Tervetuloa 2020

Vuodenvaihde sujui aika rauhallisesti. Jäätiin varmuuden vuoksi mun vanhempien luo, helpompi Toren oli siellä olla kuin kotona, jossa raketit paukkuvat ihan ikkunan takana. Eurassa hyvä juttu on myös se, että sieltä pääsee suoraan metsään vain muutaman tutun naapurin ohi kulkien, kun taas kotona ollaan ihan keskustan vieressä. Koska ihmiset ovat typeriä, metsässä on turvallisempaa ja sitä kautta pääsi minimoimaan säikähtämisen riskin, kuka nyt olisi tunkenut pimeään metsään rakettien kanssa.

Iltapäivällä käytiin vielä ihan normaalisti metsälenkit molempien kanssa. Tore otti alkuillan sen verran rennosti, että koirat saivat olla pari kertaa hetken keskenään, kun käytiin katsomassa parit ilotulitukset. Rennot koirat oli molemmilla kerroilla vastassa :) Joskus ennen puoltayötä alkoi raketit paukkua jossain aika lähellä, siitä Tore vähän huolestui ja tuli viereen makoilemaan. Pysyi ihan toimintakykyisenä kuitenkin.

Joskus puoli yhden maissa(?) Torelle tuli selvästi hätä ja pyysi ulos. Lähdin sen kanssa sitten aidatulle takapihalle, mutta heti Toren päästyä raput alas pamahti useampi raketti jossain lähellä, joten säikähtänyt keepis jyräsi mun läpi takaisin sisälle. Palattiin vielä joksikin aikaa sohvalle, Tore palautui kivan nopeasti ja puolisen tuntia myöhemmin tuplahihnat päälle ja metsään. Ihanan reipas keepis, yksittäiset raketit vielä paukkui ja Tore niistä kyllä huolestui, mutta kehujen avulla löytyi se heiluva häntäkin sieltä ja hihnat löysänä selvittiin koko pieni metsälenkki :) Sen jälkeen Traun vuoro, jossain vähän lähempänäkin paukkui Traun ulkoiluvuorolla, mutta Trau vain vilkaisi mua, sai kehut ja jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunut.

kuva syksyltä.

Nyt ollaan taas palattu kaupunkielämään. Satunnaisesti raketit paukkuu edelleen, Trau ei välitä, Tore huolestuu aina hetkeksi mutta palautuu ihan parissa minuutissa. Päästiin paljon helpommalla kuin vuosi sitten, ja varmaan paetaan kaupungista taas vuodenkin päästä vähän kotia hiljaisempaan paikkaan.

Sterkasta Trau on toipunut hyvin, tikit on sulaneet ja haava parantunut päällisin puolin lähes huomaamattomaksi. Voi sitä riemun määrää, kun se vihdoin pääsi juoksemaan irti! Toki heti piti huolestuttaa mut olemalla kolmijalkainen, tutkimisen jälkeen varpaiden välistä löytyi mustikanlehti...

Alkaneelle vuodelle ei ole mitään sen ihmeempiä tavoitteita. Viime vuonna ei taidettu käydä ohjatuissa treeneissäkään, vaan mentiin vain nettikursseilla ja omatoimitreeneillä. Temppuiltiin paljon ja nautittiin maalaiselosta mökillä. Aina välillä tavoitteellisempi treenaminen ja kisaaminen kävi mielessä, mutta asian eteen ei tullut tehtyä mitään. Eikä se haittaa ollenkaan! Pääasia, että oli hyvä vuosi ja koirilla oli kivaa.

Toivotaan tälle vuodelle terveyttä, hauskanpitoa, kivoja treenejä, oli ne ohjattuja tai omatoimisia, uusia lenkkireittejä, retkeilyä ja tärkeimpänä yritetään saada Traun selkä taas oireettomaksi. Kisataan jos siltä tuntuu, jos ei huvita niin jätetään väliin. Jatketaan tempputreenejä ja ehkä rallya, Toren kanssa vetojuttuja. Keskitytään niihin juttuihin joista eniten pidetään ja nautitaan yhteisestä ajasta.