Trau on ehtinyt taas kotiutumaan lepolomaltaan ja onkin energiaa täynnä. Tore sen sijaan onnistui kipeyttämään selkänsä viikko sitten, ei keepis lentänytkään saunan lauteille samalla vauhdilla kuin ennen eikä sen jälkeen hypännyt mielellään sänkyynkään. Ennen saunomista oltiin käyty lyhyt rento metsälenkki jossa Tore liikkui ihan normaalisti eikä vetänyt mitään hepuliralleja joiden takia olisi voinut kipeytyä. Ehkä ne on nämä kelit, viileni aika nopeasti ja on sadellutkin jonkun verran.
Täyslepoa ei keepis saanut, pari päivää mentiin kipulääkkeillä varmuuden vuoksi, sen pidempään niitä ei onneksi tarvittu. Tehtiin parin kilsan hihnalenkkejä ja lyhyitä metsälenkkejä, Tore on siitä kiva että se osaa ravailla nätisti mukana ilman hepuleita jos sille vaan sanoo niin. Lauantana uskaltauduttiin jo suht normaalille metsälenkille, pahimmat rälläykset on edelleen kielletty mutta vähän saa juoksennellakin kun ei vaikuta siitä kipeytyvän. Sohvan selkänoja sai uuden tehtävän ja toimii nyt koirien reittinä sänkyyn, Toren ei tarvitse hypellä ja Trau taas käyttää tätä uutta pehmeää rappusta petinään.
Canicrossailut jäivät valitettavasti nyt sitten X pituiselle tauolle juuri kun kelit olisivat hommaan parhaimmillaan. Katsotaan mihin kohtaan saadaan osteopaattiaikaa, sen jälkeen päästään toivottavasti palaamaan takaisin juoksemisen pariin.
Rallyn nettivalmennus alkoi toki samana päivänä kun Tore kipeytyi, joten ei olla hirmuisesti päästy treenaamaan. Eilen oli kuitenkin ensimmäisten videoiden palautuspäivä, joten eilen lopetettiin myös treenitauko. Valitettavasti jouduin toteamaan, että viikonloppuisin valoisaan aikaan mun treenikenttänä käyttämällä parkkipaikalla on ruuhka, joten etsittiin treenipaikka metsästä ja koirien namipurkki toimi kännykän alustana, joten video ei nyt hohda laadullaan mutta onpahan kuvattu ainakin.
Etujalat alustan päällä pyöriminen on tuttua juttua Torelle, mutta uutena tuli se, että pyöriminen pitää suorittaa mun perässä. Aika vahvat käsiohjaukset vaati vielä, tänään saatiin sujumaan yksittäisiä kertoja ilman käsiohjaustakin, muttei idea ole vielä Torelle täysin selvä. Ja seuruu. Okei, ei olla tehty seuruuta ikuisuuteen ja mun muistikuva siitä oli että laahustaa, haahuilee ja kontakti katoaa. Juuei, ei laahustanut ja kontaktikin pysyi. Lelupalkalla edistää, mutta tekee muuten paljon paremmin kuin namipalkalla. Ainakin ennen on edistänyt ihan yhtä paljon vaikka lelu olisi piilossa, tajusin vasta metsässä ettei tuo pallo mahdu taskuun joten en tällä kertaa pässyt testaamaan vieläkö niin käy. Namipalkalla teki tosi kivasti kun oli saanut leikkiä pallonsa kanssa ensin. Loppuvideolla vaan palautti mieleen ikuisen ongelman maahanmenojen tarjoamisesta, tätä ei muuten tapahdu lelupalkalla ollenkaan. Hassu keepis.
Trau teki samoja juttuja, niitä en ottanut videolle kun siinä kohtaa alkoi sataa aika paljon ja piti pelastaa kännykkä suojaan. Kunnon neiti sählä, näki ettei sen kanssa ole hetkeen treenattu mitään kunnolla :D Etujalat alustan päällä pyöriminen on Traulle tosi hankalaa, turha toivo että se tarjoaisi mitään sivuaskeleita oma-aloitteisesti ja namilla houkutellessa keskittyminen on sen namin tavoittelussa. Mutta löytyi sieltä pari kertaa ihan kivat sivuaskeleet joten lopetettiin siihen ja kokeillaan uudelleen joskus kun ei sada kaatamalla vettä. Seuruu sillä on ihan kiva, ajatusta on siihenkin mutta kovin pitkiä matkoja ei tehdä vielä. Tämä meidän projekti seuraaminen on kestänyt viimeiset viisi vuotta, joten ehkä nyt olisi vihdoin aika tehdä asian eteen jotain enemmän kuin lyhyt pätkä parin kuukauden välein...
Molemmilla on lisäksi ollut pientä luopumistreeniä, se sopi hyvin Toren saikutteluajan päänkäytöksi. Lelut on varmaan sille hankalampi juttu, mutta niillä en ole vielä kokeillut miten sujuu. Namisade on sille jo ihan ok ja osaa silti pitää kontaktin. Traun pentuajan luopumistreeni oli aika laiskaa ja sille homma on hankalampaa, namit ei saa vielä lennellä minnekään ja niiden ollessa mun kädessä tarjotaan kaikki mahdolliset temput. Viimeisimpänä temppuna oli sängyn ja seinän väliin selälleen putoaminen ja sen toteaminen, ettei corgi pääse niin pahasta pinteestä pois ilman apua. Sänky muutti takaisin tiiviisti kiinni seinään.
Toren hammaslääkärikäynnin jälkeen molemmat ovat myös totutelleet hammasharjaukseen. Torelle homma oli aluksi aivan hirvittävän kamalaa, en voi kuvailla sitä katsetta jonka sain kun ensimmäisen kerran menin koskemaan harjalla Toren hampaaseen :D Nyt sujuu jo aika hyvin, tulee paikalle mielellään heti kun otan harjan esiin ja kulmurit ja etuhampaat saa jo harjata ilman mitään ihmettelyjä. Takahampaat on vielä vähän ällötys, mutta riittävällä lahjonnalla nekin sujuu. Trau oli huomattavasti helpommin lahjottavissa alusta asti ja sille homma on ihan täysin ok, kunhan saa nuolla hammasharjan harjauksen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti