Rotukriisi

Oon tässä rotukriiseillyt jo jonkin aikaa. Pyöritellyt mielessä kaikkia mahdollisia agiin ja mahdollisesti myös vetohommiin soveltuvia rotuja. Ei mulle ole vielä ainakaan tänä vuonna seuraavaa koiraa tulossa, mutta tykkään olla ajoissa liikkeellä, ja Toren selkäoireilun takia rotukriiseily on taas ollut pinnalla. Toki Traun kanssa on kiva harrastaa ja tehdä, mutta siinä ei aina ole tarpeeksi haastetta, ja mä olen ehdottomasti parhaimmillani sellaisen koiran kanssa, jonka kanssa treenatessa ei jää aikaa miettiä mitään ylimääräistä, jonka kanssa ei ole aikaa jäädä enää jossain agiradalla miettimään, miten joku ohjauskuvio menikään. Ja koska Tore ei enää aksaa ja vetohommatkin on kysymysmerkkinä, niin seuraava corgia menevämpi harrastuskaveri on ollut mietinnässä, vaikka toki keepis jatkaa edelleen aktiivisena harrastushurttana, nyt vaan vähän rauhallisempien lajien parissa. Ja jos Tore vetoa kestää, ei sitä varmasti haittaisi saada kaveri siihen touhuun ;)

Mikäli meidän pentusuunnitelmat onnistuu ja sieltä sopiva tyttö sattuu syntymään, tulee kolmen koiran kanssa elämistäkin kokeiltua vähän aikaa. Yksi kun on menossa mun vanhemmille sijoitukseen, mutta sinne ei kuulemma kelpaa pikkupentu. Ja mä kyllä ihan mielelläni pidän jonkun kakaran täällä kasvamassa, täällä ympäristössä on helpompi raahata pentua kaikkialle mukaan ihmettelemään ja on noi kaksi tervepäistä koiraa näyttämässä mallia, Ira kun on vähän... No, Ira. Ei välttämättä ihan paras esikuva pennulle kaikissa asioissa.

Rotuja on mietitty laidasta laitaan, jopa paimenryhmän ulkopuolelta. Viikonloppuna olin kaverin seurana agiepiksissä katsomassa ja taisi rotukriiseily loppua siihen, asiaan mitä oon ennenkin miettinyt. Kaikki ne rodut, jotka sopisi mulle muilta ominaisuuksiltaan, tuntuu jotenkin liian hitailta, liian rauhallisilta, liian siltä ja tältä, jotenkin passiivisiltakin. Mä tarviin koiran, jonka kanssa joutuu hakkaamaan päätä seinään ja kiroamaan sitä, kun mikään ei onnistu, jonka kanssa onnistumisista saa paljon enemmän irti, kun niiden eteen on joutunut tekemään niin paljon töitä. Tarviin koiran, joka on yhtä hullu kuin minä toisinaan. Siihen vielä sopiva koko ja säänkestävä, lyhyt turkki, niin mikä rotu jää jäljelle...

Kelpie.