Mitä meille kuuluu?

 Hupsista, muutama vuosi vierähtänyt välissä. Mutta täällä me ollaan edelleen!

Ollaan blogihiljaisuuden aikana muutettu pariinkin kertaan, jätettiin Etelä-Suomi taakse ja siirrettiin kimpsut ja kampsut Raumalle aika tasan vuosi sitten. Nyt on kokonaan uudet lenkkireitit, paljon riittää vielä lähiseuduissakin tutkittavaa, ja koirilla on muutama uusi leikkikaveri. Tosin harvemmin enää intoutuvat sen suuremmin muiden koirien kanssa leikkimään, kyllä siihen leikkimiseen tahdotaan ihminen lelua heiluttamaan mieluummin. 

Torella todettiin vuosi sitten sydänvika, sivuääni 4/6 ja myksomatoottinen läppärappeuma tuli diagnoosiksi. Pimotab-lääkitys ollut käytössä nyt vuoden verran. Käytiin sydänultrassa sisaruksilla todettujen sydänvaivojen takia, ja sen kautta sitä diagnoosia osasi itsekin vähän odottaa vaikkei mitään näkyviä oireita sen kummemmin ole. Alkuvuodesta käytiin sydänkontrollissa, tilanne oli hieman edennyt muttei mitenkään huolestuttavasti ja samalla lääkityksellä jatketaan. Oireita ei onneksi vieläkään ole, lenkkeillä ja riehua Tore jaksaa ihan kuten ennenkin. Diagnoosin jälkeen jätettiin kuitenkin viimeisetkin vetopuuhat kokonaan pois. 

Eikä terveysongelmita ole välttynyt Traukaan. Selän kalkkeuman lisäksi elämässä on nykyään mukana kyynärten nivelrikko, mutta ainakin toistaiseksi librela on tuonut oireisiin riittävän avun yksistään. Lenkki-into ei ole Traullakaan mihinkään nivelrikosta ja selkävaivasta huolimatta kadonnut, joka risteyksestä pitäisi aina kääntyä siihen suuntaan joka vie mahdollisimman pitkälle lenkille. Kaikista pisimmät lenkit on kuitenkin jätetty Traulta pois, kun niistä se selvästi kipeytyy. 

Retkeilyt ovat parin viimeisen vuoden aikana jääneet harmittavan vähälle, Toren kanssa ollaan tehty muutama lyhyt retki pääsääntöisesti autossa nukkuen. Toisaalta viimeisimmän muuton jälkeen ollaan päästy mökkeilemään aikaisempaa useammin, kesäaikaan miltei joka viikonloppu ja nyt talvellakin oltiin siellä pidempi pätkä vuodenvaihteen aikaan. Eli juuri niillä kovimmilla pakkasilla tietenkin. Mutta ei tarvinnut koirien kuunnella rakettien pauketta ollenkaan. 

Tavoitteena onkin ehtiä tänä vuonna edes muutaman kerran retkeilemään uusiin paikkoihin. Lisäksi tietenkin jatketaan uusiin lähimaastoihin tutustumista, mökkeillään, temppuillaan ja jumppaillaan :) 

Kesää odotellessa

Vaskijärven Luonnonpuisto

Monta kertaa vuodessa tullut ajettua Vaskijärven ohi ja vähintään yhtä monta kertaa mietittyä, että kyllä sinnekin haluaisi mennä käymään. Niinpä eilen pakkasin Toren autoon, Trau sai jäädä viettämään mökkielämää koska luulen että reitti olisi ollut sille liian pitkä tällä hetkellä.

Elijärvenkulmalle auto parkkiin ja matkaan. Päätin jättää reittiin kuuluvat tieosuudet reitin loppupuolelle, joten lähdettiin kävelemään valastenmaata kohti järven pohjoispuolelta.

Valastenmaan tulipaikalle osui tuuli sen verran kovaa, että kymmenennen lippiksen perässä juoksemisen jälkeen jatkettiin matkaa. Tuulisessa päivässä oli kuitenkin puolensa, koko päivän aikana näin ainoastaan kaksi hyttystä ja yhden kärpäsen. Ja perhosia! Tulipaikan jälkeen pitkän matkaa edestä kohosi kymmeniä perhosia ilmaan joka ikisellä askeleella.

Ensimmäinen tieosuus tuli aika pian tulipaikan jälkeen. Onneksi tämä pätkä ei ollut pitkä, oli meinaan isoa terävää kiveä koko tie. Ei tuntunut selvästikään kivalta tassuissa, mutta onneksi Tore ymmärsikin nopeasti siirtyä heinikkoon kävelemään. Tylsyys jatkui hakkuuaukean merkeissä, tosin sen keskeltä löytyi iso vattupuska. Levonmäeltä löytyi ilmeisesti vanha taukopaikka, hieman romahtanut pieni puuvaja ja pari kenties entistä penkkiä. Sen jälkeen reitti palasi onneksi takaisin luonnonpuiston alueelle. Siellä tapasimme mm. jättiläisoravan ja useamman sammakon.

Ja koska 19km ei millään meille riittänyt, kierrettiin pari lisäkilometriä ja käytiin Kajavajärven rannan kautta. Se kannatti, töyhtötiaiset kumppaineneen toivottivatkin meidän tervetulleiksi (tai todennäköisesti käskivät meitä kääntymään takaisin) heti kiertoreitin alkupäässä. Kuvattaviksi eivät valitettavasti suostuneet. Aika pian järvi alkoikin pilkottaa puiden takaa.

Mahtavat maisemat, ja lisänä ainakin kuusi aikuista joutsenta. Tuuli osui tännekin aika kovaa ja Tore olikin sitä mieltä, että tässä ei ainakaan pysähdytä. Jatkettiinkin aika nopeasti matkaa, alkoi olla jo hivenen nälkäkin.

Ihanan ison kallion vierestä löytyikin Vesirauman laavu, jonne jäätiin ruokatauolle. Tänne ei tuulikaan osunut mitenkään häiritsevästi. Laavun vieressä oli myös pari tallautunutta tasaista telttapaikkaa, ehkäpä tuonne joskus tulee itsekin lähdettyä ihan teltan kanssa.

Laavulta matka jatkui pientä metsätietä pitkin. Tieosuuksia on monesti valitettu kovin tylsiksi, mutta ainakin itse löysin katseltavaa ja ihmeteltävää teidenkin varsilta. Kivoja lepopaikkoja löytyi myös useampia.

Laavun vieraskirjaa lukiessani ihmettelin useampia kommentteja huonoista reittimerkinnöistä. Olin kerran tai pari tarkistanut sijaintini kartasta, ja aina olin reittimerkkejä seuraten ollut oikealla reitillä. Mutta tieosuudella tilanne olikin toinen. Välillä merkit loppuivat pitkäksi ajaksi kokonaan, ja muita alueella kulkevia reittejä oli merkitty samalla värillä. Oletan kuitenkin olleeni aina oikealla reitillä, kyllä ne Vaskijärven kierroksenkin merkinnät aina jossain vaiheessa vastaan tulivat kun vain riittävän pitkään sinnikkäästi kulki. Karttaa tuli kuitenkin vilkuiltua useampaan kertaan.

Mökkiläiset olivat vallaneet Vaskijärven rannat hyvin tehokkaasti, mutta tämäkin oli etukäteen tiedossa joten ei jäänyt mitenkään harmittamaan.

Erään pikkutien varresta löytyi kuin löytyikin ihana taukopaikka, kallio jolta oli hienot näkymät suoraan suolle. Tässä kohdin Torellekin alkoi uni maistumaan, oltiinkin jo aika loppusuoralla eikä Tore kovin montaa taukoa ottanut mitenkään levon kannalta, joten ei mikään ihme. Kepin se sieltä löysi, kantoi sen iloisena viereeni ja pari sekuntia myöhemmin nukkuikin keppinsä päällä.

Pian päästiinkin takaisin metsäpoluille ja yllättävän nopeasti tuttu risteyskin tuli vastaan. Risteyksestä oli vielä muistaakseni kilometrin verran matkaa parkkipaikalle.

Meillä kävelyyn taukoineen kului n. kahdeksan tuntia. Nopeamminkin reitin olisi varmasti voinut kiertää, mutta meillä ei ollut minnekään mikään kiire. Jäätiin autoon nukkumaan yöksi, aamulla pyörittiin vielä tunnin verran lähimaastoja ihmettelemässä jonka jälkeen palattiin takaisin mökille.

Rauhallista reitillä oli, eilen siellä ei näkynyt ketään muuta. Tänään sentään yksi auto saapui aamulla paikalle. Monin paikoin maisemat olivat hyvinkin samanlaisia kuin Kurjenrahkan kansallispuistossa, joka suht lähellä onkin. Täältä vain onneksi puuttuivat Kurjenrahkan ruuhkat.

Eiköhän tuonnekin joskus vielä mennä. Seuraavaksi kuitenkin jonnekin muualle, sen tarkemmin en vielä tiedä minne. Eiköhän se pian selviä ;)

Muita kuulumisia päivittelen blogin puolelle joskus kun tulee tylsä hetki, oli näemmä jäänyt vähän unholaan tämä. Mutta täällä ollaan edelleen!

Tervetuloa 2020

Vuodenvaihde sujui aika rauhallisesti. Jäätiin varmuuden vuoksi mun vanhempien luo, helpompi Toren oli siellä olla kuin kotona, jossa raketit paukkuvat ihan ikkunan takana. Eurassa hyvä juttu on myös se, että sieltä pääsee suoraan metsään vain muutaman tutun naapurin ohi kulkien, kun taas kotona ollaan ihan keskustan vieressä. Koska ihmiset ovat typeriä, metsässä on turvallisempaa ja sitä kautta pääsi minimoimaan säikähtämisen riskin, kuka nyt olisi tunkenut pimeään metsään rakettien kanssa.

Iltapäivällä käytiin vielä ihan normaalisti metsälenkit molempien kanssa. Tore otti alkuillan sen verran rennosti, että koirat saivat olla pari kertaa hetken keskenään, kun käytiin katsomassa parit ilotulitukset. Rennot koirat oli molemmilla kerroilla vastassa :) Joskus ennen puoltayötä alkoi raketit paukkua jossain aika lähellä, siitä Tore vähän huolestui ja tuli viereen makoilemaan. Pysyi ihan toimintakykyisenä kuitenkin.

Joskus puoli yhden maissa(?) Torelle tuli selvästi hätä ja pyysi ulos. Lähdin sen kanssa sitten aidatulle takapihalle, mutta heti Toren päästyä raput alas pamahti useampi raketti jossain lähellä, joten säikähtänyt keepis jyräsi mun läpi takaisin sisälle. Palattiin vielä joksikin aikaa sohvalle, Tore palautui kivan nopeasti ja puolisen tuntia myöhemmin tuplahihnat päälle ja metsään. Ihanan reipas keepis, yksittäiset raketit vielä paukkui ja Tore niistä kyllä huolestui, mutta kehujen avulla löytyi se heiluva häntäkin sieltä ja hihnat löysänä selvittiin koko pieni metsälenkki :) Sen jälkeen Traun vuoro, jossain vähän lähempänäkin paukkui Traun ulkoiluvuorolla, mutta Trau vain vilkaisi mua, sai kehut ja jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunut.

kuva syksyltä.

Nyt ollaan taas palattu kaupunkielämään. Satunnaisesti raketit paukkuu edelleen, Trau ei välitä, Tore huolestuu aina hetkeksi mutta palautuu ihan parissa minuutissa. Päästiin paljon helpommalla kuin vuosi sitten, ja varmaan paetaan kaupungista taas vuodenkin päästä vähän kotia hiljaisempaan paikkaan.

Sterkasta Trau on toipunut hyvin, tikit on sulaneet ja haava parantunut päällisin puolin lähes huomaamattomaksi. Voi sitä riemun määrää, kun se vihdoin pääsi juoksemaan irti! Toki heti piti huolestuttaa mut olemalla kolmijalkainen, tutkimisen jälkeen varpaiden välistä löytyi mustikanlehti...

Alkaneelle vuodelle ei ole mitään sen ihmeempiä tavoitteita. Viime vuonna ei taidettu käydä ohjatuissa treeneissäkään, vaan mentiin vain nettikursseilla ja omatoimitreeneillä. Temppuiltiin paljon ja nautittiin maalaiselosta mökillä. Aina välillä tavoitteellisempi treenaminen ja kisaaminen kävi mielessä, mutta asian eteen ei tullut tehtyä mitään. Eikä se haittaa ollenkaan! Pääasia, että oli hyvä vuosi ja koirilla oli kivaa.

Toivotaan tälle vuodelle terveyttä, hauskanpitoa, kivoja treenejä, oli ne ohjattuja tai omatoimisia, uusia lenkkireittejä, retkeilyä ja tärkeimpänä yritetään saada Traun selkä taas oireettomaksi. Kisataan jos siltä tuntuu, jos ei huvita niin jätetään väliin. Jatketaan tempputreenejä ja ehkä rallya, Toren kanssa vetojuttuja. Keskitytään niihin juttuihin joista eniten pidetään ja nautitaan yhteisestä ajasta.

Traun sterilointi ja selkäkuvat

Maanantaina suunnattiin Traun kanssa Raumalle. Siellä se viipotti uudessa paikassa hivenen ylikierroksilla, mutta onneksi rauhoituspiikin jälkeen alkoi meno hidastua ja yllättävän nopeasti uni voittikin. Nelisen tuntia myöhemmin päästiin hakemaan Trau takaisin matkaan mukaan, siellä se jo olikin täysin hereillä ja hivenen ärsyyntynyt kauluriinsa. Mun piti totuttaa sitä kauluriin ennen leikkausta, mutta jostain syystä varastojen kätköistä löytyikin ainoastaan Iran kauluri joka oli Traulle lähinnä kaulapanta... No, kaulurista taluttaen selvittiin autolle :D

Ilta meni vähän vitistessä hetkittäin, varmaan nukutuslääkepöhnää ja kauluriärsytystä, olihan se kipulääkettä lääkärillä saanut. Tiistaina alkoi jo liikkuminen kaulurin kanssa sujua paremmin ja tänään se ei enää tunnu rajoittavan menoa juurikaan. Eilen jo unohdin aamulla antaa kipulääkkeen, mutta Trau ei missään vaiheessa vaikuttanut mitenkään kipeältä, kunnon lenkille olisi halunnut ja ulkona kieri lumessa ihan innoissaan, ei siis omasta mielestään ole mitenkään toipilas enää. Yöksi sai kuitenkin varoiksi lääkkeen vielä.

Kurakelit nyt vähän hankaloittaa, mutta Traulle tehtiin ulkoiluita varten pieni suojapuku haavalle. Ihan se ei kaikissa kierimisissä pysy mukana, vaatinee pientä parantelua vielä, mutta suojaa nyt aika hyvin kuralta kuitenkin. Haavalappukin lähti hämmästyttävän helposti pois kun kokeilin vedellä läträämisen jälkeen rypsiöljyä teippiin. Yhdestä kohtaa lappu oli vähän haavassa kiinni, joten leikkasin irrotetun osan pois. Loppu sieltä sitten tippuikin itsellään ennen kuin ehdittiin katsoa tarkemmin mitä sen kanssa tehdään, eli ongelma ratkesikin itsellään.

Selkä Traulla on kuulemma hämmästyttävän siisti 6,5v corgiksi. Rintarangan loppuosassa yhdessä välissä kalkkeumaa, mitään muuta vikaa ei kuvista löytynyt. Tarkoittaa sitä, että tammikuussa suunnataan taas osteopaatille, kun se kerran Traulla auttaa. Ja jos se on edelleen osteopaatin mielestä aivan vino koko koira, niin ehkä jotain vesijumppaa kaveriksi. Tuo pieni muutos selässä voi oireilla, mutta voi olla oireilemattakin, eli sinänsä Traun oireiden syy on edelleen hivenen epäselvä, vaikka se on kyllä juuri tuota samaa kohtaa aristanut oireiden ollessa pahimmillaan. Nyt se on kyllä ollut aika oireetonkin taas.

Hyvää joulua kaikille!

Kesä meni talvi tuli

Hupsista, kuulumisia päivitetty viimeksi toukokuussa ja huomenna alkaa jo joulukuu...

Oltiinkin suurin osa kesästä ja aika pitkälle syksylläkin mökillä maalaiselämää viettämässä. Koirat saivat hengailla ulkona suurimman osan päivistä, ne pääsivät uimaan useamman kerran viikossa ja hihnoja eivät kovin usein nähneet. Temppuiltiin jonkun verran, mutta aika rennolla otteella. Sivuaskeleita molempien kanssa ja vanhan kertausta. Nyt on esineiden pito treenissä, sekä HTM-positiot. En muistanut, että kumpikin osaa ottaa mitä tahansa käskystä suuhun. Näitä ylläreitä aina välillä tulee, kun tuntuu "uuden" tempun oppiminen käyvän yllättävän helposti kunnes keksii millä sanalla sitä onkaan joskus tehty.

Yksi telttaretki tehtiin liesjärvelle, siitä ei sen kummempaa kerrottavaa jäänyt... Ensi vuonna lupaan, että retkeilen ihan vain koirien kanssa keskenäni, pääsee paljon helpommalla. No, jäi meille tästä reissusta sentään yksi ihan onnistunut kuva muistoksi :D

Molemmat kävivät kesällä myös fyssarilla ja Trau lisäksi hierojalla. Osteopaatti kun sattui olemaan kesälomalla juuri sillon, kun kotona pyörähtämässä käytiin. Traun selkä oli aika pitkälle kesään kokonaan oireeton, mutta nyt jumitukset ovat pikkuhiljaa hiipineet takaisin, eivät tosin ole missään vaiheessa menneet yhtä pahaksi kuin ennen kevään osteopaattikäyntejä. Lähinnä pientä jäykkyyttä levon jälkeen. Nyt otetaan rennosti, hierotaan varovasti ja laserhoitokuuri on menossa. Reilun parin viikon päästä on aika selkäkuviin, katsotaan jatkoa sitten sen mukaan miltä siellä näyttää.

Traun turkki on kasvanut aikoja sitten takaisin normaaliin pituuteensa ja paksuuteensa. Oli sen verran hyvä kokemus, että todennäköisesti Trau saa kesätukan myös ensi vuonna. Nytkin sillä on mahakarvat lyhyenä, vähentää tehokkaasti sisään kulkeutuvan kuran määrää.

Nyt ollaan oltu reilu kuukausi taas kotona. Koirilla ei ole ollut mitään ongelmia sopeutua uudelleen kaupunkielämään, vaikka kesän aikana täällä oltiin ehkä pari hassua viikkoa. Olivat heti kuin eivät olisi koskaan täältä pois olleetkaan. No joo, alkuviikolla meno rokotusten jälkeen eläinkaupassa meni vähän villiksi, kun siellä oli monta iihanaa ihmistä joilta olisi voinut saada rapsutuksia. Ja lopulta Trau kiukustui pehmolelulle joka tuijotti sitä :D

Hiljaisuus

Hieman on blogin päivittäminen jäänyt. Tosin ei tässä olla nyt mitään erityistä tehtykään, jokohan me ollaan saatu kolme viikkoa mökillä asustelua täyteen.

Trau sai kesätukan, viime vuonna kun uhosin että turkki siltä lähtee jos taas näyttää tulevan kuuma kesä. Tuli helteet, joten lähti karvat. Vähän pöljältä se näyttää, mutta pieni hinta se on selvästi mukavammasta olosta. Nyt Trau makoilee välillä jopa auringossa, jaksaa lenkkeillä lämpimässä paremmin ja touhuaa muutoinkin pihalla enemmän. Uimaankin menee reippaammin, kun ei ole paksua turkkia lisäpainoa tuomassa, ja lisäplussana kuivuu nopeammin eikä kanna kovin paljoa kuraa mukanaan.

Uintikausi on avattu jo useampi viikko sitten. Tore on päässyt muutamana viileämpänä päivänä myös pyörälenkille juoksemaan. Metsäneläinten kohtaamiseen ollaan saatu molempien kanssa paljon lisätreeniä, muutama päivä sitten ei varmaan paljoa yli kolmea metriä ollut väliä peuraan ennen kuin toisemme huomattiin. Päivittäisten peurojen lisäksi ollaan nähty aika läheltä myös kurkia, supikoira, pupuja, metsäkanalintuja ja ilveksen jälkiä käytiin katsomassa. Lähinnä ajattelin katsoa, miten nuo ilveksen jälkiin reagoivat, mutta eivät juuri mitenkään. Kertaakaan eivät ole edes yrittäneet lähteä mitään eläimiä jahtaamaan, jos jätetään mökin pihalle laskeutuvat pikkulinnut laskematta. Piha-alueen ulkopuolella nekin saavat olla rauhassa. Kivasti on siis päässyt vahvistamaan oikeaa käytöstä.

Treenailut on olleet hetken kokonaan tauolla, nyt ollaan taas vähän kertailu vanhoja temppuja ja uuttakin opeteltavaa alkanut tulla mieleen.

Reilun viikon päästä on taas molemmilla osteopaattikäynti, joten piakkoin joudutaan palaamaan hetkeksi takaisin kaupunkielämään. Kenties jonkun kansallispuiston tai muun retkeilyalueen kautta koukaten, vähän keleistä riippuen. Onneksi kaupunkielämää ei ole pakko viettää pitkää aikaa putkeen, vaan voidaan aika pian osteopaatin jälkeen arpoa minne seuraavaksi kaupungin hälinää paetaan.

Aikabudjetti

Törmäsin nettiä selaillessa koirien aikabudjettiin, ja pakkohan se oli itsekin kokeilla.

Päivä sisälsi:
Liikuntaa 2h, pari metsälenkkiä ja yksi reipas hihnalenkki
Luiden syöntiä 1,5h
Treeniä 30min, eli vartin verran kummallekin ja toinen samanlainen oman vuoron odottelua
Lepoa ja oleilua 20h, sekä pari leikkituokiota joiden kestosta ei ole mitään arviota. Ja ruoan hotkimisen muutamassa sekunnissa, koska ei olla vielä palattu kotiin ja ahmimisenestokupit odottavat siellä.

Ihan mielenkiintoista miettiä, mitä kaikkea koirien päivään oikeasti kuuluu. Tuskin tuota päivittäiseen käyttöön otan, kun meillä päivät nyt menevät aika samalla kaavalla useimmiten. Mutta varmasti tulee retkeillessä ja mökkeillessä tutkailtua koirien touhuja enemmän kellon kanssa, pääsee sitten vertaamaan paljonko se lopulta poikkeaa normaalista päivästä ajankäytön suhteen.

Molempien selät ovat paremmassa kunnossa, ja ollaan parina päivänä uskallettu taas lenkkeillä parisen tuntia putkeen. Tore on innostuksissaan lennellyt kivien päälle ja kiviltä alas kipeytymättä, joten varmaan uskalletaan ottaa taas vauhdikkaampiakin temppuja takaisin treeniin. Toisaalta HTM positioiden opettelu on sen verran kivaa, että ehkä me pysytellään niiden parissa vielä hetki. Ehkä HTM innostukseen vaikuttaa myös se, että molemmilla on freestyleen lähes valmiit koreot, joita en kuitenkaan tunnu saavan ikinä valmiiksi asti.

Kelit alkaa myös näyttää siltä, että kenties kotiin palatessa sieltä löytyisi jo jostain sulaa hiekkatiepätkää. Vähän tekisi mieli kaivaa vetovaljaat esille. Molemmille on kyllä uudetkin tilauksessa, toivottavasti ovat sopivat.

Pientä treenivideota

Jäätikkökelit tekivät tehtävänsä, ja Tore sai selkänsä uudelleen kunnon juntturaan. On nyt viikon verran saanut päivittäin 30-40min laserhoitoa selkäänsä ja kivasti apuja siitä. Pompotellut se on edelleen satunnaisesti, mutta laserhoito on tuntunut auttavan siihenkin jonkun verran. Jatketaan laserointia ja viikonlopun aikana olisi tarkoitus hoitaa hierontapuoli myös.

Ollaan kaivattu rauhallista treenattavaa, joten mikäs sen parempi hetki tutustua HTM seuraamispositioihin. Nythän niistä on jo viisi jotenkuten hallinnassa: seuraamiset molemmilla puolilla, jalkojen välissä etuperin ja takaperin, ja mun edessä nokka mun oikeaa kättä kohti. Tore tarjoaa niitä ahkerasti itse. Pientä viilattavaa niissä vielä riittää (esim. käskysanat voisi olla kiva juttu), ennen kuin lähdetään hakemaan enemmän ja liikettä mukaan. Ihan hyvä niin, pihan jäätikkö ei houkuttele treenaamaan.

Traun selkä on onneksi pysynyt parempana, eikä ole enää kipeytynyt normaaleista lenkeistä. Toki nyt vuorostaan Toren selän takia pisimmät lenkit ovat tauolla... Trau aloitti vajaa pari viikkoa sitten vihdoin juoksutkin, odotin niitä jo kuukausi sitten. Trau on temppuillut hieman eri asioita. Jalkojen välissä oleminen on sille vähän hankalaa, kun on jäänyt jalkoihin niin monta kertaa eteen rynniessään... On nyt onneksi saanut siihen kivasti varmuutta, ja tarjoaakin sitä jo mielellään itsekin :) Lisäksi ollaan jatkettu peruuttelutreeniä ja tassuttelutemppuja:

Toinen osteopaattikäynti

Tänään käväistiin uudelleen osteopaatilla molempien kanssa.

Tore sai taas ensimmäisen vuoron. Ennen ensimmäistä käyntiä se aloitti pompottamisen usein n. puolen tunnin kävelyn jälkeen, nyt pompottelut ovat alkaneet vasta tunnin paikkeilla jos silloinkaan ja loppuneet nopeammin. Nesteet olivat kadonneet polvesta ja muutenkin oli lähtenyt korjaantumaan hyvin. Käydään vielä keväällä jossain kohtaa kerran ennen kesän seikkailuja, että on paikat varmasti niitä varten kunnossa :)

Trau on sekin ollut lähes oireeton käyntien välissä. Yksi kahden tunnin metsälenkki oli sille liikaa ja sen jälkeen selkä vaivasi muutaman minuutin, muuten ollaan liikuttu suht normaalisti ja reilun tunnin lenkit ovat olleet sille onneksi ihan ok, eikä ole kipeytynyt umpihankirallistakaan. Osteopaatti oli siis selvästi oikea valinta Traun oireille. Vähän se oli vinossa edelleen, tällä kertaa piti keskittyä niskaan enemmän. Riittää kuulemma vielä yhdelle käynnille tekemistä, että saadaan koira taas kokonaan suoraksi. Joku tälli kuulemma todennäköisin syy, samaa sanoi viime vuoden ongelmasta. Lieköhän sama tälli vielä vaikuttanut vai onko Trau ottanut uudelleenkin osumaa jostain. Ei kyllä Traun luonteella uusikaan tälli olisi mikään ihme...

Tässä käyntien välissä ollaan siis päästy taas lenkkeilemään melkein normaalisti. Lumimäärän takia vaan lenkit ovat menneet vähän tylsiksi, eivät nuo juurikaan metsässäkään juokse kun eivät tahdo poistua polulta. Nyt toivottavasti päästään ottamaan taas parinkin tunnin lenkit mukaan arkeen, kunhan nyt pari päivää otetaan rauhassa. Käynti olisi kuulemma paras askellaji tähän kohtaan, joten illalla tehdään todennäköisesti hyyyyyvin hidas lenkki, Traun käynti kun on erittäin hidasta.

Ollaan useampana iltana käyty myös puistossa treenailemassa. Pääasiassa lelupalkkojen kanssa molemmat, Traukin on nykyään ihan kunnolla lelun perään ja pystytään jopa vaihtamaan namipalkasta lelupalkkaan kesken tekemisen! Kiva, ettei ole pakko enää pakkasella sählätä namien kanssa sormia jäädyttämässä, ja Traun tekemiseen on muutenkin löytynyt lisää vauhtia lelujen avulla. Toren kanssa ollaan keskitytty käsimerkkien häivyttämiseen meidän koreossa olevista liikkeistä. Äänenkäyttö sillä on lisääntynyt ja siihen pitäisi seuraavaksi kehitellä jotain...

Trau on opetellut mun jalkojen väliin tulemista ja siinä liikkumista tuttujen temppujen kertaamisen lisäksi. Alkuun se oli sille vähän hankalaa, töpööjalka kun on jäänyt useamman kerran jalkoihin niin varoo sitä vähän. On kuitenkin saanut kivasti lisää varmuutta ja tarjoaakin sitä jo kivasti itse.

Mulla on vihdoin Traullekin musiikki valittuna, sekään ei tosin ole juuri sellainen mitä sille halusin ja saattaa vielä vaihtua... Mutta jotain pientä koreontynkää sentään on ja sitä kautta pientä suunnitelmaa siitä, mitä temppuja lähdetään vahvistamaan ja käsimerkkejä häivyttelemään. HTM musiikki olisi sille paljon helpompi löytää, harmi vaan en ole tässä vuosien aikana vieläkään jaksanut opettaa sille seuruuta valmiiksi asti... :D Ehkä olisi aika jatkaa sitäkin projektia, sen jälkeen voisi jotain rallykisojakin miettiä. Sehän osaa alokkaan kyltit kyllä, mutta pidemmät seuruupätkät on se ongelma.

Olen yrittänyt pari kertaa treenivideotakin ottaa, mutta puiston valaistus ei sovi videointiin vaan videoista tulee yhtä värinää. Suunnitelmissa onkin käydä joku päivä valoisalla jossain treenailemassa, niin saisi sitä videotakin ja itsellekin tietoa siitä miltä homma tällä hetkellä näyttää.

Koirat saivat myös Buster Dog Maze-kupit, kiitos Traun ahmimisen. Nyt syömiseen menee muutaman sekunnin sijaan Traulla kuutisen minuuttia ja Torella kymmenen.

Osteopaatilla

Molemmat pääsivät tällä kertaa samaan aikaan mukaan. Toresta aloitettiin, ajattelin sen rauhoittuvan paremmin odottamaan käsittelyn jälkeen, kun taas Trau osaa ottaa heti rennosti missä vain. Samat tutut jutut, pientä vinoumaa si-nivelessä, vasen (pompottava) polvi oli kerännyt hieman nestettä, johtuu todennäköisesti selästä eikä itse polvesta. Seuraillaan, käydään uudestaan varmaan kuukauden sisällä, pitää tänään vielä vilkaista millaisia vapaita aikoja nettiajanvaraus tarjoaa. Tore tosiaan on taas hieman pompotellut jalkaansa, kylmyys vaikuttaa selvästi. Toivottavasti saatiin siihen nyt apu, käveli kotiin jo ainakin kivasti pidemmällä askeleella joten selvästi helpotti. Käsittelystä ei kyllä näyttänyt erityisesti nauttivan, yritti useamman kerran valua pöydältä mun syliin.

Trau taas. Kirjoittelinkin viime kuussa miten se oli ennen hammaskontrolliaikaa pidemmän metsärälläyslenkin jälkeen ontunut oikeaa takajalkaa ihan kunnolla. Ei jäänyt yksittäiseksi kerraksi se vaikka niin toivoinkin, vaan ontumaa esiintyi aina pidempien ja raskaampien lenkkien jälkeen. Välillä mennyt niin pahaksi, ettei varannut jalalle ollenkaan painoa, mutta vetristynyt aina nopeasti kun on saanut edes pientä kevyttä liikettä tai hierontaa. Kuitenkin alle tunnin lenkit olleet sille ihan ok, ja pysynyt täysin oireettomana vaikka on vähän lumihankiralliakin harrastanut. Ei se siis ehtinyt tässä kuukauden aikana ontumaan kuin muistaakseni kolme kertaa, kun kevennettiin lenkkejä heti ensimmäisen ontuman jälkeen. Halunnut liikkua ja kova hinaus lenkeillä aina metsää kohti, selvästikään ei ole ollut liikkeessä kipeä. Oli sellainen tunne, että oireet johtuvat selästä, eivät jalasta vaikka sen kautta oireilikin. Googlailin kaikki mahdolliset ja mahdottomat selkäsairaudet, mutta oireet eivät oikeen sopineet mihinkään, asentotunto yms. toimi normaalisti myös ontuman aikana ja jalkojakin sai pyöritellä ihan miten halusi.

Toisen ontumakerran jälkeen arvoin pitkään, lähdetäänkö lääkäriin vai osteopaatille. Mutta Trau on kuitenkin terveeksi kuvattu ja lantiosta löytyi kivat jumit, muistaakseni osteopaatti suoristeli ja korjaili lantiosta keväälläkin jotain... Joten arvelin että osteopaatti osaa tässä asiassa auttaa eläinlääkäriä paremmin. Ja niinhän se taisi osatakin, totesi heti että ihan vinossa on koko koira. Lähti vastaamaan hoitoon tosi kivasti, voidaan taas parin päivän päästä lähteä lisäämään liikettä ja katsotaan vieläkö oireita ilmestyy.

Toinen käynti otetaan jossain välissä Traullekin, pitää nyt miettiä odotanko sen juoksut ensin vai yritetäänkö ehtiä ennen niitä. Juoksujen aikaankin saa kuulemma mennä, mutta katsotaan nyt miten aikataulut järjestyy. Molemmat osasivat olla nätisti eikä odottaminen ollut kummallekaan mikään ongelma, joten voi olla että pääsevät seuraavallakin kerralla molemmat mukaan samalla kertaa.

Sananen corgien terveydestä

Brakyjen lisäksi moniin terveyskeskusteluihin on nykyään vedetty mukaan corgit ja muut töppöjalat.

Eniten corgien kohdalla tuntuu puhuttavan lonkat. Ja eihän tuo pemujen tilasto (tilanne 6.1.-19) mitenkään kauniilta näytä. Eikä se ole cardeilla yhtään sen kauniimpi. Keskiarvo huitelee jossain C:n paikkeilla. Toisaalta corgien onneksi se C ei ole yhtä paha kuin muilla roduilla, paksujen ja lyhyiden luiden & laajojen nivelpintojen ansiosta nivelrikkoa ei kehity yhtä helposti kuin pidempijalkaisille koirille. Trau ainakin elelee C-lonkkiensa kanssa täysin normaalia, aktiivista elämää. Toki on mahdollista, että ne joskus alkavat vaivata, mutta on myös täysin mahdollista etteivät ne haittaa sen elämää vanhanakaan.

Pevisasta löytyy lonkkakuvauspakko jalostuskoirille, mutta ilman raja-arvoja. Toivon, että jossain vaiheessa saadaan kiellettyä edes kahden D-lonkkaisen yhdistäminen, se kun ei vie rotua yhtään eteenpäin. Silti sellaisia yhdistelmiä näkee jatkuvasti uusimpia pentueita selatessa. Lonkkaindeksi on nykyään käytössä molemmilla muunnoksilla, sitäkin hyödyntämällä olisi mahdollista vaikuttaa tilanteeseen varsin nopeastikin. Ja indeksit kertovat paljon enemmän kuin yhden koiran yksittäinen kirjain. Täältä löytyy varsin hyvä selitys siitä, mitä lonkkaindeksit ovat ja miten niitä voi (ja kannattaa) jalostuksessa hyödyntää. Hämmästyttää, miten monessa pentueessa molempien vanhempien indeksi jää alle sataan, vaikka siinä meillä olisi helppo, toimivaksi todettu työkalu jonka avulla rodun tilannetta pystyisi parantamaan.

KoiraNet ei valitettavasti anna tilastoa selkäkuvatuista muun kuin spondyloosin osalta, joka ei ole corgeilla mitenkään yleinen ongelma. Selkiä kuvataan onneksi vuosi vuodelta enemmän. Kuitenkaan tällä hetkellä edes jalostuskoirista läheskään kaikkien selkiä ei kuvata, ainakaan virallisesti. Osa tuntuu pitävän selkäkuvauksia täysin turhana, vaikka corgeilla annetaan lausunto myös kalkkeumien osalta. Kalkkeumilla taas on todettu selvä yhteys mäyräkoirahalvaukseen, jota myös corgeilla esiintyy jonkun verran. LTV muutoksia löytyy myös sen verran runsaasti, että jalostuskoirien kuvaaminen niiden varalta voisi olla varsin suositeltavaa... Kennelliiton sivuilta löytyy aika hyvät selitykset siitä, mitä mikäkin selkäkuvaustulos merkitsee.

Kyynärtilastoa lienee turha ottaa tähän, koska kondrodystrofisilla roduilla se ei kerro koko totuutta. Yleensä ainoastaan sen, onko kyynärissä kuvaushetkellä nivelrikkoa. Osa lyhytjalkaisista roduistahan ei saa enää virallista kyynärnivellausuntoa kennelliitosta juurikaan siksi, koska se ei ole näillä luotettava. Corgi, joka saa ED-lausunnon 0/0, ei välttämättä ole silti kyynäriltään terve. Corgeilla kyynärkuvaus on pevisassa, joten corgit saavat toistaiseksi myös niiden osalta lausunnon, muutoin ED-kuvaus olisi poistettu jo näiltäkin. Toivoisin kuitenkin INC-kuvausten yleistyvän, incocin sivuilta löytyy lisätietoa kuvauksesta ja sitä kautta saa myös lausunnon kuvista. On mahdollista ja ilmeisesti aika todennäköistäkin, että INC-kuvaus saadaan jossain vaiheessa virallistettua jolloin myös jo kuvattujen koirien tulokset pystytään siirtämään jalostustietojärjestelmään. Mielenkiinnolla odotan, millaisia tuloksia uudella kuvausmenetelmällä saadaan!

Trau on suunnitelmissa kuvauttaa INC:n osalta jossain vaiheessa, viimeistään jos sitä pitää rauhoittaa tai nukuttaa joskus niin napataan samalla kuvat. Hammashoito tehtiin paikassa jossa ei röntgeniä ollut, muuten olisin hoitanut sen jo silloin samalla reissulla. Vaikka Traulle ei ole pentuja tulossa, eikä sillä ole lähisukulaisia Suomessa, koen senkin tutkimisen silti tärkeäksi. Vain tutkimisen kautta saadaan lisätietoa koko rodun tilanteesta. Muutoinkin haluaisin kannustaa myös kotikoirien omistajia tutkituttamaan koiriaan aktiivisemmin! Aikanaan Traulle urosta etsiessä tuli tuskailtua paljon sen kanssa, miten kiinnostavimmissa suvuissa oli todella vähän tutkittuja koiria. Tai sitten sieltä löytyi juuri joku yksi tutkittu uros, jolla oli jo useampi pentue... Mitä enemmän tutkitaan, sitä paremmin saadaan valittua jalostukseen ne terveimmät yksilöt. Ei koira tarvitse rimpsua näyttelytitteleitä ja kisatuloksia ollakseen hyvä ja arvokas myös jalostuksellisessa mielessä, etenkään jos se sattuu olemaan keskivertoa terveempi yksilö ja luonteeltaan jalostukseen sopiva. Plus tutkimusten kautta omistajakin saa arvokasta tietoa koiransa terveydestä, ja ongelmiin pystytään puuttumaan jo ennen oireiden alkamista mikäli jotain sellaista löytyy.

Allergioita, iho-ongelmia, epilepsiaa yms. on, muttei oman kokemukseni mukaan mitenkään ongelmaksi asti. Tuskin on yhtäkään rotua, jossa sairauksia ei esiintyisi edes satunnaisesti. Kynsiongelmista kuulee toisinaan, rakenteesta johtuen etenkin etutassujen kynnet voivat kulua liian nopeasti. Maxiltahan poistettiin aikanaan kaikki kynnet, koska ne kuluivat jatkuvasti verelle asti ja olivat varmasti kipeät. Sillä tosin ongelma ei ollut rakenteessa vaan itse kynsissä, kenties SLO.

Corgien suosion yksi suurimmista varjopuolista on se, että kaikki pennut menevät kaupaksi, usein koko pentue on varattu jo paljon ennen niiden syntymää. Kasvattajien ei tarvitse pelätä pentujen jäävän käsiin, vaikka yhdistelmä olisi terveydellisesti paljonkin rodun keskiarvon alapuolella. Pennunostajilla taas ei aina ole suurta tietämystä siitä, mitä mitkäkin terveystulokset tarkoittavat ja uskotaan helposti sitä kasvattajaa. Olen kuullut väittämiä mm. siitä, kuinka corgin lonkkien kuuluu olla löysät, jotta se pystyy liikkumaan normaalisti(???).

Tilanne ei onneksi ole mitenkään toivoton, ja iso osa corgeista elelee kivuttomana ja oireettomana vanhaksi asti. Osa kasvattajista tekee myös ihan mahtavaa työtä terveyden eteen, ja heidän kasvattiensa terveystilastot näyttävätkin oikein kivoilta!

Mä en henkilökohtaisesti osaa pitää corgia mitenkään erityisen sairaana rotuna, vaikka parannettavaa terveydessä reilusti onkin. Suurimmat ongelmat ovat luustossa, jota on helppo tutkia ja ongelmien periytyvyydestä tiedetään jo aika hyvin. Ongelmakohtiin puuttuminen on siis huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi rodussa, jossa vaikka epilepsia tai allergiat ovat yleisiä. Ja oireilevien määrä on suhteessa rodun yleisyyteen yllättävän pieni. Kunhan vain tutkitaan riittävästi ja käytetään tutkimuksista saatua tietoa hyödyksi, corgien tilannetta on mahdollista saada parempaan suuntaan nopeastikin.

Vuodenvaihde ja hammashuoltoa

Tore ei nuorena välittänyt raketeista mitään. Viime vuonna se oli hetkittäin hieman huolestunut. Tänä vuonna ensimmäiset paukkeet meni ihan ok, tuijotteli ikkunasta aika rennon ja uteliaan oloisena, jonka jälkeen siirtyi ikkunan luota hieman hiljaisempaan paikkaan löhöilemään. Illalla joskus kymmenen maissa koirat saivat luut nenien eteen, mutta Tore vain nuolaisi omaansa muutaman kerran ja tuli viereen makoilemaan. Normaalisti se on aina innoissaan luista ja niitä kerjäämässä. Läähätteli, siitä en tiedä johtuiko se stressistä vai kuumuudesta, kun makoili siinä vaiheessa sohvalla kerällä mun jaloissa ja sisällä oli aika lämmin.

Kahden maissa käytiin ulkoilemassa, mutta edelleen paukkui jonkun verran. Parit pissat tuli, mutta muutoin kamala hinaus ja kiire takaisin sisälle. Kakkahätäkin selvästi oli, mutta ei uskaltanut käydä. Kissanruoka sentään kelpasi ulkonakin ja syömisen avulla rauhoittui aina hetkeksi. Seuraava kakatusyritys neljän aikaan, edelleen raketit paukkui... Toki vähemmän ja hetkittäin Tore oli ihan rentonakin, se palautuu kyllä nopeasti kunhan pauke ei ole jatkuvaa.

Kakka tuli kuitenkin vasta aamulla. Silloinkin paukkui, mutta enää hyvin satunnaisesti. Siinä missä etuajassa amuttuihin yksittäisiin raketteihin Tore ei reagoinut mitenkään, myöhässä ammuttuja jäi hetkeksi kuuntelemaan. Häntä pysyi kuitenkin jo ylhäällä melkein koko lenkin :)

Pysytään nyt varmuuden vuoksi ainakin pari päivää pelkissä hihnalenkeissä. Tore sai onneksi eilen rällätä metsässä kunnolla, hetken uuden kaverinkin kanssa, joten muutama kevyempi päivä ei sitä haittaa mitenkään. Kaikki treenailutkin ollaan nyt hoidettu pimeän aikaan koirapuistossa, joten saavat olla tauolla nekin. Talvi vähän rajoittaa treenipaikkoja, etenkin kun Torelle tulee kylmä jos se joutuu odottelemaan paikoillaan. Siitä puisto on kiva, Trau ehtii temppuilemaan sillä välin kun Tore vetää omaa ralliaan pallon kanssa eikä paikallaan odottelua tule juuri yhtään. Toren treenihetket Trau kyllä käyttää joko oman lelunsa järsimiseen tai keppien silppuamiseen, mutta ei ole kertaakaan vaikuttanut yhtään viluiselta.

Trau ei tänäkään vuonna välittänyt raketeista ollenkaan, kulki lenkit reippaasti vaikka välillä paukkuikin ja sisällä veti luuta kovalla innolla.

Saatiin vihdoin myös se lasten sähköhammasharja! Käytetään kyllä vielä vanhojakin harjoja jonkun verran, sähköharjalla en ole vielä ihan takimmaisia hampaita ja sisäpintoja yrittänyt harjailla vaan totutellaan siihen ihan rauhassa. Molemmat antaa sillä harjata kunhan saavat ruokaa palkaksi, joten varmaan parin viikon sisällä päästään vaihtamaan kokonaan siihen.

Harjan lisäksi meillä on käytössä kerran-pari viikossa dentisept-geeli. Satunnaisesti harjausten jälkeen myös bucadogin geeli, vaikken olekaan sen hyödyistä täysin varma noiden kohdalla. Mutta ei siitä mitään haittaakaan ole ja molemmat tykkäävät sen mausta, joten se menee myös palkkana :D Toivottavasti näillä keinoilla pysyy hampaat kunnossa molemmilla!

Hyvää joulua!

Katsausta vuoteen 2018 ja 2019 suunnitelmia

Meidät löytää nyt myös facebookista!

Tälle vuodelle en blogiin mitään suunnitelmia ja tavoitteita listannutkaan, mutta josko vilkastaisiin vähän ensi vuoden suunnitelmiin...

Retkeily jäi tältä vuodelta harmittavan vähäiseksi. Helteiden takia rinkan kantaminen ei innostanut, joten viihdyttiin enemmän mökkeilemässä. Käytiin me sentään tutustumassa ensimmäistä kertaa Pääjärven retkeilyalueeseen ja Kurjenrahkan kansallispuistoon, vietettiin pari yötä Lopen Melkuttimilla ja vuorokausi Komion luonnonsuojelualueella. Muitakin suunnitelmia oli, mutta helteiden ja aikatauluongelmien takia ne jäivät tekemättä. Ensi vuonna päästään toivottavasti tutustumaan ainakin kahteen meille uuteen kansallispuistoon ja toivottavasti myös muutamiin retkeilyalueisiin. Melkuttimilla käymisestä on myös selkeästi tulossa vuosittainen tapa, joten eiköhän sielläkin tule piipahdettua. Retkeilyn lisäksi päästään taas kesällä mökkeilemään ja Trau jatkamaan pelastusliivien kanssa uiskentelua.

Tänä vuonna treenattiin aika pitkälti omin nokkinemme, Toren kanssa osallistuttiin koiratanssin ja rallyn nettivalmennuksiin jotka olivat kyllä kivoja! Ja Trau pääsi tekemään aika pitkälti samoja treenejä, eli ideaa ja apua niistä löytyi kyllä kivasti molemmille. Sopivat meille paremmin kuin vakituinen treeniryhmä, pystyi treenaamaan oman aikataulun mukaan ja siellä missä milloinkin satuttiin olemaan. Molemmissa lajeissa näkyy pyörivän toisinaan toisetkin nettivalmennukset, jos sattuvat alkamaan ensi vuonna sopivaan aikaan niin mielellämme jatketaan niiden parissa :) Ja voisi sitä yrittää edes muutaman kerran molempien kanssa päästä ohjattuihinkin treeneihin, eivät nuo nettivalmennukset kuitenkaan pysty korvaamaan ohjattuja treenejä täysin.

Kisailtu ei ollenkaan, oma motivaatio oli kisojen suhteen vähän hukassa. Paitsi koiratanssin osalta, mutta kumpikaan ei ole vielä täysin kisavalmis. Ensi vuonna olisi tavoitteena päästä vihdoin kokeilemaan millaista koiratanssissa kisaaminen on, toivottavasti molempien kanssa. Vähintään freestylessä, mutta HTM on sekin jostain syystä alkanut hieman kiinnostamaan ja ollaan vähän positioihin tutustuttukin. Vähän tekisi mieli myös jatkaa rallyn kisaamista, edes RTK1 molemmille, nyt kun tiedän taas vähän paremmin mitä olen tekemässä siellä radalla :D Katsotaan miten saadaan kisoja sovitettua aikatauluihin, ainakin tällä hetkellä koiratanssi menee rallyn edelle.

Tore jatkaa canicrossailua, siinäkin kisaaminen houkuttaisi mutta kisoja on harmittavan vähän. Pari kisapaikkaa onneksi ihan siedettävän ajomatkan päässä, joten ei se mikään mahdoton ajatus ole. Mutta mulle riittää kyllä ihan omaksi iloksikin harrastaminen, vetohommissa tuntuu motivaatio säilyvän vaikka mitään sen suurempia tavoitteita ei olisikaan.

Traun kanssa agility on edelleen hieman kysymysmerkkinä. Sen etujalan mysteeriontuma osoittautui kuin osoittautuikin onneksi lihasjumiksi joka on nyt hoidettu pois. Eilisellä metsärälläyslenkillä se sai kuitenkin selkänsä aika pahasti jumiin, joten ei olla ainakaan heti alkuvuodesta agilitykentille kiitämässä. Hoidetaan jumit pois ja seuraillaan ensin palaavatko ne takaisin vai johtuivatko ne vain normaalilenkkiä pidemmästä metsäreissusta. Eihän tuo sen rakenne ole muutenkaan agilityä ajatellen mikään ihanne, mutta ehkäpä palaillaan agilitykentille jos jumitukset pysyvät poissa. Koiratanssi on onneksi sen verran kivaa ja monipuolista, että mitään kovaa ikävää agilityn pariin ei enää edes ole.

Muuten terveyspuoli on onneksi molemmilla ihan kivalla mallilla ja toivottavasti pysyykin sellaisena. Tore kävi hammashoidossa elokuussa ja Trau marraskuussa, Trau luopui muutamasta hampaastaan mutta parantui onneksi hyvin eikä harvahampaisuus meitä haittaa kun ei mitään näyttelysuunnitelmiakaan ole. Sitä sterilointia olen harkinnut, mutta sen suhteen suunnitelmat ovat siirtyneet ensi vuoden puolelle vaikka alkuperäinen suunnitelma olikin hoitaa se ennen joulua. Hammaspoistojen takia päätin kuitenkin siirtää sitä pidemmälle, eipä sillä onneksi mikään kiire ole. Jatketaan hampaiden harjailua, lasten sähköhammasharja on ostoslistalla ja katsellaan sitten kuinka paha järkytys se koirille on.

Tore jatkaa säännöllisiä osteopaattikäyntejä ja sillä saadaan toivottavasti selkä pidettyä suurimmaksi osaksi oireettomana. Traukin varmaan jossain vaiheessa pääsee siellä pyörähtämään ihan varmuuden vuoksi. Ja säännöllisiä hierontoja toki jatketaan molempien kanssa.

Traun hammaskontrolli ja mökkeilyä

Tiistaina käytiin Traun kanssa pikakäynnillä eläinlääkärissä. Kaikki poistokohdat ovat parantuneet oikein hyvin :) Vasemman puolen takahampaiden kohdalla vielä parantuminen hieman kesken, keppien silppuamisen kanssa joutuu kuulemma odottamaan vielä viikonloppuun mutta muuten ollaan elelty ihan normaalisti siitä saakka. Trau on onnellinen kun pääsi vihdoin kuonokopastaan eroon! Kyllä se jo muutama päivä ennen kontrollia keksi miten ohuet kepit saa kyllä ujutettua kopan sivulta sisälle ja sitä kautta suuhun, joten koppakaan ei enää ollut täysin varma keino niiden pureskelun estämiseen.

Koppa päässä se kyllä juoksi ja kieri normaaliakin enemmän, kun aikaa ei kulunut keppien kanniskeluun ja tuhoamiseen. Maanantaina käytiin pidempi lenkki, ja samana iltana ontui toista takajalkaa aika pahasti. Koki kuitenkin ihmeparantumisen kun pääsi ulos iltapissatukselle ilman kuonokoppaa ja on siitä asti liikkunut taas täysin normaalisti. Mitään kipukohtaa siltä ei löytynyt, anturoiden välit ja anturat ok, antoi pyöritellä nivelet läpi normaalisti... Mikä sitten olikin, toivottavasti pysyy jatkossa poissa.

Tänään tultiin mökille viettämään maalaiselämää vielä yhdeksi pidennetyksi viikonlopuksi tänä vuonna. Koirilla oli varmaan tunnin juoksuhepulit kun pääsivät autosta pois :D Ulkoillaan ja temppuillaan täällä rauhassa ennen kaupunkielämään paluuta. Ei tosin ehditä olemaan kotona taaskaan edes kahta viikkoa putkeen ennen kuin onkin jo lähtö joulunviettoon. Sen jälkeen onneksi vihdoin helpottaa ja ehditään joskus olemaan paremmin kotonakin. Ensi vuoden puolella voisi ehkä pitkästä aikaa harkita hallikorttiakin, jos vaikka palailisi Traun kanssa agilityn pariin...

Trau hammashoidossa

Tänään oli Traun vuoro suunnistaa hammaskivenpoistoon, joskin hommasta tuli lopulta vähän ajateltua suurempi. Ennen rauhoitusta vielä eläinlääkärin kanssa kurkittiin suuhun ja oltiin molemmat sitä mieltä, että helppo ja nopea homma. En olisi sitä vielä edes hammasputsaukseen vienyt jos ei olisi sterilointisuunnitelmaa jonka takia halusin ne pienetkin ientulehduksen alut sieltä pois. Sterilointi saa nyt kuitenkin todennäköisesti odottaa ensi vuoteen vaikka suunnitelma oli hoitaa se ensi kuussa. Saa nyt toipua tästä ihan rauhassa ensin.

Trau jäi eläinlääkäriin nukkumaan, ja aika pian tulikin soitto jossa kysyttiin lupaa poistaa heiluvat hampaat, jossain takahampaassa oli jotain mätääkin jo. Tuli vähän yllätyksenä, täysin oireeton koira, söi innolla luuta viimeksi pari päivää sitten. Ja näkyvää hammaskiveähän sillä oli jonkun verran vähemmän kuin Torella ennen sen hammashoitoa, eikä homma Toren kohdalla tosiaan ollut muu kuin nopea hammaskiven poistaminen.

Yhteen poistokohtaan tuli tikit, joten pari viikkoa mennään mössöruoalla ja puhdistellaan jos sinne näyttää jäävän ruokajämiä kiinni. Keppien syömistäkin pitää nyt jotenkin vältellä, taitaa mennä kuonokoppahommaksi nyt irtiolot. Traullahan on metsälenkeillä melkein aina keppi suussa.

Ympyröidyt hampaat lähti.

Tore taas on testaillut uutta jumppapomppaa. Ei riittänyt pelkkä ohut takki enää, pomppa on nyt hieman sitä lämpimämpi vaihtoehto, mutta pakkasen puolella tarvitsee kyllä molemmat takit päälle. Jumituksia sillä on taas, osteopaatille pitäisi varata aikaa josko sen jälkeen selviäisi taas vähän pienemmällä pukemisella. Piti varata se aika jo aikaisemmin, mutta Traun lääkäriajan saaminen oli aika sählinkiä ja hampaat hoidettiin Eurassa, niin ei ollut mitään tietoa siitä koska ollaan kotona. Nyt on onneksi aikataulut vihdoin selvillä. Hieronnan Tore sai pari päivää sitten ja sitä kautta sentään vähän helpotusta, mutta kyllä se osteopatia on Toren kohdalla se tärkein juttu jolla takajalan pompottelut saa pysymään poissa. Ei se nytkään joka lenkillä pompottele, mutta jos kävellään hitaasti tai pysähdellään niin helposti siinä tulee sen verran kylmä että pompottelut alkaa. 

Mun kiertäminen peruuttaen alkaa olla Torella kivasti hanskassa, pientä käsiapua tarvitsee vielä mutta muuten sujuu yllättävän kivasti :) Traulla on homma vähän enemmän kesken, ja sille pitää nyt ennen jatkamista kehittääkin jotain pikkukoirille tarkoitettuja nappuloita pehmeämpää palkkaa hetkeksi. Sillä tuskin on mitään esim. nakkeja vastaan.

Lisää treenivideoita

Rallyn nettivalmennuksen viimeinen treenivideo, aiheena olivat pyörähdykset & sisäänpäin käännökset:

"Pyörähdyksiä molempiin suuntiin ollaan tehty koiratanssitreeneissä paljon, joten niiden siirtäminen sivulle ja seuruuseen sujui ihan kivasti. Etenkin lelupalkan kanssa saattaa tosin välillä mennä vähän sähläämiseksi. Periaatteessa nää onnistuisi varmaan täysin ilman käsimerkkiäkin, ainakin mun edessä pyöriessä onnistuu hyvin pelkällä sanallisella käskyllä. Pitää joku kerta ottaa namimaatti käyttöön ja teipata kädet kylkiin kiinni tai jotain.

Sisäänpäin käännöstä ollaan treenattu nyt muutama kerta. Alkuun tehtiin ihan paikoiltaan, nyt otettiin liike mukaan kun ulkona ei tuo namin heittäminen selän taa ollut kovin toimiva palkkauskeino namien hukkuessa nurmikkoon. Treenimäärään nähden meni kyllä yllättävän hyvin. Välillä tarjoaa mun kiertämistä, sekin kun kuuluu Toren suosikkeihin, mutta odotin että olisi tarjonnut sitä paljon enemmän. Enkä keksinyt tähän mitään kivaa käsimerkkiä joten nyt osaan olla huitomatta käsillä joka suuntaan edes yhdessä liikkeessä :D Vielä voisin opetella jatkamaan käännösten jälkeen matkaa suoraan, se on kyllä helpompaa radalla jossa on seuraava kyltti merkkinä siitä mihin suuntaan kuuluu kävellä."

En jaksanut kirjoitella uudestaan, joten suoraa lainausta treenipäivityksestä tällä kertaa.

Nettivalmennus tosiaan lähenee loppuaan, vielä on vähän kaikkea kivaa jäljellä mutta tärkeimmät tehtävät on nyt hoidettu ja loppuja treenauksia jatketaan ilman mitään aikatauluja, eli oletettavasti aika laiskasti. Rally on kivaa, muttei mikään mun ykkösjuttu edelleenkään. Nettivalmennuksen kautta sentään olen hommassa taas vähän paremmin kärryillä ja kyllä me rallatteluja jatketaan vaikkei välttämättä kovin aktiivisesti. Sitä paitsi rally ja koiratanssi sopivat todella hyvin yhteen, oikeastaan kaikkia rallyn tehtäviä voi kuitenkin hyödyntää tanssissa.

Tanssimisissa Tore on vihdoin ymmärtänyt etujalat mua vasten seisomisen siten, että se malttaa pysyä aloillaan vaikka miten pyörisin. Meillä on siis vihdoinkin mun koreoon miettimät loputkin liikkeet valmiina! Päästään testailemaan miten se toimii ja mitä muutoksia siihen vielä keksitään. Onneksi kelit ainakin toistaiseksi sallivat ulkona treenaamisen, hallilla ei olla käyty ikuisuuteen ja sisällä on vähän turhan ahdasta.

Tänään molemmat aloittivat ohjaajan ympäri peruuttamisen treenaamisen. Ajattelin että tässä riittää treenattavaa pidemmäksi aikaa, mutta Toren kanssa pitää enää häivyttää mun oma liike pois, mitään apuvälineitä tai seinien tukea ei kovin montaa toistoa tarvittu. Trau taas... No:

(videolla voi ihailla myös Iran syömiä seiniä)
Traun puolustukseksi sanottakoon ettei sille ole opetettu peruuttamista vielä kovin vahvaksi, eikä se osaa tarjota sitä itse yhtä aktiivisesti kuin Tore. Traun vahvuus on tassutemput ja niitä se kyllä osaisi tarjota, kun taas Tore ei tajua niistä mitään :D

Mulla on molempien treenit nyt alusta asti kuvattuna, josko saisi jotain treenivideota niistä kehitettyä kunhan saadaan temput valmiiksi.

Pientä treenivideoo

Syksyn treenaamiset on olleet harvinaisen laiskoja. Nyt kun Toren selkä taas kestää liikettä ja tekemistä, on oma selkä rajoittanut tekemistä. Ollaan sentään päästy melkein joka päivä parin tunnin metsälenkille pissatuslenkkien lisäksi. Traulle tämä määrä on ihan ok, Toresta huomaa että kaipaisi lisää ajateltavaa. Mutta eikohän me taas päästä treenaamisiin paremmin kiinni kun omakin selkä alkaa olla pikkuhiljaa parempi :)

Rallyn nettikurssilla oli toisen videon aiheina ympärikierrot, eteentulot ja asennonvaihdot. Ympärikiertoa tehtiikin kesällä paljon koiratanssia treenatessa, syksyn laiskojen treenauksien seurauksena piti käyttää pientä käsiapua mutta eiköhän tuo palaa parissa treenissä taas sen verran paremmin mieleen että päästään käsiavuista eroon.

Eteentulot, noh... Ei olla tehty niitä varmaan vuoteen ja se kyllä näkyi. Alkoi sujumaan ihan kivasti kun saatiin asia kerrattua. Aikanaan opeteltiin eteentuloa apuaskeleen kautta, Tore tekee kyllä melkein yhtä hyvin ilmankin mutta sitä en vielä tiedä miten itse opin siitä pois. Traun kanssa varmaan opetellaan eteentuloa jatkossa myös suoraan ilman apuaskelta muilla keinoin.

Asennot ihan ok, seisomiseen mulla ei ole mitään kunnolla opetettua käskysanaa, se taitaa olla seuraava projekti Toren kanssa.

Traun kanssa hömppäiltiin pari lyhyttä pätkää kaikkea sekalaista ilman mitään suunnitelmaa, tuli niistäkin toinen pätkä videoitua kun kännykkä siinä valmiina oli. Maahanmeno osoittautui vaikeaksi, kumartaminen ja kieriminen ovat selvästi paljon kivempia temppuja :D

Syyskuukin meni

Trau on ehtinyt taas kotiutumaan lepolomaltaan ja onkin energiaa täynnä. Tore sen sijaan onnistui kipeyttämään selkänsä viikko sitten, ei keepis lentänytkään saunan lauteille samalla vauhdilla kuin ennen eikä sen jälkeen hypännyt mielellään sänkyynkään. Ennen saunomista oltiin käyty lyhyt rento metsälenkki jossa Tore liikkui ihan normaalisti eikä vetänyt mitään hepuliralleja joiden takia olisi voinut kipeytyä. Ehkä ne on nämä kelit, viileni aika nopeasti ja on sadellutkin jonkun verran. 

Täyslepoa ei keepis saanut, pari päivää mentiin kipulääkkeillä varmuuden vuoksi, sen pidempään niitä ei onneksi tarvittu. Tehtiin parin kilsan hihnalenkkejä ja lyhyitä metsälenkkejä, Tore on siitä kiva että se osaa ravailla nätisti mukana ilman hepuleita jos sille vaan sanoo niin. Lauantana uskaltauduttiin jo suht normaalille metsälenkille, pahimmat rälläykset on edelleen kielletty mutta vähän saa juoksennellakin kun ei vaikuta siitä kipeytyvän. Sohvan selkänoja sai uuden tehtävän ja toimii nyt koirien reittinä sänkyyn, Toren ei tarvitse hypellä ja Trau taas käyttää tätä uutta pehmeää rappusta petinään. 

Canicrossailut jäivät valitettavasti nyt sitten X pituiselle tauolle juuri kun kelit olisivat hommaan parhaimmillaan. Katsotaan mihin kohtaan saadaan osteopaattiaikaa, sen jälkeen päästään toivottavasti palaamaan takaisin juoksemisen pariin.

Rallyn nettivalmennus alkoi toki samana päivänä kun Tore kipeytyi, joten ei olla hirmuisesti päästy treenaamaan. Eilen oli kuitenkin ensimmäisten videoiden palautuspäivä, joten eilen lopetettiin myös treenitauko. Valitettavasti jouduin toteamaan, että viikonloppuisin valoisaan aikaan mun treenikenttänä käyttämällä parkkipaikalla on ruuhka, joten etsittiin treenipaikka metsästä ja koirien namipurkki toimi kännykän alustana, joten video ei nyt hohda laadullaan mutta onpahan kuvattu ainakin. 

Etujalat alustan päällä pyöriminen on tuttua juttua Torelle, mutta uutena tuli se, että pyöriminen pitää suorittaa mun perässä. Aika vahvat käsiohjaukset vaati vielä, tänään saatiin sujumaan yksittäisiä kertoja ilman käsiohjaustakin, muttei idea ole vielä Torelle täysin selvä. Ja seuruu. Okei, ei olla tehty seuruuta ikuisuuteen ja mun muistikuva siitä oli että laahustaa, haahuilee ja kontakti katoaa. Juuei, ei laahustanut ja kontaktikin pysyi. Lelupalkalla edistää, mutta tekee muuten paljon paremmin kuin namipalkalla. Ainakin ennen on edistänyt ihan yhtä paljon vaikka lelu olisi piilossa, tajusin vasta metsässä ettei tuo pallo mahdu taskuun joten en tällä kertaa pässyt testaamaan vieläkö niin käy. Namipalkalla teki tosi kivasti kun oli saanut leikkiä pallonsa kanssa ensin. Loppuvideolla vaan palautti mieleen ikuisen ongelman maahanmenojen tarjoamisesta, tätä ei muuten tapahdu lelupalkalla ollenkaan. Hassu keepis. 

Trau teki samoja juttuja, niitä en ottanut videolle kun siinä kohtaa alkoi sataa aika paljon ja piti pelastaa kännykkä suojaan. Kunnon neiti sählä, näki ettei sen kanssa ole hetkeen treenattu mitään kunnolla :D Etujalat alustan päällä pyöriminen on Traulle tosi hankalaa, turha toivo että se tarjoaisi mitään sivuaskeleita oma-aloitteisesti ja namilla houkutellessa keskittyminen on sen namin tavoittelussa. Mutta löytyi sieltä pari kertaa ihan kivat sivuaskeleet joten lopetettiin siihen ja kokeillaan uudelleen joskus kun ei sada kaatamalla vettä. Seuruu sillä on ihan kiva, ajatusta on siihenkin mutta kovin pitkiä matkoja ei tehdä vielä. Tämä meidän projekti seuraaminen on kestänyt viimeiset viisi vuotta, joten ehkä nyt olisi vihdoin aika tehdä asian eteen jotain enemmän kuin lyhyt pätkä parin kuukauden välein...

Molemmilla on lisäksi ollut pientä luopumistreeniä, se sopi hyvin Toren saikutteluajan päänkäytöksi. Lelut on varmaan sille hankalampi juttu, mutta niillä en ole vielä kokeillut miten sujuu. Namisade on sille jo ihan ok ja osaa silti pitää kontaktin. Traun pentuajan luopumistreeni oli aika laiskaa ja sille homma on hankalampaa, namit ei saa vielä lennellä minnekään ja niiden ollessa mun kädessä tarjotaan kaikki mahdolliset temput. Viimeisimpänä temppuna oli sängyn ja seinän väliin selälleen putoaminen ja sen toteaminen, ettei corgi pääse niin pahasta pinteestä pois ilman apua. Sänky muutti takaisin tiiviisti kiinni seinään. 

Toren hammaslääkärikäynnin jälkeen molemmat ovat myös totutelleet hammasharjaukseen. Torelle homma oli aluksi aivan hirvittävän kamalaa, en voi kuvailla sitä katsetta jonka sain kun ensimmäisen kerran menin koskemaan harjalla Toren hampaaseen :D Nyt sujuu jo aika hyvin, tulee paikalle mielellään heti kun otan harjan esiin ja kulmurit ja etuhampaat saa jo harjata ilman mitään ihmettelyjä. Takahampaat on vielä vähän ällötys, mutta riittävällä lahjonnalla nekin sujuu. Trau oli huomattavasti helpommin lahjottavissa alusta asti ja sille homma on ihan täysin ok, kunhan saa nuolla hammasharjan harjauksen jälkeen.

Elokuu meni

Huppista, ollaan koluttu ympäri metsiä niin paljon, ettei blogin päivittämiselle ole jäänyt aikaa. 

Ollaan palattu takaisin kaupunkielämään. Vähän meillä oli erimielisyyksiä siitä, käytetäänkö täällä kuonokoppia lenkillä vaiko ei, mutta onneksi ensimmäisen lenkin jälkeen kumpikaan ei enää edes huomannut koko koppaa. Täällä on tosiaan ollut tänä vuonna useampi varma myrkytystapaus ja vielä useampia "epämääräistä ruokaa maassa"-ilmoituksia, niin koirat ovat varmuuden vuoksi kulkeneet kaupunkilenkit kopat päässä keväästä asti. Molemmat kun ovat varsinaisia imureita mitä ruokaan tulee. Koppien toinen hyvä puoli on se, että kaikki kysymättä koiriaan noiden iholle päästävät ovat kadonneet jonnekin. 

Trau aloitti aika pian kotiinpalun jälkeen juoksut ja on nyt lepolomalla Eurassa vielä jonkin aikaa, juoksut alkaa varmaan olla aika loppusuoralla jo. Ehdittiin kuitenkin senkin kanssa viettämään useampi tunti metsässä seikkaillen ja valtaamaan metsän parkkipaikka useampana iltana treenikäyttöön. Pururadalta sammuu onneksi illalla ennen kymmentä valot, sen jälkeen iso parkkis on aina tyhjillään ja siellä saa treenailla rauhassa. Otsalamppu vaan kiipeilytelineeseen kiinni ja meillä on valaistu kenttä. Trau on alkanut palkkaantua lelulla todella hyvin, joten namipalkat on jätetty aika vähälle. Tai siis Traun lelulla palkkaaminen tapahtuu siten, että heitän lelun ja lähden juoksemaan karkuun, jolloin Trau saa jahdata mua lelu suussa ja sitä vinguttaen :D Torella oli aluksi pienoisia vaikeuksia odottaa omaa vuoroaan kun näki meidän touhut, mutta muutaman kerran jälkeen oppi odottamaan ihan rauhassa. 

komea kesämies

Nyt ollaan Toren kanssa tehty lähes joka päivä yli kolmen tunnin metsäretkiä, kun kelit vihdoin sallivat pidemmät lenkit. Maanantaina avattiin myös syksyn canicrosskausi 3,5km lenkillä josta ei kovin montaa metriä kävelty. Pidempikin lenkki olisi ehkä mennyt, mutta unohdin että pururadan toisessa päässä on aika paljon mäkiä... No, hyvä kauden aloitus kuitenkin. Tore on onneksi hyvässä kunnossa kesän uintien ja pyörälenkkien jäljiltä eikä matka ollut sille mikään ongelma, olisi jaksanut varmaan toisen samanmoisen kevyesti. Kesän helteiden takia mun juoksemiset oli kuitenkin aika vähällä ja sen takia tämän syksyn kisat saavat vielä jäädä. Toivotaan että talvi sallii juoksemisen säännöllisesti ja yritetään olla kisakunnossa kevääseen mennessä. Vaihdoin keväällä meidän "mennään"-lähtökäskyn pois ja lähdöt ovat nykyään än-yy-tee-nyt-tyylillä. Oli Torella edelleen hyvässä muistissa ja lähdöt ovat paljon rauhallisempia kuin aikaisemmin. Toimii siis meillä ja mennään samalla tyylillä jatkossakin. 

"Nyt se kännykkä pois ja juokse!"

Mitäs muuta... Trau ehti saada hieronnan ennen juoksujen alkamista, lannerangassa oli jumituksia mutta muuten ei mitään ihmeempää. Tore sai oman hierontansa tällä viikolla ja oli sekin paljon paremmassa kunnossa kuin odotin, kesän liikunnat kuitenkin poikkesivat normaalista aika paljon. Selästä löytyi koko matkalta hierottavaa, mutta ongelmakohdista reisistä ei tällä kertaa löytynyt mitään jumituksia. Lapojen takana vähän kireyttä muttei mitään pahaa sielläkään. Selän takia otetaan kuitenkin nyt viikonloppuna tai viimeistään ensi viikolla vielä toinen hieronta heti perään.

Toren kanssa ilmoittaudun myös rally-tokon ALO/AVO nettivalmennukseen Sporttirakin kautta. Rallyn suhteen on ollut motivaatio vähän hukassa, mutta eiköhän se sieltä taas löydy. Rally on mulle sellainen laji, että motivaatio tuntuu katoavan aina jos treenataan pidempi aika vain itsekseen. Eiköhän molemmat pääse jossain vaiheessa myös yksittäisille ohjatuille tunneille peruutuspaikoille tässä syksyn ja talven aikana, etenkin Trau voisi kaivata muiden koirien läheisyydessä treenaamista ennen kuin sen kanssa uskaltaa kisoja harkita. Sekin osaa alon liikkeet kyllä, mutta seuraaminen on edelleen vähän vaiheessa...