Metsäilyä & 'ystävämme' tabasco

Tänään päätin reippaana uhata vesisadetta. Kävellen Torea ei enää huvita kantaa metsään asti, kun sinne on kuitenkin melkein vartin kävelymatka, joten kaivoin pyörän varastosta, nappasin kelpien syliin ja lähdettiin kohti metsää. Pyörän kyydissä oli ilmeisesti jännää, matkan aikana ei kuulunut inaustakaan. Perillä vermeet vaihtoon, Iralta lainatut valjaat päälle ja liina perään. T pysyi edelleen tosi hyvin lähellä, mutta uskalsi jo jäädä kauemmas haistelemaan ja juoksi muutaman kerran edelle.

Takaisintulomatka olikin sitten kaikkea muuta kuin mukava. Pyörän takarengas päätti tyhjentyä, kelpillä oli koko matkan ilmeisen tylsää ja sadekin yltyi. Vastatuulessa ja vesisateessa pyöräily takakumi tyhjänä ja kaiken kukkuraksi täysillä huutava kelpie sylissä ei kuulu lempiharrastuksiini. Täytynee kunnostaa pyörä ennen seuraavaa reissua.

Oli kyllä sellainen päivä, että pitkästä aikaa tekisi mieli ostaa auto.

Ollaan naksuteltu edelleen kontaktia, joka alkaa löytyä ihan mahtavasti ja pysyy jo pidemmän aikaa. Istumiseen on yhdistetty sanallinen käsky ja käskyjä on alettu liittää myös seisomiseen ja maahanmenoon. Eteentulo alkaa pikkuhiljaa toimia, ja saadaan varmaan yhdistää käsky pian siihenkin. Etutassut kosketusalustan päällä pyöriminen toimii sekin jo aika mainiosti, ja ollaan lähdetty hakemaan sen avulla perusasentoa. Seuraamiseen en ole vielä saanut päätettyä opetustyyliä, joten sen treenaminen tulee mukaan kuvioihin vasta myöhemmin. Ira ja Max on molemmat opetettu imuttamalla ja se on niiden kohdalla hyväksi todettu, mutta kuitenkin sitä haluaisi kokeilla jotain uutta...

Sunnuntaina Ira ja Max kävivät kylässä. Max ei enää pentujen riehumista jaksa, joten siihen pidettiin pienoinen turvaväli melkein koko ajan. Tosin Max olisi varmasti tykännyt Toresta enemmän kuin Ira, jonka asenne oli lähinnä "hyö yök mikä kakara". Tore yritti kovasti saada Iraa leikkimään, mutta ei saanut Iralta muuta kuin irvistyksiä ja murinaa. Yhteiskuvia ei valitettavasti ole, mutta jos kelit sallivat, niitä tulee viikonlopun aikana, kun lähdetään reissuun vanhempieni luo.

Ja mitäs tänään päädyimmekään ostamaan, tässä Toren pahin vihollinen:

Kenkien lisäksi T on mieltynyt mattojen, tuolien ja pöytien makuun ja viimeinen pisara oli asuntosäätiön vaatekaapin oveen ilmestynyt hampaiden jälki (se vaatinee vähän maalia pintaan, eikä kukaan toivottavasti huomaa mitään)... Alkoi selvästi olla aika maustaa kiellettyjä tavaroita.

Kyllä matto maistuu tabascolla maustettunakin...

..vaikka kieltämättä maku on hieman paha ja välillä on pakko pitää taukoa.

Pullon tappoyritys...

..ja nopea lennokas poistuminen hyökkäyksen jälkeen.

Jos muu kiva maistuu pahalta, tapetaan ainakin kaiken pahan alku ja juuri,
pakkaus josta tuo kamala aine tuli.