Harkkakisat

Jotenkin en enää osannut piirtää harkkakisojen rataa, vaikka vasta sieltä kotiuduttiin. Jotenkin näin kuitenkin:

Kerrankin rata, jonka jopa minä muistin. Trau oli hallissa vähän hämillään koira- ja ihmismäärästä, muttei häiriintynyt siitä onneksi yhtään, teki mun kanssa ja unohti muut heti kun sai muuta ajateltavaa. Ennen radalle menemistä vuoroa odotellessa neiti innokas ehti jo mm. kiipeämään maxikoirien pöydälle. Ehkä sillä on kevyt olo, kun valtaosa sen turkista asuu nykyään mun vaatteissa ja sängyssä..? Vauhtia ainakin riitti. Kaksi rataa, molemmilla kerroilla pysyi tosi kivasti lähdössä, vaikka siitä ollaankin välillä vähän keskusteltu.

Musta tuntuu edelleen, että tuo koira juoksee joka kerta vain kovempaa. Ekalla radalla juoksi heti ekan putken ohi, yritin ehtiä pitkälle ja ilmeisesti sitten Traun mielestä liian pitkälle. Alkuperäinen ajatus oli tehdä valssi nelosen jälkeen, ei mitään mahdollisuutta ehtiä. Vitosen jälkeen sitten, hyvin kömpelö ja koira melkein jaloissa pyörimässä. 14 jälkeen sama juttu, saattelin 13 hypylle (ei se niitä ennen oo itsenäisesti hakenut!) ja tuli vähän turhan kova kiire. No, viidellä virhepisteellä selvittiin mun hitaudesta huolimatta.

Toisella radalla muistin saatella kunnolla ensimmäiseen putkeen, ja sählättiin samat kohdat kuin ekallakin radalla. Hetken ajattelin persjättöä, mutta jos sen tekee Traun lähellä, niin ei varmasti vaihda puolta. Kauempaa tehtynä kyllä toimii. Jostain napattiin taas se vitonen.

Mutta oli ratojen jälkeen ehkä jopa parempi fiilis kuin olisi ollut nollien jälkeen. Toka rata olisi varmaan ollut nolla, jos ei corgi olisi kipittänyt niin kovaa. Mieluummin se vauhti ja into :D Haki esteitä (ekaa putkea lukuunottamatta) taas yllättävän hyvin, mun tehtävä oli lähinnä juosta oikeaan suuntaan ja yrittää ehtiä ohjauksiin ajoissa. Loppusuoralla jäin vähän jälkeen, mutta Trauhan suoritti viimeisenkin esteen iloisesti mun hitaudesta välittämättä. Eikä me sitten lopulta ajallisesti jääty nopeimmasta kuin vähän reilulla kolmella sekunnilla, ja tämä nopein oli sentään varsin näppärä suomenlapinkoira. Ehkä olen turhaan huolehtinut siitä, ettei Traun vauhti riitä. Mun vauhti se on joka ei riitä...

Nyt pakataan tavarat autoon ja aamulla suunnistetaan Euraan, mietitään treenijuttuja taas joskus ensi viikon loppupuolella.

Parin vuoden takaa, mutta menkööt nyt tämän kerran. Tuolla jäätikössä uusiakaan kuvia oteta
(eikä karvoja varistava corgi ole kovin kaunis näky).