Pari yötä Melkuttimilla

Trau kävi keskiviikkona osteopaatilla, kaiken pitäisi olla nyt ok, sai luvan liikkua normaalisti joten lähdettiin heti illalla ajamaan Melkuttimia kohti. Oltiin perillä vasta joskus vähän ennen kymmentä, joten sen päivän seikkailut jäivät kyllä aika vähiin. Pyörittiin siinä parkkipaikkaa lähimmillä poluilla ehkä puolisen tuntia, laitettiin peti valmiiksi ja painuttiin autoon nukkumaan.

Aamulla päästiin yhdeksän maissa liikkeelle, lähdettiin aikaisemmilta reissuilta tutuksi tulleelle iso melkuttimen kierrolle. Keli suosi, ei tuullut juuri ollenkaan ja lämpö taisi pyöriä kahdenkympin paikkeilla. Saatiin olla aika rauhassakin, muistaakseni ketään ei tullut vastaan ja aamulla ennen meidän lähtöäkin paikalle oli ilmestynyt vain yksi auto. Yksi telttailija siellä oli myöskin, mutta taisi olla vielä nukkumassa kun siitä ohi kuljettiin.

Koirilla riitti intoa, melkuttimien reitti on siitä kiva että koirat pääsevät uimaan monesta eri kohdasta. Aina kun alkoi tulla liian lämmin, pääsivät pulahtamaan viileään veteen ja etenkin Trau käyttikin kaikki tilaisuudet hyväkseen. Torea nyt ällöttää jo varpaiden kastuminen sen verran, ettei se yleensä ui kuin lelun perässä, mutta nyt kävi sekin pari kertaa ihan itsenäisesti kahlailemassa.

Käveltiin ihan rauhaksiin maisemia ihaillen ja uintitaukoja pitäen. Varmaan reilun tunnin kävelyn jälkeen pysähdyttiin ruokatauolle. Kunnon tulia ei metsäpalovaroituksen takia saanut tehdä, mutta risukeitin sammutuspeitteen päällä toimi ihan hyvin ja valmista tuli varmasti paljon nopeammin kuin avotulella. Koirat on onneksi jo hoksanneet milloin kannattaa levätä ja molemmat nukkuivatkin tyytyväisinä koko mun kokkailujen ajan. 

Siitä jatkettiin matkaa vielä parin uimisen jälkeen autoa kohti, siellä vasta katsoin kelloa ja oltiin saatu kiertelyyn kulumaan nelisen tuntia. Tarkoitus oli istua autolla hetki levähtämässä ja jatkaa sitten vähän Lopelle menevän polun tutkimisella, mutta tauosta tulikin vähän pidempi ukkosen lähestyessä. Saatiin kunnon raekuuro, vähän kaatosadetta ja ukkonen pyöri varmaan parisen tuntia siinä ympärillä. Koiria ei kyllä yhtään haitannut muutaman tunnin lepo, olivat aika väsyneen oloisia :D

Käytiin sitten iltalenkki Lopen suuntaan menevää polkua tutkien, kovin pitkälle ei kyllä enää siinä vaiheessa jaksettu. Pari tienylitystä oli saatu lyhyelle matkalle, mutta onneksi tauluntie on niin rauhallinen ettei sen ylittely juurikaan haitannut. Maisemat oli sen verran kivat, että pitää kyllä joskus käydä kävelemässä sitä reittiä pidemmällekin.

Perjantaina suunnitelmissa oli lähteä kotiin jo joskus aamupäivällä, mutta innostuttiin sitten kuitenkin vielä vähän seikkailemaan. Tällä kertaa lähdettiin alkuun kulkemaan Kivijärveä kohti. Pari ekaa kilometriä maisemat oli tosi kivat, jos hakkuuaukeaa ei lasketa mukaan, mutta sen jälkeen vähän lässähti. Maisemat oli kuin meidän vakituisilta lenkkireiteiltä, ja samaa reittiä olisi pitänyt kävellä takaisinkin, joten tehtiin u-käännös ja jotenkin päädyttiin taas iso melkuttimen kierrolle. No, kierrettiin me sitä tällä kertaa toiseen suuntaan. Keli oli muuttunut aika paljon torstaisesta, kova tuuli ja kivan vilpoista, ei koiriakaan uiminen enää kiinnostanut. Jopa Trau pysytteli poissa vesistöistä.

 Iltapäivällä aurinkokin kävi näyttäytymässä. Ehkä keli kuitenkin vähän vaikutti ihmismäärään, koska saatiin kulkea perjantaikin lähes kokonaan itsekseen. Yksi pyöräilyporukka siellä oli ja pari kertaa taisi tulla ihmisiä vastaan, muu aika oltiin taas ihan keskenämme. Kotiin lähdettiinkin vasta illalla sen verran myöhään, että tunnin ajomatkan jälkeen saikin jo painua melkein suoraan nukkumaan.