14. maaliskuuta 2015

Elämänilo ei voi olla liiallista, vaan se on aina hyvää

Trau lähti juoksujen takia sunnuntaina Euraan ja Nana vietiin maanantaina Jyväskylään, josta siirryttiin Tampereelle yökyläilemään. Tore pääsi rälläämään poikien kanssa ja näkemään vähän maailmaa. Tiistaina palattiin takaisin kotiin, ja ai että tuolla on virtaa, kun ei voi purkaa kaikkia energioitaan muiden kanssa rälläämällä koska tahansa. Lelukopan sisältö on muuttanut mun syliin, ja muuttaa aina perässä, jos vaihdan paikkaa. Ei päästä ihan vielä aloittamaan vetokautta pyörälläkään, vakioreitit ei ole vielä täysin sulia, niin mihinkäs keepis energiansa käyttäisi... Lenkkeillään ja temppuillaan ehkä jopa enemmän kuin normaalisti, mutta yllättävän paljon rälläyskaverin puuttuminen silti vaikuttaa. Pitäisi lähipäivinä kaivaa pyörä talvisäilöstä, josko sitä edes ilman vetoa kävisi jossain vähän pyörähtämässä.

Eilen päästiin onneksi vähän kuluttamaan energiaa treeneihin (ja toteamaan, että väsytetty kelpie on huomattavasti helpompi ohjattava kuin tuo hyrrä):



Ensin suoraa, jossa ongelmaa aiheuttivat vitosputken jälkeiset hypyt. Taisin vaan olla liian hidas ohjaamisen kanssa, kun Tore päätti ohittaa aina jomman kumman. Helpotettiin vähän ja aloitettiin putkesta, että ehdin suoralle mukaan, niin hyvinhän se sujui.

Toinen rata sujui yllättävän hyvin, ekalla yrityksellä vitoshypyn jälkeen meni vähän turhan pitkäksi, mutta seuraavilla kerroilla onnistuikin jo. Oli mulla silti hetkittäin ikävä Iraa, se on niin helppo ohjattava Toreen verrattuna :D Sen kanssa ei ole koskaan tullut sellaisia "oho, mun koira meneekin jo tuolla ja mä oon vasta täällä"-hetkiä...


Onneksi ensi viikolla saadaan lenkeille leikkiseuraa Torellekin, ei tarvitse keepiksen tyytyä pelkästään mun seuraan :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti