Toinen retki Liesjärvelle

Mutta ensin Trau perjantain treenit:

Kepit luonnollisesti jätettiin taas välistä. Ei mitään ihmeellistä sepitystä näistä, Trau teki kivasti ja rata sujui, 16 oli lähinnä mulle vaikea ja 7 putki oli Traulta hukassa, niitä putkiin lähetyksiä pitää treenailla vielä lisää. Loppuun taas vähän rengastreeniä. Yhden hypyn näemmä unohdin ratapiirroksesta, mutta videolta sekin löytyy:

Tiistaina käytiin kiertämässä Liesjärven toinen puolisko. Oli vähän haastavampaa maastoa tällä puolella, kilometrejä kertyi n. 15 ja aikaa meni 7-8h. Kartta taas täällä, auto jäi Pirttilahteen. Siitä jatkettiin kopinlahti-savilahti-sounkorven reitti-pitkäkärki (pohjantikan kierros)-korteniemi-lehdos-kopinlahti-pirttilahti. Vähän jotain omia reittejä tehtiin myös, etenkin kun osa poluista oli täynnä kaatuneita puita, etenkin pitkäkärjen suunnalla... Meni vähän rämpimiseksi koko homma. Hirvikärpäsiä löytyi myös noin miljoona. 

Mutta kiva reissu, ihana matala hiekkaranta kopinlahdessa, Torekin ihan itsenäisesti meni kahlailemaan. Rauhassa sai olla tälläkin puolella Liesjärveä, savilahdessa oli pari telttailijaa ja vähän ennen autoa paluumatkalla tuli muutama ihminen vastaan. Korteniemessä tuijoteltiin hetki lampaita, lehmiä ja hevosia, eipä koirat niistä kamalasti piitanneet. 

Kopinlahti.

Taukolainen.

Ensi viikko otetaankin rauhaksiin molempien kanssa, Tore aloitti eilen yskimisen ja kakomisen, onkohan kennelyskän löytänyt jostain. Ei vaan meinaa pieni kelpie ymmärtää mitä lepääminen tarkoittaa. 

Torekin agiliitää!

Käytiin keskiviikkona kaverin kanssa hallilla. Rata oli kai jotenkin tähän suuntaan:

Trau sai kunnian aloittaa, otti taas häiriötä ihan kaikesta. Kaveri leikki kauempana, joku liikkui viereisellä kentällä, putkessa oli erilainen paino kuin yleensä jne. Voihan neiti nakki. Vitosen jälkeen sinkosi putkeen aika monta kertaa, olihan se nyt aika haastava, mutta yleensä Trau on niin paljon mussa kiinni ettei kamalasti väärille esteille sinkoile. Kasiputkelle en edes yrittänyt lähettää kauempaa, ei se sitä olisi vielä niin kaukaa hakenut, otetaan treenin alle. Vaikka aika hyvin sen kanssa ehti sinne juoksemaankin. Lopussa teki kuitenkin jo ihan kivasti. Vikana vielä muutama kerta vinokeppejä ja pari A:n juoksuttamista. 

Sitten herra keepis, joka oli myös matkassa mukana. Intoa ja vauhtia riitti, hallinta oli ehkä vähän hakusessa. Mitä muuta voi 9kk tauon jälkeen odottaakaan. On sen kanssa silti vaan niin kiva tehdä, vaikka vähän sähellykseksi menikin. Paljoa ei tahkottu ja rimat sai olla vielä aika alhaalla. Loppuun rallatettiin helpompi nopeasti kehitetty ratapätkä. 

Ei ole pompotuksia tai muitakaan oireita ilmestynyt. Aika tarkkaan oon sen liikkumista tarkkaillut. Treenin jälkeen jo luulin sen olevan kipeä, mutta tyyppipä piippaili vain videoiden äänille, ei se mitään kipeä ollut :D 

Video tosiaan, jatkossa näitä ei ehkä ihan näin usein tule:

Trau kävi jatkamassa ohjatuissa treeneissä tänään:

Ennen rataa tehtiin pitkästä aikaa vähän rengastreeniä, muutama kerta yksittäisenä ja hypyn ja putken kautta. Pari ekaa yritystä meni sivusta, sen jälkeen muisti idean ja sujuihan se. Rengashan oli Traulle alkuun tosi vaikea, mutta hyvin senkin idea on päähän jäänyt.

Rata oli kiva ja sujui yllättävän hyvin! 15 hypyn sai tehdä kummasta suunnasta tahansa, jätin saksalaisen takaakiertoineen kokeilematta, ei olla sitä tehty ja ehditään treenailemaan sitä myöhemmin paremmalla ajalla.

Ekalla yrityksellä tuli kolmoshypyn ohi, ihan ohjaajan virhe. Otettiin alusta, sen pystyi jopa lähettämään kutoshypyltä putkeen sen verran kaukaa, että ehdin putken toiseen päähän vastaan. 10-12 ohjaaja oli myöhässä, tehtiin persjätöillä ja tää pätkä olikin molemmille uutta. Mutta myöhässä olemisesta huolimatta Trau teki hyvin, yhden riman sähläsi alas. Loppuradassa ei sitten mitään ihmeellistä ollutkaan.

Toisella kierroksella meni vaikeimmatkin kohdat hyvin, puhdas rata ja Trau teki täysillä! :) Olisi ehtinyt tekemään loppuun vielä jotain yksittäistä, mutta jätettiin välistä, onnistuneeseen rataan on hyvä lopettaa.

Ohjaajakin on ehkä jo jotain oppinut, nykyään osaa jo hahmottaa mitä ohjauskuviota kannattaa milloinkin käyttää. Harvemmin joutuu enää kyselemään, miten joku kohta kannattaisi ohjata. Ehkä tähänkin päähän joku oppi uppoaa.

Kuvat mökkireissulta.

Pinkjärvellä ja kesävideo!

Mökkeiltiin taas viikonloppu, maanantaina ajeltiin Pinkjärvelle Eurajoelle. Olen siellä joskus useampi vuosi sitten kerran koulun kautta käynyt, ja jäi mieleen kivana paikkana, joten pitihän sitä käydä tutkimassa tarkemmin. 5km lenkki, sai siihenkin 2,5 tuntia kulumaan eväs- ja kuvaustaukoineen. Ja koirilla oli kivaa, kun pääsivät taas uusiin maisemiin lenkkeilemään. Sateinen arkipäivä, joten saatiin olla ihan keskenämme. Jos joskus on kasitien varrella ulkoilupaikkaa vailla, niin suosittelen! Vaikka tähän aikaan vuodesta kannattaa varautua hirvikärpästen hyökkäykseen...

Kivaa maastoa, ihania rantakallioita ja olihan siellä laavun luona hiekkarantakin. Osa pitkospuista oli parhaat päivänsä nähneitä, mutta kyllä siellä kuivin jaloin selvisi sadepäivänäkin.

Kuvien käsittely on vielä vaiheessa, mutta jotain vaihtelua niille tarjolla. Pikaisesti kyhätty kesävideo nimittäin:

Muistakaa klikata asetuksista HD-päälle! :) Vähäisetkin videontekotaidot on ruosteessa, mutta ehkä ne siitä taas palaa mieleen. Jos nyt vihdoin saisi tehtyä videoita useammin, kun on kaikki välineet kunnossa.

Agikiitoo

Kiitoa nimenomaan :D Traun tän päiväset treenit:

Piirtelin taas radan kokonaisuudessaan, vaikkei keppejä tehtykään. Katkaisiin 11 esteeseen, ja otettiin 13 pyöritykseen vauhtia ykköshypyltä. Trau oli kovin kiireinen tänään, paineli aika monista hypyistä ohi, mutta saatiin sentään kaikki lopulta sujumaan. Ajattelin ettei vitosputkesta tule mitään, kun en ehtinyt missään kohdassa vaihtaa puolta ja Traulle noi nurkassa olevat putket on muutenkin ollut aina vaikeita, mutta ilmeisesti ei tänään, aika kaukaa sai ohjata eikä mitään valittamista siinä. Puomin alastulolla palkkailtiin, juoksarit kun ei oo vielä ihan valmiit ja olisi varmaan muuten oikonut.

Toisella pätkällä pyöritys sujui vallan mainiosti, vaikkei Trau niitä muistaakseni oo kauheesti tehnyt. 16 hypystä paineli useampaan otteeseen ohi, kun jäi liikaa mun käteen kiinni, muuten siinä pätkässä ei koiran osalta ollut mitään moitittavaa. Hirveesti vauhtia, pakko jatkaa irtoamistreeniä taas syksyn ja talven aikana. Ja vihdoin se suostui hallilla vuoroa odotellessa leikkimään! Ehkä sitä vielä joskus voi palkata lelullakin.

Toren kanssa ehdin tekemään hetken rallyjuttuja ennen Traun agia, teki mahtavalla innolla. Häiriötä se kyllä ottaa helposti, pyörittiin vaan parkkipaikalla tekemässä ja jokaista autoa ja ihmistä teki mieli tuijotella. Tietysti siihen varmaan vaikuttaa se, että samasta paikasta ollaan välillä hypätty kaverin kyytiin, keepis taisi ajatella että kyytiä odotellaan nytkin. Mutta hyvin se tekee, on alkanut tehdä mun takaa kiertämisetkin ilman monen metrin ylimääräistä kaarta. Otin ensi kuulle parit ohjatut rallytreenit, katsotaan josko niiden jälkeen uskaltaisi vihdoin miettiä niitä kisoja. Kotona kun tulee harvemmin tehtyä rataa, yleensä vaan yksittäisiä juttuja.

Traukin teki vähän rallya, mutta neiti ahne syö mun sormet, joten meidän treenihetket etenkin seuruun osalta on aika lyhyitä. Sen takia tehdäänkin seuruuta pääasiassa perusasennon kautta, imuttaminen ei ton kanssa ole kovin mukavaa. Se on liian alhaalla ja liian varomaton hampaidensa kanssa. Mutta ei siltä ainakaan intoa puutu.

Tulee rallyillessa koirien erotkin selvästi esille. Molempia on koulutettu pennusta asti samalla tyylillä. Tore on vähän tosikko, ei tarjoa yleensä mitään itsenäisesti vaan tuijottaa ja odottaa käskyä. Ja se tekee tarkkaan, harvemmin sekoittaa käskyjä. Trau taas tekee ja hyörii ja pyörii ja huiskii tassuilla ja lähtee omille teilleen jos mitään ei hetken odottamisen jälkeen tapahdu. Tekee tosi reippaasti, muttei ole kovin tarkka, tarjoaa välillä ihan mitä sattuu. Niissä tutuimmissakin asioissa. Häiriöherkkiä noi on molemmat, mutta niin kauan kun mulla on palkkaa kädessä, ei sitä haittaa vaikka vieressä räjähtäisi pommi, vaan alkaa ottamaan häiriötä vasta kun palkat menee taskuun. Tore taas saattaa jäädä tuijottamaan jotain mielenkiintoista vaikka miten heiluttaisi nakkia nenän edessä. Onneksi palloa ei voita kuin tosi tutut ihmiset :D

Kelitkin on viilentyneet ihanasti, päästään kohta palailemaan vetohommien pariin! :)

Päiväretki Liesjärven kansallispuistoon

Viime viikolla jäi treenit välistä ja koko viikonloppu otettiin tosi rauhaksiin, kun olin kipeenä. Koirat sai kuitenkin korvauksen puuttuneesta liikunnasta, kun eilen pakkasin ne autoon heti aamulla ja suunnattiin Liesjärven kansallispuistoon seikkailemaan. Metsässä meni reilut kuusi tuntia ja kilometrejä kertyi n. 20, koirille varmaan huomattavasti enemmän.

Sää oli kerrankin meidän puolella! Ei yhtään liian kuuma, aurinkokin näyttäytyi useampaan otteeseen. Tuuli sen verran reilusti, etten nähnyt koko reissulla kuin yhden hyttysen ja kaksi maassa ryömivää ampiaista, ei siis alun jälkeen harmittanut vaikka ötökkämyrkyt unohtuikin matkasta. Vettä tuli pari tippaa, niin vähän ettei tarvinnut edes kameraa suojata.

Maastot oli varsin kivat, kunnon metsää, suota, kalliota, ja kiipeämistäkin ihan riittämiin. Kartta löytyy täältä, reittinä meillä oli sikomäki-siltalahti-pirttilahti-päämäärätöntä seilaamista kopinlahden suuntaan maisemien perässä-hyypiönkierros-siltalahti-pohjoisen kautta kiertäen kaksvetinen-peukalolammi-sikomäki.

Trau kävi leikkimässä vesileikkejä ainakin kymmenen kertaa. Pari kertaa kävi jopa ihan kunnolla uimassa, vaikka normaalisti tykkää vain kahlailla ja loukkaantuu erittäin syvästi, jos sen kantaa uintisyvyyteen. Tosin näemmä se näyttää vapaaehtoisesti uidessaankin siltä, että silmät pullahtaa ulos päästä. Yhden uintiseikkailun jälkeen se kävi myös kiittämässä ihailijoitaan ja ravistamassa suovedet muiden päälle.

Ihmisiä tuli vastaan vain muutaman kerran, aika rauhassa saatiin olla. Kompassi multa unohtui kotiin, mutta opasteet oli sen verran selkeät, ettei karttaakaan tarvinnut montaa kertaa vilkaista, kunhan välillä tarkisti minkä nimiseen paikkaan oli seuraavaksi menossa. Kilometrit tuntuivat kyllä todella pitkiltä niissä paikoissa, joissa maasto oli haastavampaa.

Maisemissa ei ollut valittamista, nähtävää kyllä riitti. Ja koirilla oli kivaa. Torea alkoi jossain vaiheessa kyllästyttää (tai janottaa, kun tyyppi ei uskaltanut suostutteiluista huolimatta juoda kovin monesta paikasta, ettei vaan tassut kastu...), ja se käveli hetkittäin tallomassa mun kantapäille. Trau taas kiiti koko matkan häntä pystyssä edellä.

Taukojenkin ajan corgilla riitti virtaa. Härnättiin Torea, kiipeiltiin kivillä, syötiin keppiä, tuijotettiin mua "mennään jo"-ilmeellä, vesistöjen vieressä kahlailtiin. Tore sentään ymmärsi jo loppumatkalla taukojen idean:

Varmasti mennään Liesjärvelle seikkailemaan toistekin! Korteniemen pääty jäi vielä kokonaan tutkimatta, eikä tuonne Riihimäeltä ajanutkaan kuin vähän alle tunnin. Kotimatkalla paimenille jo uni maistui, eikä kumpikaan jaksanut tuoda illalla palloa sänkyyn kuten yleensä (nukkumista yrittävän ihmisen päällä on kiva leikkiä). Aamulla niitä sai vielä vähän tökkiä hereille, mutta nyt riittää taas vauhtia ja energiaa molemmilla. 

Seuraavia reissauskohteita on jo mietittynä, katsotaan josko ehdittäisiin vielä ennen liian kylmiä öitä heittämään joku pidempi telttailureissukin. 

Muutamat kuvat vielä:

Väsyi se Traukin viimeisillä metreillä.