23. maaliskuuta 2016

Ei se sitten kestänytkään

Se kepie, sen takia bloginkin puolella on ollut aika hiljaista. Ei me olla tehty mitään. Mutta nyt se kestää! Jouduttiin edellisen postauksen jälkeen vielä jatkamaan saikkua, ja viime viikon lopulla kokeiltiin sitä lenkkeilyä uudelleen. Aluksi rajoitin pahimpia rälläyksiä, mutta maanantaina tyyppi sai vihdoin juosta täysillä ja ottikin siitä kaiken ilon irti. Juoksi jotain omaa ympyräänsä melkein koko lenkin ajan, hullu. Eilen lepäiltiin, etten vahingossakaan nyt rasita sitä saikkuilun jälkeen liikaa, tänään rällättiin taas. Lenkkeillään silti vielä ainakin pari päivää vaan oman lauman kesken, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Trau kävi eilen ultrassa, eihän siellä mitään näkynyt. Reilun viikon päästä uudelleen, kun ollaan molemmat ell:n kanssa sitä mieltä, että kyllä se silti tiineenä on. Painoakin 13,7kg, ei se ole koskaan painanut noin paljon, vaikken painoa kovin luotettavana mittarina Traun kohdalla pidä. Onhan se ollut vaa'alla viimeksi joskus... syksyllä? Ja mun hinuri on tällä hetkellä hihnalenkeillä enemmän perässävedettävää mallia. Eli joko siellä on silti jotain, tai tuo on tukevasti valeraskaana ensimmäistä kertaa elämässään. Tai sitten siellä on ollut jotain muttei ole enää, tai tai tai. Toivottavasti ollaan ens viikolla viisaampia.

Eipä nytkään sen enempää päivitettävää ole, joten jatketaan tänpäiväsillä kuvilla (joiden laatu ei päätä huimaa, koittakaa kestää). En aina ihan ymmärrä noita otuksia, mutta ei mun kai tarvisekaan.








11. maaliskuuta 2016

Lepäilyä, agiliitoa ja hierontaa

Vähän hiljaiseloa taas, ei me olla oikeestaan tehty mitään. Tore on saikkuillut ja Trau ottanut rennosti. Dobopallon päällä on vähän keikuttu, mutten ole vielä ehtinyt tutustumaan kirjaan kunnolla, joten ei tehdä sitäkään vielä sen kummemmin.

Trau kävi sentään tänään vähän agiliitelemässä:


Alkuun tehtiin 1-9, vitoshypyn jälkeen ei meinannut lähteä ohjauksiin mukaan, mutta muuten teki yllättävän kivasti. Tehtiin väliin kerran puomi (madallettu versio), jonka jälkeen otettiin loppurata mukaan, vaikka ne mein juoksarithan on edelleen ihan alkutekijöissään, hupsis. 12 hypylle tarjosi sinnikkäästi takaakiertoa, kun sitähän aikaisemminkin tehtiin. Lopussa alkoi selvästi jo vähän väsyttää ja vikan ratapätkän loppu menikin aika leikiksi. Mutta joka treeneissä se koira vaan jaksaa yllättää, tekee aina vähän edellistä kertaa paremmin ja innokkaammin.

Tore on lomaillut, mutta on onneksi ollut täysin kivuton jo vähän aikaa, ja saanut höntsäillä rauhaksiin metsälenkeilläkin mukana. Tänään se pääsi jo treeneihin mukaan, sai siinä ennen ja jälkeen treenien rällätä kavereiden kanssa suurimmat energiat pois, eikä vaikuttanut kipeytyvän kovastakaan juoksemisesta enää. Ehkä me taas uskalletaan lenkkeillä. On se myös hierottu, takapäästä löytyi pari kipupistettä, jotka saattoivat olla syypää kipuiluun, muuten toi nyt ei kovin pahasti juntturassa ollutkaan.

Kuulin myös huhua, että lähistöllä on mahdollisesti alkamassa koiratanssikurssi keväämmällä, otettiin se harkintaan. Turhaan valitin, ettei täällä pääse treenaamaan sitä ohjatusti, valitukseen vastattiin heti samana päivänä. Helpompihan se on vierasta lajia lähteä kokeilemaan kokeneemman opastuksella.

Nyt on muuten jollain blogin lukijalla mahdollisuus ilmaiseen koirahierontaan Helsingin Vanhassa Käpylässä su 20.3. klo. 12! Treenataan loppukoetta varten, ja tämän kerran hierottavaa ei ole saanut hieroa aikaisemmin. Ei sen kummempia vaatimuksia hierottavalle, samassa tilassa on pari muuta koiraa, joihin ei kuitenkaan ole näköyhteyttä, sekä tietysti ihmisiä siinä pällistelemässä. Sisältää alkukartoituksen ja itse hieronnan, jonka aikana kertaan luustoa ja lihaksistoa. Jos kiinnostaa, niin ei muuta kuin sähköpostia tulemaan osoitteeseen forsman.mari[at]hotmail.fi :)


3. maaliskuuta 2016

Kovan onnen kelpie

Lauantain iltalenkin jälkeen Tore alkoi vinkumaan aina hypätessään sohvalle tai siitä pois. Lenkillä ei mun tietääkseni tapahtunut mitään normaalista poikkeavaa, paimenet rälläsivät keskenään hetken pellolla ja tutkittiin uutta lyhyttä metsäpolkua, jonka olemassaolosta en ollut aikaisemmin tiennyt. Mitään selkeää aristavaa kohtaa ei löytynyt mistään, ei turvotusta, ei lämpötilaeroja ja keepistä sai vääntää ja kääntää joka suuntaan ihan rauhassa. No, ei siinä mitään, lepoa vaan ja maanantaina Tore olikin jo oma itsensä - vähän liikaakin, koska maanantaina illan hihnakäpyttelyn (ja Toren omien sähläyksien) jälkeen ongelmat jatkuivat taas. Tällä kertaa piippaili välillä levossakin, ei pelkästään hyppiessä, ja kerran myös makuulta noustessa. Takapäätä/lanneselkää ei venytellyt ollenkaan itse, mutta mun antoi kuitenkin käännellä.

Kipulääkekuurille ja kunnon pakkolepoon taas. Tänään hurtta on onneksi taas ollut oma iloinen itsensä ja venyttelee jo takapäätäänkin itse, vähän normaalia varovaisemmin mutta venyttelee kuitenkin. Saa nyt lepäillä vielä jonkin aikaa ja pääsee pari kertaa hierottavaksi ennen vapaana rallatteluja, ettei riko itseään uudestaan. Johan se ehtikin liikkua melkein kaksi viikkoa normaalisti ennen seuraavaa ongelmaa.

Jotain hyvääkin. Dopopallo kotiutui jo tiistaina! Ollaan vähän testailtu sitä, treenailtu ihan vaan pallon päälle menemistä ja siellä olemista, kun saadaan tasapainotyynyt ja kirja aiheesta vasta viikonloppuna, eikä Tore muutenkaan saa tällä hetkellä lupaa mihinkään rankempaan. Trau oli aluksi vähän epäileväinen palloa kohtaan, ei pelännyt muttei ihan ymmärtänyt sen tarkoitusta. Torenkin käsitys pallon ideasta taisi olla vähän hakusessa, jätkähän meni heti unille pallon päälle... :D Täytyy muistaa pitää pallo pois koirien ulottuvilta, etteivät yritä mitään omatoimista doboilua. Nopean testailun jälkeen vaikuttaa kivalta lajilta, ja hurttien lihakset joutuivat selkeästi töihin jo kokeilukerralla, eli eiköhän tuo ihan hyödyllistä niille ole. Ensi viikon puolella tutustutaan lajiin vähän tarkemmin.

Jostain syystä olen löytänyt itseni tutkimasta eri harrastuslajien sääntöjä, kai siksi kun tämän talven osalta luovutin jo vetohommienkin suhteen. Katsotaan sit kesällä mitä vetolajien suhteen Toren kanssa tehdään ja miten se sitä kestää. Uusimpana tutustunut "uudelleen" koiratanssiin, onhan se joskus ennenkin kiinnostanut. Enkä keksi mitään syytä sille, miksi ei. Harmi, ettei täällä suunnalla ilmeisesti ole mitään lajin pariin opastavia kursseja/koulutuksia, mutta voihan tuota itsekseenkin asioita selvittää ja opetella. Toisaalta se voisi olla Torelle aika omiaan, voi tehdä vauhdikkaammin tai rauhallisemmin ihan sen mukaan mitä se kestää. Ja kun noita temppujakin on jo kertynyt aika pitkä lista, niin...