Rauhoittumistreeniä

Ollaan viimeinen viikko treenailtu ahkerasti rauhoittumista. Oon opettanut Torelle sanan, jonka se osaa yhdistää rauhoittumiseen. Kokeiltiin sen toimivuutta eilen kunnolla. Lauantai oli pitkästä aikaa "ei tehdä mitään"-päivä, koska minä ahersin koko päivän työhakemusten parissa ja tajusin lopettaa vasta myöhään illalla, kun silmät eivät enää pysyneet auki. Tosi hyvin T kesti koko päivän, kerran se haki kengän nakerreltavaksi ja muutaman kerran leikki tuolilla (Toren lempileikki: hyökätään tietokonetuolin kimppuun, äristään ja juostaan sen ympäri hampaat koko ajan kiinni tuolissa...), muuten ei ollut mitään ongelmaa.

Aamukävelyllä liian rauhallinen päivä kostautui. Kaikki autot, kävelijat, pyöräilijät, koirat, ihan kaikki piti jahdata ja muutenkin hihnakäytös unohtui täysin. Ihmisten luo tuo on menossa aina muutenkin, mutta muiden asioiden jahtaamisesta ollaan päästy aika hyvin eroon. Pitäis saada rauhoittumista vahvistettua vielä niin, että päästään joko sen tai jonkun muun käskyn avulla ihmisistä nätisti ohi, kun ne uudet ihmiset on paljon kivempia kuin joku ruoka, lelu tai tanssiva ja kiljuva minä (paikalliset varmaan pitää mua hulluna).

Kynsien leikkuu sujuu ihan mahtavasti tuon rauhoittumiskäskyn avulla. Nappaan keepiksen viereen selälleen, käsken olla siinä ja se ei siitä liikahda ennen kuin saa vapautuksen. Huippua. Pari kertaa jouduttiin asiasta keskustelemaan, mutta sen jälkeen keepis on osannut olla nätisti.

Tore on kehittynyt viimeisen parin viikon aikana ihan hirveästi! Se oppii nopeammin kuin ennen, tarjoaa itse enemmän asioita treenien yhteydessä (onneksi en ole opettanut sitä antamaan tassua, tää on just se vaihe mitä pelkäsin, Toren tuntien se huitoisi tassuillaan jatkuvasti, jos saisi siitä kerran palkan), ja se jopa jaksaa keskittyä kunnolla. Palkkautuu ihan mahtavasti ruualla ja leikillä, ja tekee mielellään pelkällä kehupalkallakin. Yks päivä otettiin vähän istumista ja maahanmenoa Jurin pyöriessä ympärillä, pari kertaa se taisi hypätä Toren päällekin, mutta T vain teki mitä käskin ja tapitti silmiin. Jurilla ei ollut mitään väliä. Mahtava pentu!

Saatiin maahanmenosta käsimerkki häivytettyä kokonaan pois, ihan pieni liike enää mun kädellä ja toimii. Peruutuksessa löytyy myös pari askelta taaksepäin ilman käsimerkkiä, eikä seisominenkaan pahassa jamassa ole.

Sosiaalistamiseen vielä sen verran, että joo, mä hetkeksi unohdin tuon olevan kelpi. Joka paikassa toitotetaan, kuinka pentua pitää sosiaalistaa ja viedä kaikkialle sun muuta, eikä asiaan yhtään auttanut se, että Juri on tuollainen kaikkien kaveri, ei pelkää ja painii mieluiten mahdollisimman isojen koirien kanssa. Mutta tarkemmin mietittynä, ei Toren tarvitse tulla toimeen muiden koirien kanssa, kunhan se sietää ne lähelläkin. Oma lauma on oma lauma, tuon tuntien meillä tuskin tulee ongelmia jos (kun) sen toisen koiran joskus otan. Ei nyt oteta turhaa stressiä. Ohitukset on kaikki sen yhden kiljumistempauksen jälkeen mennyt hyvin, ei mitään ääntä eikä karkuun juoksemisia, joten ihan hyvällä mallilla me ollaan.

Hyödynnetään koirapuistoa edelleen, sen parkkipaikalla on hyvä tila treenaamiselle ja saadaan kivasti häiriötä. Aamuisin koko puisto on tyhjä, jos jaksetaan raahustaa sinne tarpeeksi aikaisin, ja silloin saadaan pitää koko tila ihan keskenämme. Leikkiä, treeniä, mitä milloinkin, ja joku päivä yritetään saada kämppiskin ajoissa hereille ja meidän matkaan mukaan, siellä on paljon tilaa pentujen painia ja juosta :) Kerran puistosta löytyi yksi mäyräkoirapentu, T katseli sitä hetken aidan toiselta puolelta rentona häntä heiluen, joten pääsi hetkeksi uuden pentukaverin kanssa telmimään. Kivaa näytti olevan, vaikka vähän selkäkarvoista päätellen jännitti.

Mä lupaan parempia kuvia, kunhan joskus saan raahattua itseni valoisaan aikaan kameran ja koiran kanssa ulos. Ehkäpä viikonloppuna, kun lähdetään taas reissulle Euraan, tosin lauantai menee kyllä Turun näyttelyssä ja sunnuntaina käännetään taas aikaisin aamulla nokka kohti kotia, mutta ehkä siinä ehtii...