Traun sterilointi ja selkäkuvat

Maanantaina suunnattiin Traun kanssa Raumalle. Siellä se viipotti uudessa paikassa hivenen ylikierroksilla, mutta onneksi rauhoituspiikin jälkeen alkoi meno hidastua ja yllättävän nopeasti uni voittikin. Nelisen tuntia myöhemmin päästiin hakemaan Trau takaisin matkaan mukaan, siellä se jo olikin täysin hereillä ja hivenen ärsyyntynyt kauluriinsa. Mun piti totuttaa sitä kauluriin ennen leikkausta, mutta jostain syystä varastojen kätköistä löytyikin ainoastaan Iran kauluri joka oli Traulle lähinnä kaulapanta... No, kaulurista taluttaen selvittiin autolle :D

Ilta meni vähän vitistessä hetkittäin, varmaan nukutuslääkepöhnää ja kauluriärsytystä, olihan se kipulääkettä lääkärillä saanut. Tiistaina alkoi jo liikkuminen kaulurin kanssa sujua paremmin ja tänään se ei enää tunnu rajoittavan menoa juurikaan. Eilen jo unohdin aamulla antaa kipulääkkeen, mutta Trau ei missään vaiheessa vaikuttanut mitenkään kipeältä, kunnon lenkille olisi halunnut ja ulkona kieri lumessa ihan innoissaan, ei siis omasta mielestään ole mitenkään toipilas enää. Yöksi sai kuitenkin varoiksi lääkkeen vielä.

Kurakelit nyt vähän hankaloittaa, mutta Traulle tehtiin ulkoiluita varten pieni suojapuku haavalle. Ihan se ei kaikissa kierimisissä pysy mukana, vaatinee pientä parantelua vielä, mutta suojaa nyt aika hyvin kuralta kuitenkin. Haavalappukin lähti hämmästyttävän helposti pois kun kokeilin vedellä läträämisen jälkeen rypsiöljyä teippiin. Yhdestä kohtaa lappu oli vähän haavassa kiinni, joten leikkasin irrotetun osan pois. Loppu sieltä sitten tippuikin itsellään ennen kuin ehdittiin katsoa tarkemmin mitä sen kanssa tehdään, eli ongelma ratkesikin itsellään.

Selkä Traulla on kuulemma hämmästyttävän siisti 6,5v corgiksi. Rintarangan loppuosassa yhdessä välissä kalkkeumaa, mitään muuta vikaa ei kuvista löytynyt. Tarkoittaa sitä, että tammikuussa suunnataan taas osteopaatille, kun se kerran Traulla auttaa. Ja jos se on edelleen osteopaatin mielestä aivan vino koko koira, niin ehkä jotain vesijumppaa kaveriksi. Tuo pieni muutos selässä voi oireilla, mutta voi olla oireilemattakin, eli sinänsä Traun oireiden syy on edelleen hivenen epäselvä, vaikka se on kyllä juuri tuota samaa kohtaa aristanut oireiden ollessa pahimmillaan. Nyt se on kyllä ollut aika oireetonkin taas.

Hyvää joulua kaikille!

Kesä meni talvi tuli

Hupsista, kuulumisia päivitetty viimeksi toukokuussa ja huomenna alkaa jo joulukuu...

Oltiinkin suurin osa kesästä ja aika pitkälle syksylläkin mökillä maalaiselämää viettämässä. Koirat saivat hengailla ulkona suurimman osan päivistä, ne pääsivät uimaan useamman kerran viikossa ja hihnoja eivät kovin usein nähneet. Temppuiltiin jonkun verran, mutta aika rennolla otteella. Sivuaskeleita molempien kanssa ja vanhan kertausta. Nyt on esineiden pito treenissä, sekä HTM-positiot. En muistanut, että kumpikin osaa ottaa mitä tahansa käskystä suuhun. Näitä ylläreitä aina välillä tulee, kun tuntuu "uuden" tempun oppiminen käyvän yllättävän helposti kunnes keksii millä sanalla sitä onkaan joskus tehty.

Yksi telttaretki tehtiin liesjärvelle, siitä ei sen kummempaa kerrottavaa jäänyt... Ensi vuonna lupaan, että retkeilen ihan vain koirien kanssa keskenäni, pääsee paljon helpommalla. No, jäi meille tästä reissusta sentään yksi ihan onnistunut kuva muistoksi :D

Molemmat kävivät kesällä myös fyssarilla ja Trau lisäksi hierojalla. Osteopaatti kun sattui olemaan kesälomalla juuri sillon, kun kotona pyörähtämässä käytiin. Traun selkä oli aika pitkälle kesään kokonaan oireeton, mutta nyt jumitukset ovat pikkuhiljaa hiipineet takaisin, eivät tosin ole missään vaiheessa menneet yhtä pahaksi kuin ennen kevään osteopaattikäyntejä. Lähinnä pientä jäykkyyttä levon jälkeen. Nyt otetaan rennosti, hierotaan varovasti ja laserhoitokuuri on menossa. Reilun parin viikon päästä on aika selkäkuviin, katsotaan jatkoa sitten sen mukaan miltä siellä näyttää.

Traun turkki on kasvanut aikoja sitten takaisin normaaliin pituuteensa ja paksuuteensa. Oli sen verran hyvä kokemus, että todennäköisesti Trau saa kesätukan myös ensi vuonna. Nytkin sillä on mahakarvat lyhyenä, vähentää tehokkaasti sisään kulkeutuvan kuran määrää.

Nyt ollaan oltu reilu kuukausi taas kotona. Koirilla ei ole ollut mitään ongelmia sopeutua uudelleen kaupunkielämään, vaikka kesän aikana täällä oltiin ehkä pari hassua viikkoa. Olivat heti kuin eivät olisi koskaan täältä pois olleetkaan. No joo, alkuviikolla meno rokotusten jälkeen eläinkaupassa meni vähän villiksi, kun siellä oli monta iihanaa ihmistä joilta olisi voinut saada rapsutuksia. Ja lopulta Trau kiukustui pehmolelulle joka tuijotti sitä :D

Hiljaisuus

Hieman on blogin päivittäminen jäänyt. Tosin ei tässä olla nyt mitään erityistä tehtykään, jokohan me ollaan saatu kolme viikkoa mökillä asustelua täyteen.

Trau sai kesätukan, viime vuonna kun uhosin että turkki siltä lähtee jos taas näyttää tulevan kuuma kesä. Tuli helteet, joten lähti karvat. Vähän pöljältä se näyttää, mutta pieni hinta se on selvästi mukavammasta olosta. Nyt Trau makoilee välillä jopa auringossa, jaksaa lenkkeillä lämpimässä paremmin ja touhuaa muutoinkin pihalla enemmän. Uimaankin menee reippaammin, kun ei ole paksua turkkia lisäpainoa tuomassa, ja lisäplussana kuivuu nopeammin eikä kanna kovin paljoa kuraa mukanaan.

Uintikausi on avattu jo useampi viikko sitten. Tore on päässyt muutamana viileämpänä päivänä myös pyörälenkille juoksemaan. Metsäneläinten kohtaamiseen ollaan saatu molempien kanssa paljon lisätreeniä, muutama päivä sitten ei varmaan paljoa yli kolmea metriä ollut väliä peuraan ennen kuin toisemme huomattiin. Päivittäisten peurojen lisäksi ollaan nähty aika läheltä myös kurkia, supikoira, pupuja, metsäkanalintuja ja ilveksen jälkiä käytiin katsomassa. Lähinnä ajattelin katsoa, miten nuo ilveksen jälkiin reagoivat, mutta eivät juuri mitenkään. Kertaakaan eivät ole edes yrittäneet lähteä mitään eläimiä jahtaamaan, jos jätetään mökin pihalle laskeutuvat pikkulinnut laskematta. Piha-alueen ulkopuolella nekin saavat olla rauhassa. Kivasti on siis päässyt vahvistamaan oikeaa käytöstä.

Treenailut on olleet hetken kokonaan tauolla, nyt ollaan taas vähän kertailu vanhoja temppuja ja uuttakin opeteltavaa alkanut tulla mieleen.

Reilun viikon päästä on taas molemmilla osteopaattikäynti, joten piakkoin joudutaan palaamaan hetkeksi takaisin kaupunkielämään. Kenties jonkun kansallispuiston tai muun retkeilyalueen kautta koukaten, vähän keleistä riippuen. Onneksi kaupunkielämää ei ole pakko viettää pitkää aikaa putkeen, vaan voidaan aika pian osteopaatin jälkeen arpoa minne seuraavaksi kaupungin hälinää paetaan.

Aikabudjetti

Törmäsin nettiä selaillessa koirien aikabudjettiin, ja pakkohan se oli itsekin kokeilla.

Päivä sisälsi:
Liikuntaa 2h, pari metsälenkkiä ja yksi reipas hihnalenkki
Luiden syöntiä 1,5h
Treeniä 30min, eli vartin verran kummallekin ja toinen samanlainen oman vuoron odottelua
Lepoa ja oleilua 20h, sekä pari leikkituokiota joiden kestosta ei ole mitään arviota. Ja ruoan hotkimisen muutamassa sekunnissa, koska ei olla vielä palattu kotiin ja ahmimisenestokupit odottavat siellä.

Ihan mielenkiintoista miettiä, mitä kaikkea koirien päivään oikeasti kuuluu. Tuskin tuota päivittäiseen käyttöön otan, kun meillä päivät nyt menevät aika samalla kaavalla useimmiten. Mutta varmasti tulee retkeillessä ja mökkeillessä tutkailtua koirien touhuja enemmän kellon kanssa, pääsee sitten vertaamaan paljonko se lopulta poikkeaa normaalista päivästä ajankäytön suhteen.

Molempien selät ovat paremmassa kunnossa, ja ollaan parina päivänä uskallettu taas lenkkeillä parisen tuntia putkeen. Tore on innostuksissaan lennellyt kivien päälle ja kiviltä alas kipeytymättä, joten varmaan uskalletaan ottaa taas vauhdikkaampiakin temppuja takaisin treeniin. Toisaalta HTM positioiden opettelu on sen verran kivaa, että ehkä me pysytellään niiden parissa vielä hetki. Ehkä HTM innostukseen vaikuttaa myös se, että molemmilla on freestyleen lähes valmiit koreot, joita en kuitenkaan tunnu saavan ikinä valmiiksi asti.

Kelit alkaa myös näyttää siltä, että kenties kotiin palatessa sieltä löytyisi jo jostain sulaa hiekkatiepätkää. Vähän tekisi mieli kaivaa vetovaljaat esille. Molemmille on kyllä uudetkin tilauksessa, toivottavasti ovat sopivat.

Pientä treenivideota

Jäätikkökelit tekivät tehtävänsä, ja Tore sai selkänsä uudelleen kunnon juntturaan. On nyt viikon verran saanut päivittäin 30-40min laserhoitoa selkäänsä ja kivasti apuja siitä. Pompotellut se on edelleen satunnaisesti, mutta laserhoito on tuntunut auttavan siihenkin jonkun verran. Jatketaan laserointia ja viikonlopun aikana olisi tarkoitus hoitaa hierontapuoli myös.

Ollaan kaivattu rauhallista treenattavaa, joten mikäs sen parempi hetki tutustua HTM seuraamispositioihin. Nythän niistä on jo viisi jotenkuten hallinnassa: seuraamiset molemmilla puolilla, jalkojen välissä etuperin ja takaperin, ja mun edessä nokka mun oikeaa kättä kohti. Tore tarjoaa niitä ahkerasti itse. Pientä viilattavaa niissä vielä riittää (esim. käskysanat voisi olla kiva juttu), ennen kuin lähdetään hakemaan enemmän ja liikettä mukaan. Ihan hyvä niin, pihan jäätikkö ei houkuttele treenaamaan.

Traun selkä on onneksi pysynyt parempana, eikä ole enää kipeytynyt normaaleista lenkeistä. Toki nyt vuorostaan Toren selän takia pisimmät lenkit ovat tauolla... Trau aloitti vajaa pari viikkoa sitten vihdoin juoksutkin, odotin niitä jo kuukausi sitten. Trau on temppuillut hieman eri asioita. Jalkojen välissä oleminen on sille vähän hankalaa, kun on jäänyt jalkoihin niin monta kertaa eteen rynniessään... On nyt onneksi saanut siihen kivasti varmuutta, ja tarjoaakin sitä jo mielellään itsekin :) Lisäksi ollaan jatkettu peruuttelutreeniä ja tassuttelutemppuja:

Toinen osteopaattikäynti

Tänään käväistiin uudelleen osteopaatilla molempien kanssa.

Tore sai taas ensimmäisen vuoron. Ennen ensimmäistä käyntiä se aloitti pompottamisen usein n. puolen tunnin kävelyn jälkeen, nyt pompottelut ovat alkaneet vasta tunnin paikkeilla jos silloinkaan ja loppuneet nopeammin. Nesteet olivat kadonneet polvesta ja muutenkin oli lähtenyt korjaantumaan hyvin. Käydään vielä keväällä jossain kohtaa kerran ennen kesän seikkailuja, että on paikat varmasti niitä varten kunnossa :)

Trau on sekin ollut lähes oireeton käyntien välissä. Yksi kahden tunnin metsälenkki oli sille liikaa ja sen jälkeen selkä vaivasi muutaman minuutin, muuten ollaan liikuttu suht normaalisti ja reilun tunnin lenkit ovat olleet sille onneksi ihan ok, eikä ole kipeytynyt umpihankirallistakaan. Osteopaatti oli siis selvästi oikea valinta Traun oireille. Vähän se oli vinossa edelleen, tällä kertaa piti keskittyä niskaan enemmän. Riittää kuulemma vielä yhdelle käynnille tekemistä, että saadaan koira taas kokonaan suoraksi. Joku tälli kuulemma todennäköisin syy, samaa sanoi viime vuoden ongelmasta. Lieköhän sama tälli vielä vaikuttanut vai onko Trau ottanut uudelleenkin osumaa jostain. Ei kyllä Traun luonteella uusikaan tälli olisi mikään ihme...

Tässä käyntien välissä ollaan siis päästy taas lenkkeilemään melkein normaalisti. Lumimäärän takia vaan lenkit ovat menneet vähän tylsiksi, eivät nuo juurikaan metsässäkään juokse kun eivät tahdo poistua polulta. Nyt toivottavasti päästään ottamaan taas parinkin tunnin lenkit mukaan arkeen, kunhan nyt pari päivää otetaan rauhassa. Käynti olisi kuulemma paras askellaji tähän kohtaan, joten illalla tehdään todennäköisesti hyyyyyvin hidas lenkki, Traun käynti kun on erittäin hidasta.

Ollaan useampana iltana käyty myös puistossa treenailemassa. Pääasiassa lelupalkkojen kanssa molemmat, Traukin on nykyään ihan kunnolla lelun perään ja pystytään jopa vaihtamaan namipalkasta lelupalkkaan kesken tekemisen! Kiva, ettei ole pakko enää pakkasella sählätä namien kanssa sormia jäädyttämässä, ja Traun tekemiseen on muutenkin löytynyt lisää vauhtia lelujen avulla. Toren kanssa ollaan keskitytty käsimerkkien häivyttämiseen meidän koreossa olevista liikkeistä. Äänenkäyttö sillä on lisääntynyt ja siihen pitäisi seuraavaksi kehitellä jotain...

Trau on opetellut mun jalkojen väliin tulemista ja siinä liikkumista tuttujen temppujen kertaamisen lisäksi. Alkuun se oli sille vähän hankalaa, töpööjalka kun on jäänyt useamman kerran jalkoihin niin varoo sitä vähän. On kuitenkin saanut kivasti lisää varmuutta ja tarjoaakin sitä jo kivasti itse.

Mulla on vihdoin Traullekin musiikki valittuna, sekään ei tosin ole juuri sellainen mitä sille halusin ja saattaa vielä vaihtua... Mutta jotain pientä koreontynkää sentään on ja sitä kautta pientä suunnitelmaa siitä, mitä temppuja lähdetään vahvistamaan ja käsimerkkejä häivyttelemään. HTM musiikki olisi sille paljon helpompi löytää, harmi vaan en ole tässä vuosien aikana vieläkään jaksanut opettaa sille seuruuta valmiiksi asti... :D Ehkä olisi aika jatkaa sitäkin projektia, sen jälkeen voisi jotain rallykisojakin miettiä. Sehän osaa alokkaan kyltit kyllä, mutta pidemmät seuruupätkät on se ongelma.

Olen yrittänyt pari kertaa treenivideotakin ottaa, mutta puiston valaistus ei sovi videointiin vaan videoista tulee yhtä värinää. Suunnitelmissa onkin käydä joku päivä valoisalla jossain treenailemassa, niin saisi sitä videotakin ja itsellekin tietoa siitä miltä homma tällä hetkellä näyttää.

Koirat saivat myös Buster Dog Maze-kupit, kiitos Traun ahmimisen. Nyt syömiseen menee muutaman sekunnin sijaan Traulla kuutisen minuuttia ja Torella kymmenen.

Osteopaatilla

Molemmat pääsivät tällä kertaa samaan aikaan mukaan. Toresta aloitettiin, ajattelin sen rauhoittuvan paremmin odottamaan käsittelyn jälkeen, kun taas Trau osaa ottaa heti rennosti missä vain. Samat tutut jutut, pientä vinoumaa si-nivelessä, vasen (pompottava) polvi oli kerännyt hieman nestettä, johtuu todennäköisesti selästä eikä itse polvesta. Seuraillaan, käydään uudestaan varmaan kuukauden sisällä, pitää tänään vielä vilkaista millaisia vapaita aikoja nettiajanvaraus tarjoaa. Tore tosiaan on taas hieman pompotellut jalkaansa, kylmyys vaikuttaa selvästi. Toivottavasti saatiin siihen nyt apu, käveli kotiin jo ainakin kivasti pidemmällä askeleella joten selvästi helpotti. Käsittelystä ei kyllä näyttänyt erityisesti nauttivan, yritti useamman kerran valua pöydältä mun syliin.

Trau taas. Kirjoittelinkin viime kuussa miten se oli ennen hammaskontrolliaikaa pidemmän metsärälläyslenkin jälkeen ontunut oikeaa takajalkaa ihan kunnolla. Ei jäänyt yksittäiseksi kerraksi se vaikka niin toivoinkin, vaan ontumaa esiintyi aina pidempien ja raskaampien lenkkien jälkeen. Välillä mennyt niin pahaksi, ettei varannut jalalle ollenkaan painoa, mutta vetristynyt aina nopeasti kun on saanut edes pientä kevyttä liikettä tai hierontaa. Kuitenkin alle tunnin lenkit olleet sille ihan ok, ja pysynyt täysin oireettomana vaikka on vähän lumihankiralliakin harrastanut. Ei se siis ehtinyt tässä kuukauden aikana ontumaan kuin muistaakseni kolme kertaa, kun kevennettiin lenkkejä heti ensimmäisen ontuman jälkeen. Halunnut liikkua ja kova hinaus lenkeillä aina metsää kohti, selvästikään ei ole ollut liikkeessä kipeä. Oli sellainen tunne, että oireet johtuvat selästä, eivät jalasta vaikka sen kautta oireilikin. Googlailin kaikki mahdolliset ja mahdottomat selkäsairaudet, mutta oireet eivät oikeen sopineet mihinkään, asentotunto yms. toimi normaalisti myös ontuman aikana ja jalkojakin sai pyöritellä ihan miten halusi.

Toisen ontumakerran jälkeen arvoin pitkään, lähdetäänkö lääkäriin vai osteopaatille. Mutta Trau on kuitenkin terveeksi kuvattu ja lantiosta löytyi kivat jumit, muistaakseni osteopaatti suoristeli ja korjaili lantiosta keväälläkin jotain... Joten arvelin että osteopaatti osaa tässä asiassa auttaa eläinlääkäriä paremmin. Ja niinhän se taisi osatakin, totesi heti että ihan vinossa on koko koira. Lähti vastaamaan hoitoon tosi kivasti, voidaan taas parin päivän päästä lähteä lisäämään liikettä ja katsotaan vieläkö oireita ilmestyy.

Toinen käynti otetaan jossain välissä Traullekin, pitää nyt miettiä odotanko sen juoksut ensin vai yritetäänkö ehtiä ennen niitä. Juoksujen aikaankin saa kuulemma mennä, mutta katsotaan nyt miten aikataulut järjestyy. Molemmat osasivat olla nätisti eikä odottaminen ollut kummallekaan mikään ongelma, joten voi olla että pääsevät seuraavallakin kerralla molemmat mukaan samalla kertaa.

Sananen corgien terveydestä

Brakyjen lisäksi moniin terveyskeskusteluihin on nykyään vedetty mukaan corgit ja muut töppöjalat.

Eniten corgien kohdalla tuntuu puhuttavan lonkat. Ja eihän tuo pemujen tilasto (tilanne 6.1.-19) mitenkään kauniilta näytä. Eikä se ole cardeilla yhtään sen kauniimpi. Keskiarvo huitelee jossain C:n paikkeilla. Toisaalta corgien onneksi se C ei ole yhtä paha kuin muilla roduilla, paksujen ja lyhyiden luiden & laajojen nivelpintojen ansiosta nivelrikkoa ei kehity yhtä helposti kuin pidempijalkaisille koirille. Trau ainakin elelee C-lonkkiensa kanssa täysin normaalia, aktiivista elämää. Toki on mahdollista, että ne joskus alkavat vaivata, mutta on myös täysin mahdollista etteivät ne haittaa sen elämää vanhanakaan.

Pevisasta löytyy lonkkakuvauspakko jalostuskoirille, mutta ilman raja-arvoja. Toivon, että jossain vaiheessa saadaan kiellettyä edes kahden D-lonkkaisen yhdistäminen, se kun ei vie rotua yhtään eteenpäin. Silti sellaisia yhdistelmiä näkee jatkuvasti uusimpia pentueita selatessa. Lonkkaindeksi on nykyään käytössä molemmilla muunnoksilla, sitäkin hyödyntämällä olisi mahdollista vaikuttaa tilanteeseen varsin nopeastikin. Ja indeksit kertovat paljon enemmän kuin yhden koiran yksittäinen kirjain. Täältä löytyy varsin hyvä selitys siitä, mitä lonkkaindeksit ovat ja miten niitä voi (ja kannattaa) jalostuksessa hyödyntää. Hämmästyttää, miten monessa pentueessa molempien vanhempien indeksi jää alle sataan, vaikka siinä meillä olisi helppo, toimivaksi todettu työkalu jonka avulla rodun tilannetta pystyisi parantamaan.

KoiraNet ei valitettavasti anna tilastoa selkäkuvatuista muun kuin spondyloosin osalta, joka ei ole corgeilla mitenkään yleinen ongelma. Selkiä kuvataan onneksi vuosi vuodelta enemmän. Kuitenkaan tällä hetkellä edes jalostuskoirista läheskään kaikkien selkiä ei kuvata, ainakaan virallisesti. Osa tuntuu pitävän selkäkuvauksia täysin turhana, vaikka corgeilla annetaan lausunto myös kalkkeumien osalta. Kalkkeumilla taas on todettu selvä yhteys mäyräkoirahalvaukseen, jota myös corgeilla esiintyy jonkun verran. LTV muutoksia löytyy myös sen verran runsaasti, että jalostuskoirien kuvaaminen niiden varalta voisi olla varsin suositeltavaa... Kennelliiton sivuilta löytyy aika hyvät selitykset siitä, mitä mikäkin selkäkuvaustulos merkitsee.

Kyynärtilastoa lienee turha ottaa tähän, koska kondrodystrofisilla roduilla se ei kerro koko totuutta. Yleensä ainoastaan sen, onko kyynärissä kuvaushetkellä nivelrikkoa. Osa lyhytjalkaisista roduistahan ei saa enää virallista kyynärnivellausuntoa kennelliitosta juurikaan siksi, koska se ei ole näillä luotettava. Corgi, joka saa ED-lausunnon 0/0, ei välttämättä ole silti kyynäriltään terve. Corgeilla kyynärkuvaus on pevisassa, joten corgit saavat toistaiseksi myös niiden osalta lausunnon, muutoin ED-kuvaus olisi poistettu jo näiltäkin. Toivoisin kuitenkin INC-kuvausten yleistyvän, incocin sivuilta löytyy lisätietoa kuvauksesta ja sitä kautta saa myös lausunnon kuvista. On mahdollista ja ilmeisesti aika todennäköistäkin, että INC-kuvaus saadaan jossain vaiheessa virallistettua jolloin myös jo kuvattujen koirien tulokset pystytään siirtämään jalostustietojärjestelmään. Mielenkiinnolla odotan, millaisia tuloksia uudella kuvausmenetelmällä saadaan!

Trau on suunnitelmissa kuvauttaa INC:n osalta jossain vaiheessa, viimeistään jos sitä pitää rauhoittaa tai nukuttaa joskus niin napataan samalla kuvat. Hammashoito tehtiin paikassa jossa ei röntgeniä ollut, muuten olisin hoitanut sen jo silloin samalla reissulla. Vaikka Traulle ei ole pentuja tulossa, eikä sillä ole lähisukulaisia Suomessa, koen senkin tutkimisen silti tärkeäksi. Vain tutkimisen kautta saadaan lisätietoa koko rodun tilanteesta. Muutoinkin haluaisin kannustaa myös kotikoirien omistajia tutkituttamaan koiriaan aktiivisemmin! Aikanaan Traulle urosta etsiessä tuli tuskailtua paljon sen kanssa, miten kiinnostavimmissa suvuissa oli todella vähän tutkittuja koiria. Tai sitten sieltä löytyi juuri joku yksi tutkittu uros, jolla oli jo useampi pentue... Mitä enemmän tutkitaan, sitä paremmin saadaan valittua jalostukseen ne terveimmät yksilöt. Ei koira tarvitse rimpsua näyttelytitteleitä ja kisatuloksia ollakseen hyvä ja arvokas myös jalostuksellisessa mielessä, etenkään jos se sattuu olemaan keskivertoa terveempi yksilö ja luonteeltaan jalostukseen sopiva. Plus tutkimusten kautta omistajakin saa arvokasta tietoa koiransa terveydestä, ja ongelmiin pystytään puuttumaan jo ennen oireiden alkamista mikäli jotain sellaista löytyy.

Allergioita, iho-ongelmia, epilepsiaa yms. on, muttei oman kokemukseni mukaan mitenkään ongelmaksi asti. Tuskin on yhtäkään rotua, jossa sairauksia ei esiintyisi edes satunnaisesti. Kynsiongelmista kuulee toisinaan, rakenteesta johtuen etenkin etutassujen kynnet voivat kulua liian nopeasti. Maxiltahan poistettiin aikanaan kaikki kynnet, koska ne kuluivat jatkuvasti verelle asti ja olivat varmasti kipeät. Sillä tosin ongelma ei ollut rakenteessa vaan itse kynsissä, kenties SLO.

Corgien suosion yksi suurimmista varjopuolista on se, että kaikki pennut menevät kaupaksi, usein koko pentue on varattu jo paljon ennen niiden syntymää. Kasvattajien ei tarvitse pelätä pentujen jäävän käsiin, vaikka yhdistelmä olisi terveydellisesti paljonkin rodun keskiarvon alapuolella. Pennunostajilla taas ei aina ole suurta tietämystä siitä, mitä mitkäkin terveystulokset tarkoittavat ja uskotaan helposti sitä kasvattajaa. Olen kuullut väittämiä mm. siitä, kuinka corgin lonkkien kuuluu olla löysät, jotta se pystyy liikkumaan normaalisti(???).

Tilanne ei onneksi ole mitenkään toivoton, ja iso osa corgeista elelee kivuttomana ja oireettomana vanhaksi asti. Osa kasvattajista tekee myös ihan mahtavaa työtä terveyden eteen, ja heidän kasvattiensa terveystilastot näyttävätkin oikein kivoilta!

Mä en henkilökohtaisesti osaa pitää corgia mitenkään erityisen sairaana rotuna, vaikka parannettavaa terveydessä reilusti onkin. Suurimmat ongelmat ovat luustossa, jota on helppo tutkia ja ongelmien periytyvyydestä tiedetään jo aika hyvin. Ongelmakohtiin puuttuminen on siis huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi rodussa, jossa vaikka epilepsia tai allergiat ovat yleisiä. Ja oireilevien määrä on suhteessa rodun yleisyyteen yllättävän pieni. Kunhan vain tutkitaan riittävästi ja käytetään tutkimuksista saatua tietoa hyödyksi, corgien tilannetta on mahdollista saada parempaan suuntaan nopeastikin.

Vuodenvaihde ja hammashuoltoa

Tore ei nuorena välittänyt raketeista mitään. Viime vuonna se oli hetkittäin hieman huolestunut. Tänä vuonna ensimmäiset paukkeet meni ihan ok, tuijotteli ikkunasta aika rennon ja uteliaan oloisena, jonka jälkeen siirtyi ikkunan luota hieman hiljaisempaan paikkaan löhöilemään. Illalla joskus kymmenen maissa koirat saivat luut nenien eteen, mutta Tore vain nuolaisi omaansa muutaman kerran ja tuli viereen makoilemaan. Normaalisti se on aina innoissaan luista ja niitä kerjäämässä. Läähätteli, siitä en tiedä johtuiko se stressistä vai kuumuudesta, kun makoili siinä vaiheessa sohvalla kerällä mun jaloissa ja sisällä oli aika lämmin.

Kahden maissa käytiin ulkoilemassa, mutta edelleen paukkui jonkun verran. Parit pissat tuli, mutta muutoin kamala hinaus ja kiire takaisin sisälle. Kakkahätäkin selvästi oli, mutta ei uskaltanut käydä. Kissanruoka sentään kelpasi ulkonakin ja syömisen avulla rauhoittui aina hetkeksi. Seuraava kakatusyritys neljän aikaan, edelleen raketit paukkui... Toki vähemmän ja hetkittäin Tore oli ihan rentonakin, se palautuu kyllä nopeasti kunhan pauke ei ole jatkuvaa.

Kakka tuli kuitenkin vasta aamulla. Silloinkin paukkui, mutta enää hyvin satunnaisesti. Siinä missä etuajassa amuttuihin yksittäisiin raketteihin Tore ei reagoinut mitenkään, myöhässä ammuttuja jäi hetkeksi kuuntelemaan. Häntä pysyi kuitenkin jo ylhäällä melkein koko lenkin :)

Pysytään nyt varmuuden vuoksi ainakin pari päivää pelkissä hihnalenkeissä. Tore sai onneksi eilen rällätä metsässä kunnolla, hetken uuden kaverinkin kanssa, joten muutama kevyempi päivä ei sitä haittaa mitenkään. Kaikki treenailutkin ollaan nyt hoidettu pimeän aikaan koirapuistossa, joten saavat olla tauolla nekin. Talvi vähän rajoittaa treenipaikkoja, etenkin kun Torelle tulee kylmä jos se joutuu odottelemaan paikoillaan. Siitä puisto on kiva, Trau ehtii temppuilemaan sillä välin kun Tore vetää omaa ralliaan pallon kanssa eikä paikallaan odottelua tule juuri yhtään. Toren treenihetket Trau kyllä käyttää joko oman lelunsa järsimiseen tai keppien silppuamiseen, mutta ei ole kertaakaan vaikuttanut yhtään viluiselta.

Trau ei tänäkään vuonna välittänyt raketeista ollenkaan, kulki lenkit reippaasti vaikka välillä paukkuikin ja sisällä veti luuta kovalla innolla.

Saatiin vihdoin myös se lasten sähköhammasharja! Käytetään kyllä vielä vanhojakin harjoja jonkun verran, sähköharjalla en ole vielä ihan takimmaisia hampaita ja sisäpintoja yrittänyt harjailla vaan totutellaan siihen ihan rauhassa. Molemmat antaa sillä harjata kunhan saavat ruokaa palkaksi, joten varmaan parin viikon sisällä päästään vaihtamaan kokonaan siihen.

Harjan lisäksi meillä on käytössä kerran-pari viikossa dentisept-geeli. Satunnaisesti harjausten jälkeen myös bucadogin geeli, vaikken olekaan sen hyödyistä täysin varma noiden kohdalla. Mutta ei siitä mitään haittaakaan ole ja molemmat tykkäävät sen mausta, joten se menee myös palkkana :D Toivottavasti näillä keinoilla pysyy hampaat kunnossa molemmilla!