Lomailua

Ajeltiin pari viikkoa sitten Euraan, lyhyelle visiitille mukamas. Ihanan luotettava auto kuitenkin vaati taas laittoa ja on vasta nyt vihdoin kunnossa. Tulikin siis vähän pidempi reissu, josta bloggaustaukokin johtuu. Tyhmänä en ottanut edes kameraa mukaan.

Koirilla on kuitenkin ollut kivaa! Ovat päässeet useampaan kertaan rälläämään kaverin huskyjengin kanssa. Molemmat juoksee ja leikkii niiden kanssa enemmän nyt, kun yksi koirista ei kulje samoilla lenkeillä mukana. Nuori uros, jolla on alusta asti ollut pientä pullistelua Toren kanssa, vaikkeivät ole koskaan yhteen ottaneetkaan. Ja jonka mielestä Trau on kiva suututtaa hyppimällä sen päällä. Eikä Jedin mielestä koskaan saa tapahtua mitään hauskaa ilman hänen läsnäoloaan (kuulosti nyt ihan Traulta). Muutama lenkki ilman Jediä ja johan siellä rallitettiin ihan kunnolla. Torekin uskalsi irrota yllättävän kauas, pari kertaa piti jopa vähän muistutella. Yhdellä lenkillä nähtiin myös peura, joka kiisi tien yli ehkä 20m edestämme. Ei koirat siitä mitään, vähän kävivät jälkiä haistamassa.

Peuraa jännittävämpi oli kettu porukoiden viereisessä metsässä. Yhtenä iltana metsässä tuli vastaan silmät (aina yhtä mukavaa), joku eläin joka ei näyttänyt meitä pelkäävän. Seuraavana iltana lähdettiin lenkille, joka ei sitten oikeastaan lenkki ollutkaan. Ihmettelin jo alkumatkasta, että kamalasti nuo koirat jotain haistelee ja kyttäilee. Eiköhän lyhyen matkan kävelyn jälkeen ala kuulua tälläinen (videolla heti ensimmäinen) huuto ihan vierestä. En heti osannut yhdistää ääntä kettuun ja koirilla alkoi olla suunta takaisin sisälle, joten lenkki jäi hyvin lyhyeksi. Muutama päivä eteenpäin samainen kettu huuteli siellä taas, ei oltu metsässä asti silloin, mutta kyllä ääni vähän taisi koiria stressata silloinkin. 

Saatiin myös viikko sitten molemmille isot hirvenluut kaluttaviksi. Kerrankin sen verran isoja (ja lihaisia!) luita, ettei tarvinnut erittäin ahneiden paimenten kanssa vahtia koko ajan vieressä, koska siellä on joku luunpala kurkussa. Kummankaan mahatkaan ei reagoineet luihin mitenkään, vaikka eivät olekaan niihin tottuneet.

Yritän vihdoin ensi viikolla aktivoitua kunnolla blogin kanssa, kunhan päästään takaisin kotiin ja tietenkin hallille treenailemaan. Jos nyt ei tarvitsisi enää joka kerta lähtiessä jännittää, lähteekö auto käyntiin, niin saattaa treenimotivaatiokin taas vähän nousta :D