Kuvasaastetta Lopelta

Lauantaina käytiin Toren kanssa treenaamassa kasvattajan hallivuorolla Masalassa, Toren isän omistaja siinä koutsasi meitä. Tehtiin ihan muutaman esteen radalla ohjauksia ja mulla on ehkä taas vähän parempi käsitys siitä, miten tuo kelpie toimii. Sehän osasi 2on2offinkin vallan mainiosti, kun sai rauhoittua ensin. Muutenkin paljon uusia ideoita mielessä :)

Sunnuntai otettiin rennosti, ja maanantaina käännettiin nokka kohti Loppea. 7,5h ja n. 30km mäkisten metsien koluamista ja syysmaisemien ihailua:

Poronpolku siis. Neljällä lyhyellä tauolla mentiin, eka tauko heti alkumatkasta, kun oli pakko pysähtyä kuvaamaan. Trau taukoili kolmannella pysähdyksellä jo mielellään ja veti pienet nokoset, Tore ei malttanut, paineli vaan hajujen perässä ja söi keppejä. Viimeisellä tauolla sekin malttoi jo maata hetken aloillaan. Valtaosan matkasta saivat juosta vapaana, arkipäivän valitseminen siis toimi. Yksi koiranulkoiluttaja tuli alkumatkalla vastaan, sen jälkeen vastaan tuli enää vain muutama peura.

Reittiä piti vähän muunnella, kun salmen yli ei päässyt. Onneksi tämä oli etukäteen tiedossa, muuten olisin luultavasti päätynyt kävelemään samaa reittiä takaisin. Auto jäi pilpalantien varteen. Kartta löytyy täältä, kuljettiin siis kartassa ensin numeroiden 10-5 väli, pitihän siellä rannalla kuitenkin käydä. Palattiin siitä vähän matkaa takaisin ja käännyttiin hetkeksi opasteiden vastaiselle reitille (joka olisi ollut huomattavasti helpompi löytää, mikäli siinäkin olisi ollut edes joku opaste, tuskin olen ainoa, joka haluaa käydä tuolla pidemmällä vaelluksella muutoinkin kuin poronpolkupäivänä), kunnes löydettiin taas oikea reitti. Kartassa olevan ysin kautta kympille, jossa istuttiin rannassa hämärtyvässä iltapäivässä viimeinen tauko ennen autolle kävelyä. Viisas olisi ajanut auton lähemmäs, mutta pakkohan se oli ensimmäiselle näkyvälle parkkipaikalle jättää... No, jatkossa ollaan sen suhteen viisaampia.

Eteläiseksi suomeksi löytyi yllättävän kivoja maisemia ja kivaa maastoa, jonkun verran sai kiipeillä. Valtaosa reitistä metsäpolkuja, pari lyhyttä pätkää piti kävellä tienvierustaa. Vesistöä sen verran runsaasti, ettei tarvinnut kantaa mukana omien eväiden lisäksi mitään älytöntä määrää vettä koirille.

Oli muuten väsyneitä koiria kotona! Varmasti suunnataan tuonne toistekin, oli sen verran kivat ja vaihtelevat maastot, vaikka lenkkiin muutama tiepätkä mahtuikin. Hyvä mieli jäi hurttien ensimmäisestä vaelluksesta, joka muuten taisi olla mullekin ensimmäinen ilman ihmisseuraa. Ehkä jopa kivempi näin, sai kulkea juuri sitä vauhtia kuin itse tahtoi. Otetaan viimeistään keväällä uusiksi, joko tuolla tai sitten etsitään joku muu paikka. Vähintään Toren kanssa, jos pentusuunnitelmat menee putkeen, Trau ei lähde mukaan pentumahan kanssa.

Niin, ja Trau sai selkälausunnon kennelliitosta: IDD0, K-luku: K0, VA0, SP0, LTV0, eli koko selkä priimaa! :)