4. tammikuuta 2020

Tervetuloa 2020

Vuodenvaihde sujui aika rauhallisesti. Jäätiin varmuuden vuoksi mun vanhempien luo, helpompi Toren oli siellä olla kuin kotona, jossa raketit paukkuvat ihan ikkunan takana. Eurassa hyvä juttu on myös se, että sieltä pääsee suoraan metsään vain muutaman tutun naapurin ohi kulkien, kun taas kotona ollaan ihan keskustan vieressä. Koska ihmiset ovat typeriä, metsässä on turvallisempaa ja sitä kautta pääsi minimoimaan säikähtämisen riskin, kuka nyt olisi tunkenut pimeään metsään rakettien kanssa.

Iltapäivällä käytiin vielä ihan normaalisti metsälenkit molempien kanssa. Tore otti alkuillan sen verran rennosti, että koirat saivat olla pari kertaa hetken keskenään, kun käytiin katsomassa parit ilotulitukset. Rennot koirat oli molemmilla kerroilla vastassa :) Joskus ennen puoltayötä alkoi raketit paukkua jossain aika lähellä, siitä Tore vähän huolestui ja tuli viereen makoilemaan. Pysyi ihan toimintakykyisenä kuitenkin.

Joskus puoli yhden maissa(?) Torelle tuli selvästi hätä ja pyysi ulos. Lähdin sen kanssa sitten aidatulle takapihalle, mutta heti Toren päästyä raput alas pamahti useampi raketti jossain lähellä, joten säikähtänyt keepis jyräsi mun läpi takaisin sisälle. Palattiin vielä joksikin aikaa sohvalle, Tore palautui kivan nopeasti ja puolisen tuntia myöhemmin tuplahihnat päälle ja metsään. Ihanan reipas keepis, yksittäiset raketit vielä paukkui ja Tore niistä kyllä huolestui, mutta kehujen avulla löytyi se heiluva häntäkin sieltä ja hihnat löysänä selvittiin koko pieni metsälenkki :) Sen jälkeen Traun vuoro, jossain vähän lähempänäkin paukkui Traun ulkoiluvuorolla, mutta Trau vain vilkaisi mua, sai kehut ja jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunut.

kuva syksyltä.
Nyt ollaan taas palattu kaupunkielämään. Satunnaisesti raketit paukkuu edelleen, Trau ei välitä, Tore huolestuu aina hetkeksi mutta palautuu ihan parissa minuutissa. Päästiin paljon helpommalla kuin vuosi sitten, ja varmaan paetaan kaupungista taas vuodenkin päästä vähän kotia hiljaisempaan paikkaan.

Sterkasta Trau on toipunut hyvin, tikit on sulaneet ja haava parantunut päällisin puolin lähes huomaamattomaksi. Voi sitä riemun määrää, kun se vihdoin pääsi juoksemaan irti! Toki heti piti huolestuttaa mut olemalla kolmijalkainen, tutkimisen jälkeen varpaiden välistä löytyi mustikanlehti...

Alkaneelle vuodelle ei ole mitään sen ihmeempiä tavoitteita. Viime vuonna ei taidettu käydä ohjatuissa treeneissäkään, vaan mentiin vain nettikursseilla ja omatoimitreeneillä. Temppuiltiin paljon ja nautittiin maalaiselosta mökillä. Aina välillä tavoitteellisempi treenaminen ja kisaaminen kävi mielessä, mutta asian eteen ei tullut tehtyä mitään. Eikä se haittaa ollenkaan! Pääasia, että oli hyvä vuosi ja koirilla oli kivaa.

Toivotaan tälle vuodelle terveyttä, hauskanpitoa, kivoja treenejä, oli ne ohjattuja tai omatoimisia, uusia lenkkireittejä, retkeilyä ja tärkeimpänä yritetään saada Traun selkä taas oireettomaksi. Kisataan jos siltä tuntuu, jos ei huvita niin jätetään väliin. Jatketaan tempputreenejä ja ehkä rallya, Toren kanssa vetojuttuja. Keskitytään niihin juttuihin joista eniten pidetään ja nautitaan yhteisestä ajasta.


19. joulukuuta 2019

Traun sterilointi ja selkäkuvat

Maanantaina suunnattiin Traun kanssa Raumalle. Siellä se viipotti uudessa paikassa hivenen ylikierroksilla, mutta onneksi rauhoituspiikin jälkeen alkoi meno hidastua ja yllättävän nopeasti uni voittikin. Nelisen tuntia myöhemmin päästiin hakemaan Trau takaisin matkaan mukaan, siellä se jo olikin täysin hereillä ja hivenen ärsyyntynyt kauluriinsa. Mun piti totuttaa sitä kauluriin ennen leikkausta, mutta jostain syystä varastojen kätköistä löytyikin ainoastaan Iran kauluri joka oli Traulle lähinnä kaulapanta... No, kaulurista taluttaen selvittiin autolle :D


Ilta meni vähän vitistessä hetkittäin, varmaan nukutuslääkepöhnää ja kauluriärsytystä, olihan se kipulääkettä lääkärillä saanut. Tiistaina alkoi jo liikkuminen kaulurin kanssa sujua paremmin ja tänään se ei enää tunnu rajoittavan menoa juurikaan. Eilen jo unohdin aamulla antaa kipulääkkeen, mutta Trau ei missään vaiheessa vaikuttanut mitenkään kipeältä, kunnon lenkille olisi halunnut ja ulkona kieri lumessa ihan innoissaan, ei siis omasta mielestään ole mitenkään toipilas enää. Yöksi sai kuitenkin varoiksi lääkkeen vielä.

Kurakelit nyt vähän hankaloittaa, mutta Traulle tehtiin ulkoiluita varten pieni suojapuku haavalle. Ihan se ei kaikissa kierimisissä pysy mukana, vaatinee pientä parantelua vielä, mutta suojaa nyt aika hyvin kuralta kuitenkin. Haavalappukin lähti hämmästyttävän helposti pois kun kokeilin vedellä läträämisen jälkeen rypsiöljyä teippiin. Yhdestä kohtaa lappu oli vähän haavassa kiinni, joten leikkasin irrotetun osan pois. Loppu sieltä sitten tippuikin itsellään ennen kuin ehdittiin katsoa tarkemmin mitä sen kanssa tehdään, eli ongelma ratkesikin itsellään.

Selkä Traulla on kuulemma hämmästyttävän siisti 6,5v corgiksi. Rintarangan loppuosassa yhdessä välissä kalkkeumaa, mitään muuta vikaa ei kuvista löytynyt. Tarkoittaa sitä, että tammikuussa suunnataan taas osteopaatille, kun se kerran Traulla auttaa. Ja jos se on edelleen osteopaatin mielestä aivan vino koko koira, niin ehkä jotain vesijumppaa kaveriksi. Tuo pieni muutos selässä voi oireilla, mutta voi olla oireilemattakin, eli sinänsä Traun oireiden syy on edelleen hivenen epäselvä, vaikka se on kyllä juuri tuota samaa kohtaa aristanut oireiden ollessa pahimmillaan. Nyt se on kyllä ollut aika oireetonkin taas.

Hyvää joulua kaikille!

30. marraskuuta 2019

Kesä meni talvi tuli

Hupsista, kuulumisia päivitetty viimeksi toukokuussa ja huomenna alkaa jo joulukuu...


Oltiinkin suurin osa kesästä ja aika pitkälle syksylläkin mökillä maalaiselämää viettämässä. Koirat saivat hengailla ulkona suurimman osan päivistä, ne pääsivät uimaan useamman kerran viikossa ja hihnoja eivät kovin usein nähneet. Temppuiltiin jonkun verran, mutta aika rennolla otteella. Sivuaskeleita molempien kanssa ja vanhan kertausta. Nyt on esineiden pito treenissä, sekä HTM-positiot. En muistanut, että kumpikin osaa ottaa mitä tahansa käskystä suuhun. Näitä ylläreitä aina välillä tulee, kun tuntuu "uuden" tempun oppiminen käyvän yllättävän helposti kunnes keksii millä sanalla sitä onkaan joskus tehty.

Yksi telttaretki tehtiin liesjärvelle, siitä ei sen kummempaa kerrottavaa jäänyt... Ensi vuonna lupaan, että retkeilen ihan vain koirien kanssa keskenäni, pääsee paljon helpommalla. No, jäi meille tästä reissusta sentään yksi ihan onnistunut kuva muistoksi :D


Molemmat kävivät kesällä myös fyssarilla ja Trau lisäksi hierojalla. Osteopaatti kun sattui olemaan kesälomalla juuri sillon, kun kotona pyörähtämässä käytiin. Traun selkä oli aika pitkälle kesään kokonaan oireeton, mutta nyt jumitukset ovat pikkuhiljaa hiipineet takaisin, eivät tosin ole missään vaiheessa menneet yhtä pahaksi kuin ennen kevään osteopaattikäyntejä. Lähinnä pientä jäykkyyttä levon jälkeen. Nyt otetaan rennosti, hierotaan varovasti ja laserhoitokuuri on menossa. Reilun parin viikon päästä on aika selkäkuviin, katsotaan jatkoa sitten sen mukaan miltä siellä näyttää.

Traun turkki on kasvanut aikoja sitten takaisin normaaliin pituuteensa ja paksuuteensa. Oli sen verran hyvä kokemus, että todennäköisesti Trau saa kesätukan myös ensi vuonna. Nytkin sillä on mahakarvat lyhyenä, vähentää tehokkaasti sisään kulkeutuvan kuran määrää.


Nyt ollaan oltu reilu kuukausi taas kotona. Koirilla ei ole ollut mitään ongelmia sopeutua uudelleen kaupunkielämään, vaikka kesän aikana täällä oltiin ehkä pari hassua viikkoa. Olivat heti kuin eivät olisi koskaan täältä pois olleetkaan. No joo, alkuviikolla meno rokotusten jälkeen eläinkaupassa meni vähän villiksi, kun siellä oli monta iihanaa ihmistä joilta olisi voinut saada rapsutuksia. Ja lopulta Trau kiukustui pehmolelulle joka tuijotti sitä :D