Pikaista päivitystä

Kakara on ollut koko viikon, miten sen nyt kiltisti sanoisi... Rasittava. Jatkuvasti ollaan puremassa käsiä, sänkyä, kenkiä tai pöytää tai roikutaan lahkeissa ja revitään mun sängystä patjaa pois... Onhan tuo vallan ihana, siis silloin, kun se nukkuu ja silloin kun mulla on ruokaa tai lelu kädessä. Mutta annas olla kun pikkuherra jää sekunniksi ilman huomiota... Huhhuh.

Jos Tore ei ole tekemässä pahojaan, se vetää omaa rallia mun sängynaluslaatikoiden päällä, onneksi se ei mahdu sinne kauaa :D

Noh, kai se tuosta taas tasoittuu. Ei vaan tee hyvää nää pitkät yksinolot, kun sen jälkeen on pikkasen energiaa. Pitänee kehittää lisää aivotyöskentelyä kakaralle.

Päivityksiä tulee tästä lähtien enimmäkseen vain viikonloppuisin, helmikuuhun asti istun koulun penkillä lähes joka päivä kahdeksasta puoli neljään, siihen päälle läksyt, tuon kakaran hoito ja joskus voisi ehkä nukkuakin, joten ylimääräistä aikaa ei paljoa löydy.

Tokoilut sujuu hyvin, eteentulo toimii jo ihan mahtavasti, vielä en vaan ole saanut aikaiseksi liittää siihen käskysanaa. Sivulla alkaa oikea paikka jo löytyä ja seuraavaksi lähdetään työstämään seuraamista. Näiden lisäksi on vähän temppuiltu, mutta eipä meidän temppulista vielä kovin pitkä ole.

Kuvassa 9vko 3pv

Ilotulitusta, hevosia ja koirakavereita

Torella on ollut rankka viikonloppu. Eilen käytiin Euran joulunavauksessa katselemassa ihmisiä ja ilotulitusta. Yhtään ei Torea pelottanut, vaikka ei me kovin kaukana ilotulituspaikasta oltu. Ehdittiin onneksi ennen ilotulitusta kuuntelemaan pari päivää radion käytköistä löytynyttä hui kauhistus-cd:tä, joten ilotulituksen äänet eivät olleet enää täysin vieraita. Uudet ihmiset on aina ihan mahtavia T:n mielestä, ketään tuo ei ole vielä pelännyt. Eilen nähtiin myös yksi mäyräkoira, joka kävi pikaiseen meidän pihalla pyörähtämässä.

Tänään aktivointia on riittänyt. Käytiin vähän metsässä tutkimassa paikkoja, T uskalsi jo lähteä kauemmas tutkimaan hajuja, vaikka olikin vieraassa paikassa. Aina välillä piti kuitenkin tulla viereen katsomaan, josko saisi herkkuja. Metsäreissun jälkeen kaveri tuli käymään colliensa kanssa, päästettiin koirat aidatulle pihalle juoksemaan. Vähän Torea alkuun jännitti, kun Rane oli niin iso, mutta sillä oli ihana häntä ja pitkä kuono, joita oli kiva vähän maistella rohkaistumisen jälkeen.

Lyhyet unet ja matka jatkui kohti tallia. Hevosetkaan eivät olleet T:n mielestä yhtään pelottavia, mutta se osasi silti pysyä hyvin poissa niiden jaloista. Tallilta löytyi myös puolivuotias valkoinenpaimenkoira, joka rakastui Toreen ja roikkui meidän perässämme koko tallilla olon ajan.

Rane-collieta ehditään nähdä viimeistään joululomalla enemmän, silloin päästään myös hevostelemaan muutaman kerran :)

Ollaan tosiaan oltu torstai-illasta asti vanhempieni luona käymässä, joten paljon uusia paikkoja ja ihmisiä on nähty. Ira ei ole kovin rakastunut Toreen, vaan pitää jatkuvasti pienen etäisyyden pentuun ja ajaa sen pois, jos T erehtyy liian lähelle. Eiköhän se siitä ajan kanssa Torelle siedäty, muidenkaan tuttujen koirien kanssa ei ole ollut alun jälkeen yhtään ongelmia. Max on aika välinpitämätön pentua kohtaan, ja Torea selvästi ärsyttää, kun kumpikaan ei leiki sen kanssa, vaikka se kuinka yrittää.

Ollaan naksuteltu samoja asioita kuin ennenkin ja edistytty vähän perusasennon kanssa. Mitään uutta ei olla nyt aloiteltu, kun tuota tekemistä on riittänyt muutenkin niin runsaasti. Täysin sisäsiisti tuo kakara on ollut koko vierailumme ajan, ei ole tullut yhtään vahinkoa sisälle.

Huomenna otetaan suunnaksi Turku, käydään vähän tutustumassa paikkoihin sielläkin :) Saadaan ainakin autossa kulkemiseen totuteltua tässä tän viikonlopun aikana kunnolla, vaikka ei siinä ole mitään ongelmaa ollut missään vaiheessa. Koira häkkiin ja menoksi, siellä se aina tyytyväisenä nukkuu koko matkan ajan, kitisee vaan välillä vähän jos on tylsää ja ylimääräistä energiaa.

"Päästä pois!"

Ainoa yhteiskuva, josta saa selvää :D
Torella on tylsää, kun sen kanssa ei leikitä.

Metsäilyä & 'ystävämme' tabasco

Tänään päätin reippaana uhata vesisadetta. Kävellen Torea ei enää huvita kantaa metsään asti, kun sinne on kuitenkin melkein vartin kävelymatka, joten kaivoin pyörän varastosta, nappasin kelpien syliin ja lähdettiin kohti metsää. Pyörän kyydissä oli ilmeisesti jännää, matkan aikana ei kuulunut inaustakaan. Perillä vermeet vaihtoon, Iralta lainatut valjaat päälle ja liina perään. T pysyi edelleen tosi hyvin lähellä, mutta uskalsi jo jäädä kauemmas haistelemaan ja juoksi muutaman kerran edelle.

Takaisintulomatka olikin sitten kaikkea muuta kuin mukava. Pyörän takarengas päätti tyhjentyä, kelpillä oli koko matkan ilmeisen tylsää ja sadekin yltyi. Vastatuulessa ja vesisateessa pyöräily takakumi tyhjänä ja kaiken kukkuraksi täysillä huutava kelpie sylissä ei kuulu lempiharrastuksiini. Täytynee kunnostaa pyörä ennen seuraavaa reissua.

Oli kyllä sellainen päivä, että pitkästä aikaa tekisi mieli ostaa auto.

Ollaan naksuteltu edelleen kontaktia, joka alkaa löytyä ihan mahtavasti ja pysyy jo pidemmän aikaa. Istumiseen on yhdistetty sanallinen käsky ja käskyjä on alettu liittää myös seisomiseen ja maahanmenoon. Eteentulo alkaa pikkuhiljaa toimia, ja saadaan varmaan yhdistää käsky pian siihenkin. Etutassut kosketusalustan päällä pyöriminen toimii sekin jo aika mainiosti, ja ollaan lähdetty hakemaan sen avulla perusasentoa. Seuraamiseen en ole vielä saanut päätettyä opetustyyliä, joten sen treenaminen tulee mukaan kuvioihin vasta myöhemmin. Ira ja Max on molemmat opetettu imuttamalla ja se on niiden kohdalla hyväksi todettu, mutta kuitenkin sitä haluaisi kokeilla jotain uutta...

Sunnuntaina Ira ja Max kävivät kylässä. Max ei enää pentujen riehumista jaksa, joten siihen pidettiin pienoinen turvaväli melkein koko ajan. Tosin Max olisi varmasti tykännyt Toresta enemmän kuin Ira, jonka asenne oli lähinnä "hyö yök mikä kakara". Tore yritti kovasti saada Iraa leikkimään, mutta ei saanut Iralta muuta kuin irvistyksiä ja murinaa. Yhteiskuvia ei valitettavasti ole, mutta jos kelit sallivat, niitä tulee viikonlopun aikana, kun lähdetään reissuun vanhempieni luo.

Ja mitäs tänään päädyimmekään ostamaan, tässä Toren pahin vihollinen:

Kenkien lisäksi T on mieltynyt mattojen, tuolien ja pöytien makuun ja viimeinen pisara oli asuntosäätiön vaatekaapin oveen ilmestynyt hampaiden jälki (se vaatinee vähän maalia pintaan, eikä kukaan toivottavasti huomaa mitään)... Alkoi selvästi olla aika maustaa kiellettyjä tavaroita.

Kyllä matto maistuu tabascolla maustettunakin...

..vaikka kieltämättä maku on hieman paha ja välillä on pakko pitää taukoa.

Pullon tappoyritys...

..ja nopea lennokas poistuminen hyökkäyksen jälkeen.

Jos muu kiva maistuu pahalta, tapetaan ainakin kaiken pahan alku ja juuri,
pakkaus josta tuo kamala aine tuli.

Junia ja lahkeissa roikkumista

Tore on taas keksinyt uuden tavan ärsyttää ihmisiä. Ulkoilu sujuu muuten hyvin, mutta nyt tuo on keksinyt, kuinka hauskaa on repiä kengännauhat auki ja hypätä ihmistä vasten ja napata housuista kiinni... Yritä siinä sitten olla huomioimatta kelpiä, joka nappaa housujen mukana palan nahkaa ja sen jälkeen päättää yrittää tukehduttaa itsensä ruohotuppoon tai puunlehteen. Kieltämisestä tuo vaan innostuu ulkona entistä enemmän, joten kai me tuolla huomioimattomuudella jatketaan, vaikka se aika kivuliasta mun jaloille onkin.

Muuten ollaan edistytty taas hyvin. Naksutin löytyi vihdoin piilostaan, joten aloiteltiin siihen ehdollistamista. Kontakti löytyy jo pidemmäksikin ajaksi putkeen ja sitä ollaan jo vähän päästy naksuttelemaan. Kosketusalustaan ollaan tutustuttu ja Tore on ymmärtänyt sen idean varsin hyvin. Luultavasti huomenna aloitellaan eteen istumisen opettelua, tällä hetkellä meillä riittää luoksetuloksi kosketusetäisyydelle tuleminen. Jätetään vanha luoksetulokäsky entiselleen ja otetaan tuo eteen tuleminen siihen rinnalle eri käskyllä. Saadaan jatkossakin käyttää tuota vanhaa käskyä metsäreissuilla, kun en kuitenkaan koskaan siellä jaksa vaatia kovin tarkkoja liikkeitä.

Pissat ja kakat ovat tulleet edelleen pääasiassa ulos. Tänään, eilen ja keskiviikkona joka päivä yhdet pissat sisälle, kaikki muut ulos. Se on muuten jännä, että mun seurassa tuo ei koskaan pissaa sisälle, mutta jos jätän sen hetkeksikin kämppiksen kanssa kahdestaan, tiedän jo hakea paperirullan valmiiksi.

Eilen käytiin juna-asemalla. Junat eivät jännittäneet yhtään, joten pidettiin pieni luoksetulotreeni, jota jatkettiin vielä prisman pihalla. Samalla reissulla käytiin mustissa ja mirrissä, josta mukaan tarttui pari uutta lelua ja palkkauspatukka.
Tänään käytiin pienellä seikkailulla metsässä. Se on vielä uusi ja jännä paikka, joten Tore pysyy hyvin lähellä, mutta sitä iloa tuskin kestää kauaa. Tutuissa paikoissa T ei todellakaan pysy lähellä, eikä metsä tule olemaan vieras paikka kovin pitkään...

Meillä muuten nostettiin toinenkin korva yön aikana pystyyn! :)

Kauhukakara

Tänään ollaan keskusteltu monta kertaa puremisesta, sylissä ja häkissä rauhoittumisesta, tuolin syömisestä, ulkona liikkumisesta sekä siitä, syödäänkö kenkiä vai ei. Naapurit varmaan luulevat, että rääkkään Torea täällä, sen verran kova huuto siitä lähtee, jos joku ei miellytä. Ulkona ei ihme kyllä kukaan ole vielä tullut kommentoimaan mitään, kun pentu huutaa ja riuhtoo hihnassa ja minä vain seison paikallani ja katselen pilviä. Hiljaa olemisen ideaa on kuitenkin taidettu jo vähän ymmärtää, enää Tore ei huuda aivan yhtä pitkää aikaa putkeen kuin vielä aamulla. Viimeyö sujui jo ilman ylimääräisiä herätyksiä, joten kyllä me edistytään äänenkäytön suhteen.

Nyt tuo on onneksi muutaman tunnin uskonut kieltoja varsin hyvin, ehkä tänään ei tarvitse enää tapella.

Käytiin seikkailemassa vähän keskustan suunnalla. Liikkumisen kanssa jumitettiin välillä ja oltiin hetkittäin eri mieltä kulkusuunnasta, muuten meni hyvin. Mitään tuo ei ole tähän mennessä pelännyt. Ylihuomenna mennään katsomaan junia, eivät nekään ainakaan kaukaa pelota, joten tuskin sielläkään ongelmia tulee. Ensviikolla on edessä erään kultaisennoutajan tapaaminen ja sunnuntaina Tore näkee Iran ja luultavasti myös kämppikseni koiran, joka ei ainakaan tällä hetkellä asu täällä.

Luoksetulo toimii sisällä erinomaisesti, ulkona ei aina jaksa keskittyä, kun siellä on niin paljon muuta kivaa. Täytyy kehittää jotain huippuhyvää palkkiota sinne. Istuminen ja maahanmeno onnistuvat niin sisällä kuin ulkonakin, ja seisomistakin ollaan alettu treenaamaan. Maahanmenossa ei enää tule ylimääräisiä kyljelleen kierähtelyitä, saatiin se nopeasti pois. Kontakti toimii mahtavasti, idea on ymmärretty ja kontaktia tarjotaan lähes aina, kun T haluaa jotain.

Ensimmäisestä kynsienleikkuusta selvittiin eilen. Ihmettelin Toren rauhallisuutta, mutta pentupa oli mennyt ja nukahtanut syliini kynsien leikkaamisen aikana.

Kolmas päivä takana

Pennulla oli tänään runsaasti ylimääräistä energiaa. Jäähyllä on oltu monta kertaa ja häkissä on joka kerta kiljuttu pitkän aikaa. Sylissä rauhoittuminen joutui myös treenauksen alle, vaikka eilen se sujui vielä todella hyvin. Tänään ei vaan olisi malttanut millään pysähtyä.

Yöllä herättiin kerran huutamaan, mutta tosi nopeasti T tajusi, ettei se auta mitään ja jatkoi uniaan.

Yöllä ja koulupäivän aikana ei ollut tullut yhtään pissaa sisälle, eli tuo pystyy jo nyt pidättämään reilut seitsemän tuntia... Päivän saldona siis kaksi pissaa sisälle, kaikki muut asiat ulos. Yksinolo sujui hyvin, koneella oli äänten tallennus päällä ja sen mukaan pentu on metelöinyt seitsemän tunnin aikana yhteensä noin kaksi minuuttia.

Luoksetulon idea on ilmeisesti ymmärretty. Huomiseksi on luvattu suht hyvää keliä, joten päästään luultavasti kokeilemaan, miten luoksetulo onnistuu ulkona. Yritän samalla reissulla saada ulkokuvia, jos ehditään tarpeeksi valoisaan aikaan treenaamaan. Kontaktiakin ehdittiin tänään vähän harjoittelemaan, T tajusi idean nopeasti ja hakee kontaktia tosi helposti. Mahtava pentu!

Pentu on kotona!

Eilen kauan odotettu kelpie kotiutui. Kotimatkasta ensimmäiset kymmenisen minuuttia kuluivat huutaen, loppumatka pureskeltiin kaikkea mitä eteen sattui ja taisipa pentu hetkeksi nukahtaakin. Koukattiin samalla reissulla eläinkaupan kautta, Tore sai tulla sylikyytiläisenä mukaan ja katseli todella uteliaana ja reippaana paikkoja, vaikka olikin vieraiden ihmisten mukana uudessa paikassa.

Häkkinsä Tore omi heti lepopaikakseen, kömpii aina itsekseen sinne nukkumaan ja rauhoittuu tosi nopeasti, jos joutuu sinne jäähylle. Nukkui siellä hyvin myös ensimmäisen yönsä, huusi yön aikana ehkä kolme kertaa, mutta jatkoi uniaan aina heti kun huomasi, ettei sieltä pääse leikkimään vaikka kuinka huutaisi. Yksinolokin sujuu häkissä ollessa suht hyvin, pientä kitinää kuuluu välillä, mutta eiköhän sekin jää ajan kanssa pois. Nyt pennulle on rajattu isompi tila, jossa saa olla yöt ja huomisesta lähtien myös sen ajan, minkä itse olen koulussa.

Pissat ja kakat ovat tuleet pääsääntöisesti ulos, muutama vahinko on käynyt, mutta ei se mitään. Tore on sisäsiisteyden puolesta silti jo nyt paremmassa vaiheessa kuin Ira neljän kuukauden ikäisenä...


Istuminen ja maahanmeno ovat pikkuhiljaa alkaneet sujua, vaikka aluksi kelpipoikaa ei huvittanutkaan keskittyä, vaan samalla piti sählätä kaikkea muuta. Maahanmenossa T hyppää aina ensin kyljelleen ja kääntyy siitä oikeinpäin... Täytyy seuraavalla kerralla treenailla vähän väsyneemmän pennun kanssa, jos siitä jäisi ylimääräinen sähläys pois.

Loppuun muutama kuva T:n ensimmäisistä päivistä uudessa kodissa, liikekuvia ei valitettavasti ole, kun kameralla on mahdoton pysyä tuon perässä, yleensä liikekuvissa näkyy silmä, korva tai jalka, joskus ei koiraa ollenkaan...