27. maaliskuuta 2013

Miksi juuri kelpie?

Multa on monta kertaa kysytty, miksi päädyin juuri kelpieen. Yksinkertaisesti voisi vastata, että se vain on juuri sellainen koira, mitä olen aina etsinyt. Tekstin joukkoon on sullottu muutamat kuvat lauantain pentumiitistä.


1. Luonne. Aktiivinen, yhteistyöhaluinen, aina valmiina toimintaan, mutta osaa myös rauhoittua. Rakastaa ihmisten kanssa työskentelyä ja motivoituu helposti. Jaksaa mukana pidemmillä ja vauhdikkailla lenkeillä ja pysyy hyvin hevosen perässä, eli sen saa myös maastoretkille mukaan. Ohjaajapehmeys, en mä jaksaisi vääntää liian kovapäisen koiran kanssa, vaikken mitään mahdottoman suurta herkkistäkään halua.


2. Nopeus. Nopea liikkeissään, nopea reagoimaan. Mä en voisi ikinä ottaa hidasta koiraa. Esimerkiksi Juri on toisinaan raivostuttavan hidas :D


3. Ulkonäkö. Liioittelematon, sopusuhtainen peruskoira. Tähän samaan kohtaan menee myös koko. Ei liian pieni, muttei liian isokaan - kulkee helposti mukana kaikkialla, eikä syö kaikkia opiskelijan rahoja, mutta kuitenkin yöaikaan liikuttaessa tuo enemmän turvaa kuin vaikka Ira (ei sillä, Ira on kyllä pelottavampi, se sentään irvistää, Tore säntää uuden ihmisen syliin :D). Lisäksi kelpietä on sen liioittelemattoman ulkonäön vuoksi helppo lukea, ainakin Toresta näkee todella selvästi millä tuulella se on.


4. Turkki. Helppohoitoinen, laiskan turkinhoitajan unelma. Kuivuu nopeasti, karvaa ei lähde läheskään niin paljon kuin vaikka Maxista, eikä tuo monia kiloja kuraa sisälle. Risut ja roskat eivät jää turkkiin kiinni.


5. Terveys. Moniin muihin rotuihin verrattaessa kelpie on terve rotu, ja perusterve yksilö on helppo löytää jos katsoo vähän, millaisesta yhdistelmästä koiransa ottaa.


6. Harrastusmahdollisuudet. Mihin tuo ei sopisi? Metsästys ei kiinnosta, ja kaikkea muuta kelpien kanssa voi ainakin harrastella, ja tosi monissa lajeissa kisatakin. Pk-oikeudet löytyy myös.


Kelpien lisäksi rotua valitessa mun listalla pyöri jatkuvasti bc. Siinä on vain yksi mutta. Jos ottaisin bc:n, sen pitäisi olla käyttölinjainen, koska näyttelypuolen bortsut on mun silmään yksinkertaisesti rumia. Liikaa turkkia, toisilla liikaa massaakin. Mulla on kyllä tiedossa yksi hyvä käyttöpuolen bortsukasvattaja, jonka tulevia pentusuunnitelmia seurailen edelleen, eli saattaa olla, että joskus taloon astelee pieni bortsulapsonen. Kelpie on kuitenkin edelleen rotulistan kärjessä, kyllä mulle joskus vielä toinen kelpo tulee.


Toisinaan kiinnostaisi myös (käyttö)labradori, irlannin- ja walesinterrierit, kooikerhondje, tolleri ja jossain määrin myös australianterrieri, mutta taitaa olla niin, että paimenet on se mun juttu. Mudeja kävin joskus katsomassa eräällä kasvattajalla, mutta jotenkin miellän mudit kelpietä vaikeammiksi ja kovapäisemmiksi, joten tuskin mulle koskaan mudia tulee. Lk holsku on ihan harkinnan arvoinen, mutta taitaa olla niin, että kelpie on vaan parempi. Corgin haluaisin vielä joskus myös, mutta pemut on nykyään lähes kaikki jalattomia ja terveysongelmaisia, ja cardiganit ei sovi mulle.


Tässä on onneksi vielä paljon aikaa miettiä ennen seuraavan koiran hankkimista, mutta eiköhän se seuraavakin ole kelpie, jos ei todella hyvää käyttöbortsupentuetta satu syntymään sopivana ajankohtana. Ainakin Tore sopii mulle paremmin kuin hyvin, se on älyttömän helppo arjessa, mutta syttyy erinomaisesti treenatessa.



3 kommenttia:

  1. Veit sanat suustani! :D Täällä on myös mietitty bortsua ja nimenomaan käyttölinjaista, mutta on se kelpie vaan niin täydellinen ;)

    VastaaPoista
  2. Rodunvaihtajana voin vain samaistua! Kelpie ja käyttis BC tänne tulossa, kelpietä vain vaikeaksi koiraksi haukkuvat :/

    VastaaPoista
  3. Emppu-kelpie oli elämäni helpoin koira kaikilla tavoilla.. �� Nyt koetetaan tulla toimeen Bella-collien kanssa.. ..kura-aikaan ja nuoskalumella ikävä kelpien turkkia. 😉

    VastaaPoista