Rovaniemen reissu

Viime viikon keskiviikkona aamuyöllä lähdettiin, ei siis agiliideltykään enää perjantaina :D Saatiin ihana mökki Narkauksesta, rauhallinen paikka ja koirat sai huoletta päästää heti ovelta vapaana ulos, mökin omistajankin ensimmäinen kysymys oli se, pysyvätkö koirat vapaana. Trau piti aina erikseen komentaa sisälle, neiti itsepäinen olisi vain ulkoillut. Enimmillään taisi olla -23 pakkasta, muttei se menoa haitannut. Ihana kunnon talvi!

Käytiin pari kertaa seikkailemassa Ounasvaaran talvikävelyreitillä & ympäristössä (kuka nyt merkityllä polulla koko ajan pysyisi, etenkään täysin vieraassa metsässä...). Molemmilla kerroilla taisi kävelyä tulla 10-15km, siinä lumimäärässä juoksemisen jälkeen oli rauhallista koiraa mökillä. Mahtavat maisemat, melkein kolme tuntia siellä vietittiinkin molemmilla kerroilla. Vähän ehkä jossain vaiheessa eksyttiin, mutta mitäs pienistä.

Muina päivinä seikkailtiin mökin ympäristössä, heti mökin pihasta lähti pieni tie, jossa ei liikennettä ollut ja jossa koiria sai vapaasti juoksuttaa. Löydettiin pieni metsäkoneiden jättämä polku, mutta sitä ei pitkää matkaa jaksanut tarpoa, sen verran oli uutta lunta päällä. Vaan saipa taas koirat nopeasti väsytettyä :D

Tore tietysti myös saunoi joka päivä. Tore saunoi välillä myös kylmässä saunassa, se nyt vaan oli sen mielestä niin ihana paikka.

Trau kävi moikkaamassa urosta muutamaan kertaan. Ensimmäinen käynti meni tutustumiseksi, kun on vähän hitaasti lämpenevää sorttia tuo neiti, ja antoi tärpeistä merkkejä vähän etuajassa, mitä ei ole aikaisemmin tehnyt. Mutta oltiinpahan ajoissa liikkeellä! Tutustumisen jälkeen meni ensikertalaisen uroksen puolelta vähän harjoitteluksi, mutta lauantaina ja sunnuntaina sujui jo varsin hyvin. Nalkkiin eivät kumpanakaan päivänä jääneet, mutta se ei onneksi kaikkea kerro. Saa nähdä mitä sieltä tulee vai tuleeko mitään.

Maanantaina aamuyöstä päästiin takaisin kotiin ja heti normaaliin arkeen. Torella oli ohjatut rallyt, teki ihan mahtavasti ja intoa piisasi, pientä sähläystä ilmassa kyllä. Keskiviikkona suunnistettiin keskenämme hallille, molemmat pääsi tekemään rallyjuttuja, Trau nyt saa vielä keskittyä aika pitkälti seuraamiseen, jotenkin oon aina seuruun opettamisen kanssa tosi laiska. Kyllä sekin kaikki alokasluokan liikkeet jo ihan kivasti tekee, seuraaminen vaan kuntoon ja kisavalmis alkaa olemaan Traukin. Tore taas todisti osaavansa avoimenkin luokan liikkeistä valtaosan ongelmitta. Molemmat teki vähän keppitreeniä vielä loppuun.

Eilinen meni mun osalta sairastellessa, mutta tänään selvittiin taas Toren kanssa hallille. Trau saa nyt varmuuden vuoksi lomailla agihommista kunnes tiedetään, onko pentuja tulossa. Tarkoittaa sitä, että Tore pääsi agiliitämään pitkästä aikaa. Tehtiin suht yksinkertaista rataa ja matalilla rimoilla, ei mitään ongelmaa vaikka mulla olikin vähän totuttelemista. Ainakin Torella oli kivaa! Ja pitkästä agitauosta huolimatta se malttoi kuunnella pelottavan hyvin, ei mitään ylimääräisiä sinkoiluja. Nyt katsotaan ja ihmetellään, miten sen selkä agiin reagoi. Ei ainakaan vielä ole pompottelut palanneet, toivotaan ettei myöhemminkään.

Rallyy ja rälläystä

Hiljaiselo blogin osalta jatkuu ennalta määräämättömän ajan. Koska ei ole toimivaa nettiä eikä toimivaa konetta.

Mutta on me silti ehditty vaikka ja mitä, vaikka blogi onkin jäänyt ilman päivityksiä.

Tore on rallatellut. Muutama viikko sitten Tore keksi, että seuraamisesta voi pamahtaa suoraan makaamaan aina jos ohjaaja pysähtyy. Ja sitähän voi tarjota vaikka sata kertaa putkeen, vaikka ohjaaja yrittäisi mitä. Ainoa keino saada keepis istumaan oli ottaa kuonosta kevyesti kiinni samalla kun pysähtyi. Viime viikolla ei treenattu ollenkaan, tulin siihen tulokseen että tauko tekee hyvää. Niinpä me sitten suunnattiin suoraan treenitauolta ekoihin kisoihin. Siinä odotellessa tehtiin pikkujuttuja ja maahanmenoa tarjottiin edelleen hyvin ahkerasti.

Harmi vaan oltiin alokasluokassa heti ensimmäisiä, eikä ollut ketään tuttua mukana. Torehan ahdistuu jos se jää vieraassa ympäristössä yksin. Tai NoDon halli nyt mikään vieras ole, mutta ilmeisesti vieraat ihmiset ja koirat siihen riitti. Rataantutustumisen ajan vähän väliä kuului keepiksen piipitystä häkkialueelta. Eikä sitä sitten tietenkään ehtinyt rennoksi saada ennen rataa. Meni vähän haahuiluksi ja haisteluksi etenkin alku, uusittiin heti eka tehtävä, 360 vasempaan, Tore kun jäi paikalleen seisomaan ja tuijottamaan ajanottajaa. Haahuilun lisäksi menin mokaamaan toisen uusimisen. Mutta ihan hyvä fiilis jäi, teknisestihän Tore kyllä osaa kaiken ja saikin siitä kehuja. Rentoutuikin selvästi viimeisten kylttien aikana. Lisää kisakokemusta vaan, ja toivottavasti ei olla jatkossa heti ensimmäisiä jos olen yksin liikkeellä.

Tänään piti olla rallytreenit, mutta pakkasen takia peruttiin. Sen sijaan Tore pääsi rälläämään 5kk kelpieneidin kanssa. Roturasisteja ilmeisesti molemmat, siinä ei mitään tutustumista tarvittu vaan suoraan juoksemaan vaan, eikä Tore ole koskaan leikkinyt yhtä innoissaan yhdenkään koiran kanssa. Kiva että on Torellakin nyt joku samanrotuinen leikkikaveri lähellä, corgejahan tässä naapurustossa asuu useampi niin Traulla on niitä ollut aina.

Trau on ehtinyt tässä välissä pariin kertaan agiliitämään, ollaan keskitytty nyt kunnolla estetreeniin. Saatiin ohjatuissa viimeksi hyvät neuvot, joiden avulla toivottavasti saadaan keinu vihdoin valmiiksi. Nythän se toimii muuten, mutta Traulle tulee kiire jos olen itse kauempana. Kepitkin alkaa olla ihan ok mallilla, ei tarttis kuin ehkä kuukauden verran treeniä ja saisi niitäkin alkaa yhdistellä ratapätkiin. Muutamia lyhyitä ratapätkiä on myös tehty, lähinnä ohjauskuvioita mun muistiin, Trauhan kyllä tekee jos vaan osaan kertoa sille oikean suunnan.

Joku mysteeriontuminen sillä oli viikko sitten. Tehtiin lyhyt metsälenkki, Trau nukkui hetken tuolilla ja sen jälkeen oli ihan kolmejalkainen. Ei kuitenkaan aristanut mitään, sai vääntää ja kääntää ja painella ihan vapaasti. Oli muutaman tunnin pakkolevossa, äidin kanssa ulkona ontui siihen asti, kunnes löysi mielenkiintoisen hajun ja se siitä ontumisesta. Olikohan sitten liukastanut ulkona tai hypännyt tuolilta huonosti alas, muttei mitään oiretta ole sen jälkeen ollut. 

Perjantaina vielä luultavasti agiliidellään, mietitään jatkoa agin suhteen sit uudelleen. Traullahan on juoksut menossa ja seuraavaksi päästäänkin reissaamaan Rovaniemelle (ei, lähempää ei sopivaa urosta löytynyt) astutushommiin. Toivottavasti tällä kertaa onnistuu :)