Toisen onni, toisen epäonni

Trau agiliitää taas!

Tehtiin kisanomainen treeni, se kun on aina yhtä kivaa tauon jälkeen. Esteet 1-22 kahteen kertaan. Eka kierros meni vähän sähläämiseksi, heti kakkosesta ohi, putket ei meinannut löytyä, mä olin liian hidas ja 12 takaakierrossa Trau vielä paineli esteen takana olleen koutsin luo, kun luuli puhelinta herkuksi :D Hetkeksi hengähtämään ja jättämään se laiska höntsäilyasenne pois matkasta.

Toinen kierros taas, wau. Kakkosesta se painoi ohi tälläkin kerralla, takaakierrossa piti vähän kutsua kovemmin että säästyttiin koutsin moikkaamiselta ja 15 putken pää oli hukassa (noi seinää vasten olevat mutkaputket on Traulle aika vaikeita, ennenkin ollut tää ongelma), mutta muuten. Irtoomistreeniä tiedossa, koska mä en vaan enää pysy sen vauhdissa mukana. Saatiin ihan hyvä aikakin, aika samaa luokkaa muiden maksikokoisten koirien kanssa, toki meillä oli vähän lyhyempi rata, kun muut teki vielä alkuun ja loppuun hypyn ja puomin, mutta pääsee tappijaloillakin siis aika lujaa.

Loppuun vielä 13-22 ilman ääntä ohjaten. No siellä oli se mutkaputki, mutta löytyi sekin, samoin vika este oli vähän hukassa, mutta muuten ei mitään valittamista. Aika lujaa piti juosta.

Se niistä hyvistä asioista tällä kertaa. Tore on liikkunut jo useemman viikon täysin normaalisti, kävi tiistaina rälläämässä Ditan ja Lunan kanssa kunnon rallit, eikä senkään jälkeen oireillut mitenkään. Mutta... Eilen suunnattiin uudelleen kimppalenkille, jota ennen oltiin jo käyty metsässä reippailemassa tunnin verran. 

Alkumatkasta ei mitään, Tore rälläsi ja riehui ihan normaalisti ja pelasi vähän pallon kanssa. Kiipeili kiville ja kallioille häntä heiluen. Mutta varmaan jossain parin tunnin jälkeen (koko lenkki venähti 2,5h mittaiseksi) kivelle hypätessä vingahti taas. Mysteeriksi jää, kipeytyikö se jo aikaisemmin ja innostukseltaan ei siihen reagoinut, vai loukkasiko se itsensä vasta hypätessään n. miljoonatta kertaa lenkin aikana. Hyppäs matalalle kivelle ihan nätisti, mutta kääntyi siinä samalla, joten saattoihan se siinäkin mennä. Muutenkin noi tiukat vauhdikkaat käännökset taitaa olla se Torelta jatkossa kielletty asia, sehän aloitti pompottamisenkin vasta, kun oltiin tehty ratatreeniä jonkun aikaa, yksittäisillä esteillä ja suorilla radoilla se ei kipeytynyt. 

Selästä löytyi todella selkeästi aristava kohta, vingahti aika kevyestä painalluksesta, yllätys yllätys lanneselän ja ristiluun alueelta. Loppumatka menikin sitten pompottaen, edelleen sitä vasenta. Se on aina se vasen tai molemmat, ei koskaan pelkästään oikea. Ehkä se on vino jotenkin vino. Kotona sit kipulääkettä nassuun ja selän viilennykseen, illalla sai vielä laseria. Ja oli muuten illalla tosi kipeän oloinen, kävelikin tosi vaikean näköisesti, vaikka väsymyksellä saattoi olla osuutta asiaan. Aattelin jo, että aamusta painellaankin lääkäriin, mutta vielä mitä. Aamulla herra "nukun lattialla en voi hypätä" löytyi sohvalta kuorsaamasta, aristaa selkää kyllä, mutta aika kovaa sitä saa painella ennen kuin keepi jaksaa edes katsoa mitä teen. Lyhyillä kävelyillä liikkuu ihan ok, ei pompotusta tai mitään, treeneihinkin olisi halunnut tunkea mukaan. 

Herra mysteeri on siis taas saikulla. Kaikki pallopelit menee pidemmäksi aikaa (loppuelämäksi?) kieltoon, ja alkuviikolla soittelen osteopaatille ja kysyn mitä tehdään. Turha tuota kai on lääkäriin raahata, kun se selkä on kuitenkin just kuvattu, ja mitä oon tutkinut, niin kaikki Toren oireisiin sopivat vaivat hoidetaan levolla ja tulehduskipulääkkeillä, mitä mulla on kotona valmiiksi. Ja se aristaa selvästi lihasta, mitä oon eläinlääkäreitä seurannut niin aika iso osa on täysin uunoja lihasasioita kohtaan, kaikki ei edes löydä Toren selviä jumeja. 

Akupunktio on harkinnassa myös, jos jollain on vinkata hyvää paikkaa jonne kannattaisi akupuntioon suunnata Riihimäen tai Euran/Rauman lähellä, niin saa vinkata! Google ei ollut pikaisen tutkimisen jälkeen kovin hyvä tietolähde.