Lihashuoltoa ja treenejä

Tore pompotteli takajalkojaan taas keskiviikkona pitkän tauon jälkeen. Mitään normaalista poikkeavaa ei olla tehty ja agissakin se on ollut mukana vain pari kertaa (ja niistäkin jo hetki aikaa), eikä kummallakaan kerralla tehnyt paljoakaan. Ilmeisesti se sitten vaan vaatii säännöllistä osteopatiaa teki mitä hyvänsä. Pitää taas varailla sinne aikaa.

Hieroin kuitenkin molemmat pompottelulenkin jälkeen läpi. Traulla ei tälläkään kerralla mitään kummempaa, niskaa sai hetken pyöritellä ja lapojen takana pientä kireyttä, ei mitään muuta. Tore taas, hierottu viimeksi kolme viikkoa sitten ja oli taas koko koira aika juntturassa. Etupäässä nyt ei mitään normaaleita kireyksiä isompaa ollut, selästä SI-nivelen alueelta tuli kivat rutinat eikä reidetkään mitenkään jumittomat olleet. Keskityin kuitenkin enemmän selkään, sieltä ne sen jumit kuitenkin lähtee, availlaan reidet viikonloppuna. Jos siellä nyt SI-nivelessä taas jotain vinoutta on, niin jumiutuuhan se todennäköisesti aika nopeasti uudelleen, mutta mennään tiheällä hierontavälillä taas osteopaattikäyntiin asti, jos sillä saisi pidettyä oireet edes jotenkin kurissa.

Pari päivää saatiin tällä viikolla nauttia lumesta, eilen saatiin taas vettä...

Torella oli maanantaina ohjatut rallytreenit. Tehtiin muutamia yksittäisiä uusia liikkeitä, peruuttelin peilin edessä (miten ne askeleet onkin niin vaikeaa laskea oikein!) ja loppuun lyhyt kisanomainen ratapätkä. Vieras halli ja Toren lempparikaveri samassa ryhmässä, mutta keepis malttoi silti keskittyä loistavasti. Mitä nyt pari kertaa meinasi hajut viedä pienen keepiksen mukanaan. Treenien jälkeen pimeässä onnistuin tiputtamaan avaimet nurmikolle, mutta herra keepishän kävi etsintäreissulla heti katsomassa että hei, täällä maassa on jotain tuttua. Sen jälkeen ollaan tutustuttu esine-etsintään...

Trau kävi tänään agiliitelemässä:

Tehtiin ensin 6-23, täyskorkea A kun on vielä työn alla. Traulla meni lujaa, mulla ei. Pitäisi kuulemma juosta eikä hölkkäillä... Ja sen radankin voisi yrittää opetella niin, ettei tarvitse pysähtyä muutamaa kertaa ihmettelemään. Hupsis. Haki seiskaputken pelottavan hyvin, puomi löytyi ilman mitään ihmettelyjä, tuli 13 putkesta seuraavalle hypylle tosi kivasti, vaikka olinkin odottamassa kauempana. 16 oli vähän vaikea, ne hypyt poispäin musta on Traulle edelleen vaikeaa. Siinä sähläämisen takia meinasi olla 18 putki hukassa, mutta toisella yrityksellä saatiin sekin sujumaan aika kivasti, vaikka hypylle pitikin saattaa aika pitkälle. 20 putki löytyi sekin, odotin karkaamista Traun suosikkiesteelle puomille, mutta eihän sillä ollut ajatustakaan siihen suuntaan.

Loppuun halusin vielä kokeilla 1-4 pätkän, ajattelin että kakkoshyppykin voi olla Traulle ongelma. No eihän se ollut, turhaan sitä mietin.

Harmi ettei ollut videokameraa mukana, ohjaajan eksymisistä huolimatta Trau teki täysillä ja jopa haukkui mennessään. Koiran osalta hirmu onnistuneet treenit, aina se vaan osaa yllättää.

Ensi viikolla saan vihdoin taas hallikortin, päästään työstämään keppejä ja keinua loppuun. Ja Tore pääsee rallyilemaan lämpimään halliin, kun ei tuo ulkona treenaaminen enää niin innosta ja sisältä loppuu tila kesken. Eiköhän sekin saa taas vähän kevyitä agijuttujakin tehdä, kunhan saadaan selkä ensin takaisin kuntoon.

Vetopuuhia

Trau teki viime viikon treeneissä hyppytekniikkaa ja tällä viikolla treenit jäi mun sairastamisen takia välistä, joten ei niistä sen enempää. Hyppytekniikat meni kivasti ja sain koutsiltakin mielipiteen siitä, että rakenteesta huolimatta minien välit on hyppytekniikassa tolle just eikä melkein sopivat. Ja ihan kivalla tekniikalla Trau hyppää.

Ollaan oltu tämä viikko Eurassa ja päästy taas muutamaan otteeseen kaverin huskylauman kanssa lenkkeilemään. Tore osaa olla siellä kyläillessä jo kovin itsenäinen, juoksee yksinään takapihalle koiratarhojen viereen ulvomaan ja käy ainoastaan välillä vilkaisemassa etten ole karannut minnekään. Keepis on myös vihdoin huomannut, etta huskytkin ovat ihan kelvollista leikkiseuraa. Alkuviikolla se leikki jo pentujen kanssa, loppuviikolla vedettiin rallia aikuistenkin kanssa. Onhan huskyt välillä vähän rajuja leikeissään, mitä herkkiksen on toisinaan vaikea ymmärtää, mutta yllättävän hyvin niillä kuitenkin osui leikit yhteen.

Päästiin samoilla reissuilla pari kertaa testaamaan kickbikeä. Vetohommat on olleet aika harvinaista huvia ja vain canicrossailua, joten otettiin molemmilla kerroilla vaan pari lyhyttä pätkää testimielessä. Torella oli kivaa! Kaikki käskyt edelleen muistissa eikä haitannut outo vempele perässä. Ja olihan se kikkari pyörää tukevamman ja turvallisemman oloinen. Ja mahdollisesti mun jonkun ajan päästä, jos siitä saisi taas lisää intoa vetohommiin...

Huomenna suunnataan taas kotia kohti ja illalla Tore pääseekin rallyilemaan.  Hallikortin saan reilun viikon päästä, Traulla alkaa keppi- ja keinutreeni, muut esteet sillä alkaa olemaan kunnossa. Lämpimässä hallissa varmaan tulee tehtyä rallyakin enemmän ja eiköhän keepiskin agia saa vähän tehdä.

Hyppytekniikkaa ja videoo

Hurtat pääsi taas käymään hallilla, Torekin pienen tauon jälkeen. Tehtiin vähän hyppytekniikkaa, Tore teki muutaman kerran perussarjan ja Trau sen lisäksi korkeuden arviointia. Traulla on rimat ratatreeneissä yleensä 20(-25)cm, isompia ei ole hypätty mutta niin vain kevyesti lensi nakki yli kolmevitosestakin.

Hyppytekniikan lisäksi molemmat teki pari kertaa lyhyen ratapätkän, Traun kanssa vähän sähläiltiin mutta sujuihan se lopulta. Tore teki vähän rallytreeniä ja Trau kokeili pitkästä aikaa muutaman kerran keinua, teki tosi reippaasti. Ja itsenäisesti. Miksei se radalla voi olla yhtä itsenäinen ja estehakuinen...

Ennen ja jälkeen treenien pääsivät juoksemaan Ditan ja Lunan kanssa lenkit.

Toren närästelykin helpotti ainakin hetkeksi (katsotaan vain, ehkä se jo ensi yönä herättää taas kun menin kirjoittamaan noin) ihan sillä, että se saa aamuisin turvotettua pellavarouhetta kera piimän ja muutaman turvotetun nappulan, ja iltaruoan joukkoon sekoitettuna maitohappobakteereja. Toivottavasti nämä nyt toimii jatkossakin.

Ja videoon, jota en jaksanut käsitellä mitenkään huolella, mutta menkööt. Rallyjuttuja ja keinua lukuunottamatta videolle taisikin päästä kaikki mitä tehtiin vaikka reilu tunti hallilla taas vierähtikin, saivat levätä kunnolla väleissä:

Trau treenaa, Torea närästää

Eilinen treeni, esteet taas piirustuksessa miten sattuu, mutta mennään tällä. Kepit jätettiin luonnollisesti välistä ja tehtiin taas kahdessa pätkässä. Osalla oli keinu pöydän tilalla, meillä se(kin) on vielä sen verran vaiheessa ettei radalle otettu. Eka pätkä meni kivasti, mitä nyt vitosputken jälkeen Trau oli suunnistamassa takaisin kolmosputkeen kovalla vauhdilla, kun olin itse mennyt liian kauas odottelemaan, toisella yrityksellä sujui kun jäin itse lähemmäs. Ekalla yrityksellä tein valssin ysihypyn jälkeen ja 11 hypylle piti vähän tönätä. Persjätöllä uusi yritys ja sujui paremmin, tuli koiralle selkeämpi linja ja hakikin hypyn aika hyvin itse.

Toinenkin pätkä sujui kivasti, mitä nyt 20 hypyn jälkeen Trau meinasi hipsiä katsomaan, olisiko taaempana seisseellä koutsilla ruokaa tarjolla :D Tosi kivalla innolla teki taas, juoksi täysillä mutta kuunteli kuitenkin ohjausta. Pitäisi jotain videopätkää muistaa taas ottaa, nopeasti se kehittyy. Rataan tutustuessa seinässä kiinni ollut neiti myös viihdytti muita tapansa mukaan pyörimällä selällään ihmeellisen örinän kera. Sillä on vähän oma käsitys maahanmenosta toisinaan.

Tehtiin odotteluaikoina pikkujuttuja rallyä, lähinnä perusasentoa ja vähän seuruuta. Traun kanssa ei vaan koskaan jaksa treenata pitkää aikaa putkeen, kun se syö ahneuksissaan myös sormet. Ja ottaa itseensä jos asiasta huomauttaa. Hölmö.

Torelle on ilmestynyt outo närästysvaiva. Ennen kennelyskää se oksensi pari kertaa metsälenkeillä, ajattelin että on vaan syönyt jotain aarteita sieltä enkä miettinyt asiaa sen enempää, etenkään kun oksentelut loppuivat kun yskän takia lepäiltiin. Pari viikkoa sitten käytiin rälläämässä koirakavereiden kanssa ja seuraavana yönä pyysi ulos mussuttamaan ruohoa, oli vapaana pimeässä niin en tiedä oksensiko, ei ainakaan mitään siihen viittaavaa kuulunut. Viime viikolla viikonloppuna liikuttiin aika reippaasti, sunnuntai-iltana yski ja minä jo tutkin voiko kennelyskä iskeä heti uudestaan. Yöllä pyysi kuitenkin taas ulos, mussutti muutaman minuutin ruohoa, kröhäsi maanantaina pari kertaa ja se yskä loppui siihen. Pidin muutaman päivän varoiksi levossa.

Torstaina käytiin taas metsälenkillä, 12 tuntia myöhemmin keskellä yötä keepis halusi taas ulos laiduntamaan, nieleskeli ja oli selvästi huonovointisen näköinen. Mussutti ulkona ruohoa 15min, olo rauhoittui ja palattiin nukkumaan.

Niin... Miten liikunta voi aiheuttaa närästystä? Ruokinnassa ei muutu mikään niinä päivinä kun liikutaan enemmän, eikä tuo nyt yleensä metsässä mitään syö, jotain yksittäisiä ruohoja saattaa napsia jos nenän eteen osuu. Mutta mitään muuta yhdistävää tekijää en ole närästelylle keksinyt. Mitä enemmän päivällä liikutaan, sitä varmemmin se tahtoo yöllä ulos. Pitää nyt vielä kokeilla, onko sillä vaikutusta, tehdäänkö pidempi lenkki hihnassa vai vapaana, vaikka mitään pitkiä hihnalenkkejä ei yleensä harrasteta. Mutta ehkä siitäkin jotain tietoa lisää saa...

Seuraillaan ja ihmetellään. Pellavarouhetta sain onneksi tallilta, piimää ja maitohappobakteeria lisäksi. Normaalisti tuo syö vain iltaisin, mutta saa nyt tunti-pari ennen päivän pisintä lenkkiä turvotettua pellavarouhetta ja piimää, katsotaan vaikuttaako se, kun ei enää juoksentele täysin tyhjällä vatsalla (+nämä saattaa kuulemma auttaa akuuttiin vaivaan, mieluummin sitä turvottaa pellavarouheen kuin odottelee koiraa ulkona kylmässä keskellä yötä). Maitohappobakteeria saa iltaisin. Antepsinia hain varoiksi, katsotaan onko sille näiden muutosten jälkeen edelleen tarvetta. Lääkärille soittelen ensi viikolla, jos ei mitään muutosta parempaan tapahdu. Ei tuota nyt voi jatkuvasti levossakaan pitää. Kuvittelisi kuitenkin, että jos jotain vakavampaa ongelmaa on, se oireilisi edes välillä silloinkin, kun ei olla tehty mitään pidempää rälläyslenkkiä.

Muuten keepis on onneksi ihan oma iloinen itsensä, liikkuu mielellään, leikkii paljon, ruoka maistuu ja maha toimii normaalisti.

Jos tulee mieleen jotain, mistä voisi olla apua tai jotain, mitä ehdottomasti kannattaa pyytää eläinlääkäriä tutkimaan jos sinne asti päädytään, saa heittää kommenttia!

Hei me doboillaan!

Valitettavan harvoin tulee kaivettua dobopallo esille. Kun yhdistää pitkät lenkit ja treenit, ei vaan aikaa riitä. Joskus pitää kai levätäkin. Jos laji on jollekin uusi, tietoa löytyy esimerkiksi täältä. Me aloiteltiin doboilu maaliskuussa, ja pari kuukautta doboiltiinkin 1-2 kertaa viikossa, sen jälkeen vain satunnaisesti. Kursseilla ei olla käyty, vaan apuna meillä on ollut kirjastosta lainattu kirja DOBO - koiran kanssa kuntoon, josta löytyy monia eri liikkeitä niin tasapainotyynylle kuin itse dobopallollekin. Kirjasta löytyy liikkeitä myös ihmisille.

Säännöllinen doboilu kyllä tuntui vaikuttavan, eron huomasi etenkin koiria hieroessa. Jumeja oli vähemmän ja syvä lihaksisto paremmassa kunnossa, ei nyt mitään supersuurta eroa, mutta me liikutaan vaihtelevissa maastoissa muutenkin niin paljon, ettei kovin suurta eroa voinutkaan odottaa. Tasapainossa paljon eroa myös, huomasi hyvin nyt, kun näin tauon jälkeen oli pakko jättää haastavimmat liikkeet tekemättä, kun meinasivat koirat tipahtaa pallolta. Toki sähläyksellä saattoi olla osuutta asiaan... Vaikka aikaisemmin samat liikkeet sujuivat ihan hyvin. Dobopallolla myös omat selkävaivat pysyy kunnossa ;)

Fyysisten hyötyjen lisäksi on myös oiva tapa väsyttää koirat. Pallo on meillä käytössä eniten huonoilla keleillä tai mun ollessa kipeänä, kun ei syystä tai toisesta pysty/jaksa pidempää lenkkiä. Puoli tuntia doboilua, sisältäen molempien koirien palloilun, namien pilkkomisen ja koirien vaihdot (molemmat tekee ainakin kahdessa pätkässä), ja jo maistuu koirille uni. Tehokkaampaa kuin tunnin lenkki.

Nyt on ollut pari kuukautta taukoa, tänään vihdoin palattiin lajin pariin. Meni tauon jälkeen vähän turhan sähläämiseksi, mutta sainpas jotain videotakin silti aikaiseksi, kannattaa klikata HD päälle:

Jos metsään haluat mennä nyt näät sammalet myllätyt

Perjantain treenit, tänää piirretty rata ei ehkä osunut kaikilta osin ihan kohdilleen, mutta ainakin yritin...

Tehtiin taas vähän muokattua rataa, Trau kun ei vieläkään (hmmm) niitä keppejä osaa. Pöydän tilalla toisilla oli täyskorkea A, mutta me jätettiin sekin välistä, ei toi oo täyskorkeeta tehnyt kuin joskus vahingossa omatoimisesti. Oikea rata olisi ollut kasiputkelta kepeille ja mustapohjaisille numeroille, joiden kautta takaisin kasiputkeen ja siitä meidän ysille. Mutta olihan tuo kiva näinkin, valkopohjaisilla aloitettiin. Lähtö tehtiin aika lennosta, Trau ei juokse jos mä en juokse niin vaihtoehdot oli aika vähissä. Ei onneksi mikään ongelma tuossa. Kolmosen jälkeen puomi olisi ollut kiva. Ja kutonen oli vaikee, sitä osasin kyllä odottaakin. Parin yrityksen jälkeen palkkailtiin siihen. Siitä eteenpäin kivaa rallattelua, kasiputken jälkeen puomi houkutteli taas, palkkasin kerran kun tuli ohjaukseen ja alkoi homma siinäkin pelittää. Mulle tuli vähän kiire sen jälkeen, yllättävän kovaa Trau noilla kintuillaan pinkoo.

Ei mustapohjaisessakaan pätkässä mitään valitettavaa, tässähän Trau osasi jopa hypätä musta poispäin. Yhdistettiin siihen valkopohjaisten loppu kasiputkesta eteenpäin, nyt tuli jopa heti ohjaukseen eikä tainnut edes harkita livahtamista takaisin sille ah niin ihanalle puomille.

Tore on jotain rallyillyt, yksittäisiä juttuja vaan. Ihanalla innolla se kyllä tekee! Maanantaina käytiin siellä rokotuksilla, herra keepiksellä on kuulemma urheilukoiran pulssi. Niin no, kovasti se urheilee itsekseen joka metsälenkillä, ettei yllätä. Ell tyhjensi anaalirauhaset, pyysin ihan varoiksi kun niitä ei olekaan sitten kevään osteopaattikäyntien jälkeen tyhjennetty muistaakseni kertaakaan. Eivätkä olleet edes täynnä! Toivottavasti pysyvätkin anaalirauhasvaivat poissa säännöllisellä hieronnalla ja osteopatialla, pitäisi sinnekin taas aikaa varailla.

Ollaan taas vähän rikottu rutiineita lenkeillä. Tällä viikolla käyty kolme kertaa ihan rämpimässä umpimetsässä, tuskin siellä enää törmää aurinkoa ottaviin kyihin tai muihin ällötyksiin kovin helpolla niin uskaltaa taas. Koirat tykkää ja minä tykkään, umpimetsässä ei ole edes vastaantulijoita joiden takia pitäisi jatkuvasti ottaa hurttia hihnaan. Väsyvätkin siellä helpommin, vaikka ei mulle ainakaan tule kilometrejä yhtä paljon kuin poluilla tallatessa, ja huomaa sen omissakin jaloissa, että jotain tehdään nyt eri tavalla kuin normaalisti. Raskaamman liikunnan lisäksi joutuvat paikoitellen käyttämään aivojaan, kun aina ei voikaan astua ihan mihin tahansa :) Löytyyhän sieltä myös enemmän kantoja, kiviä, puunrunkoja yms. joiden kohdalla tulee usein vähän temppuiltua. Ja mikä parasta, jopa neiti itsenäinen on taas alkanut vahtimaan mua lenkeillä paremmin, kun ei koskaan osaa ennustaa mihin suuntaan mennään. Jatketaankin rämpimislenkkejä ainakin lumentuloon saakka, umpihankeen Tore saa mennä yksinään.

Yritin jotain valokuvauksen tapaistakin eilen lenkillä, mutta koiria ei kiinnostanut. Melkein kaikki kuvat ovat laatua "Keepis repii puuta jonka päällä piti poseerata" ja "corgi poistumassa paikalta". Löytyi ihanaa pehmeää sammaltakin, olisi tullut kivoja kuvia jos herra kelpie ei olisi huomannut, että sammalen alle on kiva upottaa koko pää, ja jos neiti corgi ei olisi mennyt kaivamaan huomatessaan kelpien pään liikkuvan sammalen alla. Siitäkös riemu repesi ja hieno kuvauspaikka ei ole enää kovin hieno.