Ei se sitten kestänytkään

Se kepie, sen takia bloginkin puolella on ollut aika hiljaista. Ei me olla tehty mitään. Mutta nyt se kestää! Jouduttiin edellisen postauksen jälkeen vielä jatkamaan saikkua, ja viime viikon lopulla kokeiltiin sitä lenkkeilyä uudelleen. Aluksi rajoitin pahimpia rälläyksiä, mutta maanantaina tyyppi sai vihdoin juosta täysillä ja ottikin siitä kaiken ilon irti. Juoksi jotain omaa ympyräänsä melkein koko lenkin ajan, hullu. Eilen lepäiltiin, etten vahingossakaan nyt rasita sitä saikkuilun jälkeen liikaa, tänään rällättiin taas. Lenkkeillään silti vielä ainakin pari päivää vaan oman lauman kesken, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Trau kävi eilen ultrassa, eihän siellä mitään näkynyt. Reilun viikon päästä uudelleen, kun ollaan molemmat ell:n kanssa sitä mieltä, että kyllä se silti tiineenä on. Painoakin 13,7kg, ei se ole koskaan painanut noin paljon, vaikken painoa kovin luotettavana mittarina Traun kohdalla pidä. Onhan se ollut vaa'alla viimeksi joskus... syksyllä? Ja mun hinuri on tällä hetkellä hihnalenkeillä enemmän perässävedettävää mallia. Eli joko siellä on silti jotain, tai tuo on tukevasti valeraskaana ensimmäistä kertaa elämässään. Tai sitten siellä on ollut jotain muttei ole enää, tai tai tai. Toivottavasti ollaan ens viikolla viisaampia.

Eipä nytkään sen enempää päivitettävää ole, joten jatketaan tänpäiväsillä kuvilla (joiden laatu ei päätä huimaa, koittakaa kestää). En aina ihan ymmärrä noita otuksia, mutta ei mun kai tarvisekaan.