22. joulukuuta 2016

Harkkakisat




Jotenkin en enää osannut piirtää harkkakisojen rataa, vaikka vasta sieltä kotiuduttiin. Jotenkin näin kuitenkin:



Kerrankin rata, jonka jopa minä muistin. Trau oli hallissa vähän hämillään koira- ja ihmismäärästä, muttei häiriintynyt siitä onneksi yhtään, teki mun kanssa ja unohti muut heti kun sai muuta ajateltavaa. Ennen radalle menemistä vuoroa odotellessa neiti innokas ehti jo mm. kiipeämään maxikoirien pöydälle. Ehkä sillä on kevyt olo, kun valtaosa sen turkista asuu nykyään mun vaatteissa ja sängyssä..? Vauhtia ainakin riitti. Kaksi rataa, molemmilla kerroilla pysyi tosi kivasti lähdössä, vaikka siitä ollaankin välillä vähän keskusteltu.

Musta tuntuu edelleen, että tuo koira juoksee joka kerta vain kovempaa. Ekalla radalla juoksi heti ekan putken ohi, yritin ehtiä pitkälle ja ilmeisesti sitten Traun mielestä liian pitkälle. Alkuperäinen ajatus oli tehdä valssi nelosen jälkeen, ei mitään mahdollisuutta ehtiä. Vitosen jälkeen sitten, hyvin kömpelö ja koira melkein jaloissa pyörimässä. 14 jälkeen sama juttu, saattelin 13 hypylle (ei se niitä ennen oo itsenäisesti hakenut!) ja tuli vähän turhan kova kiire. No, viidellä virhepisteellä selvittiin mun hitaudesta huolimatta.

Toisella radalla muistin saatella kunnolla ensimmäiseen putkeen, ja sählättiin samat kohdat kuin ekallakin radalla. Hetken ajattelin persjättöä, mutta jos sen tekee Traun lähellä, niin ei varmasti vaihda puolta. Kauempaa tehtynä kyllä toimii. Jostain napattiin taas se vitonen.

Mutta oli ratojen jälkeen ehkä jopa parempi fiilis kuin olisi ollut nollien jälkeen. Toka rata olisi varmaan ollut nolla, jos ei corgi olisi kipittänyt niin kovaa. Mieluummin se vauhti ja into :D Haki esteitä (ekaa putkea lukuunottamatta) taas yllättävän hyvin, mun tehtävä oli lähinnä juosta oikeaan suuntaan ja yrittää ehtiä ohjauksiin ajoissa. Loppusuoralla jäin vähän jälkeen, mutta Trauhan suoritti viimeisenkin esteen iloisesti mun hitaudesta välittämättä. Eikä me sitten lopulta ajallisesti jääty nopeimmasta kuin vähän reilulla kolmella sekunnilla, ja tämä nopein oli sentään varsin näppärä suomenlapinkoira. Ehkä olen turhaan huolehtinut siitä, ettei Traun vauhti riitä. Mun vauhti se on joka ei riitä...

Nyt pakataan tavarat autoon ja aamulla suunnistetaan Euraan, mietitään treenijuttuja taas joskus ensi viikon loppupuolella.

Parin vuoden takaa, mutta menkööt nyt tämän kerran. Tuolla jäätikössä uusiakaan kuvia oteta
(eikä karvoja varistava corgi ole kovin kaunis näky).

20. joulukuuta 2016

Treenataan taas!

Pieni tauko teki hyvää. Viime viikolla käytiin kahteen kertaan hallilla, teknisten ongelmien takia vaan jäi päivittämättä tänne. Keskiviikkona kaverin kanssa, löydettiin sieltä valmis rata numeroineen, joten käytettiin sitä. Trau teki koko rataa, pätkäistiin vain kepit pois, ja Tore peräti kahta pientä pätkää, joista etenkin videolla näkyvä oli hieman hankala keepikselle :D Trau teki lisäksi vähän vinokeppejä, mutta ne on sille ilmeisesti aika hankalat, jos niitä vähänkin nostaa. Se ei lyhyiden kinttujensa takia pysty juoksemaan keskellä suoraan, joten taidetaan unohtaa vinot ainakin hetkeksi ja jatkaa keppitreeniä muilla keinoin.

Huomatkaa videolla ohjaajan radan unohtaminen korjauksineen:



Ja perjantain Traun ohjatut:


Vähän taas muokattiin rataa, tehtiin kahdessa pätkässä. 1-14, ja toisella pätkällä 14 ja 13 väärästä suunnasta, että päästiin jatkamaan rata loppuun. Kiva, sujuva rata. Kasiputki oli ainoa missä Trau vähän kyseli, se ei vaan siedä sitä että mun vauhti hidastuu ennen putkea. Mutta hirmu hyvin se jo hakee itse esteitä!

Loppuun kokeiltiin korkeaa A:ta, mutta tultiin siihen tulokseen, että tehdään sitä itsekseen alkuun toisella kentällä, josta löytyy kumirouhepintaiset kontaktit, kun niissä on enemmän pitoa tassuille. Trauhan aina uusilla esteillä hidastaa kysymään multa että niin tännekö, niin ei tuolla vakikentällä oleva A toimi vielä kovin hyvin, tassut luistaa siinä jos vähänkin hidastaa. On se sen pari kertaa mennyt, mutta kokeillaan hakea varmuutta ja vauhtia ensin vähän pitävämmällä esteellä. Tore oli mukana hengailemassa ja teki vähän rallattelujuttuja, sekä kertoi kaikille kovaan ääneen olevansa paikalla.

Tälläkin viikolla ollaan jo ehditty kahteen kertaan hallille. Eilen oli Toren ohjatut rallyt, tehtiin pientä ratapätkää ja yksittäisenä muutamia ylempien luokkien kylttejä. Ratapätkässä ei mitään valittamista, vaikka kyllä Toresta taas huomasi, että pidemmät seuruupätkät on sille aika tylsää. Yksittäisenä tehtiin mm. saksalaista oikean puolen seuruusta, keepiksellä vaan on vasemmalla puolella seuraaminen niin vahvana, että meni vähän pelleilyksi :D Keepis on myös ollut liikaa huskyjen seurassa, koska piti kauniin ulvontakonsertin vuoroa odotellessa...

Tänään käytiin keskenämme hallilla. Sopivasti kaveri oli lähdössä jäähdyttelylenkille juuri, kun ajettiin hallin pihaan. Pääsi paimenet rälläämään kavereiden kanssa pahimmat energiat pois ennen treeniä. Molemmat teki vähän keinua ja keppejä, keinu on molemmilla aika hyvällä mallilla. Tore sai tehdä vinokeppejä, kun ne siinä keskellä kenttää tyrkyllä olivat. Ei siinä mitään, kokeilumielessä jätin liinan pois ja mun hommaksi jäikin vain käydä tiputtamassa lisää nameja targetille, Tore hoiti itsekseen loput. Vaikkei se ole koko keppejä nähnyt pitkään aikaan, oli niiden idea jossain muistissa. Kyllä ne jo melkein suoriksi uskalsi nostaa.

Traun kanssa vaihdettiin keppien kanssa taktiikkaa ihan kokonaan. Sen ensimmäinen koutsi neuvoi joskus opettamaan kepit naksuttimella, ja sitähän me lähdettiin kokeilemaan. Pari toistoa ja kepit sujuikin jo rauhallisella vauhdilla ihan sillä, että kävelin vieressä kehumassa. Eiköhän me vihdoin löydetty se Traulle sopivin tapa! Verkoistahan se tulee yli, vinot on vaikeet, kakskakkosilla ollaan jonkun verran tehty, mutta niihin sopivia keppejä ei hallilta löydy. Porukoiden pihasta kyllä, muttei niitäkään näin talvella voi käyttää.

Agihommien jälkeen jäi vielä hetki aikaa, joten Toren kanssa vahvisteltiin oikealla puolella seuraamista. On sekin idea siellä jossain, mutta tosi helposti lähtee tarjoamaan vasenta puolta, jos on vähänkään epävarma. Ei meillä onneksi mikään kiire sen kanssa ole.


Torstaina käydään vielä Traun kanssa pyörähtämässä oman agiporukan harkkakisoissa, perjantaina käännetään taas auton nokka kohti Euraa ja unohdetaan treenailut ainakin muutamaksi päiväksi.

10. joulukuuta 2016

Lomailua

Ajeltiin pari viikkoa sitten Euraan, lyhyelle visiitille mukamas. Ihanan luotettava auto kuitenkin vaati taas laittoa ja on vasta nyt vihdoin kunnossa. Tulikin siis vähän pidempi reissu, josta bloggaustaukokin johtuu. Tyhmänä en ottanut edes kameraa mukaan.

Koirilla on kuitenkin ollut kivaa! Ovat päässeet useampaan kertaan rälläämään kaverin huskyjengin kanssa. Molemmat juoksee ja leikkii niiden kanssa enemmän nyt, kun yksi koirista ei kulje samoilla lenkeillä mukana. Nuori uros, jolla on alusta asti ollut pientä pullistelua Toren kanssa, vaikkeivät ole koskaan yhteen ottaneetkaan. Ja jonka mielestä Trau on kiva suututtaa hyppimällä sen päällä. Eikä Jedin mielestä koskaan saa tapahtua mitään hauskaa ilman hänen läsnäoloaan (kuulosti nyt ihan Traulta). Muutama lenkki ilman Jediä ja johan siellä rallitettiin ihan kunnolla. Torekin uskalsi irrota yllättävän kauas, pari kertaa piti jopa vähän muistutella. Yhdellä lenkillä nähtiin myös peura, joka kiisi tien yli ehkä 20m edestämme. Ei koirat siitä mitään, vähän kävivät jälkiä haistamassa.

Peuraa jännittävämpi oli kettu porukoiden viereisessä metsässä. Yhtenä iltana metsässä tuli vastaan silmät (aina yhtä mukavaa), joku eläin joka ei näyttänyt meitä pelkäävän. Seuraavana iltana lähdettiin lenkille, joka ei sitten oikeastaan lenkki ollutkaan. Ihmettelin jo alkumatkasta, että kamalasti nuo koirat jotain haistelee ja kyttäilee. Eiköhän lyhyen matkan kävelyn jälkeen ala kuulua tälläinen (videolla heti ensimmäinen) huuto ihan vierestä. En heti osannut yhdistää ääntä kettuun ja koirilla alkoi olla suunta takaisin sisälle, joten lenkki jäi hyvin lyhyeksi. Muutama päivä eteenpäin samainen kettu huuteli siellä taas, ei oltu metsässä asti silloin, mutta kyllä ääni vähän taisi koiria stressata silloinkin. 

Saatiin myös viikko sitten molemmille isot hirvenluut kaluttaviksi. Kerrankin sen verran isoja (ja lihaisia!) luita, ettei tarvinnut erittäin ahneiden paimenten kanssa vahtia koko ajan vieressä, koska siellä on joku luunpala kurkussa. Kummankaan mahatkaan ei reagoineet luihin mitenkään, vaikka eivät olekaan niihin tottuneet.

Yritän vihdoin ensi viikolla aktivoitua kunnolla blogin kanssa, kunhan päästään takaisin kotiin ja tietenkin hallille treenailemaan. Jos nyt ei tarvitsisi enää joka kerta lähtiessä jännittää, lähteekö auto käyntiin, niin saattaa treenimotivaatiokin taas vähän nousta :D