31. maaliskuuta 2013

Mainostusta

Mainostetaan nyt täälläkin, että kaikki edes satunnaisesti facebookin eksyvät, käykäähän tykkäilemästä tästä! :)

Tore kiittää tykkäyksistä!

27. maaliskuuta 2013

Miksi juuri kelpie?

Multa on monta kertaa kysytty, miksi päädyin juuri kelpieen. Yksinkertaisesti voisi vastata, että se vain on juuri sellainen koira, mitä olen aina etsinyt. Tekstin joukkoon on sullottu muutamat kuvat lauantain pentumiitistä.


1. Luonne. Aktiivinen, yhteistyöhaluinen, aina valmiina toimintaan, mutta osaa myös rauhoittua. Rakastaa ihmisten kanssa työskentelyä ja motivoituu helposti. Jaksaa mukana pidemmillä ja vauhdikkailla lenkeillä ja pysyy hyvin hevosen perässä, eli sen saa myös maastoretkille mukaan. Ohjaajapehmeys, en mä jaksaisi vääntää liian kovapäisen koiran kanssa, vaikken mitään mahdottoman suurta herkkistäkään halua.


2. Nopeus. Nopea liikkeissään, nopea reagoimaan. Mä en voisi ikinä ottaa hidasta koiraa. Esimerkiksi Juri on toisinaan raivostuttavan hidas :D


3. Ulkonäkö. Liioittelematon, sopusuhtainen peruskoira. Tähän samaan kohtaan menee myös koko. Ei liian pieni, muttei liian isokaan - kulkee helposti mukana kaikkialla, eikä syö kaikkia opiskelijan rahoja, mutta kuitenkin yöaikaan liikuttaessa tuo enemmän turvaa kuin vaikka Ira (ei sillä, Ira on kyllä pelottavampi, se sentään irvistää, Tore säntää uuden ihmisen syliin :D). Lisäksi kelpietä on sen liioittelemattoman ulkonäön vuoksi helppo lukea, ainakin Toresta näkee todella selvästi millä tuulella se on.


4. Turkki. Helppohoitoinen, laiskan turkinhoitajan unelma. Kuivuu nopeasti, karvaa ei lähde läheskään niin paljon kuin vaikka Maxista, eikä tuo monia kiloja kuraa sisälle. Risut ja roskat eivät jää turkkiin kiinni.


5. Terveys. Moniin muihin rotuihin verrattaessa kelpie on terve rotu, ja perusterve yksilö on helppo löytää jos katsoo vähän, millaisesta yhdistelmästä koiransa ottaa.


6. Harrastusmahdollisuudet. Mihin tuo ei sopisi? Metsästys ei kiinnosta, ja kaikkea muuta kelpien kanssa voi ainakin harrastella, ja tosi monissa lajeissa kisatakin. Pk-oikeudet löytyy myös.


Kelpien lisäksi rotua valitessa mun listalla pyöri jatkuvasti bc. Siinä on vain yksi mutta. Jos ottaisin bc:n, sen pitäisi olla käyttölinjainen, koska näyttelypuolen bortsut on mun silmään yksinkertaisesti rumia. Liikaa turkkia, toisilla liikaa massaakin. Mulla on kyllä tiedossa yksi hyvä käyttöpuolen bortsukasvattaja, jonka tulevia pentusuunnitelmia seurailen edelleen, eli saattaa olla, että joskus taloon astelee pieni bortsulapsonen. Kelpie on kuitenkin edelleen rotulistan kärjessä, kyllä mulle joskus vielä toinen kelpo tulee.


Toisinaan kiinnostaisi myös (käyttö)labradori, irlannin- ja walesinterrierit, kooikerhondje, tolleri ja jossain määrin myös australianterrieri, mutta taitaa olla niin, että paimenet on se mun juttu. Mudeja kävin joskus katsomassa eräällä kasvattajalla, mutta jotenkin miellän mudit kelpietä vaikeammiksi ja kovapäisemmiksi, joten tuskin mulle koskaan mudia tulee. Lk holsku on ihan harkinnan arvoinen, mutta taitaa olla niin, että kelpie on vaan parempi. Corgin haluaisin vielä joskus myös, mutta pemut on nykyään lähes kaikki jalattomia ja terveysongelmaisia, ja cardiganit ei sovi mulle.


Tässä on onneksi vielä paljon aikaa miettiä ennen seuraavan koiran hankkimista, mutta eiköhän se seuraavakin ole kelpie, jos ei todella hyvää käyttöbortsupentuetta satu syntymään sopivana ajankohtana. Ainakin Tore sopii mulle paremmin kuin hyvin, se on älyttömän helppo arjessa, mutta syttyy erinomaisesti treenatessa.



23. maaliskuuta 2013

Kelpien viisaus

Kämppis tuossa yhtenä päivänä opetti (=yritti opettaa) Jurille pään painamista polvea vasten. Tore seuraili koulutusta muutaman minuutin sivusta, katsoi Juria kuin idioottia, käveli kämppiksen viereen, painoi päänsä kämppiksen polvelle ja jäi odottamaan palkkiota. Hölmö pieni.

Paikallaolon kanssa edetään myös vallan mainiosti, Tore istua tönöttää sellaset puoli minuuttia paikallaan (pidempää aikaa en ole kokeillut), vaikka sen ei edes pitäisi tietää, mitä paikka tarkoittaa. Eilen kyllästyin tokoilemaan, heitin muovisen laatikon lattialle ja aloin naksuttelemaan kaikkea, mitä T keksi sen kanssa tehdä. Lopputulos on se, että keepis pistää etutassunsa laatikkoon ja yrittää saada sitä kaadetuksi hampaillaan... Järkeä? Ei, mutta ainakin meillä oli hauskaa :D


Tänään käytiin Keravalla pentumiitissä. Tore oli innoissaan uusista kavereista, eikä tällä kerralla noussut edes niskavillat pystyyn. Lisää kuvia miittingistä on tulossa, kunhan saan(jaksan) ne käsiteltyä. Muista miittailijoista löytyy mun ottamia, täysin käsittelemättömiä kuvia täältä, ja muiden ottamia kuvia miitistä löytyy täältä ja täältä.




20. maaliskuuta 2013

Kevään riemua kuvin

Pikaiset kuulumiset ensin. Ollaan otettu paikallaolo treenin alle yllättän hyvällä menestyksellä. Muutaman viikon päästä aloitetaan tokokurssilla Hyvinkäällä, jos vaan selvitään tasokokeesta, jonka ei pitäisi tuottaa mitään ongelmia.

Eilen lähti ilmoittautuminen sbcak:n erkkariin toukokuulle, olisin kuitenkin mennyt sinne katselemaan ja kuvaamaan, joten samapa se käydä kehässäkin pyörähtämässä. Erkkari luultavasti jää meidän ainoaksi pentuluokassa pyörähtämiseksi, katellaan näyttelyitä enemmän sitten, kun kakara vähän kasvaa ja kehittyy. Esiintymistä tulee treenattua paljon halvemmalla mätsäreissä, joten tyydytään vielä niihin.

Kuvat taas klikkaamalla isommiksi, en jaksa tapella niiden asettelun kanssa, joten jätän ne suosiolla pieniksi. Omistajan laiskuuden takia kaikki kuvat ovat täysin käsittelemättömiä, mutta menkööt nyt näin.















15. maaliskuuta 2013

Uintia ja lääkehiiltä

Pitkästä aikaa kunnolla vauhdikas viikko. Maanantaina seikkailua uudessa metsässä. Tiistaina toinen uusi metsä, lenkki venahti kolmen tunnin mittaiseksi, mutta se ei näyttänyt keepistä haittaavan. Saivat painella koko lenkin Jurin kanssa vapaana täysin vieraassa paikassa, kiipeiltiin ja käytiin rämpimässä. Kotona T nukkui melkein minuutin ja aloitti rallin pallon kanssa. Mun nukkumisestakaan mitään tullut, kun kelpien mielestä oli ollut liian rauhallinen päivä ja se päätti kolistella vielä yli tunnin luun kanssa. Keskiviikkona pidettiin "ei tehdä mitään"-päivä, T sai muutaman raakaluun ja muuten otettiin vaan rennosti.



Eilen oli taas paljon uutta. Pikkumies päätti metsästää koulupäivän aikana buranapaketin parin metrin korkeudesta jollain ninjahypyllä ja taisi syödä niitä aika monta, ainakaan niitä ei löytynyt mistään. Ei muuta kuin viestiä kämppikselle, että koukkaisee apteekin kautta ja tuo lääkehiiltä tullessaan kokeesta. Sainpahan rahaa tuhlattua siihenkin, mutta ainakin mulla on terve ja pirteä koira. Lääkehiiltä löytyy varmaan vielä vuodenkin päästä kaikkialta, mutta mitäs me pienistä.



Lääketempauksen jälkeen lähdettiin junailemaan ja testattiin Hyvinkään paikallisliikennettä. Suunnattiin koirauimalaan pentu-uintiin. Tore käyttäytyi tosi mahtavasti, ei välittänyt muista koirista pätkääkään, vaikka vesi selvästi sitä ällöttikin. Veteen meno oli joka kerralla hieman hidasta ja hankalaa, mutta uintipätkät sujui tosi reippaasti. Pelastusliivit kakaralla oli päällä, ja otetaan ne ainakin seuraavalla kerralla vielä, sen jälkeen uskalletaan varmaan jo kokeilla ilman. Uintikuvia ei valitettavasti ole, pitäisi saada joko joku auttamaan Torea tai kuvaamaan, yksin on niin hankala tehdä molempia.



11. maaliskuuta 2013

Uusia lenkkimaastoja

Käytiin tänään kämppiksen ja Jurin kanssa tutustumassa vähän toiseen lähellä olevaan metsään. Täytyy sanoa, että olisi pitänyt käydä siellä jo aikaisemmin! Mahtavia kiipeilymahdollisuuksia, eri korkuisia mäkiä, paljon polkuja, muttei silti yhtään vastaantulijaa. Koirat vähän kummastelivat, kun yhden mäen juurella päätettiin kämppiksen kanssa testata pitkästä aikaa laskea mäkeä (:D). Saman metsän vieressä on Riihimäen parempi koirapuisto, jossa on isojen ja pienten puolet erikseen. Harvoin siellä on ketään, joten suunnattiin vielä loppulenkistä sinne. Saatiin koko puisto omaan käyttöömme, joten tehtiin molemmille pienet jäljenpätkät ja tokoiltiin hetki. Pian pitäisi suoriutua tokokurssin alkukokeesta, joten nyt on paras treenata kunnolla, kun on mahdollisuus päästä lähelle kivaan porukkaan treenaamaan.



Viikonloppuna käytiin taas Eurassa, jossa Tore pääsi leikkimään pienen Arttu-kettarin kanssa. Samalla reissulla suunniteltiin, että Ira muuttanee hetkeksi pääsiäisen jälkeen tänne pitämään kuria talossa.

Hurja peto!

7. maaliskuuta 2013

Hölmöjä pentuja ja harrastussuunnitelmia

Maha ei ole vaivannut tänään enää yhtään :) Ollaan ainakin muutama päivä vielä keskenämme näkemättä muita koiria ihan varmuuden vuoksi, ettei vaan tartuteta muiden koiria, jos tuo nyt jotain tarttuvaa sattui olemaan.



On nuo pennut kyllä hupsuja. Ensin leikitään sulassa sovussa ja kaikilla on kivaa. Jossain vaiheessa jompaakumpaa (yleensä Torea) alkaa ärsyttää ja alkaa komentaminen. Tappelu joko loppuu ennen kuin alkoikaan, tai sitten alkaa yleensä noin puoli minuuttia kestävä tappelu, jonka jälkeen ollaan taas niin parasta kaveria. Nytkin pikkumiehet pesevät toistensa korvia ja näyttävät varsin tyytyväisiltä. Saa nähdä saavatko kakarat välinsä selvitettyä keskenään, vai pitääkö jossain vaiheessa puuttua asiaan. Ne on kuitenkin aika eri luonteisia, Juri alistuu aika helposti, kun taas Tore ei luovuta sitten millään, se jatkaa tasan siihen asti, että toinen luovuttaa. Vieraiden koirien seurassa nuo käyttäytyy ihan päinvastaisesti, Juri on tapellut muutaman kerran vieraampien koirien kanssa, Tore taas tulee kaikkien kanssa toimeen täysin ongelmitta.

Sulla on jotain suussa!
Harrastussuunnitelmia ollaan laiteltu uusiksi. Pidetään mitä luultavammin seuraava vuosi tokoa meidän päälajina. Aksa pitää unohtaa toistaiseksi, suunniteltiin kyllä, että voidaan välillä jotain hallia vuokrata, pääsee Tore kuitenkin vähän tutustumaan esteisiin. Mun nilkka on vammaillut viimisen 6kk, rauhallinen hölkkääminen sujuu jotenkuten, mutta lyhytkin reippaampi juoksupätkä ja hypin yhdellä jalalla seuraavat päivät. Ulkomaalaiset lääkärit sanoo "syö burana", joo sehän sen parantaakin :) Pikkuhiljaa parannellaan siis sitä, aksan vaatimat juoksemiset ei tule onnistumaan vielä hetkeen. Huhtikuussa päästään pari kertaa paimentamaan, kesällä kenties useammankin kerran, se nyt on vielä vähän auki.

En ole tainnut täällä kertoakaan, että me asutaan kesä Turussa, sen takia nyt on vähän hankala edes suunnitella mitään harrastuksia sen kummemmin. Vajaa kolme kk täällä, pari kuukautta Turussa, reilu puoli vuotta täällä ja sen jälkeen luultavasti muutto Itä-Suomeen, eihän monikaan edes ota näin lyhyiksi pätkiksi treeneihin mukaan. Oon nyt katellut ja kysellyt vähän mahdollisuuksia päästä pelastus- tai pk-puolelle treenailemaan kesällä, saataisiin siihen vähän pohjaa. Vuoden päästä aletaan mitä luultavammin panostaa vahvasti pelastuspuolelle, tulevassa kaupungissa on aika kivan oloista porukkaa sillä puolella, ja ovat jo vähän lupailleet ottaa meidät mukaan :)


Saa muuten vinkata, jos tiedätte tokokouluttajia (Riihimäen tai Turun suunnalta), joiden oppiin voisi päästä vaikka yksityistunnille kerran-pari kuussa siedettävään hintaan. Aika hyvin osaan alo-luokan liikkeet opettaa, mutta ei se valvova silmä koskaan pahitteeksi ole, ja olishan se kiva päästä tekemään enemmän pohjustusta muidenkin luokkien liikkeisiin.

2. maaliskuuta 2013

Mahavaivoja

Eläimillä on ihmeellinen kyky sairastua viikonloppuisin. Me taidettiin onneksi selvitä ilman eläinlääkäriä. Muutaman päivän Torella oli jo ollut maha löysällä, mutta tänään tilanne meni nopeasti huonompaan suuntaan, ja olin jo muutama tunti sitten lähdössä kiitämään eläinlääkäriin. T ei ilmeisesti lekurille halunnut, vaan päätti kokea ihmeparantumisen heti, kun kuuli mun suunnitelmasta...

Aamulla nuo otti vähän yhteen Jurin kanssa, on ne kyllä lähipäivinä muutenkin tapellut, Juri kun ei millään opi ettei Torelta kannata ottaa mitään pois eikä sitä härnätä jos se nukkuu. Tällä kertaa Tore suuttui kuitenkin ihan pikkujutusta, joten taisi olla silloin jo kipeä. Aamuruoka oksennettiin ulos, samoin pieni piimätilkka, jonka tarjosin T:lle joskus kolmen aikoihin. Maha tuntui aika kovalta ja Tore oli normaalia vaisumpi, ei suostunut koskemaan mihinkään syötävään, makoili vaan.

Ei muuta kuin lääkeruiskulla vesi-sokeri-suolaseosta suuhun, se pysyi sentään sisällä ja taisi auttaa oloa jonkun verran, muuten olisin jo siinä vaiheessa painellut lääkärille. Reilu tunti sitten alas meni vähän piimää, jonka joukossa oli vähän pentu- ja rypsiöljyjä ja stomaxia, pysyivät kaikki sisällä. Nyt jaksetaan taas välillä vähän riehuakin, saatiin kakat pihalle, vettä tuo juo saman verran kuin ennenkin, kuumetta ei ole eikä maha tunnu enää paljoa normaalia kovemmalta, joten mennään nyt vaan tarkkailulla. Hiukan normaalia vaisumpi Tore on edelleen, mutta eiköhän tää tästä. Katellaan ja ihmetellään muutama päivä, jos ei ala viimiset oireet mennä ohi niin käydään lääkärillä näytillä, samoin jos Tore alkaa mennä uudelleen huonompaan kuntoon.

Kohta uskalletaan varmaan käydä vähän käppäilemässä ulkona, katellaan sen jälkeen maistuisko pikkumiehelle pieni määrä riisiä ja piimää, niillä saa sitten pärjätä aamuun asti. Paastottaa tuota en viitsi, muuten se alkaa oksentaa liian tyhjän mahan takia... Tiedä sitten mikä pöpö iski, ei tuo tietääkseni ole mitään normaalista poikkeavaa päässyt syömään eikä tässä nyt mitään muutakaan ihmeellistä ole ollut.

Asiasta kolmanteen, torstaina käytiin mustissa ja mirrissä vaa'alla, painoa löytyy nyt 13 kiloa. Säkääkin yritin mitata, nimenomaan yritin, mutta jossain 45 sentin paikkeilla mennään.


Haaste

Heli heitti haasteella, kiitoksia siitä!

Ohjeet haastetuille: jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten uudet haastateltavat ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä jolta sait haasteen!

1. Esittele koirasi
- Tore on tuollainen energinen ja aina iloinen pieni keepis. Kaikkien kaveri, tulee toimeen jokaisen ihmisen ja koiran kanssa. Aina valmiina toimintaan. Rakastaa juoksemista ja tykkää tehdä töitä ihmisten kanssa.

2. Miten sinusta tuli koiraharrastaja?
- Olen pitänyt koirista aina. Ollessani 7 meille tuli Max, kiukkuinen ja kovapäinen kakara, jonka kanssa en pärjännyt, mutta josta pidin silti. Myöhemmin löysin hoidettavia koiria kaverin, äidin ja netin kautta, ja innostus vain kasvoi. Joskus ala-asteen loppupuolella aloin pärjäämään myös Maxin kanssa, vietin sen kanssa todella paljon aikaa ja haaveet omasta koirasta kasvoivat. Yläasteella mulle tuli Ira, jonka kanssa pääsin kokeilemaan muutamaa lajia. Noh, ihan kokeiluksi eivät lajit jääneet... :D

3. Mikä on parasta koirassasi?
- Tore kuuntelee ja tarkkailee mua joka ikisessä tilanteessa, pysyy aina hallinnassa, osaa ottaa rennosti, mutta on silti aina valmis toimintaan. Mahtava pakkaus!

4. Mikä on hulluinta mitä koirasi on tehnyt?
- Näitä on paljon... Eniten on tainnut naurattaa se, kun löysin kauppareissun jälkeen Toren nukkumasta vessapaperiin kääriytyneenä. 

5. Millainen on ihannekoirasi?
- Nopea liikkeissään, en voisi ikinä enää ottaa hidasta koiraa. Hyvä lukemaan ihmistä, esimerkiksi Iran kanssa mulla on ihan minimaalisia käsimerkkejä, joita kukaan muu ei edes huomaa. Valpas, innokas, rohkea (ei kuitenkaan liian), ihmisen kanssa työskentelystä pitävä. Nopea reagoimaan. Näin lyhyesti.

6. Millainen on hyvä kouluttaja?
- Sellainen, joka osaa lukea koiraa ja ottaa jokaisen koiran yksilölliset luonteenpiirteet huomioon. Kärsivällinen, osaava, kokemusta omaava.

7. Mitä lajeja harrastat?
- Toren kanssa ei vielä harrasteta muuta kuin tokoa ja tehdään pientä pohjustusta muihin lajeihin. 

8. Mitkä ovat tavoitteesi tälle vuodelle?
- Tärkein tavoite mulla on nyt ja aina pitää hauskaa :) Toren kanssa yritetään saada tokon ALO-luokan liikkeet edes johonkin malliin, käydä parit näyttelyt, loppuvuonna ehkä aloitella aksaa ja kokeilla tokon ja aksan lisäksi ainakin yhtä uutta lajia.

9. Millainen ohjaaja sinä olet?
- Päättäväinen, mutta toki joustan säännöistä vähän jos näyttää siltä, ettei koira ymmärrä mitä siltä vaadin. Turhia perseilyitä en jaksa katsoa kovin pitkään, muissa asioissa kärsivällisyys riittää aina. Tykkään kokeilla uusia koulutustapoja ja muita juttuja, enkä jaksa jankata kauaa samaa asiaa.

10.  Missä asiassa haluais
it itse kehittyä?
- Toisinaan sorrun ylireagointiin, josta olisi ihan mukava päästä eroon. Jos joku asia menee täysin pieleen, saatan ajatella, ettei se tule koskaan onnistumaan. Menee muutama tunti-päivä, ja olen taas valmis yrittämään uudelleen. Ja tietysti koiria voi aina oppia lukemaan ja ymmärtämään paremmin.

11. Mitä uutta lajia haluaisit kokeilla? 

- Ei mulla ole oikeastaan mitään lajia, mitä en haluaisi kokeilla :D Tähän mennessä tutuiksi on tulleet vasta toko, agi, näyttelyt/mätsärit ja jälki. 

---------------------------------


Haastan Iinun, Idan ja Istan

Uudet kysymykset:
1. Mikä on lempi koiraharrastuslajisi? Miksi juuri se?
2. Mitkä ovat ärsyttävimmät piirteet, joihin olet törmännyt koiraihmisissä?
3. Miten päädyit juuri siihen koirarotuun, jonka edustaja/edustajia sinulla on?
4. Onko olemassa rotua, jonka edustajan haluaisit, mutta et koe pystyväsi tarjoamaan sille kaikkea mitä se vaatii?
5. Paras asia koirasi luonteessa?
6. Haluaisitko muuttaa jotain koirassasi? Mitä?
7. Mitä koirasi syö ja kuinka usein päivässä?
8. Miten päädyit ensimmäisen koirasi hankintaan?
9. Miten koirasi suhtautuu vieraisii ihmisiin ja koiriin?
10. Kuinka usein ja pitkiä aikoja treenaat koirasi kanssa?
11. Suurin koiriin liittyvä haaveesi?