6. tammikuuta 2013

Koirakammoilua

Eilein seikkailtiin kämppiksen ja Jurin kanssa Tikkurilan asemalta koirapuistoon pentumiittiin. Tore on kaikissa uusissa paikoissa heti kuin kotonaan, helpotti kummasti kartanlukua, kun ei tarvinnut jatkuvasti vahtia sitä. Nähtiin siellä Torea nuorempi, mutta silti isompi boerboel pentu, joka oli T:n mielestä aika kauhea jatkuvine päin rynnimisineen. Jossain vaiheessa pikkumieheltä meni hermot ja se suuttui ihan tosissaan, puri ja huusi aina kun toinen meni lähelle. Kävi siellä pari muutakin pikkukoiraa, niidenkään kanssa Tore ei suostunut leikkimään, vaikka vähän olisi kiinnostanutkin, Juri oli ainoa jonka seura kelpasi.

Just kirjoitin, että T aristaa vähän vieraita koiria. Lauseesta voisi poistaa sana vähän ja pistää aristamisen tilalle pelkää. Mä en tajua, miksi tuo nyt yhtäkkiä on alkanut pelkäämään muita koiria enemmän kuin ennen, aikaisemmin kun se oli vaan sitä vähäistä aristamista alkuun, ja viimeksi pentuhulinoissa tuo oli mun mielestä rohkeampi kuin ekalla kerralla. Mitään tuolle ei oo muiden koirien seurassa sattunut, ollaan nähty enimmäkseen pentuja jotka ei edes osaa purra tosissaan. Ira on vähän komentanut, mutta ei T ole sitä pelännyt koskaan, sen mielestä se on ollut vaan kiva uusi leikki, kun saa toisen suuttumaan...

Nyt kuitenkin lenkillä tuli vastaan koira, joka näytti mun silmään vähän vihaiselta (etenkin kun se oli selvästi omistajalla, joka ei hallinnut sitä yhtään), ja sen omistaja tietysti stoppas siihen paikkaan pitämään koiraansa kiinni. Se koira ei tehnyt elettäkään tullakseen lähemmäs, mutta Tore päätti silti kiljua ja yrittää päästä mahdollisimman kauas siitä. Paineltiin siitä vaan ohi, kun en luottanut siihen, että se omistaja olis saanut koiraansa pidettyä jos me oltais jääty siihen pidemmäksi aikaa. Ja tosiaan siellä koirapuistossakin tuo vältteli muita, halusi selvästi tehdä tuttavuutta, muttei uskaltanut, vaikka siellä oli tuota pienempiäkin koiria, kaikki nuoriakin vielä. On Tore sentään ennen mennyt muita haistelemaan, väistänyt vaan jos toinen on alkanut liian rajuksi. Ohituksetkin on ennen mennyt niin, että T on halunnut mennä moikkaamaan, vaikka toinen koira olisi näyttänyt miltä ja käyttäytynyt miten tahansa.

Me jätetään nyt tokoilut ja kaikki ylimääräset vähemmälle ja keskitytään siihen, ettei mulla oo kohta käsissäni vielä isompaa ongelmaa.

Ja koska mä en tunne täältä lähistöltä kauheesti koiraihmisiä, vaan melkein kaikki uudet koiratuttavuudet oon löytänyt netin kautta, kuulutetaan nyt vielä täälläkin. Eli me kaipaillaan kilttejä ja rauhallisia koiria, joihin tuo voi tutustua rauhassa. Pienet koirat ja Torea(nyt jotain 10kg) pienemmät pennut saa olla vauhdikkaampiakin, niitä tuo ei pelkää ihan niin paljon kuin isoja ja mielellään leikkiikin niiden kanssa, kunhan saa ensin tutustua. Junalla kulkeminen ei oo mulle eikä koiralle ongelma, päästään kulkemaan ainakin Hyvinkäälle, Järvenpäähän, Keravalle ja Tikkurilaan, toisinaan kauemmaskin, jos ei Riihimäeltä tarpeeksi koiraseuraa löydetä. Bussilla kulkemista ei olla vielä kokeiltu, mutta tuskin siinä tuon kanssa mitään ongelmaa tulee, joten muistakin suunnista seura on tervetullutta! Ja toisinaan käydään Eurassa, jolloin päästään helposti esimerkiksi Poriin tai Raumalle, voidaan joskus lähteä vaikka Turkuunkin asti jos sieltä seuraa löytyy.

Ja vielä tätäkin kautta suuret kiitokset kaikille, jotka on tähän mennessä tuon kakaran kanssa auttanut!

7 kommenttia:

  1. Meillä on tuon Bamsun kanssa vähän samaa, pentupäivillä kans sitä ahdisteli liiankin innokas eurasierpentu jonka ohjaaja joutui ottamaan syrjään sen koheltamisen vuoksi, ja kun se ei kyllä osannut yhtään sielä käyttäytyä vaan sananmukasesti juoksi muiden päältä ihan innolla.. Mutta siis meillon oikeesti ihan sama tilanne, tää kun on ollut vähän shelttimäisen varautunut ja sitä yritetty kitkeä pois niin taas tuli takapakkia huonon kokemuksen kautta :/ joutui Bamsukin näyttelemään hampaita ja kun toinen ei edes siitä uskonut niin syrjään. Mutta harmi kun ootte niin kaukana!

    VastaaPoista
  2. Me ei nyt kauheen lähellä RIksua asuta, mutta Typy on kyllä halukas leikkimään! :) Meillä on myös tuota koirajännitystä, mutta Typy ei menetä toimintakykyään, se vain pörhistää selkävillojaan ja hieman laskee häntäänsä mutta on meinigeissä mukana, ainakin pentujen kanssa. Olen myös ottanut tuon koiriin sosiaalistamisen työnalle. Typy päästä nimittäin isoja vastaantulevia koiria kohdatessaan 1-3 haukahdusta jännitystä purkaakseen.. Meillä on myös 2v parsonrussellinterrieri, joka ainakin hihnassa on tosi kiltti pentujen kanssa, vapaana saattaa leikkiärinällään olla turhan raju. Asutaan 5-10 min ajomatkan päässä Tikkurilan asemasta, joten jos joskus haluat tulla niin voin tulla asemalta hakemaan ja voidaan käydä jossain leikkimässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi mielellään tullaan joskus Toren kanssa sinne päin leikkimään! :) Pentutreffeille asti on kalenteri täynnä, mutta jos ootte sinne tulossa, niin sovitaan vaikka silloin jotain päivää ja aikaa? :)

      Poista
  3. Pennut ovat yleensä ns. tyhmänrohkeita vieraiden koirien suhteen, koska niillä ei ole vahvistehistoriaa, ei hyvää eikä huonoa. Sitä saa mitä vahvistaa. Jos vahvistat epävarmuutta ja varuillaan oloa vieraiden koirien kanssa, jännität vastaantulijoita ja harjoittelet tällaisia 'maailma putoaa niskaan'-ohituksia... Eli nyt tarvitset ainakin sata positiivista kokemusta, että tämä poistuu syvämuistista, kymmenen ei riitä! Pennuille ei ole normaalia olla vieraan lauman keskellä koirapuistossa ja alistua. Parhaita leikkikavereita on samankokoiset ja samassa kehitysvaiheessa olevat pennut. Isommat/vanhemmat pennut saattavat lytätä pentua. Aikuisten koirien ei tarvitse leikkiä pennun kanssa, parhaita ovat täysin välinpitämättömät ja ystävälliset koirat. t. Maria

    VastaaPoista
  4. Olen samaa mieltä Marian kanssa. Itse en uskaltaisi viedä Briaa koirapuistoihin tai "pentuhulinoihin", johtuu ehkä siitäkin, etten vie aikuisiakaan koiria koirapuistoihin. En nyt sitten tiedä, miten tulevaisuudessa Bria muihin koiriin tulee suhtautumaan, kun on tutustunut vain tuttuihin koiriin ja kaupungissa ei tervehditä muita koiria vaan harjoitellaan ohittamista. Mutten halua sille yhtään huonoa kokemusta. Nyt vaan paaaaljon hyviä kokemuksia muista:) Hyvä siitä tulee!

    VastaaPoista
  5. ^Siinäpä se kaikki hyvin tiivistettynä yllä! Kittylle kaikki koirat on ilmaa, ei se ole koskaan välittänyt vieraista koirista, enkä ole sitä pakottanut välittämään, ei ole mikään tarve. Pentuna se leikki jonkun verran, mutta on vain harvat ja valitut kaverit joiden kanssa se nykyään leikkii. Se elää minulle ja mun kanssa työn teolle. Se menee sujuvasti koiralaumassa, ei reagoi toisiin mitenkään, ei pelkää, muttei leikikään, mutta jos joku alkaa tulla iholle, se kyllä sanoo. Eli minä keskittyisin niihin muutamiin hyviin kavereihin ja muita koiria sitten harjoittelisin vaan ohittamaan nätisti eikä edes yrittäisi tutustuttaa. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  6. Cintakaan ei ole mikään "kaikkien kaveri": ei ole koskaan ollut, enkä ole ajatellut että tarvitsisikaan olla. Enkä usko, että siitä olisi sellaista tekemälläkään tullut. Ja minulle riittää, että sietää toisia koiria. Cinta tulee periaatteessa toimeen kaikkien kanssa: kunhan hänen "sääntöjä" kunnioitetaan = ei tulla röyhkeästi iholle tai hänen "apajille" (= Cintalle ruoka/omat treenilelut on va-ka-va asia). Ystäväksi Cinta alkaa vain harvoille ja valituille.:)

    VastaaPoista