29. huhtikuuta 2016

Treeniä ja osteopatiaa

Jatkuvaan sateeseen ja tuuleen kyllästyneenä suunnattiin eilen heti ikkunasta katsomisen jälkeen hallille. Hetken päähänpisto eikä mitään suunnitelmaa tekemisistä, mutta kai me jotain saatiin aikaseksi. Trau jatkoi hyppytekniikkaa, vähän eri treeniä mitä viimeksi, ja loppuun vähän putkitreeniä. Ei sinne putkeen menemisessä mitään ongelmaa ole jos namialusta odottaa toisessa päässä, ei mitään väliä missä itse huitelen.

Traun taukojen aikana Tore pääsi rallyilemaan. Kesätehtävänähän oli se nakki pois naamasta, joten tehtiin se nyt, vaikkei kai vielä kesä olekaan. Pallo taskuun ja keepis teki vallan kivasti! Vähän vinossa, mutta sekin korjaantui heti kun vaihdoin pallon samalle puolelle koiran kanssa. Mein seuruun ongelmahan ei todellakaan ole koira, vaan liikaa nakkiin kiinni jäänyt omistaja :D Seuruun lisäksi tehtiin saksalaista käännöstä, pallosta kiihtyneenä keepis teki jotain ylimääräistä juoksulenkkiä, mutta ruokapalkalla malttoi keskittyä ja lopulta se onnistui pallonkin kanssa. Seuraamisesta istumaan ja maahan, molemmat ihan ok, makasi kyllä vähän vinossa (koska musta on tullut näin tarkka, pitäiskö sittenkin tokoilla?) sitä ah niin ihanaa palloa kytätessään, mutta sujui sekin lopulta. Ja kun kerran agihallilla oltiin ja esteet Traun treenin takia kentällä, niin pitihän sitä vähän niitäkin käyttää. Putkea rallytyylillä, tuli putken jälkeen tosi kivasti seuraamaan! Ja loppuun pari supermatalaa hyppyä joiden kautta putkeen, ai että keepistä on edelleen niin kiva ohjata. Tarvinnu juosta itse yhtään.

Treenien jälkeen pari tuntia lepoa ja Tore osteopaatin uusintakäsittelyyn. Lannerangassa nikamalukkoja, kuuluvat kuulemma asiaan ja aukesivat hyvin. Ja jösses kuinka ison eron Toressa huomasi heti! Se seisoa tönötti paljon paremmassa ryhdissä ja selkään tuli lisää joustoa. Ja ravasi hihnassa tänään tosi nätisti, vaikkei ole oikeastaan koskaan ravannut mun kävelyvauhdissa. Näköjään sekin on mahdollista. Nyt otetaan taas pari päivää rauhaksiin ja sen jälkeen saadaan palata normaaliin liikuntarytmiin, vetohommiakin saadaan kuulemma aloitella ensi viikolla jos siltä tuntuu. Tarkkaa seurantaa vaan ja toivotaan että keepis sitä taas kestää :) Käydään kesäkuussa vielä "tsekkauskäynnillä" varmuuden vuoksi, siihen asti ihan normaalia eloa.

Trau kävi myös tänään agihallilla. Ärh, sehän melkein haukkui vuoroa odotellessaan, ei koskaan pitäis mennä kehumaan että omistaa niin hiljaisen ja kaikissa tilanteissa rennon koiran. Pidettiin kunnon kontaktireeni:


Juoksarikehikkoa mulla ei tietenkään ollut matkassa mukana, mutta koutsi oli kontaktien jälkeen palkkaamassa, eikä Trau edes yrittänyt kertaakaan hypätä liian kaukaa (paitsi kerran puomille mennessä...). Kaverit siirtyi viereiselle kentälle treenaamaan, ja siitäkös Trau häiriintyi. Paineli taas esteistä ohi ja selvästi haki muita koko ajan, mutta malttoi sentään lopulta keskittyä. Ehkä meidän putkitreenistä oli jotain hyötyä, ei tarvinnut saatella yhtä pitkälle kuin yleensä.

Nyt voidaankin molempien kanssa ottaa loppuviikko rennosti :)

Maaliskuulta.

25. huhtikuuta 2016

Agiepikset ja rallyy

Trau pääsi eilen elämänsä ensimmäisiin epiksiin ja supermölleihin. Tuttu halli, joten sen puoleen ei mitään sählinkiä. Vähän lipsahti pelleilyn puolelle koko homma, ja mulla oli pieniä vaikeuksia ohjata, kun nauratti Traun temput. Etenkin sillä surkeammalla radalla, josta en kehtaa edes videota julkaista :D Toisella radalla varmistelin ekan radan ongelmakohtia, joka toki kostautui siinä, että ohjaussuunnitelmat ei ihan pitäneet ja tuli uusia ongelmakohtia. Mutta oli kivaa kuitenkin! Trau pysyi hyvin lähdössä molemmilla radoilla, ja oli sen verran yksinkertainen rata että ohjaajakin muisti minne oltiin menossa.

Ja ai että tykkään siitä, että ratojen välissä osataan ottaa rennosti. Siellä se taas makoili hälinän keskellä tassut kohti kattoa rapsutuksia kerjäämässä. Lopulta sai tuomarinkin rapsuttamaan, kun sattuikin olemaan corgiharrastaja myös, vaikka neiti corgi keräsi kyllä huomiota aika tasaisesti miltei kaikilta :D


Epistelyjen ja jäähkälenkin jälkeen Trau kotiin nukkumaan ja Toren kanssa nokka kohti toista hallia. Oli vähän vauhdikkaampaa rallyrataa tiedossa. Eniten taisi jännittää se, säntääkö keepis hypyn jälkeen samalla linjalla olevaan putkeen, vai malttaako tehdä mun kanssa välissä olevan kyltin. Tekihän se! Jotain uusiakin kylttejä tais taas tulla, ei jääty pohtimaan niitä sen enempää vaan tehtiin muiden perässä. Torehan tekee vaikkei osaisikaan, vähän kun kädellä huitoo ohjetta niin toimii.

Täähän olikin sitten vika kerta tossa kurssilla, jatkossa luotetaan siihen, että saadaan niitä tuurausvuoroja rallyryhmistä ja tehdään itsekseen ja kavereiden kanssa. Tehtiin treenien lopuksi vähän sotasuunnitelmaa kesäksi: se seuraaminen vihdoin kuntoon ja nakit pois kuonosta, eteentulo varmaksi ja suoraksi ja ohjaaja opettelee kyltit siten, ettei jokaisen kohdalla tarvitse erikseen miettiä että mitäs tässä pitikään tehdä. Muutenhan noi alokasluokan kyltit on Torella aika hyvin hallussa (ja tekeehän se jo mestariluokankin liikkeistä osan), lisää varmuutta niihin ja palkkausta vähemmälle. Periaatteessa jos en ole laiska, niin vois kattoa loppukesään/syksylle jo jotain kisoja... Ehkä.

Edustuskuva.

23. huhtikuuta 2016

Treeniviikonloppu

Kunnon tehoviikonloppu.


Eilisiltainen treeni. Koira teki hyvin, ohjaaja mm. unohti radan useampaan otteeseen. Uups. Kontaktitkin otettiin tällä kertaa mukaan, madallettuina toki ja palkkaukset niiden jälkeen, muuten ei tarvinnut rataa pätkiä. Kontaktit pitäisi kyllä ottaa tehotreenin alle, meinasi pomppia kontaktipintojen yli välillä. Ja putkiin kaipaisin vieläkin sitä itsenäisyyttä lisää, kieltää edelleen tosi helposti jos en mene saattamaan pitkälle asti tai jos mun vauhdi hidastuu.

Tänään käytiin taas hallilla porukalla. Trau teki hyppytekniikkaa ja kulmaputkia, lisäksi vähän lähtötreeniä. Pidettiin treeni kuitenkin aika kevyenä, ei tahkottu samaa asiaa pitkää aikaa. Tore teki vähän rallyjuttuja ja sai pari kertaa juosta putkesta, lähetys sivulta ja putken jälkeen takaisin sivulle, ihmeen hyvin se jaksoi keskittyä. Oli ihan kivasti häiriötä tällä kertaa, kun viereisellä kentällä oli joku erikoisnäyttely. Jäähdyttelylenkillä Trau kävi uimassa ja Torenkin oli lopulta pakko kahlata polviin asti, kun sitä niin ärsytti sinne jäänyt risu. Peruutti sieltä kyllä jalkoja nostellen pois, olihan se nyt vesi ällöttävän märkää. Trau rälläsi uimisen jälkeen vielä hiekalla Ditan kanssa ja olikin ihan mukavan näköinen sen jälkeen... Toren rälläykset on vielä kielletty, mutta keepis tyytyikin yllättävän helposti vaan ravailemaan ja tutkimaan hajuja, pari kertaa piti käskeä rauhoittumaan. Ehti hyvin tuijottamaan sen liikkumista, se ravaa paljon rennommin, pidemmällä askeleella ja suoremmassa kuin aikaisemmin :)

Huomenna katotaan jaksetaanko aamusta suunnata Traun kanssa agiepiksiin ja illalla Tore pääsee taas rallyilemaan.


22. huhtikuuta 2016

Voihan kelpie

Herra ehtiväinen. Sunnuntaina rallyiltiin, Tore teki avoimen luokan kylttejä kuin olisi aina tehnyt niitä. Uudet alokasluokan kyltit meni radalla kuin vettä vaan (siis koiralta, joku kaksijalkainen saattoi olla vähän pihalla). Houkutuksessa ei kiinnostanut ruoka, mutta siellä oli PALLO!!! Nakit kuitenkin lopulta voittivat pallon. Hypystä piti kerätä vähän turhan paljon kierroksia, mutta kyllä Tore yllättävän hyvin keskittyi silti.

Treenien jälkeen ajeltiin muutamaksi päiväksi porukoille. Keskiviikkona herra kelpie yksinollessaan vähän askarteli ja söi pienen määrän ksylitolipastilleja. Sokeria nassuun vaan, ja uskallettiin ajella takaisin kotiin, kun mitään oireita ei tullut. Vaan eiköhän oksentelu ja tärinä alkanut kotona iltaruoan jälkeen, joten paineltiin lääkäriin (onni on taitava, 24/7 tavoitettavissa oleva ell viiden minuutin ajomatkan päässä). Verikokeessa maksa-arvot olivat jonkin verran koholla (ALT 217, AST 98), muut veriarvot kunnossa. Tiputukseen siis, lisäksi pahoinvoinninestolääkettä ja vitamiineja. Noin tunnin päästä oksensi vielä kerran ja tärisi edelleen, joten herra keepis vietti yönsä lääkärin luona tarkkailtavana.

Torstaina aamulla kuulemma riehui jo omiaan, joten jätkä pääsi takaisin kotiin. Oli valmiiksi ulkona vastassa ja tönötti mun sylissä ennen kuin ehdin edes auton ovea avata. Hölmö. Tämän ja huomisen saa vielä syödä maksavaivaisten ruokaa ja 10 päivää mahahapposalpaajia ennen ruokaa. Ens viikolla käydään vielä varoiksi nappaamassa uudet verikokeet. Hirmusti kehuja keepis sai luonteestaan, ja oli kuulemma ollut yönkin ihan nätisti, vaikka vieraissa paikoissa tuo toisinaan yksinollessaan meluaakin. Tosin se onneksi saikin olla samanlaisessa häkissä kuin kotona, ja se on opetettu sille pienestä asti rauhoittumispaikaksi.

Saatiin onneksi eläinlääkäriltä lupa suunnistaa tänään sinne osteopaatille, joten käytiin aamulla pyörähtämässä Markus Laioksen vastaanotolla, joka sattuu sopivasti olemaan vain kilometrin päässä kotoa. Vasemmalta (pompottavalta) puolelta lantio lukossa, lähti aukeamaan aika hyvin, mutta sen alta saattaa kuulemma löytyä vielä muutakin ongelmaa. Ristiluun kohdalla oli jotain pientä myös. Saatiin seuraava käynti heti ensi viikolle, kovin pitkää väliä ei tässä vaiheessa kuulemma kannata pitää. Pari päivää otetaan ihan rauhallisesti, senkin jälkeen pahimpia riehumisia pitää välttää seuraavaan käyntiin asti. Pompottelut ja jatkuvat jumiutumiset (jota kautta myös viimeaikaiset venähdykset/revähdykset) siis todennäköisesti johtuu/johtui lantion lukosta, joka on ilmeisesti ollut siellä pidemmän aikaa, kun oli sen verran paha. Pompottamiset saattaa kuulemma silti jäädä tavaksi, kun se on sitä niin pitkään tehnyt, mutta saatiinpahan siihen ainakin syy. Toisaalta kun oon välttänyt niitä tilanteita, joissa se pompottaa, eikä se sen takia ole ollut päivittäistä tai edes viikottaista, niin hyvällä onnella lopettaa sen kokonaan, kunhan saadaan kaikki ongelmat poistettua. Anaalirauhasten vaivaaminen saattaa johtua selän ongelmista myös (etenkin kun ne alkoivat vaivata ekan kerran samaan aikaan selän kanssa), eli seuraillaan ja toivotaan, että saataisiin apu siihenkin.

Eli ainakin vetolajien pitäisi jatkossa olla Torelle ihan sopiva harrastus, kunhan saadaan koira ensin kuntoon :)

Tiistain peltorälläys, Tore rallitti ja Trau läträsi ojassa.

15. huhtikuuta 2016

Traun agiliidot



Tänpäivänen treeni. Kepit luonnollisesti jätettiin Traun kanssa välistä, kun ne on edelleen (laiskan) treenin alla. Hirveen innokas corgi mulla oli mukana, paineli menemään häntä heiluen ja lähdössä pysymisestä keskusteltiin hetki. Ihme kyllä ei tässäkään mitään kummallisempaa, 13 putki oli hukassa, mutta mulla kävi käsi taskun suunnalla, joten oli ihan oma erehdys. Ja se haki itsenäisesti esteille! 19 putkikin löytyi ilman mitään ihmettelyä.

Tein radalla kolmosen jälkeen valssin ja pysyin koko ajan Traun edellä, toimi ihan hyvin, mutta kokeiltiin loppuun vielä takaaleikkausta 4-5 väliin etupalkalla. Se taisi vähän hämmentää, Trau on tottunut siihen, että mä olen aina sen edellä, mutta parin yrityksen jälkeen teki tosi kivasti! Olihan edessä ruokaa odottamassa, niin mitäs sitä pitkään ihmettelemään.

Torellekin tuli vihdoin varattua aika osteopaatille, ja saatiinkin se jo ens viikon perjantaille. Nyt se on taas liikkunut ihan hyvin, vähän rällännyt Traun kanssa metsässä kipeytymättä jne. Mitään kovin rankkaa ei nyt kuitenkaan tehdä ennen kuin ollaan osteopaatilla käyty, mutta normilenkit se kestää taas. Herra mysteeri.

Muutama keväisempi kuvakin tullut napattua, josko vaihdetaan vihdoin ne lumikuvat näihin:



Herra karvanlähtö.

10. huhtikuuta 2016

Rallykelpie

Tulipahan kokeiltua vihdoin sitäkin. Tore on ollut taas perjantaista asti ihan oma itsensä, joten uskallettiin lähteä rallyilemaan. Vähän oli muutaman lepopäivän jälkeen liikaa virtaa, vieras paikka ja vieraat koirat ja ihmiset siihen päälle (no oli siellä yksi Toren vanha tuttu agiryhmästä), oli siis aika sinkoileva ja keskittymiskyvytön kelpie hihnan päässä.

Ratatreeniä näin heti ekaksi kerraksi, oliko siinä nyt 12 vai 13 kylttiä. Onneksi se nyt oli aika selkeää ainakin näin ohjaajan näkökulmasta, käytiin radan kyltit läpi ja katsottiin muutama suoritus vierestä. Torekin ehti vähän ehkä rauhoittua siinä odotellessa, ja teki yllättävän kivasti! Seuruuhan ei oo sillä vielä mitenkään varma ja toimiva aina (laiska omistaja), joten palkkailin aika tiheeseen tahtiin, etenkin juoksupätkän. Ei mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa kohtaa missään, makaavaa Torea vähän ihmetytti kun lähdin kävelemään sen ympäri, mutta toisella yrityksellä pysyi ihan hyvin, ollaan sitä joskus taidettu treenatakin aika tiheeseen tahtiin. Ja koira eteen istumaan ja sieltä sivulle mun takaa kiertäen, oli Torelle vähän uutta asiaa. Ajattelin ensin ettei tule mitään, mutta osaahan se mun takaa kiertää käskystä aina jos hihna on solmussa. Pieni käsimerkki kertomaan suunta ja hyvinhän se meni, ei vaan ekalla yrityksellä pysähtynyt sivulle vaan alkoi tekemään kahdeksikkoa mun jaloissa. Kelpie ja kelpien ajatustoiminta. Toisella kerralla teki jo aika hyvin.

Ens viikolla ehkä vähän maltillisemmalla palkkauksella, jos silloin olisi jo keepiksen keskittymiskyky parempi. Kyllä me taidettiin Toren kanssa molemmat tykästyä lajiin, saattaa olla että Trau pääsee sekin jossain vaiheessa sitä kokeilemaan. Todennäköisesti saadaan tuurausvuoroja kerättyä kesäkaudella ihan mukavasti, voidaan kuulemma käydä parissakin eri ryhmässä, kun ei tossa mitään ongelmaa ollut.

Ulkona moikattiin vielä pikaiseen Ditaa, kun sattui tulemaan vastaan, ja käytiin vähän kävelemässä uusissa maisemissa. Ei tuo onneksi näyttänyt siitä kipeytyvän, eli ainakin rally ja hihnalenkit on sille sallittuja. Ei tarvii keepiksen pelkästään sisällä tylsistyä.



8. huhtikuuta 2016

Toisen onni, toisen epäonni

Trau agiliitää taas!


Tehtiin kisanomainen treeni, se kun on aina yhtä kivaa tauon jälkeen. Esteet 1-22 kahteen kertaan. Eka kierros meni vähän sähläämiseksi, heti kakkosesta ohi, putket ei meinannut löytyä, mä olin liian hidas ja 12 takaakierrossa Trau vielä paineli esteen takana olleen koutsin luo, kun luuli puhelinta herkuksi :D Hetkeksi hengähtämään ja jättämään se laiska höntsäilyasenne pois matkasta.

Toinen kierros taas, wau. Kakkosesta se painoi ohi tälläkin kerralla, takaakierrossa piti vähän kutsua kovemmin että säästyttiin koutsin moikkaamiselta ja 15 putken pää oli hukassa (noi seinää vasten olevat mutkaputket on Traulle aika vaikeita, ennenkin ollut tää ongelma), mutta muuten. Irtoomistreeniä tiedossa, koska mä en vaan enää pysy sen vauhdissa mukana. Saatiin ihan hyvä aikakin, aika samaa luokkaa muiden maksikokoisten koirien kanssa, toki meillä oli vähän lyhyempi rata, kun muut teki vielä alkuun ja loppuun hypyn ja puomin, mutta pääsee tappijaloillakin siis aika lujaa.

Loppuun vielä 13-22 ilman ääntä ohjaten. No siellä oli se mutkaputki, mutta löytyi sekin, samoin vika este oli vähän hukassa, mutta muuten ei mitään valittamista. Aika lujaa piti juosta.


Se niistä hyvistä asioista tällä kertaa. Tore on liikkunut jo useemman viikon täysin normaalisti, kävi tiistaina rälläämässä Ditan ja Lunan kanssa kunnon rallit, eikä senkään jälkeen oireillut mitenkään. Mutta... Eilen suunnattiin uudelleen kimppalenkille, jota ennen oltiin jo käyty metsässä reippailemassa tunnin verran. 

Alkumatkasta ei mitään, Tore rälläsi ja riehui ihan normaalisti ja pelasi vähän pallon kanssa. Kiipeili kiville ja kallioille häntä heiluen. Mutta varmaan jossain parin tunnin jälkeen (koko lenkki venähti 2,5h mittaiseksi) kivelle hypätessä vingahti taas. Mysteeriksi jää, kipeytyikö se jo aikaisemmin ja innostukseltaan ei siihen reagoinut, vai loukkasiko se itsensä vasta hypätessään n. miljoonatta kertaa lenkin aikana. Hyppäs matalalle kivelle ihan nätisti, mutta kääntyi siinä samalla, joten saattoihan se siinäkin mennä. Muutenkin noi tiukat vauhdikkaat käännökset taitaa olla se Torelta jatkossa kielletty asia, sehän aloitti pompottamisenkin vasta, kun oltiin tehty ratatreeniä jonkun aikaa, yksittäisillä esteillä ja suorilla radoilla se ei kipeytynyt. 

Selästä löytyi todella selkeästi aristava kohta, vingahti aika kevyestä painalluksesta, yllätys yllätys lanneselän ja ristiluun alueelta. Loppumatka menikin sitten pompottaen, edelleen sitä vasenta. Se on aina se vasen tai molemmat, ei koskaan pelkästään oikea. Ehkä se on vino jotenkin vino. Kotona sit kipulääkettä nassuun ja selän viilennykseen, illalla sai vielä laseria. Ja oli muuten illalla tosi kipeän oloinen, kävelikin tosi vaikean näköisesti, vaikka väsymyksellä saattoi olla osuutta asiaan. Aattelin jo, että aamusta painellaankin lääkäriin, mutta vielä mitä. Aamulla herra "nukun lattialla en voi hypätä" löytyi sohvalta kuorsaamasta, aristaa selkää kyllä, mutta aika kovaa sitä saa painella ennen kuin keepi jaksaa edes katsoa mitä teen. Lyhyillä kävelyillä liikkuu ihan ok, ei pompotusta tai mitään, treeneihinkin olisi halunnut tunkea mukaan. 

Herra mysteeri on siis taas saikulla. Kaikki pallopelit menee pidemmäksi aikaa (loppuelämäksi?) kieltoon, ja alkuviikolla soittelen osteopaatille ja kysyn mitä tehdään. Turha tuota kai on lääkäriin raahata, kun se selkä on kuitenkin just kuvattu, ja mitä oon tutkinut, niin kaikki Toren oireisiin sopivat vaivat hoidetaan levolla ja tulehduskipulääkkeillä, mitä mulla on kotona valmiiksi. Ja se aristaa selvästi lihasta, mitä oon eläinlääkäreitä seurannut niin aika iso osa on täysin uunoja lihasasioita kohtaan, kaikki ei edes löydä Toren selviä jumeja. 

Akupunktio on harkinnassa myös, jos jollain on vinkata hyvää paikkaa jonne kannattaisi akupuntioon suunnata Riihimäen tai Euran/Rauman lähellä, niin saa vinkata! Google ei ollut pikaisen tutkimisen jälkeen kovin hyvä tietolähde. 


1. huhtikuuta 2016

Mökkireissu

Pääsiäinen mökillä. Tarkoitti koirille sitä, että oltiin ulkona joka päivä melkein koko valoisa aika, mitä nyt Trau piti jossain välissä tuupata jo sisälle nukkumaan, alkoi meno olla sen verran väsynyttä. Juostiin pelloilla, seikkailtiin metsässä, koirat höntsäili menossa mukana pihahommissa. Trau lahjoitti mulle löytämänsä peuranjalan. Kivaa niillä oli, ja alkuviikon mulla olikin kotona varsin rauhalliset koirat. 

Trau kävi eilen uusintaultrassa, tyhjää täynnä edelleen. No, asioilla on kaksi puolta, ens viikolla suunnataan taas aksailemaan ja mietitään pentuhommia uudestaan syksyllä. Jotain näyttelyitäkin oon vähän katsellut kesälle, jos johonkin kehään jaksais sen kanssa vielä lähteä pyörähtämään. Tore pääsee ens viikolla hallille myös, käydään 3-4 kertaa rallyilemässä alkeiryhmän mukana, siitä vapautui sopivasti meille hetkeksi paikka. Kesäkaudella metsästetään sitten tuurausvuoroja, en viitsinyt vakipaikkaa ryhmästä vielä ottaa. Katsotaan nyt ensin mitä lajista tykätään, ja kesän suunnitelmatkin on kaikki vielä niin auki, etten kovin montaa vakipaikkaa ryhmistä tähän kohtaan edes halua. Ja jos se koiratanssikurssikin jossain vaiheessa alkaa, niin eiköhän tuo riitä, rallya voi onneksi treenata itsekseenkin. 

Kuvia mökkireissusta on paljon, mutta ne eivät ole vielä ehtineet ihan käsittelyyn asti... Muutamat pikamuokkaukset tein kuitenkin:

Auta kesää, syö jäätä T. Tore

Talven vikat lumileikit

Ja neiti Ira, joka ei halunnut ulkoilla ihan yhtä paljon kuin me muut, vaan istui ikkunalla vahtimassa.