Kirjoitetaanpas kunnolla taas pitkästä aikaa. Rakkaalla foorumillamme hevostalli.netissä minulle on monesti tultu sanomaan, ettei meidän lauma voi toimia. Kun sanon, ettei ongelmia ole, tullaan mulle väittämään, etten vain näe niitä. No, jos en kerran näe niitä, niin eihän ne silloin mun mielestä mitään ongelmia ole.
Onhan nuo kaikki otettu pienillä ikäeroilla. Tore & Juri ovat molemmat reilun vuoden, huikealla päivän ikäerolla. Trau on 6kk ja Turbo-Urpo pian 5kk. Tore ja Juri ottivat teineilyidensä aikana muistaakseni 2 tai 3 kertaa yhteen, selvittivät välinsä ja sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmaa. Trauma on tainnut antaa jokaiselle pojista muutamaan otteeseen hampaasta, vaikka siksi että nyt kuljettiin ohi liian läheltä nukkuvaa neitiä. Ei nuo urokset kuitenkaan tyhmiä ole, vaikka kieltämättä joskus siltä tuntuukin, ovat oppineet tosi nopeasti lukemaan Trauskua ja tietävät milloin sen lähelle voi mennä ja milloin ei.
Pieniä murinoita on välillä, nekö tästä laumasta tekee toimimattoman? Tore saattaa murista, jos joku hyppää sen päälle kesken unien. Juri murisee, jos joku menee liian lähelle kesken syömisen. Trau ärähtää jos joku yrittää ottaa siltä esimerkiksi luuta pois. Urpo ärisee mistä milloinkin, mutta Tore on ainoa, joka ottaa sen todesta, muut eivät jaksa Urpon ärinöistä välittää. Me ei kuitenkaan nähdä pieniä murinoita ongelmana, se kun jää aina siihen yhteen murahdukseen, tai Traun kohdalla vihaiseen haukahdukseen. Hampaita ei näytellä, muita ei purra, joten missä ongelma? Jos me tiputetaan ruokaa lattialle, kukaan ei tappele, nopein syö ne pois jos me ei ehditä kieltämään. Välillä syövät kaikki samassa kasassa.
Arki sujuu helposti. Jokainen koirista on älyttömän helppo arjessa, Urpo nyt on toisinaan hieman rasittava energiansa kanssa (jotenkin muistelisin Toren olleen samanlainen pentuna..?), mutta ei sitäkään voi vaikeaksi sanoa. Sisällä otetaan rennosti, joskus koirat saattavat leikkiä keskenään ja se on ihan ok, kunhan ääntä ei lähde liikaa. Yksinolojen ajaksi pennut jätetään erikseen vanhemmista, me ei luoteta siihen, että pennut antaisivat toisten nukkua rauhassa. Trau on mun huoneessa, Urpo Paulan huoneessa ja Tore & Juri tilavassa eteiskäytävässä.
Kun nuo päästetään neljästään juoksemaan vapaana, ei voi olla kuin onnellinen siitä, että niitä tosiaan on neljä. Pojat juoksevat keskenään, yhden kiinnostuminen hajuista ei haittaa, toiset voivat silti jatkaa leikkiä. Trau nyt vähän eroaa porukasta, se huitelee milloin missäkin itsekseen, käy välillä hetken leikkimässä ja palaa omiin hommiinsa.
Toki voi olla, että tilanne muuttuu, kun nuo nuorimmaiset pääsevät aloittamaan teineilyn, mutta aika näyttää. Siitä on ihan turha stressata etukäteen. Tottakai ongelmia tulee, jos me jatkuvasti etsitään pieniäkin merkkejä niistä. Mutta elellään ihan rennosti ja jos ongelmia ilmenee, selvitetään ne kaikessa rauhassa.
Kämppiksen puolesta on paha mennä mitään sanomaan, mutta itse en ainakaan ole katunut kertaakaan Trauman ottamista. Ei tuo kakara tosin ole pentukuumeeseen auttanut, pahentanut vain... Mutta eiköhän tämä lauma ole täydellinen juuri tälläisenä, ei yhtään koiraa lisää vielä pariin vuoteen.
