Hiljaisuus

Hieman on blogin päivittäminen jäänyt. Tosin ei tässä olla nyt mitään erityistä tehtykään, jokohan me ollaan saatu kolme viikkoa mökillä asustelua täyteen.

Trau sai kesätukan, viime vuonna kun uhosin että turkki siltä lähtee jos taas näyttää tulevan kuuma kesä. Tuli helteet, joten lähti karvat. Vähän pöljältä se näyttää, mutta pieni hinta se on selvästi mukavammasta olosta. Nyt Trau makoilee välillä jopa auringossa, jaksaa lenkkeillä lämpimässä paremmin ja touhuaa muutoinkin pihalla enemmän. Uimaankin menee reippaammin, kun ei ole paksua turkkia lisäpainoa tuomassa, ja lisäplussana kuivuu nopeammin eikä kanna kovin paljoa kuraa mukanaan.

Uintikausi on avattu jo useampi viikko sitten. Tore on päässyt muutamana viileämpänä päivänä myös pyörälenkille juoksemaan. Metsäneläinten kohtaamiseen ollaan saatu molempien kanssa paljon lisätreeniä, muutama päivä sitten ei varmaan paljoa yli kolmea metriä ollut väliä peuraan ennen kuin toisemme huomattiin. Päivittäisten peurojen lisäksi ollaan nähty aika läheltä myös kurkia, supikoira, pupuja, metsäkanalintuja ja ilveksen jälkiä käytiin katsomassa. Lähinnä ajattelin katsoa, miten nuo ilveksen jälkiin reagoivat, mutta eivät juuri mitenkään. Kertaakaan eivät ole edes yrittäneet lähteä mitään eläimiä jahtaamaan, jos jätetään mökin pihalle laskeutuvat pikkulinnut laskematta. Piha-alueen ulkopuolella nekin saavat olla rauhassa. Kivasti on siis päässyt vahvistamaan oikeaa käytöstä.

Treenailut on olleet hetken kokonaan tauolla, nyt ollaan taas vähän kertailu vanhoja temppuja ja uuttakin opeteltavaa alkanut tulla mieleen.

Reilun viikon päästä on taas molemmilla osteopaattikäynti, joten piakkoin joudutaan palaamaan hetkeksi takaisin kaupunkielämään. Kenties jonkun kansallispuiston tai muun retkeilyalueen kautta koukaten, vähän keleistä riippuen. Onneksi kaupunkielämää ei ole pakko viettää pitkää aikaa putkeen, vaan voidaan aika pian osteopaatin jälkeen arpoa minne seuraavaksi kaupungin hälinää paetaan.