Hierontaa ja agirallitusta

Tore pääsi sunnuntaina koululle hierottavaksi. Meitä oli paikalla vähemmän kuin yleensä, joten saatiin myös opetusta enemmän kuin yleensä, osui aika sopivasti. Käytiin siinä Toren ongelmia läpi ja koplattiin sitä yhdessä. Miten olikaan, kipupisteitä löytyi takapäästä muutama, ensimmäinen selästä juuri siitä kohdasta, joka vaikuttaa anaalirauhasiin. Ja pari kohdista, joista menee hermotukset polviin. Eli meillä on vielä toivoa siitä, että pompottelut ja myös anaalirauhasvaivat ovat lihasperäisiä. En ollut sitä anaalirauhasiin vaikuttavaa kipukohtaa ennen huomannutkaan, siinä kun piti "kaivaa" syvemmältä kuin normaalisti. Polvet kyllä pomppi vielä maanantainakin lenkillä, mutta ei me ehditty kaikkia jumituksia siinä tunnissa avaamaan. Pidän nyt kuitenkin muutaman päivän väliä ennen seuraavaa hierontaa, ettei tarvitse montaa päivää putkeen ottaa rauhallisesti, vaan pääsee välissä purkamaan kertyneet energiat pois.

Hyvin keepis malttoi myös odotella hierontansa jälkeen, kun hierottiin vielä toinen koira siinä. Mulla ei ollut edes häkkiä mukana, vaan Tore sai hengailla vieressä sohvanjalkaan köytettynä ja aika nopeasti löysikin tiensä sohvalle nukkumaan :D

Torelle on myös eläinlääkäriaika varattu, 2.2. on Toren vuoro, kun eka päivä käydään Traun kanssa siellä silmäpeilissä. Otetaan siltä tosiaan ne viralliset selkäkuvat, koplataan polvet unien aikana ja jätetään sukukalleudet sinne. Josko sen jälkeen saisi taas olla hetken ilman eläinlääkäriä.

Käytiin tänään taas agiliitelemässä. Pääsivät rallittamaan jäälle Ditan ja Lunan kanssa alkulämpäksi. Tore sai taas pyöriä vähän kontaktien alastulolla ja vetää vähän putki-pussirallia. Tehtiin vähän seuruuta myös, kai siitä on tulossa tokokoira kun joka kerta tulee tehtyä vähän jotain. Trau pääsi tekemään pientä rataa, jossa ei kyllä ollut mitään ideaa :D Mulla oli ratapiirros tehtynä ja suunniteltuna, mutta en tietenkään muistanut ottaa sitä mukaan, joten tehtiin vain jotain suht simppeliä. Traulle nyt kaikki ratatreeni on hyvästä, kun se on tehnyt niitä vielä niin vähän. Tuli tossakin nyt sille sentään ekaa kertaa(?) pussi radalle.

Ja se pussi olikin vähän haastava, muutaman kerran veti ohi. Kakkoshypystä veti myös ohi ekalla yrityksellä, seuraavalla kerralla palkkasin sen jälkeen ja johan alkoi sujumaan. Muuten ei mitään ongelmaa, paitsi ne lähdöt. Kun se ei vaan pysy. Eli lähtötreeniä ainakin lisää ja paljon. Vitosen takaakierrossa oli vikalla kerralla jo vähän hidastelua nähtävissä, yleensä irtoaa niille paljon paremmin, kun niitä on aika reilusti sen kanssa tehtykin.

Ja meillä on kerrankin videomateriaalia! Tää on tosiaan vikalta radalta, missä meni pussin jälkeinen hyppy vähän laiskasti ja ekan rimankin tipautti sählätessään, mutta muuten olemattoman treenimäärän huomioiden ihan kivasti se tekee (ja kameran asetuksethan on ihan päin jotain, samoilla asetuksilla vahingossa mentiin mitä tuolla on vuos sitten käytetty, hups):

Pompotusmysteeri osa miljoona ja aksaa

Meillä olisi pitkän odotuksen jälkeen mahtavat vetokelit, mutta taitaa jäädä tän talven vetohommat ainakin Toren osalta. Tyyppi alkoi taas pompottaa jalkaansa (josta löytyypi yksi huonolaatuinen video täätä). Sehän saattaa edelleen johtua siitä, että anaalirauhaset vaivaa --> jumeja --> pompotus, ja sillä on selviä jumeja just niissä kohdissa, jotka vois ton pompotuksen selittää. Mutta jos taas lähtee miettimään sitä, että se pompotti ekan kerran viime vuonna, kun oltiin treenattu aksaa 3-4kk, eli ekan kerran oireet alkoi just siinä vaiheessa, kun alettiin tekemään rataa. Aika sattumaa, jos ne anaalirauhaset on alkaneet vaivaamaan just silloin, kun koskaan ennen ei mitään ongelmaa ollut. Vaikka se sit pysyikin niiden hoidon ja hieronnan jälkeen puolisen vuotta täysin oireettomana, tietty hierottiin vähintään kerran kuussa, niin ei mitään pahoja jumeja päässyt syntymäänkään. Mutta syksystä asti pompotusta on ollut säännöllisen epäsäännöllisesti, ainahan se menee hieronnalla ohi, mutta joku sen jumiuttaa paljon normaalia helpommin. Trauhan on ihan samalla ruokinnalla ja liikunnalla, mutta siitä ei löydy melkeinpä koskaan mitään hierottavaa.

Joten Tore viettää nyt lomaa kaikesta kroppaa kuormittavasta siihen asti, että saan siitä uudet selkäkuvat käsiini ja polvet koplataan vielä sen ollessa unilla, vaikka ne on useampaan kertaan terveeksi tutkitut. Ei vaan ongelmat aina löydy peruskoplauksella. Samalla reissulla jätetään pallit sinne ja ell saa tyhjätä anaalirauhaset, kun en tiedä saanko niistä itse aina edes kaikkea ulos.

Tehdään lääkärireissun jälkeen tarkempaa sotasuunnitelmaa, vaikka aika pitkälle on kaikki vaihtoehdot jo päässä pyöritelty ja jatko aika hyvin tiedossa. Mutta ei niistä sen enempää ennen kuin tiedetään tyypin luuston tämänhetkinen kunto. Tällä viikolla Tore on saanut myös jo yhden kevyen hieronnan, lähinnä taas tutkailin missä mennään ja hieroin pahimmat auki. Sunnuntaina keepis lähtee taas koululle mukaan hierottavaksi.

Toisen harmi on toisen onni. Trau saa nyt omia Toren treenipaikan ja pääsee pitkästä aikaa viikoittain ohjattuihin agitreeneihin. Tänään aloiteltiin, vielä aamulla käytiin lumihangessa rämpimässä kun ajattelin, ettei mun corgin kanssa tarvii kuitenkaan juosta. No, se oli vikatikki se rämpiminen, siellä mä sitten jalat valmiiksi kipeinä yritin pysytellä tykkicorgin perässä :'D Ei se oo koskaan ennen mennyt noin lujaa! Eikä noin pitkää rataa:

Tehtiin ekalla kierroksella vaan 1-6, toisella kierroksella otettiin vähän haastetta lisää, kun eka kiekka meni niin hyvin. Ei se vielä itsenäisesti esteitä hae (paitsi ilmeisesti putkia nykyään), ja pitää saattaa hypyillä aika pitkälle, mutta treenimäärää jos miettii, niin onhan tuo aika hyvin. Enkä ole muuten edes ihan varma siitä, onko se koskaan ennen mennyt muuria, hupsis. Takaakierrot meni ihan mahtavasti, mutta niitä ton kanssa on tahkottukin. 3-4 väliin persjättö, vähän piti juosta, mutta ehtihän sen. Toren kanssa ei ois ehtinyt. Vitosputkeen oli corgin mielestä helpoin reitti mun jalkojen kautta. Kutoselle kiire (siis mulla), kun sille pitää vielä merkata esteet niin selkeesti. Loppupätkässä ei mitään kummallista, ohjaaja ei aina tiennyt mihin suuntaan oli menossa, koira kyllä osasi. Vikalle hypylle taas kiire.

Loppuun pari kertaa pussia ja putken kautta putkeen, vauhtia riitti ja pussi on ihan yhtä kiva kuin putkikin.

Torekin pääsi mukaan. Pyöräyteltiin pari kertaa kontaktien alastuloja, muutoin keepis sai toimia ihmisten viihdyttäjänä. Tehtiin me vähän tokojuttuja sentään, seuruuta ja siitä maahanmenoa plus paikallaoloa häiriössä, hyvin se pysyi, vaikka muut teki aksaa vieressä.

Traulle on myös vihdoin varattu aika silmäpeiliin! 1.2. on sitten loputkin terveystarkit sen osalta tehty :)

Mun ihan oma puu, uskallatkin koskea!

Videokameran laturi on vihdoin vuoden etsimisen jälkeen löytynyt! Eli jatkossa toivottavasti blogissa taas myös videoita.

Voihan pakkanen

Meni joulu, meni vuodenvaihde, ja niiden välissä meni vielä muuttokin. Paimenet on saaneet (joutuneet omasta mielestään) vähän lomailla. Muutaman kerran ovat päässeet juoksemaan ympäri metsiä kavereiden kanssa, lisäksi ollaan käyty kertaamassa lenkkereittejä uuden asunnon lähettyviltä, hyvin ne onneksi on vielä muistissa, vaikka pari vuotta asuttiinkin muualla. Tore on totutellut kierreportaisiin siinä, missä neiti corgi on vaan todennut että jaa, tälläset ja painanut menemään. Tore myös jännittää taas paria kävelijöille tehtyä pientä puusiltaa metsäreitin varrella, samoja se jännitti pentunakin. Nyt saa totutella niihin uudestaan, hölmö. Tulee se niistä yli ihan omin tassuin sentään.

Vuodenvaihde meni koirien osalta aika loistavasti. Lähinnä molemmat nökötti kuonot ikkunassa kiinni. Varmaan asiaan vaikutti se, että Eurassa käydessä lenkkeillään aina kaverin kanssa ihan varuskunnan vieressä, siellä on pauke tullut tutuksi. Vähän hiljaisempaan aikaan käytiin ulkona kävelemässä, kumpikaan ei jännittänyt ulkonakaan yhtään. Trau veti aina hännän alas hetkeksi, jos ihan lähellä pamahti, mutta vilkaisi aina nopeasti mua ja totesi, että ei kai siinä sitten mitään vaarallista ollutkaan. Häntä takas pystyyn ja matka jatkui.

Nyt ollaan taas otettu pari päivää vähän rauhallisemmin, kun itse jäädyn tuolla ulkona. Koiria ei tunnu haittaavan, mitä nyt Torea ällöttää kun ulos puetaan joku kamala takki päälle, mutta jumittelujen takia saa nyt kovimmilla pakkasilla sitä käyttää. Pian onneksi taas vähän lämpeää, ja toiveissa olisi saada sitä luntakin vähän lisää, josko tänä talvena ehtisi edes muutaman kerran vetokamojen ja suksien kanssa liikenteeseen.

No, ainakin ollaan saatu taas kaikki pahimmat kiireet pois alta ja ehditään piakkoin palailemaan takaisin agihallille!

Mikä tuolla paukkuu?