Pääjärven virkistysalue & Kurjenrahkan kansallispuisto

Tiistaina piti mennä yöksi ihan vaan erääseen lähimetsään, mutta siellä olikin joku suunnistustapahtuma joten tuli suunnitelmiin muutos. Olin maanantaina kuullut Pääjärvestä, joten pitihän se lähteä katsomaan, siispä taas ajeltiin Lopelle. Oli taas sen verran myöhäinen lähtö, että tiistaina ei paljon ehditty paikkoja tutkimaan. Käytiin rannassa kaksi kertaa (koska ensimmäisellä reissulla kamera odotteli autossa...) toteamassa että ihan lupaavalta näyttää ja painuttiin autoon nukkumaan.

Kymmenen maissa meidän rauha rikkoutui kun parkkipaikalle ilmestyi pari autoa. Lähdettiinkin siitä heti aamupalan jälkeen kiertämään Pääjärveä. Mitään karttaa mulla ei taaskaan ollut mukana, mutta reitti oli sen verran hyvin merkitty ettei karttaa missään vaiheessa kaivannutkaan. Aika helppoa maastoa, vain yksi jyrkempi nousu. Juuri sitä mitä tähän kohtaan kaipasinkin, Tore on ollut nyt viikon ilman kipulääkettä ja oireeton, mutta halusin silti vielä riittävän helppoa maastoa ja suht lyhyitä lenkkejä ettei se pääse kipeytymään uudestaan. Helposta maastosta huolimatta maisemat olivat aika vaihtelevia. Nälkäisiä hyttysiä siellä oli ja pieni osa matkasta meni aika lähellä isompaa tietä, niistä ainoat miinukset. Saatiin reilu pari tuntia kulumaan lenkkiin, sports trackerin mukaan kilsoja tuli 8 kaikkine koukkauksineen. Välillä yritti tihkuttaa vettä, mutta isompi sade alkoi onneksi vasta kun oltiin kömpimässä autoon sisälle.

Sateen takia tulikin sitten istuskeltua autossa jonkin aikaa. Illalla käytiin vielä rannalla ja lähipoluilla pyörimässä ja tutkimassa ennen nukkumaanmenoa. Vähän ehkä harmittaa, että vasta nyt mulle selvisi näin kivan paikan olemassaolo. Tuosta kilometrin päästä kun tulee ajeltua ohi useampi kerta kuukaudessa. Nyt on onneksi paikka tiedossa ja varmasti koukataan tätä kautta jatkossakin!

Yöunien ja pienen aamulenkin jälkeen ajeltiin Kurjenrahkan kansallispuistoon, uusi tuttavuus mulle sekin vaikka ohi on kuljettu usein. Auto kurjenpesän parkkipaikalle ja reitiksi valikoitui Savojärven kierros. Parkkipaikalla oli ruuhkaa hurjasta tuulesta huolimatta, ja alkumatkasta tuntui siltä, että omaa rauhaa täältä ei löydy. Onneksi parin kilometrin kävelyn jälkeen muut kulkijat katosivat jonnekin eikä ihmisiä näkynyt edes rantapihan parkkipaikalla, vaikka sekin oli autoja täynnä. Pariin tuntiin ei nähty kuin kaksi vastaantulijaa. Ötökätkin taisivat olla tuulelta piilossa.

Kuhankuonon rajakivi

Kivan tasaista maastoa kurjenrahkassakin, kertaakaan ei tarvinnut hengästyä. Ihanaa vanhaa metsää ja pitkiä pitkospuureittejä suomaisemissa. Rantapihalla päädyin kiertämään myös Lammenrahkan luontopolun, eihän meillä ollut mikään kiire minnekään ja upeat maisemat houkuttivat pidentämään matkaa suunnitellusta. Hyvät reittimerkinnät löytyi myös, selvisi ilman karttaa nämäkin lenkit. Melkein jokaisessa risteyskohdassa oli opasteet, riitti että tiesi minkä nimistä reittiä on kulkemassa. Ainoastaan luontopolulla piti yhdessä risteyksessä tietää ilman opasteita kumpaan suuntaan oli menossa, reittimerkinnät kun jatkuivat kahteen eri suuntaan.

Saatiin metsässä kulumaan kolmisen tuntia ja matkaa kertyi 9,4km.

Autolla koirille ruokaa ja pieni lepotauko. Siinä huomasin, että mehän oltiin alle tunnin ajomatkan päässä mökiltä eikä lämpötilassa ollut kehumista, joten suunnitelma vielä yhdestä yöstä autossa jäi vain suunnitelmaksi. Lepäilyn jälkeen käytiin vielä kävelemässä parin kilometrin mittainen karpalopolku ennen kuin lähdettiin ajelemaan mökkiä kohti. Kurjenrahkaan palataan kyllä vielä joskus paremman ajan kanssa ja mielellään vähän lämpimämmällä kelillä!