Elokuu meni

Huppista, ollaan koluttu ympäri metsiä niin paljon, ettei blogin päivittämiselle ole jäänyt aikaa. 

Ollaan palattu takaisin kaupunkielämään. Vähän meillä oli erimielisyyksiä siitä, käytetäänkö täällä kuonokoppia lenkillä vaiko ei, mutta onneksi ensimmäisen lenkin jälkeen kumpikaan ei enää edes huomannut koko koppaa. Täällä on tosiaan ollut tänä vuonna useampi varma myrkytystapaus ja vielä useampia "epämääräistä ruokaa maassa"-ilmoituksia, niin koirat ovat varmuuden vuoksi kulkeneet kaupunkilenkit kopat päässä keväästä asti. Molemmat kun ovat varsinaisia imureita mitä ruokaan tulee. Koppien toinen hyvä puoli on se, että kaikki kysymättä koiriaan noiden iholle päästävät ovat kadonneet jonnekin. 

Trau aloitti aika pian kotiinpalun jälkeen juoksut ja on nyt lepolomalla Eurassa vielä jonkin aikaa, juoksut alkaa varmaan olla aika loppusuoralla jo. Ehdittiin kuitenkin senkin kanssa viettämään useampi tunti metsässä seikkaillen ja valtaamaan metsän parkkipaikka useampana iltana treenikäyttöön. Pururadalta sammuu onneksi illalla ennen kymmentä valot, sen jälkeen iso parkkis on aina tyhjillään ja siellä saa treenailla rauhassa. Otsalamppu vaan kiipeilytelineeseen kiinni ja meillä on valaistu kenttä. Trau on alkanut palkkaantua lelulla todella hyvin, joten namipalkat on jätetty aika vähälle. Tai siis Traun lelulla palkkaaminen tapahtuu siten, että heitän lelun ja lähden juoksemaan karkuun, jolloin Trau saa jahdata mua lelu suussa ja sitä vinguttaen :D Torella oli aluksi pienoisia vaikeuksia odottaa omaa vuoroaan kun näki meidän touhut, mutta muutaman kerran jälkeen oppi odottamaan ihan rauhassa. 

komea kesämies

Nyt ollaan Toren kanssa tehty lähes joka päivä yli kolmen tunnin metsäretkiä, kun kelit vihdoin sallivat pidemmät lenkit. Maanantaina avattiin myös syksyn canicrosskausi 3,5km lenkillä josta ei kovin montaa metriä kävelty. Pidempikin lenkki olisi ehkä mennyt, mutta unohdin että pururadan toisessa päässä on aika paljon mäkiä... No, hyvä kauden aloitus kuitenkin. Tore on onneksi hyvässä kunnossa kesän uintien ja pyörälenkkien jäljiltä eikä matka ollut sille mikään ongelma, olisi jaksanut varmaan toisen samanmoisen kevyesti. Kesän helteiden takia mun juoksemiset oli kuitenkin aika vähällä ja sen takia tämän syksyn kisat saavat vielä jäädä. Toivotaan että talvi sallii juoksemisen säännöllisesti ja yritetään olla kisakunnossa kevääseen mennessä. Vaihdoin keväällä meidän "mennään"-lähtökäskyn pois ja lähdöt ovat nykyään än-yy-tee-nyt-tyylillä. Oli Torella edelleen hyvässä muistissa ja lähdöt ovat paljon rauhallisempia kuin aikaisemmin. Toimii siis meillä ja mennään samalla tyylillä jatkossakin. 

"Nyt se kännykkä pois ja juokse!"

Mitäs muuta... Trau ehti saada hieronnan ennen juoksujen alkamista, lannerangassa oli jumituksia mutta muuten ei mitään ihmeempää. Tore sai oman hierontansa tällä viikolla ja oli sekin paljon paremmassa kunnossa kuin odotin, kesän liikunnat kuitenkin poikkesivat normaalista aika paljon. Selästä löytyi koko matkalta hierottavaa, mutta ongelmakohdista reisistä ei tällä kertaa löytynyt mitään jumituksia. Lapojen takana vähän kireyttä muttei mitään pahaa sielläkään. Selän takia otetaan kuitenkin nyt viikonloppuna tai viimeistään ensi viikolla vielä toinen hieronta heti perään.

Toren kanssa ilmoittaudun myös rally-tokon ALO/AVO nettivalmennukseen Sporttirakin kautta. Rallyn suhteen on ollut motivaatio vähän hukassa, mutta eiköhän se sieltä taas löydy. Rally on mulle sellainen laji, että motivaatio tuntuu katoavan aina jos treenataan pidempi aika vain itsekseen. Eiköhän molemmat pääse jossain vaiheessa myös yksittäisille ohjatuille tunneille peruutuspaikoille tässä syksyn ja talven aikana, etenkin Trau voisi kaivata muiden koirien läheisyydessä treenaamista ennen kuin sen kanssa uskaltaa kisoja harkita. Sekin osaa alon liikkeet kyllä, mutta seuraaminen on edelleen vähän vaiheessa...