Vaskijärven Luonnonpuisto

Monta kertaa vuodessa tullut ajettua Vaskijärven ohi ja vähintään yhtä monta kertaa mietittyä, että kyllä sinnekin haluaisi mennä käymään. Niinpä eilen pakkasin Toren autoon, Trau sai jäädä viettämään mökkielämää koska luulen että reitti olisi ollut sille liian pitkä tällä hetkellä.

Elijärvenkulmalle auto parkkiin ja matkaan. Päätin jättää reittiin kuuluvat tieosuudet reitin loppupuolelle, joten lähdettiin kävelemään valastenmaata kohti järven pohjoispuolelta.

Valastenmaan tulipaikalle osui tuuli sen verran kovaa, että kymmenennen lippiksen perässä juoksemisen jälkeen jatkettiin matkaa. Tuulisessa päivässä oli kuitenkin puolensa, koko päivän aikana näin ainoastaan kaksi hyttystä ja yhden kärpäsen. Ja perhosia! Tulipaikan jälkeen pitkän matkaa edestä kohosi kymmeniä perhosia ilmaan joka ikisellä askeleella.

Ensimmäinen tieosuus tuli aika pian tulipaikan jälkeen. Onneksi tämä pätkä ei ollut pitkä, oli meinaan isoa terävää kiveä koko tie. Ei tuntunut selvästikään kivalta tassuissa, mutta onneksi Tore ymmärsikin nopeasti siirtyä heinikkoon kävelemään. Tylsyys jatkui hakkuuaukean merkeissä, tosin sen keskeltä löytyi iso vattupuska. Levonmäeltä löytyi ilmeisesti vanha taukopaikka, hieman romahtanut pieni puuvaja ja pari kenties entistä penkkiä. Sen jälkeen reitti palasi onneksi takaisin luonnonpuiston alueelle. Siellä tapasimme mm. jättiläisoravan ja useamman sammakon.

Ja koska 19km ei millään meille riittänyt, kierrettiin pari lisäkilometriä ja käytiin Kajavajärven rannan kautta. Se kannatti, töyhtötiaiset kumppaineneen toivottivatkin meidän tervetulleiksi (tai todennäköisesti käskivät meitä kääntymään takaisin) heti kiertoreitin alkupäässä. Kuvattaviksi eivät valitettavasti suostuneet. Aika pian järvi alkoikin pilkottaa puiden takaa.

Mahtavat maisemat, ja lisänä ainakin kuusi aikuista joutsenta. Tuuli osui tännekin aika kovaa ja Tore olikin sitä mieltä, että tässä ei ainakaan pysähdytä. Jatkettiinkin aika nopeasti matkaa, alkoi olla jo hivenen nälkäkin.

Ihanan ison kallion vierestä löytyikin Vesirauman laavu, jonne jäätiin ruokatauolle. Tänne ei tuulikaan osunut mitenkään häiritsevästi. Laavun vieressä oli myös pari tallautunutta tasaista telttapaikkaa, ehkäpä tuonne joskus tulee itsekin lähdettyä ihan teltan kanssa.

Laavulta matka jatkui pientä metsätietä pitkin. Tieosuuksia on monesti valitettu kovin tylsiksi, mutta ainakin itse löysin katseltavaa ja ihmeteltävää teidenkin varsilta. Kivoja lepopaikkoja löytyi myös useampia.

Laavun vieraskirjaa lukiessani ihmettelin useampia kommentteja huonoista reittimerkinnöistä. Olin kerran tai pari tarkistanut sijaintini kartasta, ja aina olin reittimerkkejä seuraten ollut oikealla reitillä. Mutta tieosuudella tilanne olikin toinen. Välillä merkit loppuivat pitkäksi ajaksi kokonaan, ja muita alueella kulkevia reittejä oli merkitty samalla värillä. Oletan kuitenkin olleeni aina oikealla reitillä, kyllä ne Vaskijärven kierroksenkin merkinnät aina jossain vaiheessa vastaan tulivat kun vain riittävän pitkään sinnikkäästi kulki. Karttaa tuli kuitenkin vilkuiltua useampaan kertaan.

Mökkiläiset olivat vallaneet Vaskijärven rannat hyvin tehokkaasti, mutta tämäkin oli etukäteen tiedossa joten ei jäänyt mitenkään harmittamaan.

Erään pikkutien varresta löytyi kuin löytyikin ihana taukopaikka, kallio jolta oli hienot näkymät suoraan suolle. Tässä kohdin Torellekin alkoi uni maistumaan, oltiinkin jo aika loppusuoralla eikä Tore kovin montaa taukoa ottanut mitenkään levon kannalta, joten ei mikään ihme. Kepin se sieltä löysi, kantoi sen iloisena viereeni ja pari sekuntia myöhemmin nukkuikin keppinsä päällä.

Pian päästiinkin takaisin metsäpoluille ja yllättävän nopeasti tuttu risteyskin tuli vastaan. Risteyksestä oli vielä muistaakseni kilometrin verran matkaa parkkipaikalle.

Meillä kävelyyn taukoineen kului n. kahdeksan tuntia. Nopeamminkin reitin olisi varmasti voinut kiertää, mutta meillä ei ollut minnekään mikään kiire. Jäätiin autoon nukkumaan yöksi, aamulla pyörittiin vielä tunnin verran lähimaastoja ihmettelemässä jonka jälkeen palattiin takaisin mökille.

Rauhallista reitillä oli, eilen siellä ei näkynyt ketään muuta. Tänään sentään yksi auto saapui aamulla paikalle. Monin paikoin maisemat olivat hyvinkin samanlaisia kuin Kurjenrahkan kansallispuistossa, joka suht lähellä onkin. Täältä vain onneksi puuttuivat Kurjenrahkan ruuhkat.

Eiköhän tuonnekin joskus vielä mennä. Seuraavaksi kuitenkin jonnekin muualle, sen tarkemmin en vielä tiedä minne. Eiköhän se pian selviä ;)

Muita kuulumisia päivittelen blogin puolelle joskus kun tulee tylsä hetki, oli näemmä jäänyt vähän unholaan tämä. Mutta täällä ollaan edelleen!