31. toukokuuta 2019

Hiljaisuus

Hieman on blogin päivittäminen jäänyt. Tosin ei tässä olla nyt mitään erityistä tehtykään, jokohan me ollaan saatu kolme viikkoa mökillä asustelua täyteen.


Trau sai kesätukan, viime vuonna kun uhosin että turkki siltä lähtee jos taas näyttää tulevan kuuma kesä. Tuli helteet, joten lähti karvat. Vähän pöljältä se näyttää, mutta pieni hinta se on selvästi mukavammasta olosta. Nyt Trau makoilee välillä jopa auringossa, jaksaa lenkkeillä lämpimässä paremmin ja touhuaa muutoinkin pihalla enemmän. Uimaankin menee reippaammin, kun ei ole paksua turkkia lisäpainoa tuomassa, ja lisäplussana kuivuu nopeammin eikä kanna kovin paljoa kuraa mukanaan.


Uintikausi on avattu jo useampi viikko sitten. Tore on päässyt muutamana viileämpänä päivänä myös pyörälenkille juoksemaan. Metsäneläinten kohtaamiseen ollaan saatu molempien kanssa paljon lisätreeniä, muutama päivä sitten ei varmaan paljoa yli kolmea metriä ollut väliä peuraan ennen kuin toisemme huomattiin. Päivittäisten peurojen lisäksi ollaan nähty aika läheltä myös kurkia, supikoira, pupuja, metsäkanalintuja ja ilveksen jälkiä käytiin katsomassa. Lähinnä ajattelin katsoa, miten nuo ilveksen jälkiin reagoivat, mutta eivät juuri mitenkään. Kertaakaan eivät ole edes yrittäneet lähteä mitään eläimiä jahtaamaan, jos jätetään mökin pihalle laskeutuvat pikkulinnut laskematta. Piha-alueen ulkopuolella nekin saavat olla rauhassa. Kivasti on siis päässyt vahvistamaan oikeaa käytöstä.

Treenailut on olleet hetken kokonaan tauolla, nyt ollaan taas vähän kertailu vanhoja temppuja ja uuttakin opeteltavaa alkanut tulla mieleen.

Reilun viikon päästä on taas molemmilla osteopaattikäynti, joten piakkoin joudutaan palaamaan hetkeksi takaisin kaupunkielämään. Kenties jonkun kansallispuiston tai muun retkeilyalueen kautta koukaten, vähän keleistä riippuen. Onneksi kaupunkielämää ei ole pakko viettää pitkää aikaa putkeen, vaan voidaan aika pian osteopaatin jälkeen arpoa minne seuraavaksi kaupungin hälinää paetaan.

15. maaliskuuta 2019

Aikabudjetti

Törmäsin nettiä selaillessa koirien aikabudjettiin, ja pakkohan se oli itsekin kokeilla.


Päivä sisälsi:
Liikuntaa 2h, pari metsälenkkiä ja yksi reipas hihnalenkki
Luiden syöntiä 1,5h
Treeniä 30min, eli vartin verran kummallekin ja toinen samanlainen oman vuoron odottelua
Lepoa ja oleilua 20h, sekä pari leikkituokiota joiden kestosta ei ole mitään arviota. Ja ruoan hotkimisen muutamassa sekunnissa, koska ei olla vielä palattu kotiin ja ahmimisenestokupit odottavat siellä.

Ihan mielenkiintoista miettiä, mitä kaikkea koirien päivään oikeasti kuuluu. Tuskin tuota päivittäiseen käyttöön otan, kun meillä päivät nyt menevät aika samalla kaavalla useimmiten. Mutta varmasti tulee retkeillessä ja mökkeillessä tutkailtua koirien touhuja enemmän kellon kanssa, pääsee sitten vertaamaan paljonko se lopulta poikkeaa normaalista päivästä ajankäytön suhteen.


Molempien selät ovat paremmassa kunnossa, ja ollaan parina päivänä uskallettu taas lenkkeillä parisen tuntia putkeen. Tore on innostuksissaan lennellyt kivien päälle ja kiviltä alas kipeytymättä, joten varmaan uskalletaan ottaa taas vauhdikkaampiakin temppuja takaisin treeniin. Toisaalta HTM positioiden opettelu on sen verran kivaa, että ehkä me pysytellään niiden parissa vielä hetki. Ehkä HTM innostukseen vaikuttaa myös se, että molemmilla on freestyleen lähes valmiit koreot, joita en kuitenkaan tunnu saavan ikinä valmiiksi asti.

Kelit alkaa myös näyttää siltä, että kenties kotiin palatessa sieltä löytyisi jo jostain sulaa hiekkatiepätkää. Vähän tekisi mieli kaivaa vetovaljaat esille. Molemmille on kyllä uudetkin tilauksessa, toivottavasti ovat sopivat.

8. maaliskuuta 2019

Pientä treenivideota


Jäätikkökelit tekivät tehtävänsä, ja Tore sai selkänsä uudelleen kunnon juntturaan. On nyt viikon verran saanut päivittäin 30-40min laserhoitoa selkäänsä ja kivasti apuja siitä. Pompotellut se on edelleen satunnaisesti, mutta laserhoito on tuntunut auttavan siihenkin jonkun verran. Jatketaan laserointia ja viikonlopun aikana olisi tarkoitus hoitaa hierontapuoli myös.

Ollaan kaivattu rauhallista treenattavaa, joten mikäs sen parempi hetki tutustua HTM seuraamispositioihin. Nythän niistä on jo viisi jotenkuten hallinnassa: seuraamiset molemmilla puolilla, jalkojen välissä etuperin ja takaperin, ja mun edessä nokka mun oikeaa kättä kohti. Tore tarjoaa niitä ahkerasti itse. Pientä viilattavaa niissä vielä riittää (esim. käskysanat voisi olla kiva juttu), ennen kuin lähdetään hakemaan enemmän ja liikettä mukaan. Ihan hyvä niin, pihan jäätikkö ei houkuttele treenaamaan.


Traun selkä on onneksi pysynyt parempana, eikä ole enää kipeytynyt normaaleista lenkeistä. Toki nyt vuorostaan Toren selän takia pisimmät lenkit ovat tauolla... Trau aloitti vajaa pari viikkoa sitten vihdoin juoksutkin, odotin niitä jo kuukausi sitten. Trau on temppuillut hieman eri asioita. Jalkojen välissä oleminen on sille vähän hankalaa, kun on jäänyt jalkoihin niin monta kertaa eteen rynniessään... On nyt onneksi saanut siihen kivasti varmuutta, ja tarjoaakin sitä jo mielellään itsekin :) Lisäksi ollaan jatkettu peruuttelutreeniä ja tassuttelutemppuja: