Torella on asiaa...

Pentuhulinointia ja kuusenhakua

Torstaina käytiin ekaa kertaa Mustin ja Mirrin pentuhulinoissa. Aluksi paikalla ei ollut Toren ja Jurin lisäksi kuin yksi iso pentu, oisko ollut bokserin ja irlanninsusikoiran mixaus, joka pääsi vähän läpsäisemään Torea ja oli sen jälkeen Toren mielestä ihan hirveä. Sen jälkeen oli muutkin pennut ihan kamalia ja niitä piti katsella vain kauempaa, mutta loppua kohden T oli taas aivan oma itsensä ja yritti komentaa muita leikkiin. Siellä se keepis paineli ympäri kauppaa milloin mitäkin koiraa härnäten... Siellä taisi olla loppujenlopuksi Toren ja Jurin lisäksi 7 muuta pentua, että ihan kivasti oli kavereita.

Eilen käytiin keepiksen kanssa hakemassa joulukuusi mökiltä. Lumi ei haitannut menoa ollenkaan, ja Tore uskaltaa selvästi lähteä musta kauemmas jo vieraissakin paikoissa. Pitäisi hankkia jostain pidempi liina, kun tuo viisimetrinen ei enää tunnu riittävän. Pysyishän tuo kokonaan vapaanakin muuten, mutta metsät on täynnä hiihtäjiä ja niitä olisi pakko päästä moikkaamaan, joten joku hallintaväline on oltava...

Ira ei ole vieläkään kovin innostunut Toresta. Kerran se meinasi antaa Torelle hammasta ilman syytä, mutta onneksi olin välissä ja perhonen löysi itsensä makaamasta selällään lattialla. Oon vaan tottunut tuohon keepiksen ylimääräiseen nahkaan, mutta Iran selässä ei ollutkaan sellaista... Huudosta päätellen taisi tehdä vähän kipeää, mutta eipähän ole sen jälkeen ilman syytä yrittänyt komentaa Torea. Toren mielestä taas on ihan mahtava härnätä Iraa ja saada se suuttumaan, onhan se tietysti kiva juoksuleikki juosta siltä karkuun kun se suuttuu...

Eiköhän ne tuosta toisiinsa totu kuitenkin, saavat olla samassa tilassa vain valvotusti ja pidetään huoli siitä, ettei kumpikaan härnää toista turhaan. Max on jatkuvasti eri tilassa Toren kanssa, vanhus ei luultavasti jaksaisi tuota kakaran riehumista kovin pitkään, vaikka ihan ystävällisesti ja kiinnostuneesti sen touhuja aina katseleekin. Onneksi talossa riittää tilaa koirien rajaamiselle siten, ettei yhdellekään tule liikaa yksinoloa :)

Mitään laadukkaita kuvia ei ole tällä(kään) kerralla, mutta onpahan kuvia kuitenkin. Tuolla pakkasessa en jaksa alkaa kameran asetuksia säätelemään, joten mennään automaattiasetuksilla vaan ja laatu on sen mukaista.. Ensimmäiset kuvat on kuusenhakureissulta ja viimeinen ylitumma otos meidän takapihalta.

Uusi asukki

Kun tässä lähiaikoina ei ole toimintaa ollutkaan tarpeeksi, niin tässä on Juri:

Poikien yhteiskuvat ovat tätä laatua :D

Juri kotiutui tänään. Tore on varsin innoissaan uudesta tulokkaasta, yhteiselon alku näyttää varsin lupaavalta. Näillähän on ikäeroa huikea yksi päivä, jos en ihan väärin muista. Katotaan tuleeko poikien kasvaessa tappelua vai saadaanko pitää ovet selällään jatkossakin. Juri on siis seropi, jonka kaikkia rotuja en todellakaan muista, mutta ainakin dalmatialaista ja schapendoesia pojasta löytyy. Tyyppi on siis mun kämppiksen, en mä mennyt toista pentua itselleni ottamaan :D Juri on rauhallinen Toreen verrattuna, inan Torea isompi ja tykkää kantaa leluja. Rohkea ja reipas, kaikkien kaveri. Nuo siis tullut huomattua tällä parin tunnin tutustumisajalla, mitä se on täällä ollut.

Pientä videota vielä poikien leikeistä, tällä kertaa täysin äänettömänä kun en jaksanut etsiä mitään musiikkia ja oli pakko hiljentää meidän keskustelut pois taustalta...

Rokotukset

Tänään käytiin pikkumiehen kanssa hakemassa ekat rokotukset. Odotushuoneessa katseltiin kahta samanikäistä pentua, jotka olivat molemmat tuota yli puolet pienempiä. Piikkiä Tore ei tainnut edes tajuta, eli sen puolesta kaikki meni hyvin. Kävelymatkoilla lääkäriin ja takaisin jouduttiin vähän keskustelemaan siitä, onko lahkeet roikkumista varten vai ei. Tore joutui taas huomaamaan harmikseen myös sen, että kaikki eivät rakasta sitä, vaikka se rakastaakin kaikkia, eikä jokaista vastaantulijaa voi mennä moikkaamaan.

Onko parempaa näkyä kuin väsynyt ja onnellinen pieni keepis? Eläinlääkärireissu ja iso possunkorva + uusi lelu taisivat väsyttää tänään, ja eilen Bravo kävi taas kylässä, saivat pikkumiehet vähän painia. Kuvia eiliseltä löytyy täältä. Kuten huomaatte, Tore osaa olla kuvissa mahdollisimman edustavan näköinen... :D

Eurassa ei sitten käytykään viikonloppuna, yritetään ottaa torstaina onnistuneempi lähtö. Silloin on varmasti väsynyt keepis autossa mukana, eräästä toisesta pienestä karvakorvasta johtuen... ;)

Tore on viimeisen viikon sisällä päässyt tutustumaan monenlaisiin raakaruokiin. Kaikki on tähän mennessä mennyt alas hyvällä ruokahalulla, eikä maha ole reagoinut uusiin ruokiin mitenkään.

Toren "oma alue", häkki ja vessanurkkaus on poistettu ja pikkumies saa olla nykyään yksinolot ja yöt mun huoneessa vapaasti. Pissat ja kakat tulee pääsääntöisesti lehdelle, vaikka en ole sitä erikseen siihen opettanutkaan, ja aika hyvin tuo osaa pidättääkin jo. Viimeyönä ei tullut yhtään vahinkoa sisälle, kun keepis oli vähän väsynyt ja olisi vielä aamullakin halunnut jatkaa unia. Häkki on nurkassa aina ovi auki, ja sieltä Tore kömpii joka aamu esille, pitää selvästi häkkiä nukkumapaikkanaan ja se on hyvä se.

Ulkoilua

Joo, ensin ilmoitan päivittäväni blogia vain viikonloppuisin ja kuitenkin päädyn kirjoittamaan arkisin ja viikonloput pidetään hiljaiseloa... :D

Lauantaina moikkailtiin kämppiksen seropia Pimua, joka kävi meillä nopeasti pyörähtämässä.

Hyvien kelien takia ollaan ulkoiltu paljon, ja tokoilu on jäänyt hetkeksi hieman vähemmälle. Vahvistetaan päivittäin jo opittuja asioita ja ollaan otettu lisäksi noudon alkeita ja todella lyhyitä seuraamispätkiä. Ulkona ollaan pyöritty suurimmaksi osaksi tässä kämpän lähistöllä, mutta pari kertaa ollaan käyty myös keskustassa ja metsässä. Hihnakäytöksen kanssa on vielä paljon tekemistä ja yritetään saada sitä nyt hiottua, kun kelien puolesta pystyy olemaan pidemmän aikaa putkeen ulkona. Lahkeissa roikkuminen on edelleen Toren suosikkiharrastus ja jos se kielletään, pitää vähintään vähän komentaa niitä tai repiä multa kengännauhat auki... Vastaantulijoita yritetään mennä aina moikkaamaan, joten otetaan nyt ainakin hetkeksi se linja, että lenkillä ei moikata vieraita ihmisiä. Sosiaalistamisen kannalta siinä tuskin menetetään mitään, kun Tore ei ole missään vaiheessa aristanut ketään ja nähdään kuitenkin paljon mulle tuttuja ihmisiä edelleen. Hankalaksi menee välillä pitää ihmisten näpit irti tuosta kakarasta, kai se sitten on niin vastustamattoman näköinen... :D

Perjantaina otetaan taas suunnaksi Eura, pääsee pikkumies bussiin ensimmäistä kertaa elämässään. Saas nähdä huutako tuo kaikkien matkustajien iloksi koko matkan, kun pääsen koulusta kolmen jälkeen ja bussi lähtee vähän yli neljä... Ei jää aikaa kakaran väsyttämiselle.

Ensi viikolla saatetaan käydä parin tunnin piipahduksella Jyväskylässä, saadaan vähän treeniä autolla kulkemiseen ja päästään tutkimaan uusia paikkoja. Jos tämä reissu nyt toteutuu, luvassa on paljon mun elämää tuon kakaran kanssa helpottava asia, mutta ei siitä vielä sen enempää ;)

Pianhan meillä alkaa myös joululoma, jolloin päästään näkemään ainakin kolme uutta koiraa ja muutamia vanhoja tuttuja :)

video + pari kuvaa

Vähän parempi video Bravon ja Toren leikeistä löytyy täältä. Tore raukka on tuossa ihan alakynnessä :D

Eilen yritettiin taas väkertää jotain seisomakuvan tapaista:

Jos vaan kelit ovat vähänkin sinne päin kuin on luvattu, me otetaan taas huomenna suunnaksi metsä. Ja lauantaina voitaisiin käydä tutkimassa vähän toisessa metsässä, siellä vaan ei uskalla pitää koiria irti kun rautatie menee ihan vieressä. Onpahan uusi paikka ja uudet hajut kuitenkin, tekee tuolle kakaralle ihan hyvää.

Me ollaan muuten nukuttu ilman sen suurempia kitinöitä kahtena viimeisenä yönä yhdeksän tuntia! 

Väsymystä ilmassa

Kerrankin tuo kakara nukkuu! Täytyy nyt nauttia näistä minuuteista kunnolla, kohta se pitää jo herättää tai se ei nuku yöllä ollenkaan. Viimeyönä olisin ensimmäistä kertaa pennun kotiutumisen jälkeen saanut nukkua yli kahdeksan tuntia, mutta eiköhän pikkumies päättänyt aloittaa sanomalehtien sisustamisen ja luun häkkiä vasten hakkaamisen keskellä yötä. Sinne meni ne unet, mutta onneksi ollaan viikonloppu kakaran kanssa kahdestaan kämpillä, Tore nukkukoot silloin yöt keittiössä.

Tänään meillä kävi kylässä päivän Torea nuorempi saksanpaimenkoiran pentu, saivat pojat vähän rallittaa ja vauhtia ja ääntä löytyi molemmilta. Jaksoivat ne melkein pari tuntia leikkiä, ja Tore jaksoi vielä senkin jälkeen komentaa toista nukkumista yrittävää pentua leikkimään. Bravon lähtemisen jälkeen piti vielä rallittaa hetki ulkona ja tappaa yksi lelu sisällä, mutta nyt T nukkuu! Käytiin Bravoa vastassa ja saattamassa se juna-asemalle, joten tuli sielläkin taas käytyä pyörähtämässä. Menoa ei haitannut junat eikä ihmiset, rohkeuden puolesta tuo on edelleen ihan mahtava kakara. Se on rohkea, mutta ei silti tyhmänrohkea, vaan osaa joskus varoakin jotain.

Onneksi saadaan tuolle pian ekat rokotukset, päästään sen jälkeen mustiin ja mirriin pentuhulinoihin melkein joka viikko, sieltä löytyy lisää pentuseuraa :)

Kovien pakkasten takia ei olla päästy tällä viikolla kertaakaan metsään, mutta ollaan ulkoiltu lähiympäristössä paljon, usein mutta vähän kerrallaan. T on ihan hulluna lumeen, se jaksaisi painella lumikinoksissa vaikka kuinka pitkään, jos kylmyys ei haittaisi. Loppuviikoksi on onneksi luvattu lämpimämpää, jos sitä pääsisi suuntaamaan metsäänkin vaihteeksi. Ja mullahan on koko loppuviikko vapaatakin vielä, joten saatetaan ehtiä sinne jopa valoisaan aikaan.

Tokoilun suhteen ollaan vahvistettu vanhoja juttuja ja alettu treenaamaan pieniä pätkiä seuraamista. Yritin tossa yksi päivä ottaa meidän tokoiluista videota, mutta kun lopulta sain kameran pois koiran hampaista kymmenennen kerran, oli akku jo ehtinyt tyhjentyä... Parempi onni ensi kerralla :D Ja tästä ja monesta muusta kärsivällisyyttä koetelleesta tilanteesta johtuen kakara saa seuraavaksi oppia kunnolla tunnistamaan sanan irti.

Pikaista päivitystä

Kakara on ollut koko viikon, miten sen nyt kiltisti sanoisi... Rasittava. Jatkuvasti ollaan puremassa käsiä, sänkyä, kenkiä tai pöytää tai roikutaan lahkeissa ja revitään mun sängystä patjaa pois... Onhan tuo vallan ihana, siis silloin, kun se nukkuu ja silloin kun mulla on ruokaa tai lelu kädessä. Mutta annas olla kun pikkuherra jää sekunniksi ilman huomiota... Huhhuh.

Jos Tore ei ole tekemässä pahojaan, se vetää omaa rallia mun sängynaluslaatikoiden päällä, onneksi se ei mahdu sinne kauaa :D

Noh, kai se tuosta taas tasoittuu. Ei vaan tee hyvää nää pitkät yksinolot, kun sen jälkeen on pikkasen energiaa. Pitänee kehittää lisää aivotyöskentelyä kakaralle.

Päivityksiä tulee tästä lähtien enimmäkseen vain viikonloppuisin, helmikuuhun asti istun koulun penkillä lähes joka päivä kahdeksasta puoli neljään, siihen päälle läksyt, tuon kakaran hoito ja joskus voisi ehkä nukkuakin, joten ylimääräistä aikaa ei paljoa löydy.

Tokoilut sujuu hyvin, eteentulo toimii jo ihan mahtavasti, vielä en vaan ole saanut aikaiseksi liittää siihen käskysanaa. Sivulla alkaa oikea paikka jo löytyä ja seuraavaksi lähdetään työstämään seuraamista. Näiden lisäksi on vähän temppuiltu, mutta eipä meidän temppulista vielä kovin pitkä ole.

Kuvassa 9vko 3pv

Ilotulitusta, hevosia ja koirakavereita

Torella on ollut rankka viikonloppu. Eilen käytiin Euran joulunavauksessa katselemassa ihmisiä ja ilotulitusta. Yhtään ei Torea pelottanut, vaikka ei me kovin kaukana ilotulituspaikasta oltu. Ehdittiin onneksi ennen ilotulitusta kuuntelemaan pari päivää radion käytköistä löytynyttä hui kauhistus-cd:tä, joten ilotulituksen äänet eivät olleet enää täysin vieraita. Uudet ihmiset on aina ihan mahtavia T:n mielestä, ketään tuo ei ole vielä pelännyt. Eilen nähtiin myös yksi mäyräkoira, joka kävi pikaiseen meidän pihalla pyörähtämässä.

Tänään aktivointia on riittänyt. Käytiin vähän metsässä tutkimassa paikkoja, T uskalsi jo lähteä kauemmas tutkimaan hajuja, vaikka olikin vieraassa paikassa. Aina välillä piti kuitenkin tulla viereen katsomaan, josko saisi herkkuja. Metsäreissun jälkeen kaveri tuli käymään colliensa kanssa, päästettiin koirat aidatulle pihalle juoksemaan. Vähän Torea alkuun jännitti, kun Rane oli niin iso, mutta sillä oli ihana häntä ja pitkä kuono, joita oli kiva vähän maistella rohkaistumisen jälkeen.

Lyhyet unet ja matka jatkui kohti tallia. Hevosetkaan eivät olleet T:n mielestä yhtään pelottavia, mutta se osasi silti pysyä hyvin poissa niiden jaloista. Tallilta löytyi myös puolivuotias valkoinenpaimenkoira, joka rakastui Toreen ja roikkui meidän perässämme koko tallilla olon ajan.

Rane-collieta ehditään nähdä viimeistään joululomalla enemmän, silloin päästään myös hevostelemaan muutaman kerran :)

Ollaan tosiaan oltu torstai-illasta asti vanhempieni luona käymässä, joten paljon uusia paikkoja ja ihmisiä on nähty. Ira ei ole kovin rakastunut Toreen, vaan pitää jatkuvasti pienen etäisyyden pentuun ja ajaa sen pois, jos T erehtyy liian lähelle. Eiköhän se siitä ajan kanssa Torelle siedäty, muidenkaan tuttujen koirien kanssa ei ole ollut alun jälkeen yhtään ongelmia. Max on aika välinpitämätön pentua kohtaan, ja Torea selvästi ärsyttää, kun kumpikaan ei leiki sen kanssa, vaikka se kuinka yrittää.

Ollaan naksuteltu samoja asioita kuin ennenkin ja edistytty vähän perusasennon kanssa. Mitään uutta ei olla nyt aloiteltu, kun tuota tekemistä on riittänyt muutenkin niin runsaasti. Täysin sisäsiisti tuo kakara on ollut koko vierailumme ajan, ei ole tullut yhtään vahinkoa sisälle.

Huomenna otetaan suunnaksi Turku, käydään vähän tutustumassa paikkoihin sielläkin :) Saadaan ainakin autossa kulkemiseen totuteltua tässä tän viikonlopun aikana kunnolla, vaikka ei siinä ole mitään ongelmaa ollut missään vaiheessa. Koira häkkiin ja menoksi, siellä se aina tyytyväisenä nukkuu koko matkan ajan, kitisee vaan välillä vähän jos on tylsää ja ylimääräistä energiaa.

"Päästä pois!"

Ainoa yhteiskuva, josta saa selvää :D
Torella on tylsää, kun sen kanssa ei leikitä.

Metsäilyä & 'ystävämme' tabasco

Tänään päätin reippaana uhata vesisadetta. Kävellen Torea ei enää huvita kantaa metsään asti, kun sinne on kuitenkin melkein vartin kävelymatka, joten kaivoin pyörän varastosta, nappasin kelpien syliin ja lähdettiin kohti metsää. Pyörän kyydissä oli ilmeisesti jännää, matkan aikana ei kuulunut inaustakaan. Perillä vermeet vaihtoon, Iralta lainatut valjaat päälle ja liina perään. T pysyi edelleen tosi hyvin lähellä, mutta uskalsi jo jäädä kauemmas haistelemaan ja juoksi muutaman kerran edelle.

Takaisintulomatka olikin sitten kaikkea muuta kuin mukava. Pyörän takarengas päätti tyhjentyä, kelpillä oli koko matkan ilmeisen tylsää ja sadekin yltyi. Vastatuulessa ja vesisateessa pyöräily takakumi tyhjänä ja kaiken kukkuraksi täysillä huutava kelpie sylissä ei kuulu lempiharrastuksiini. Täytynee kunnostaa pyörä ennen seuraavaa reissua.

Oli kyllä sellainen päivä, että pitkästä aikaa tekisi mieli ostaa auto.

Ollaan naksuteltu edelleen kontaktia, joka alkaa löytyä ihan mahtavasti ja pysyy jo pidemmän aikaa. Istumiseen on yhdistetty sanallinen käsky ja käskyjä on alettu liittää myös seisomiseen ja maahanmenoon. Eteentulo alkaa pikkuhiljaa toimia, ja saadaan varmaan yhdistää käsky pian siihenkin. Etutassut kosketusalustan päällä pyöriminen toimii sekin jo aika mainiosti, ja ollaan lähdetty hakemaan sen avulla perusasentoa. Seuraamiseen en ole vielä saanut päätettyä opetustyyliä, joten sen treenaminen tulee mukaan kuvioihin vasta myöhemmin. Ira ja Max on molemmat opetettu imuttamalla ja se on niiden kohdalla hyväksi todettu, mutta kuitenkin sitä haluaisi kokeilla jotain uutta...

Sunnuntaina Ira ja Max kävivät kylässä. Max ei enää pentujen riehumista jaksa, joten siihen pidettiin pienoinen turvaväli melkein koko ajan. Tosin Max olisi varmasti tykännyt Toresta enemmän kuin Ira, jonka asenne oli lähinnä "hyö yök mikä kakara". Tore yritti kovasti saada Iraa leikkimään, mutta ei saanut Iralta muuta kuin irvistyksiä ja murinaa. Yhteiskuvia ei valitettavasti ole, mutta jos kelit sallivat, niitä tulee viikonlopun aikana, kun lähdetään reissuun vanhempieni luo.

Ja mitäs tänään päädyimmekään ostamaan, tässä Toren pahin vihollinen:

Kenkien lisäksi T on mieltynyt mattojen, tuolien ja pöytien makuun ja viimeinen pisara oli asuntosäätiön vaatekaapin oveen ilmestynyt hampaiden jälki (se vaatinee vähän maalia pintaan, eikä kukaan toivottavasti huomaa mitään)... Alkoi selvästi olla aika maustaa kiellettyjä tavaroita.

Kyllä matto maistuu tabascolla maustettunakin...

..vaikka kieltämättä maku on hieman paha ja välillä on pakko pitää taukoa.

Pullon tappoyritys...

..ja nopea lennokas poistuminen hyökkäyksen jälkeen.

Jos muu kiva maistuu pahalta, tapetaan ainakin kaiken pahan alku ja juuri,
pakkaus josta tuo kamala aine tuli.

Junia ja lahkeissa roikkumista

Tore on taas keksinyt uuden tavan ärsyttää ihmisiä. Ulkoilu sujuu muuten hyvin, mutta nyt tuo on keksinyt, kuinka hauskaa on repiä kengännauhat auki ja hypätä ihmistä vasten ja napata housuista kiinni... Yritä siinä sitten olla huomioimatta kelpiä, joka nappaa housujen mukana palan nahkaa ja sen jälkeen päättää yrittää tukehduttaa itsensä ruohotuppoon tai puunlehteen. Kieltämisestä tuo vaan innostuu ulkona entistä enemmän, joten kai me tuolla huomioimattomuudella jatketaan, vaikka se aika kivuliasta mun jaloille onkin.

Muuten ollaan edistytty taas hyvin. Naksutin löytyi vihdoin piilostaan, joten aloiteltiin siihen ehdollistamista. Kontakti löytyy jo pidemmäksikin ajaksi putkeen ja sitä ollaan jo vähän päästy naksuttelemaan. Kosketusalustaan ollaan tutustuttu ja Tore on ymmärtänyt sen idean varsin hyvin. Luultavasti huomenna aloitellaan eteen istumisen opettelua, tällä hetkellä meillä riittää luoksetuloksi kosketusetäisyydelle tuleminen. Jätetään vanha luoksetulokäsky entiselleen ja otetaan tuo eteen tuleminen siihen rinnalle eri käskyllä. Saadaan jatkossakin käyttää tuota vanhaa käskyä metsäreissuilla, kun en kuitenkaan koskaan siellä jaksa vaatia kovin tarkkoja liikkeitä.

Pissat ja kakat ovat tulleet edelleen pääasiassa ulos. Tänään, eilen ja keskiviikkona joka päivä yhdet pissat sisälle, kaikki muut ulos. Se on muuten jännä, että mun seurassa tuo ei koskaan pissaa sisälle, mutta jos jätän sen hetkeksikin kämppiksen kanssa kahdestaan, tiedän jo hakea paperirullan valmiiksi.

Eilen käytiin juna-asemalla. Junat eivät jännittäneet yhtään, joten pidettiin pieni luoksetulotreeni, jota jatkettiin vielä prisman pihalla. Samalla reissulla käytiin mustissa ja mirrissä, josta mukaan tarttui pari uutta lelua ja palkkauspatukka.
Tänään käytiin pienellä seikkailulla metsässä. Se on vielä uusi ja jännä paikka, joten Tore pysyy hyvin lähellä, mutta sitä iloa tuskin kestää kauaa. Tutuissa paikoissa T ei todellakaan pysy lähellä, eikä metsä tule olemaan vieras paikka kovin pitkään...

Meillä muuten nostettiin toinenkin korva yön aikana pystyyn! :)

Kauhukakara

Tänään ollaan keskusteltu monta kertaa puremisesta, sylissä ja häkissä rauhoittumisesta, tuolin syömisestä, ulkona liikkumisesta sekä siitä, syödäänkö kenkiä vai ei. Naapurit varmaan luulevat, että rääkkään Torea täällä, sen verran kova huuto siitä lähtee, jos joku ei miellytä. Ulkona ei ihme kyllä kukaan ole vielä tullut kommentoimaan mitään, kun pentu huutaa ja riuhtoo hihnassa ja minä vain seison paikallani ja katselen pilviä. Hiljaa olemisen ideaa on kuitenkin taidettu jo vähän ymmärtää, enää Tore ei huuda aivan yhtä pitkää aikaa putkeen kuin vielä aamulla. Viimeyö sujui jo ilman ylimääräisiä herätyksiä, joten kyllä me edistytään äänenkäytön suhteen.

Nyt tuo on onneksi muutaman tunnin uskonut kieltoja varsin hyvin, ehkä tänään ei tarvitse enää tapella.

Käytiin seikkailemassa vähän keskustan suunnalla. Liikkumisen kanssa jumitettiin välillä ja oltiin hetkittäin eri mieltä kulkusuunnasta, muuten meni hyvin. Mitään tuo ei ole tähän mennessä pelännyt. Ylihuomenna mennään katsomaan junia, eivät nekään ainakaan kaukaa pelota, joten tuskin sielläkään ongelmia tulee. Ensviikolla on edessä erään kultaisennoutajan tapaaminen ja sunnuntaina Tore näkee Iran ja luultavasti myös kämppikseni koiran, joka ei ainakaan tällä hetkellä asu täällä.

Luoksetulo toimii sisällä erinomaisesti, ulkona ei aina jaksa keskittyä, kun siellä on niin paljon muuta kivaa. Täytyy kehittää jotain huippuhyvää palkkiota sinne. Istuminen ja maahanmeno onnistuvat niin sisällä kuin ulkonakin, ja seisomistakin ollaan alettu treenaamaan. Maahanmenossa ei enää tule ylimääräisiä kyljelleen kierähtelyitä, saatiin se nopeasti pois. Kontakti toimii mahtavasti, idea on ymmärretty ja kontaktia tarjotaan lähes aina, kun T haluaa jotain.

Ensimmäisestä kynsienleikkuusta selvittiin eilen. Ihmettelin Toren rauhallisuutta, mutta pentupa oli mennyt ja nukahtanut syliini kynsien leikkaamisen aikana.

Kolmas päivä takana

Pennulla oli tänään runsaasti ylimääräistä energiaa. Jäähyllä on oltu monta kertaa ja häkissä on joka kerta kiljuttu pitkän aikaa. Sylissä rauhoittuminen joutui myös treenauksen alle, vaikka eilen se sujui vielä todella hyvin. Tänään ei vaan olisi malttanut millään pysähtyä.

Yöllä herättiin kerran huutamaan, mutta tosi nopeasti T tajusi, ettei se auta mitään ja jatkoi uniaan.

Yöllä ja koulupäivän aikana ei ollut tullut yhtään pissaa sisälle, eli tuo pystyy jo nyt pidättämään reilut seitsemän tuntia... Päivän saldona siis kaksi pissaa sisälle, kaikki muut asiat ulos. Yksinolo sujui hyvin, koneella oli äänten tallennus päällä ja sen mukaan pentu on metelöinyt seitsemän tunnin aikana yhteensä noin kaksi minuuttia.

Luoksetulon idea on ilmeisesti ymmärretty. Huomiseksi on luvattu suht hyvää keliä, joten päästään luultavasti kokeilemaan, miten luoksetulo onnistuu ulkona. Yritän samalla reissulla saada ulkokuvia, jos ehditään tarpeeksi valoisaan aikaan treenaamaan. Kontaktiakin ehdittiin tänään vähän harjoittelemaan, T tajusi idean nopeasti ja hakee kontaktia tosi helposti. Mahtava pentu!

Pentu on kotona!

Eilen kauan odotettu kelpie kotiutui. Kotimatkasta ensimmäiset kymmenisen minuuttia kuluivat huutaen, loppumatka pureskeltiin kaikkea mitä eteen sattui ja taisipa pentu hetkeksi nukahtaakin. Koukattiin samalla reissulla eläinkaupan kautta, Tore sai tulla sylikyytiläisenä mukaan ja katseli todella uteliaana ja reippaana paikkoja, vaikka olikin vieraiden ihmisten mukana uudessa paikassa.

Häkkinsä Tore omi heti lepopaikakseen, kömpii aina itsekseen sinne nukkumaan ja rauhoittuu tosi nopeasti, jos joutuu sinne jäähylle. Nukkui siellä hyvin myös ensimmäisen yönsä, huusi yön aikana ehkä kolme kertaa, mutta jatkoi uniaan aina heti kun huomasi, ettei sieltä pääse leikkimään vaikka kuinka huutaisi. Yksinolokin sujuu häkissä ollessa suht hyvin, pientä kitinää kuuluu välillä, mutta eiköhän sekin jää ajan kanssa pois. Nyt pennulle on rajattu isompi tila, jossa saa olla yöt ja huomisesta lähtien myös sen ajan, minkä itse olen koulussa.

Pissat ja kakat ovat tuleet pääsääntöisesti ulos, muutama vahinko on käynyt, mutta ei se mitään. Tore on sisäsiisteyden puolesta silti jo nyt paremmassa vaiheessa kuin Ira neljän kuukauden ikäisenä...


Istuminen ja maahanmeno ovat pikkuhiljaa alkaneet sujua, vaikka aluksi kelpipoikaa ei huvittanutkaan keskittyä, vaan samalla piti sählätä kaikkea muuta. Maahanmenossa T hyppää aina ensin kyljelleen ja kääntyy siitä oikeinpäin... Täytyy seuraavalla kerralla treenailla vähän väsyneemmän pennun kanssa, jos siitä jäisi ylimääräinen sähläys pois.

Loppuun muutama kuva T:n ensimmäisistä päivistä uudessa kodissa, liikekuvia ei valitettavasti ole, kun kameralla on mahdoton pysyä tuon perässä, yleensä liikekuvissa näkyy silmä, korva tai jalka, joskus ei koiraa ollenkaan...