Mökki on vaarallinen paikka vauhdikkaalle keepikselle

Oltiin viikonloppuna kai toista kertaa tänä vuonna mökkeilemässä. Ekalla kerralla Tore sai haavan silmäkulmaan, juoksi täysillä päin ovea, juoksi kylki päin penkinkulmaa ja mitäköhän muuta, ei onneksi kipeytynyt silloin mistään kuitenkaan.

Nyt toisella mökkireissulla riehui sitten muuta. Siirryttiin sunnuntaina mökiltä Euraan. Iltalenkillä vinkaisi kesken juoksemisen, ei yksistään mitenkään kamalan huolestuttava asia kun vauhtia on enemmän kuin järkeä. Siitä jonkun ajan päästä tuli musta kakka ja alkoi jo vähän mietityttää että mikäköhän on. Tore oli kuitenkin muuten ihan yhtä ahne ja iloinen kuin ennenkin, ikenetkin normaalin väriset, joten ajattelin seurailla aamuun. Sänkyyn tullessa tuli yksi pieni vinkaisu, mutta tuli kuitenkin ihan normaalisti viereen peiton alle nukkumaan.

Yöllä oli kuulemma jossain vaiheessa herännyt, vaihtanut paikkaa ja maannut silmät pyöreinä piipittämässä. Aamulla oli vastassa tärisevä pieni keepis, joka ei noussut ylös edes nähdessään mun heräävän. Pyörittelin sen selkälihaksia kevyesti läpi muutaman minuutin, tärinä loppui siihen ja suostui jo käymään ulkona pissalla.

Aika nopeasti sai onneksi eläinlääkärille ajan, ei muuta kuin keepis autoon ja Raumaa kohti. Ja noh... Eläinlääkärin pihassa tuli ihan normaali kakka ja eläinlääkäriin yritti lentää hyvin iloinen keepis jakamaan pusuja kaikille. Rokotuksia hakemassa ollut pikkupentu olisi ollut kiva leikkikaveri, sitäkin piti yrittää päästä moikkaamaan. Vähän kulki selkä köyryssä ja piti häntää normaalia alempana, mutta muuten oli aika oma itsensä. Syy kipuihin ei sitten löytynytkään mahasta ja musta kakka jäi mysteeriksi. Jo takajalkojen asentotuntoa kokeillessa kuului pieni vinkaisu ja lonkan ojennuksessa tuli isompi kiljaisu. Lihaskipuahan siellä, ei onneksi mitään selvää revähdystä (niiden parantuminen kestää välillä kaaauan), mutta selvä kipuileva alue lantiossa ja reisissä, nehän on Toren ongelma-aluetta muutenkin. Ekan kipulääkkeen sai piikkinä, tänään aloitettiin tulehduskipulääke ja mennään sillä nyt ainakin pari päivää alkuun tilannetta seuraillen. Kevyen ensiapuhieronnan Tore sai eilen, avataan jumit kunnolla sitten kun kipulääkkeitä ei enää tarvita.

Nyt sitten vain kevyttä liikuntaa, onneksi pystytään olemaan vielä hetki Eurassa, metsä alkaa melkein pihasta. Tore liikkuu paljon rennommin ilman hihnaa ja uskoo jos kieltää rälläämästä, niin varmasti sille parempi kulkea nyt irti. Tänään on hypellyt jo ihan normaalisti sohvalle ja sänkyyn, ainostaan liikkeestä ja pienestä hyppyjen varomisesta näkee ettei kaikki ole vielä täysin kunnossa.

Pari yötä Melkuttimilla

Trau kävi keskiviikkona osteopaatilla, kaiken pitäisi olla nyt ok, sai luvan liikkua normaalisti joten lähdettiin heti illalla ajamaan Melkuttimia kohti. Oltiin perillä vasta joskus vähän ennen kymmentä, joten sen päivän seikkailut jäivät kyllä aika vähiin. Pyörittiin siinä parkkipaikkaa lähimmillä poluilla ehkä puolisen tuntia, laitettiin peti valmiiksi ja painuttiin autoon nukkumaan.

Aamulla päästiin yhdeksän maissa liikkeelle, lähdettiin aikaisemmilta reissuilta tutuksi tulleelle iso melkuttimen kierrolle. Keli suosi, ei tuullut juuri ollenkaan ja lämpö taisi pyöriä kahdenkympin paikkeilla. Saatiin olla aika rauhassakin, muistaakseni ketään ei tullut vastaan ja aamulla ennen meidän lähtöäkin paikalle oli ilmestynyt vain yksi auto. Yksi telttailija siellä oli myöskin, mutta taisi olla vielä nukkumassa kun siitä ohi kuljettiin.

Koirilla riitti intoa, melkuttimien reitti on siitä kiva että koirat pääsevät uimaan monesta eri kohdasta. Aina kun alkoi tulla liian lämmin, pääsivät pulahtamaan viileään veteen ja etenkin Trau käyttikin kaikki tilaisuudet hyväkseen. Torea nyt ällöttää jo varpaiden kastuminen sen verran, ettei se yleensä ui kuin lelun perässä, mutta nyt kävi sekin pari kertaa ihan itsenäisesti kahlailemassa.

Käveltiin ihan rauhaksiin maisemia ihaillen ja uintitaukoja pitäen. Varmaan reilun tunnin kävelyn jälkeen pysähdyttiin ruokatauolle. Kunnon tulia ei metsäpalovaroituksen takia saanut tehdä, mutta risukeitin sammutuspeitteen päällä toimi ihan hyvin ja valmista tuli varmasti paljon nopeammin kuin avotulella. Koirat on onneksi jo hoksanneet milloin kannattaa levätä ja molemmat nukkuivatkin tyytyväisinä koko mun kokkailujen ajan. 

Siitä jatkettiin matkaa vielä parin uimisen jälkeen autoa kohti, siellä vasta katsoin kelloa ja oltiin saatu kiertelyyn kulumaan nelisen tuntia. Tarkoitus oli istua autolla hetki levähtämässä ja jatkaa sitten vähän Lopelle menevän polun tutkimisella, mutta tauosta tulikin vähän pidempi ukkosen lähestyessä. Saatiin kunnon raekuuro, vähän kaatosadetta ja ukkonen pyöri varmaan parisen tuntia siinä ympärillä. Koiria ei kyllä yhtään haitannut muutaman tunnin lepo, olivat aika väsyneen oloisia :D

Käytiin sitten iltalenkki Lopen suuntaan menevää polkua tutkien, kovin pitkälle ei kyllä enää siinä vaiheessa jaksettu. Pari tienylitystä oli saatu lyhyelle matkalle, mutta onneksi tauluntie on niin rauhallinen ettei sen ylittely juurikaan haitannut. Maisemat oli sen verran kivat, että pitää kyllä joskus käydä kävelemässä sitä reittiä pidemmällekin.

Perjantaina suunnitelmissa oli lähteä kotiin jo joskus aamupäivällä, mutta innostuttiin sitten kuitenkin vielä vähän seikkailemaan. Tällä kertaa lähdettiin alkuun kulkemaan Kivijärveä kohti. Pari ekaa kilometriä maisemat oli tosi kivat, jos hakkuuaukeaa ei lasketa mukaan, mutta sen jälkeen vähän lässähti. Maisemat oli kuin meidän vakituisilta lenkkireiteiltä, ja samaa reittiä olisi pitänyt kävellä takaisinkin, joten tehtiin u-käännös ja jotenkin päädyttiin taas iso melkuttimen kierrolle. No, kierrettiin me sitä tällä kertaa toiseen suuntaan. Keli oli muuttunut aika paljon torstaisesta, kova tuuli ja kivan vilpoista, ei koiriakaan uiminen enää kiinnostanut. Jopa Trau pysytteli poissa vesistöistä.

 Iltapäivällä aurinkokin kävi näyttäytymässä. Ehkä keli kuitenkin vähän vaikutti ihmismäärään, koska saatiin kulkea perjantaikin lähes kokonaan itsekseen. Yksi pyöräilyporukka siellä oli ja pari kertaa taisi tulla ihmisiä vastaan, muu aika oltiin taas ihan keskenämme. Kotiin lähdettiinkin vasta illalla sen verran myöhään, että tunnin ajomatkan jälkeen saikin jo painua melkein suoraan nukkumaan.

Temppuvideoo

Sitä temppuvideota olen lupaillut. Tänään piti vähän kännykällä kuvailla höntsäilytreenejä, kun ei näin kuumalla viitsi metsäänkään pidemmälle lenkille lähteä, varjossa on jotain +22 ja ilmat on lämmennyt niin nopeasti, ettei tähän ole ehtinyt vielä tottua ollenkaan. Koirista kyllä huomasi ettei virtaa ollut ihan samalla tavalla kuin viileämmällä kelillä, mutta yritettiin me jotain silti saada aikaiseksi. Etenkin Trau oli aika paljon normaalia hitaampi liikkeissään eikä jaksanut kovin pitkää pätkää tehdäkään, alkoi vauhti hyytymään aika nopeasti.

Ira kohta 11v pääsi videolle vierailevaksi tähdeksi ja tuntuikin olevan vauhdikkaammalla tuulella kuin nuo paimenet...

Pitäisi kaivaa videokamerakin taas talven jäljiltä esiin ja käyttöön, ei tuo kännykän kanssa näprääminen ollut ihan mun juttu.

Traulle lisää osteopatiaa

Trau kävi tänään toisen kerran osteopaatilla. Hiukan oli levotonta meininki pöydällä makoillessa, kun eilen ei käyty missään pidemmällä lenkillä :D Masurapsuja olisi pitänyt saada ja pää pyöri joka suuntaan, oli ihan tylsää se paikoillaan makoilu. Kaikki ongelmakohdat on lähteneet korjaantumaan tosi hyvin, nyt osteopaatti pääsi käsittelemään vähän syvemmältä ja hyvältä kuulemma vaikutti. Ihan täysin puhtaasti Trau ei vielä joka lenkillä liiku, aikaisempaa paremmin kuitenkin, mutta se on kuulemma tässä vaiheessa ihan normaalia. Nyt pitäisi olla taas parempi tilanne, parin viikon päästä käydään vielä kolmas kerta tarkistamassa mihin suuntaan se on lähtenyt parantumaan. Trau sai myös paljon kehuja selän kunnosta, tuntui kuulemma tosi hyvältä :)

Ja kuten Toren mahamurinoidenkin kohdalla, sain taas hyvän selityksen siitä miten Traulla oli vinoumaa juuri sillä alueella mikä vaikuttaa munuaisiin yms, eli virtsakiteetkin on voineet johtua siitä. Jännä nähdä vieläkö niitä kiteitä löytyy kun koira on saatu suoristettua, jos ei niin suurempi kiitos taitaa mennä osteopaatille kuin lääkeruoalle. Osteopaatti siinä sanoikin, että jos siltä olisi hoidettu pelkät kiteet, olisivat ne todennäköisesti palanneet uudelleen vaivaamaan aika pian.

Jos niitä vielä kiteitä löytyy, niin lääkeruoka jää kyllä hyllyyn kun ei ole tähänkään mennessä auttanut ja Trau pääsee täysin liharuoalle. Pitäisi tässä parin viikon sisällä se pissanäyte taas viedä.

Nyt sitten taas pari päivää vähän rennommin, liikkua saa ja pitääkin mutta Toren kanssa rallittamiset on kielletty. Elellään siis hihnalenkeillä ja temppuilulla hetki, Tore varmaan pääsee vetopuuhiin omat energiansa purkamaan.