Voihan kelpie

Herra ehtiväinen. Sunnuntaina rallyiltiin, Tore teki avoimen luokan kylttejä kuin olisi aina tehnyt niitä. Uudet alokasluokan kyltit meni radalla kuin vettä vaan (siis koiralta, joku kaksijalkainen saattoi olla vähän pihalla). Houkutuksessa ei kiinnostanut ruoka, mutta siellä oli PALLO!!! Nakit kuitenkin lopulta voittivat pallon. Hypystä piti kerätä vähän turhan paljon kierroksia, mutta kyllä Tore yllättävän hyvin keskittyi silti.

Treenien jälkeen ajeltiin muutamaksi päiväksi porukoille. Keskiviikkona herra kelpie yksinollessaan vähän askarteli ja söi pienen määrän ksylitolipastilleja. Sokeria nassuun vaan, ja uskallettiin ajella takaisin kotiin, kun mitään oireita ei tullut. Vaan eiköhän oksentelu ja tärinä alkanut kotona iltaruoan jälkeen, joten paineltiin lääkäriin (onni on taitava, 24/7 tavoitettavissa oleva ell viiden minuutin ajomatkan päässä). Verikokeessa maksa-arvot olivat jonkin verran koholla (ALT 217, AST 98), muut veriarvot kunnossa. Tiputukseen siis, lisäksi pahoinvoinninestolääkettä ja vitamiineja. Noin tunnin päästä oksensi vielä kerran ja tärisi edelleen, joten herra keepis vietti yönsä lääkärin luona tarkkailtavana.

Torstaina aamulla kuulemma riehui jo omiaan, joten jätkä pääsi takaisin kotiin. Oli valmiiksi ulkona vastassa ja tönötti mun sylissä ennen kuin ehdin edes auton ovea avata. Hölmö. Tämän ja huomisen saa vielä syödä maksavaivaisten ruokaa ja 10 päivää mahahapposalpaajia ennen ruokaa. Ens viikolla käydään vielä varoiksi nappaamassa uudet verikokeet. Hirmusti kehuja keepis sai luonteestaan, ja oli kuulemma ollut yönkin ihan nätisti, vaikka vieraissa paikoissa tuo toisinaan yksinollessaan meluaakin. Tosin se onneksi saikin olla samanlaisessa häkissä kuin kotona, ja se on opetettu sille pienestä asti rauhoittumispaikaksi.

Saatiin onneksi eläinlääkäriltä lupa suunnistaa tänään sinne osteopaatille, joten käytiin aamulla pyörähtämässä Markus Laioksen vastaanotolla, joka sattuu sopivasti olemaan vain kilometrin päässä kotoa. Vasemmalta (pompottavalta) puolelta lantio lukossa, lähti aukeamaan aika hyvin, mutta sen alta saattaa kuulemma löytyä vielä muutakin ongelmaa. Ristiluun kohdalla oli jotain pientä myös. Saatiin seuraava käynti heti ensi viikolle, kovin pitkää väliä ei tässä vaiheessa kuulemma kannata pitää. Pari päivää otetaan ihan rauhallisesti, senkin jälkeen pahimpia riehumisia pitää välttää seuraavaan käyntiin asti. Pompottelut ja jatkuvat jumiutumiset (jota kautta myös viimeaikaiset venähdykset/revähdykset) siis todennäköisesti johtuu/johtui lantion lukosta, joka on ilmeisesti ollut siellä pidemmän aikaa, kun oli sen verran paha. Pompottamiset saattaa kuulemma silti jäädä tavaksi, kun se on sitä niin pitkään tehnyt, mutta saatiinpahan siihen ainakin syy. Toisaalta kun oon välttänyt niitä tilanteita, joissa se pompottaa, eikä se sen takia ole ollut päivittäistä tai edes viikottaista, niin hyvällä onnella lopettaa sen kokonaan, kunhan saadaan kaikki ongelmat poistettua. Anaalirauhasten vaivaaminen saattaa johtua selän ongelmista myös (etenkin kun ne alkoivat vaivata ekan kerran samaan aikaan selän kanssa), eli seuraillaan ja toivotaan, että saataisiin apu siihenkin.

Eli ainakin vetolajien pitäisi jatkossa olla Torelle ihan sopiva harrastus, kunhan saadaan koira ensin kuntoon :)

Tiistain peltorälläys, Tore rallitti ja Trau läträsi ojassa.