Lääkärikäyntejä

Eläinlääkäritäytteinen viikko takana. Traun silmät peilattiin terveiksi, lisäksi Trau keräsi ison joukon faneja odotushuoneessa tassut kohti taivasta ja häntä suussa pelleillessään ja sai myös eläinlääkäriltä paljon kehuja luonteestaan :) 

Toren keikka oli vähän isompi. Ensin jätkä ei edes suostunut nukahtamaan, kuka nyt nukkua malttaisi vieraassa paikassa, jossa on vielä huomiota tarjolla. Eka piikki, ei mitään. Vähän se vaikutti känniseltä jossain vaiheessa, mutta nenä veti hajujen perässä ja riehuminenkin ois ollut kivaa. Toinen piikki persuksiin, kännisyys lisääntyi ja välillä malttoi hetken maatakin, mutta annas olla kun joku hoitaja erehtyi tulemaan huoneeseen tai edes kurkistamaan huoneeseen ikkunasta. Kiireellä syliin vaan moikkaamaan. Lopulta keepis siis suunnisti hereillä ollessa, vähän tokkuraisena sentään, tippaan ja saatiin siellä unille. Samoin hakiessa oli jo ihan jaloillaan, toodella tokkurainen ja käveli mm. eläinlääkärin ovea päin, mutta selvisi ihan omin tassuin autolle asti. Muutama tunti siitä ja yritti jo juosta... Ollaan vähän jouduttu keskustelemaan siitä, ollaanko nyt levossa vai eikö olla, kun mielipiteet on molemmilla erit.

Polvet koplattiin hereillä ja nukutuksessa, eikä niistä löytynyt mitään vikaa tälläkään reissulla. Anaalirauhaset oli (yllättäen) täynnä, ne tyhjennettiin ja huuhdeltiin, lisäksi se on nyt muutaman viikon syönyt pellavarouhetta, joka on mun mielestä auttanut vähän, eli sen kanssa ja säännöllisillä tyhjäyksillä jatketaan, josko anaalirauhasongelmat pysyis sillä kurissa. Kuvattiin selkä ja pallit jäi sinne. Eturauhasestakaan ei löytynyt mitään vikaa. Leikkauksesta toipuminen on sujunut varsin hyvin, ekan illan/yön tuo piippaili, saattoi johtua ihan vihasta kauluria kohtaan. Kolme päivää syötin kipulääkkeitä, vaikka ois varmaan pari päivääkin Toren kohdalla riittänyt. Kaulurikaan ei ole enää mikään kammotus, ihan itse se pää sinne sujautetaan ja sen kanssa liikkuminenkin sujuu ihan vaivattomasti, vaikka aluksi näyttikin aika epätoivoiselta :D Keepis oli milloin missäkin matossa jumissa, kun ei tajunnut nostaa päätään. Nyt hypellään jo sohville ja tuoleillekin kaulurin kanssa ihan helposti. Eipä sitä onneksi kauaa enää tarvitse pitää, me ei Traun kanssa paljoa arvosteta tuota kauluri päässä riehumista ja tökkimistä. 

Ja se selkä. Siisti, mutta ei se ilmeisesti ole ihan täysin priima. Mitä nyt olen muiden mielipiteitä kysellyt, kun tuo oma kokemus selkäkuvien tuijottamisesta ei ole järin suuri, niin eka veikkaus oli LTV4, yksi lannenikama liikaa. Edestäpäin laskettuna kuitenkin vaikuttaa enemmän siltä, että se on viimeinen kylkiluupari, joka on hipsinyt jonnekin, eli se olisikin VA1? Tai sitten me ei kukaan osata tulkita noita kuvia tarpeeksi hyvin, mutta ei se mun kokemattomaan silmäänkään priima ole nyt, kun oon saanut jotain käsitystä niiden nikamien laskemisesta. Kuulemma näyttää myös joihinkin kuviin verrattuna vähän "mutkikkaalta", siis esim. lanneranka laskee voimakkaammin kuin monilla muilla, mutta taas mun kokemuksella siitä asiasta ei sanota yhtään mitään. Odotellaan nyt kennelliiton tuomiota ja mietitään jatkoa sen mukaan. Toivottavasti saadaan sieltä lausunto vielä tämän viikon aikana.

Jos sieltä nyt jotain vikaa kennelliitonkin mielestä löytyy, niin ainakin se varmistaa sen, että jatkossa mun kaikki koirat kuvataan myös selän osalta virallisesti. Torehan on epävirallisesti kuvattu terveeksi selän osalta. Muiltakin kyllä kuullut samaa, että kokeneenkin ell:n mukaan koira on ollut terve, mutta ei ole kuitenkaan loppupeleissä sitä ollutkaan. Jos taas selkä onkin kunnossa, niin mysteeripompottamisen ja jumiutumisten selvittely jatkuu taas lähtöpisteestä. Pakko sille on joku syy olla, ja kun miettii, että ekat pompottamiset oli n. 3kk agin aloittamisen jälkeen (eli niihin aikoihin kun aloiteltiin ratapätkien tekemistä), niin ehkä se agi siihen kuitenkin tavalla tai toisella vaikuttaa.

Agiliitelyt on valitettavasti olleet Traunkin osalta taas pienellä tauolla. Ensin olin kipeänä, ja viime viikolla juututtiin Euraan, kun auto päättikin heti kotimatkan alussa jämähtää tielle. Nyt ollaan päästy kuitenkin jo kotiin asti, josko sillä taas uskaltaisi ajella tällä viikolla treeneihin :) Trau saa nyt vielä ainakin tällä viikolla ja luultavasti vielä ens viikollakin tuurata Torea ohjatuissa, sen jälkeen mietitään sit kumpi siellä jatkaa. Jos Tore, niin Traukin pääsee näillä näkymin silti loppuvuodella palaamaan takaisin ohjattuihin treeneihin omatoimitreenauksen lisäksi, riippuen nyt toki pentusuunnitelmien sujumisesta ja n. miljoonasta muusta asiasta. Ja jos Tore, niin tahkotaan sen kanssa ennen kunnon ratatreeniin paluuta hyppytekniikkaa ja toki avataan taas kaikki jumit. Onneksi on se hallikortti ja hyppytekniikka ei ole mulle ihan vieras laji, niin sen tekeminen ei ole ohjatuista pois.

"Mulla on tällänen elämänvaikeuttaja"

"Älä nyt vaan tule sen kaulurin kanssa yhtään lähemmäs!"