Trau lomailee, Tore juoksee

Kuva syyskuulta

Trau jäi viime viikolla mun vanhempien luo hoitoon ja lepäilemään. Katselin viikon verran että kyllä se liikkuu jotenkin oudosti, ei tosin niin oudosti että kukaan muu olisi huomannut mitään eroa normaaliin, ja yhdellä lyhyellä metsälenkillä sitten alkoikin ontumaan etutassuaan pahasti. Tosin vain hetkellisesti, ehdin miettimään että tuleepa "kiva" matka kotiin corgi sylissä ja seuraavalla vilkaisulla se ei enää ontunutkaan. Sai neiti sitten kävellä kotiin ihan omin jaloin.

Pari hierontaa se sai, lapojen takana oli kunnon jumit ja nyt toivotaan että ontuminen johtui ihan vain niistä. Mutta saa nyt hetken lomailla siellä ja lenkkeillä Ira 10veen mukana. Rauhallisemmin se osaa ottaa siellä aina muutenkin, mun vauhticorgista tulee porukoilla käydessä aina syliteltävä löllykkä :D Agit on nyt luonnollisesti tauolla ainakin loppuvuoden, katotaan sit tammikuussa uudelleen miltä tilanne näyttää.

Tore ei ole paljon Trauta kaipaillut, multa hakee kyllä huomiota enemmän kuin yleensä. Mutta saattaa johtua ihan siitä, että nyt se myös saa sen haluamansa huomion ilman että eräs neiti corgi ilmestyy väliin vaatimaan kaikkea huomiota itselleen :D Ja syö hitaammin, kun ei neiti imuri ole vieressä odottamassa koska pääsisi tiskaamaan seuraavan kupin. Torekin sai eilen hieronnan, ei mitään isompaa jumia missään, tutussa paikassa lanneselässä vähän kireyttä. Reidet oli yllättävän jumittomat, yleensä niistäkin löytyy aina jotain käsiteltävää.

Mun reisi on vihdoin kunnossa, ja ollaan päästy taas muutaman kerran juoksemaan. Taisi olla aika tarkkaan kuukauden tauko ja mun ihmeeksi ollaan voitu jatkaa just siitä mihin jäätiinkin niin vauhdin kuin matkankin osalta. Nyt toivotaan ettei tällä viikolla ihan joka päivä sataisi kaatamalla vettä, kun ei tuo sade ole kummankaan suosikkikeli juoksemiseen. Normilenkkejä varten äiti onneksi teki Torelle hyvin miehekkään sadetakin, joka on kyllä Toren mielestä aivan yhtä ällöttävä kuin kaikki muutkin päälle puettavat asiat.

Ja ilouutinen Torelle: enemmän ruokaa. Vetotreenit ja muutenkin hieman kasvanut liikuntamäärä alkaa näkyä sen verran, että ehkä sitä ruokamäärää voisi vähän nostaa ainakin talven ajaksi.

Talvi kävi

Me ollaan saatu jo yli viikko nauttia hyvin talvisista keleistä! Huomenna tämä ilo tosin loppuu ja kaikkialla on taas märkää ja pimeää. Ollaankin sen takia otettu kunnolla ilo irti ja lenkit ovat venähtäneet usein kolmeenkin tuntiin ihan tuossa lähimmässä metsässä. Oon (vihdoin!) innostunut koluamaan lähimetsän toista puolta, joskus muutama vuosi sitten onnistuin eksymään siellä aina kun sinne menin eikä ole tullut sen jälkeen käytyä. No, eksyn mä vieläkin, mutta nyt siellä on tullut kuljettua jo sen verran, että aika nopeasti löytyy joku polku joka vaikuttaa tutulta. Vaikkei silti muistaisi kumpi suunta vie kotiinpäin. Toisaalta pieni eksyminen on välillä ihan kivaakin, kunhan ehtii lenkille niin ettei ole heti pimeä yllättämässä eikä muutenkaan ole kiire minnekään.

Traulla on ollut erittäin kivaa. Mitä enemmän pakkasta, sitä kovempaan vauhtiin se kiihdyttää aina ennen risteyksiä joista voisi kääntyä kotiin. Ja lenkille lähtiessä aina hinaussuunta metsää kohti. Jos käydään vaan lyhyt lenkki, saan kotiinpäin tullessa kyselyitä siitä, miksi raahaan koiraa väkisin lenkille mun perässä ja onko se kipeä. Ei. Mä yritän raahata sitä kotiin :D

Ollaan me tässä edellisen päivityksen jälkeen ehditty muutama kerta treenaamaankin, jatkettu lähinnä keppitreeniä, putkien hakemista ja irtoamista ihan muutamalla esteellä, mitään ratoja en ole jaksanut rakennella. Tore on vähän rallatellut (ja tositosi kevyesti agiliidellyt), mutta palveluskoiraliiton lisenssiuutisen jälkeen mun motivaatio rallyyn on ollut vähän hakusessa. Jos lisenssipakko nyt oikeasti tulee, meidän rallykisaaminen loppuu. Oon niin laiska kisaamaan (ollaan me kahdet kisat tänä vuonna käyty..), että jollain 50e lisenssimaksulla starteista tulisi vähän turhan kalliita. Eikä palveluskoiraliitto tuolla tämänhetkisellä asenteellaan mun rahoja saisi vaikka kisaisin enemmänkin. No, onneksi harrastaa voi ilman kisojakin.

Juoksemista oon vähän taas tunnustellut, ei se reisi täysin kunnossa vieläkään ole mutta ehkä sitä viimeistään ensi viikolla uskaltaa taas Toren kanssa kokeilemaan miten juokseminen sujuu. Pitää vaan yrittää muistaa aloittaa taas kevyesti.

Ja sitten vähän ällöttävämpiä uutisia. Ollaan oleiltu paikassa, jossa nyt mitä ilmeisemmin on ruskeita koirapunkkeja, siis niitä sisällä eläviä ja ilmeisesti hyyvin hankalasti hävitettäviä. Noissa kummassakaan ei ole niitä ollut, mutta otin serestot (jotka muuten toimi, ei yhtään punkkia tänä vuonna!) vasta pari viikkoa sitten pois, joten en voi varmalla sanoa etteikö niitä olisi meilläkin. Noiden turkkiin eksyneet on kuitenkin aika nopeasti kuolleet jos sellaisia on sinne ryöminyt, mutta niiden munat voi ilmeisesti myös kulkeutua koirien mukana. Serestot meni eilen varoiksi takaisin kauloihin, mitään ruokaa täältä ei koirapunkit saa ja viikonloppuna täällä on suursiivous ja myrkyt laitetaan vaikuttamaan heti kun ollaan seuraavan kerran lähdössä kotoa pidemmäksi aikaa pois. Onneksi ne ei tartu koirasta toiseen, kylään ei nyt kelpuuteta yhtäkään koiraa eikä mekään varoiksi käydä missään kylässä ainakaan ennen kuin serestot alkaa taas vaikuttaa kunnolla.

Huomenna koirat saa lepopäivän ja hieronnat, muun ajan toivottavasti pysyttelevät poissa suursiivouksen tieltä.