin koiria hieroessa. Jumeja oli vähemmän ja syvä lihaksisto paremmassa kunnossa, ei nyt mitään supersuurta eroa, mutta me liikutaan vaihtelevissa maastoissa muutenkin niin paljon, ettei kovin suurta eroa voinutkaan odottaa. Tasapainossa paljon eroa myös, huomasi hyvin nyt, kun näin tauon jälkeen oli pakko jättää haastavimmat liikkeet tekemättä, kun meinasivat koirat tipahtaa pallolta. Toki sähläyksellä saattoi olla osuutta asiaan... Vaikka aikaisemmin samat liikkeet sujuivat ihan hyvin. Dobopallolla myös omat selkävaivat pysyy kunnossa ;)

Fyysisten hyötyjen lisäksi on myös oiva tapa väsyttää koirat. Pallo on meillä käytössä eniten huonoilla keleillä tai mun ollessa kipeänä, kun ei syystä tai toisesta pysty/jaksa pidempää lenkkiä. Puoli tuntia doboilua, sisältäen molempien koirien palloilun, namien pilkkomisen ja koirien vaihdot (molemmat tekee ainakin kahdessa pätkässä), ja jo maistuu koirille uni. Tehokkaampaa kuin tunnin lenkki.

Nyt on ollut pari kuukautta taukoa, tänään vihdoin palattiin lajin pariin. Meni tauon jälkeen vähän turhan sähläämiseksi, mutta sainpas jotain videotakin silti aikaiseksi, kannattaa klikata HD päälle:

Jos metsään haluat mennä nyt näät sammalet myllätyt

Perjantain treenit, tänää piirretty rata ei ehkä osunut kaikilta osin ihan kohdilleen, mutta ainakin yritin...

Tehtiin taas vähän muokattua rataa, Trau kun ei vieläkään (hmmm) niitä keppejä osaa. Pöydän tilalla toisilla oli täyskorkea A, mutta me jätettiin sekin välistä, ei toi oo täyskorkeeta tehnyt kuin joskus vahingossa omatoimisesti. Oikea rata olisi ollut kasiputkelta kepeille ja mustapohjaisille numeroille, joiden kautta takaisin kasiputkeen ja siitä meidän ysille. Mutta olihan tuo kiva näinkin, valkopohjaisilla aloitettiin. Lähtö tehtiin aika lennosta, Trau ei juokse jos mä en juokse niin vaihtoehdot oli aika vähissä. Ei onneksi mikään ongelma tuossa. Kolmosen jälkeen puomi olisi ollut kiva. Ja kutonen oli vaikee, sitä osasin kyllä odottaakin. Parin yrityksen jälkeen palkkailtiin siihen. Siitä eteenpäin kivaa rallattelua, kasiputken jälkeen puomi houkutteli taas, palkkasin kerran kun tuli ohjaukseen ja alkoi homma siinäkin pelittää. Mulle tuli vähän kiire sen jälkeen, yllättävän kovaa Trau noilla kintuillaan pinkoo.

Ei mustapohjaisessakaan pätkässä mitään valitettavaa, tässähän Trau osasi jopa hypätä musta poispäin. Yhdistettiin siihen valkopohjaisten loppu kasiputkesta eteenpäin, nyt tuli jopa heti ohjaukseen eikä tainnut edes harkita livahtamista takaisin sille ah niin ihanalle puomille.

Tore on jotain rallyillyt, yksittäisiä juttuja vaan. Ihanalla innolla se kyllä tekee! Maanantaina käytiin siellä rokotuksilla, herra keepiksellä on kuulemma urheilukoiran pulssi. Niin no, kovasti se urheilee itsekseen joka metsälenkillä, ettei yllätä. Ell tyhjensi anaalirauhaset, pyysin ihan varoiksi kun niitä ei olekaan sitten kevään osteopaattikäyntien jälkeen tyhjennetty muistaakseni kertaakaan. Eivätkä olleet edes täynnä! Toivottavasti pysyvätkin anaalirauhasvaivat poissa säännöllisellä hieronnalla ja osteopatialla, pitäisi sinnekin taas aikaa varailla.

Ollaan taas vähän rikottu rutiineita lenkeillä. Tällä viikolla käyty kolme kertaa ihan rämpimässä umpimetsässä, tuskin siellä enää törmää aurinkoa ottaviin kyihin tai muihin ällötyksiin kovin helpolla niin uskaltaa taas. Koirat tykkää ja minä tykkään, umpimetsässä ei ole edes vastaantulijoita joiden takia pitäisi jatkuvasti ottaa hurttia hihnaan. Väsyvätkin siellä helpommin, vaikka ei mulle ainakaan tule kilometrejä yhtä paljon kuin poluilla tallatessa, ja huomaa sen omissakin jaloissa, että jotain tehdään nyt eri tavalla kuin normaalisti. Raskaamman liikunnan lisäksi joutuvat paikoitellen käyttämään aivojaan, kun aina ei voikaan astua ihan mihin tahansa :) Löytyyhän sieltä myös enemmän kantoja, kiviä, puunrunkoja yms. joiden kohdalla tulee usein vähän temppuiltua. Ja mikä parasta, jopa neiti itsenäinen on taas alkanut vahtimaan mua lenkeillä paremmin, kun ei koskaan osaa ennustaa mihin suuntaan mennään. Jatketaankin rämpimislenkkejä ainakin lumentuloon saakka, umpihankeen Tore saa mennä yksinään.

Yritin jotain valokuvauksen tapaistakin eilen lenkillä, mutta koiria ei kiinnostanut. Melkein kaikki kuvat ovat laatua "Keepis repii puuta jonka päällä piti poseerata" ja "corgi poistumassa paikalta". Löytyi ihanaa pehmeää sammaltakin, olisi tullut kivoja kuvia jos herra kelpie ei olisi huomannut, että sammalen alle on kiva upottaa koko pää, ja jos neiti corgi ei olisi mennyt kaivamaan huomatessaan kelpien pään liikkuvan sammalen alla. Siitäkös riemu repesi ja hieno kuvauspaikka ei ole enää kovin hieno.

Toren luonnetesti

Lauantaina lähdettiin heti aamulla suunnistamaan kohti Harjavaltaa. Ensimmäiset jännitykset tarjosi mun auto, joka ei lähtenyt käyntiin. Päästiin kuitenkin matkaan ja perille, ehdittiin hyvin vielä pyörimään metsikössä ylimääräiset pöllöilyenergiat Torelta pois, perjantai kun oltiin otettu aika rauhaksiin.

Tuomarin ensimmäinen kommentti Torelle taisi olla "sähän oot tälläinen sylikoira." Leikki oli kivaa, vähän kesken leikin katseli vieressä liikkunutta ihmistä, muuten leikki täysillä. Kelkka ei ollut mitenkään mahdottoman paha, jännittävä kyllä ja karkuun olisi ollut kiva lähteä, paineli kuitenkin heti sitä tutkimaan ilman mitään apuja. Niin, ja meinasihan se solmia itsensä kelkan naruun.

Hyökkäyksessä meinasi ensin puolustaa, mutta päätyikin aika pian häipymään kauemmas räyhäämään. Haalaria säikähti ja uudelleen sen ohi kävellessä olisi halunnut kiertää kauempaa, kävi kuitenkin jossain välissä vähän nuuhkaisemassa siellä suunnilla. Tynnyriä säikähti ihan kunnolla myös, mutta meni tutkimaan sitäkin ihan oma-aloitteisesti.

Pimeässä huoneessa alkoi koko homma riittää. Tore päätti jäädä ovelle istumaan. Kolmannella kutsulla lähti vihdoin etsimään, mutta kuulemma näytti koko matkan odottavan, koska lattia pettää alta tai jotain muuta yhtä yllättävää tapahtuu. Seinällä ei sanonut tuomarille mitään, katseli vain eri suuntaan.

Laukaukset ihan ok, kyllä se niihin reagoi, muttei ole ennen noin läheltä yhtään laukausta kuullut, joten yllätyskö tuo.

Lopputulos näytti tältä:

Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1b Koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +3 suuri
Hermorakenne +1b hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus -2 pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
126p, ++ Laukauskokematon

Aika lähellä sitä, mitä ennen testiä itsekseni arvailin ja laskeskelin. Samalla reissulla Toresta tuli siis FI MVA. Ja uskalsi se samana päivänä vielä pimeään kellariinkin tutkimaan :D

Tuomareina Pirjo Kelloperä & Mia Möller.

Joitain videopätkiäkin löytyi:

Viikon kuulumiset

Tekemistä on riittänyt. Maanantaina oli Toren ohjatut rallytreenit. Vieras paikka ja vieras porukka ei Torea haitannut, teki rataa tosi kivasti! Vähän meinasi jäädä pidemmillä seuruupätkillä haahuilemaan ja haistelemaan tötsiä, mutta ei mitään sen suurempaa valitettavaa. Hyvin uskaltaa kuulemma ilmoittaa keepiksen kisoihin, ei jää koiran osaamisesta kiinni se. Niin, mun koirahan tosiaan tekee avoimen luokan rataa täysin ongelmitta ja minä jahkailen alokasluokkaan ilmoittautumisen kanssa. Hups.

Tiistaina suunnattiin kaverin kanssa hallille. Lyhyt ratapätkä näytti tältä:

Molemmat sai tehdä pätkää, Tore tosin kevennetysti vain 1-4 pätkää pari kertaa ja matalilla rimoilla. Molemmat teki pelottavan hyvin, joten ei tahkottu sen enempää. Tore teki vielä vähän 2o2o-treeniä, yksittäisiä ohjauskuvioita pari kertaa ja rallyjuttuja, Trau vähän puomitreeniä ja putkeen lähetyksiä eri suunnista. Ennen ja jälkeen treenejä saivat rällätä Ditan ja Lunan kanssa isoimmat energiat pois.

Keskiviikko oli Toren synttäripäivä, jätkä on jo 4v. Löydettiin ihan kodin vierestä sänkipelto, jossa saa koiria juoksuttaa, ja seikkailtiinkin aamu siellä. Ja loppupäivän (ja yön) Tore leikki uuden lelunsa kanssa.

Torstaina ajeltiin Euraan, joten ohjatut agiliidot jäi tältä viikolta välistä. Lauantaina heti aamulla oli Toren luonnetesti, josta kirjoitan oman postauksensa kohtapuoliin, sen jälkeen siirryttiinkin mökille. Iltapäivän ja aamun saivat rallitella siellä (ja kaivella perunapellolla...). Äskön käytiin vielä kaverin huskylauman kanssa parin tunnin lenkillä, pääsivät paimenet tutustumaan kahteen 12-viikkoiseen pentuunkin vihdoin. Osasivat olla nätisti vähän ujostelevien pentujen kanssa, jopa Trau vaikkei se mikään sosiaalisuusihme olekaan. Antoivat pentujen tehdä tuttavuutta omaan tahtiinsa.

Nyt on jostain syystä kovin väsyneitä koiria vieressä kuorsaamassa.

Huomenna otetaan sentään vähän rennommin, aamulla molemmat pääsee rokotuksille ja saavat lepäillä loppupäivän sen jälkeen.

"Nää on mun uudet kaverit, ei vielä ihan pysyneet mun perässä."

Luonnetestistä oma juttunsa kohta!

Eilisen treenit

Kisanomaiset treenit toki heti tauolta paluun jälkeen. Kolmesta virheestä pois radalta. Joo, päästiin me ekat kymmenen estettä ekalla yrityksellä. Kutosesta, kasista ja kympistä ohi. Traulle on vaikeeta hypätä musta poispäin, ja seiskan ja kasin välissä olin itse liian hidas. Toisella yrityksellä sujui vähän paremmin, kymppi oli vaikein. Päästiin kuitenkin rata loppuun asti. Kolmosen pyöritys oli hieno, ne toimii Traulla ihan älyttömän hyvin. 12 hypyllä olin itse liian aikaisin ja siksi vähän sähläystä siinä, Trau kun pysähtyy jos minäkin pysähdyn. 17 putken haki yllättävän kaukaa itse.

Loppuun sai valita radasta pätkän, jota halusi vielä treenata. 4-11, aika selvä valinta mulle. Saihan sen sujumaan muutoin, mutta kymppiestettä piti vähän helpottaa ja palkkailtiinkin lopulta siihen. Täytyy ottaa treenin alle, jos nyt vaikka vihdoin ensi kuussa ottaisi sen hallikortin. Piti jo tämän kuun alusta se ottaa, mutta kennelyskän takia jätin ottamatta, mitä sitä kortista maksamaan kun ei voinut koko hallilla käydä.

Vastoin alkuperäistä suunnitelmaa Torekin oli mukana. Ei ehtinyt tekemään agia, ajattelin ensin että vaihdan koiraa välissä jos Trau tekee hyvin, mutta sieltä löytyikin sen verran treenattavaa että loppui aika kesken. No, pääsi sekin ennen ja jälkeen treenien pitkästä aikaa juoksemaan kavereiden kanssa ja purkamaan pahimpia energioita. Tore teki Traun tauoilla rallyä, ja jäähdyttelylenkin jälkeen treenailtiin parkkiksella vielä hetki. Lähinnä sitä pidemmällä palkkausvälillä tekemistä, keepis kun meinaa turhautua jos tehdään pidempi rallyrata ilman palkkaa. Hyvin sujui, vaikka oli vieraita koiria häiriönä.

Ollaan muutenkin päästy palailemaan normaaliin liikuntarytmiin hurttien kanssa. Kyllä sen koirien vapaana rällätessä huomaa, että energiaa on päässyt vähän kerääntymään, vaikka kotona ovatkin ihan rauhaksiin. Maanantaina on ohjatut rallyt, jos siellä vaan sopiva rata on niin tehdään kisanomaisena. Hihnan kanssa vaikka se onkin aina vain tiellä. Ihan vieras ryhmä meille, saadaan tuntemattomia häiriöksi (tutut on kyllä vaikeempia Torelle...). Tavoite on mahdollisimman pian pois alokasluokasta jos kisoihin vielä tänä vuonna uskaltaudutaan, että päästään siitä hihnasta eroon. Avoimessa tulee olemaan paljon helpompaa, yksi häiriötekijä vähemmän :D

Sairastuvan kuulumisia

Tore yski tasan viikon, lauantaina kuului viimeiset kröhimiset. Trau ei ole ainakaan vielä aloittanut. Eilen uskallettiin jo vähän pidemmälle hihnalenkille, huomenna varmaan pääsevät purkamaan pahimmat kerääntyneet energiat metsään. Etenkin herra kelpie on tässä pari viimeistä päivää pitänyt huolen siitä, että kaikki saatavilla olevat lelut on mun sylissä. Onneksi noi nyt kestää levossa ihan hyvin, molemmista näkee että tylsää on, mutta osaavat silti olla nätisti. Oon sairastellut Toren kanssa samaan aikaan, joten ei ole kamalasti jaksanut kehittää niille mitään aivopähkinöitä sisälläkään.

Onpahan ollut aikaa suunnitella vähän loppuvuotta. Torelle sain tänään varattua luonnetestipaikan, 24.9. suunnistetaan Harjavaltaan. Agiepiksiä vois osua vielä parit tälle vuodelle. Rallykisoja ois kivan lähellä, omalla seurallakin, saa nähdä joko sitä uskaltaisi kokeilemaan. Ja ehkä me uskaltaudutaan ens viikolla taas palailemaan vetohommien pariin. Tore pääsee tulevaisuudessa vetämään myös kaverin kanssa, yksi kisavaljakkoon liian hidas nuori huskypoika voisi olla Toren kaveriksi aika sopiva ainakin tällä hetkellä. Toivottavasti päästään vielä tässä kuussa kokeilemaan, miten pojilta homma onnistuu.

Tällä viikolla jätetään vielä treenit välistä, ensi viikolla taas. Torellakin on ohjatut rallyt vajaa parin viikon päästä, päästään taas tekemään ratatreeniä häiriössä ja jos se sujuu, niin kai niitä kisoja vois harkita.

Kuvat mökiltä: