Uusi koti

Meillä on meneillään ensimmäinen viikko uudessa kodissa, lauantaina muutettiin. Koirat on ottaneet muuton tosi rennosti, Tore vahti ensimmäisen illan vähän turhankin tarkasti ja ilmoitti mulle jos vaikka näki ikkunasta oksan heiluvan. Nopeasti se kuitenkin tasaantui.

Ollaan koko porukka tykästytty tähän kämppään. 45 neliöinen kaksio riittää meille vallan hyvin. Varattiin tämä luhtitalon alimman kerroksen kämppä, muitakin oli vapaana. Koirien kanssa helppoa kun ei tarvitse kulkea rappusia ja tästä kämpästä löytyy tuulikaappi. Helpottaa kurakeleillä, ehtii kuivaamaan kaikki koirat ennen kuin kurat on sohvalla tai sängyllä.

Lenkkimaastot vaikuttaa tälläkin puolella kaupunkia tosi hyviltä. Melkein heti meidän takapihalla on pieni metsikkö ja sen takana peltoaukea, jossa koirat tykkäävät juosta. Peltoaukean takaa löytyy heti pieni metsä, jonka läpi pääsee kulkemaan ainakin kolmeen isompaan metsään, jotka on vielä vähän tutkimatta. Valaistu pururata löytyy nytkin kävelymatkan päästä, eli päästään edelleen metsään juoksemaan pimeälläkin, vaikkei lamppua tulisikaan mukaan.

Tämän vuoden näytelmiäkin on jo vähän suunniteltu. Toukokuussa suunnataan kaiketi Harjavallan ryhmikseen molempien kanssa, muut suunnitelmat on vielä vähän auki. Turbo-Urpokin pitää kuulemma jossain näyttelyssä esittää, joten jatkossa mut voi löytää myös villakoirakehältä pomppimasta...

Nyt Tore pääsee töihin, lähdetään hakemaan viimeiset tavarat vanhalta kämpältä. Onneksi se osaa vetää pulkkaa, ei itse tarvitse ;)

Lumirallia

On se lumi ihmeellinen asia. Johan tässä oltiinkin välissä muutama viikko ilman, nyt se on taas niin siisti juttu että... Trau näkee maailman yhtenä isona pizzana ja Tore juoksuratana. Hihnakäytöksestä ei puhuta. Noh, eiköhän nuo pian taas siihen totu.

Nyt kun saatiin taas lunta, päästään jatkamaan vetotreenejä. Ehdittiin viime vuoden puolella jo aloittelemaan. Tore ja Juri juoksevat samaa vauhtia, joten ei muuta kuin molemmille vetovaljaat niskaan ja pulkka perään. Vauhtia riittää ja etenkin Torella on pienoisia vaikeuksia vetämisen lopettamisessa. Kotiin kävellessä täytyy käydä kurkkimassa pulkkaa ja kokeilla jatkuvasti, voisiko sen kanssa juoksemista jatkaa. Videota vetotreeneistä on tulossa, mikäli ehditään kuvaamaan ennen kuin lumet taas lähtevät.

Aksan suhteen näyttää aika huonolta. Piti aloittaa se huhtikuussa, mutta alkeiskurssin ajankohta siirrettiinkin tammikuuhun ja paikkana halli Riihimäen perämetsässä, reilun 10km päässä meiltä. Julkisilla pääsisi toki sinne, pienenä muttana se, että paikalla oltaisiin kaksi tuntia ennen treenien alkamista ja kotiin pitäisi kävellä... Muut kurssilaiset taitavat kaikki olla Hyvinkäältä, joten kenenkään kyydissäkään ei kovin helposti pääsisi paikalle.
Muualta on myös kyselty. Yhdestä seurasta ei saa ketään kiinni, on kokeiltu yhteydenottolomakkeet, sähköpostit ja soittamiset, mutta ei. Toisesta seurasta vastattiin, että käy vaan itsenäisesti treenaamassa jos tahdot. Jos ei kuitenkaan... Kaksi seuraa olisi ottamassa meitä innolla mukaan, mutta niiden hallit taas ovat reilun puolen tunnin junamatkan päässä eikä mitenkään helpoissa paikoissa nekään.

Eikä asiaa ainakaan auta se, että me ei asuta enää muutaman viikon päästä aseman vieressä, vaan toisella puolella koko kaupunkia. Vaihdetaan kerrostalosta luhtitaloon ja vähän rauhallisemmalle paikalle.

Vähän olen jo selvitellyt, josko sitä vaan keräisi oman porukan kasaan, vuokraisi hallin ja hankkisi kouluttajan. Tai sitten me vaan kiltisti jatketaan tokoilun ja vedon parissa.

Kuvat eivät taas suostuneet yhteistyöhön bloggerin kanssa, mutta sainpas lisättyä muutaman kuitenkin.

Jalat solmussa(?)