22. syyskuuta 2013

1v ja kaikkea kivaa!

Niin se aika vaan kuluu, Torekakara täytti eilen vuoden. Synttäreiden kunniaksi on jo hetken ollut suunnitelmissa varata tuolle ensimmäinen aika hierojalle, kunhan vain saadaan hierojan kanssa molemmille sopiva aika sovituksi, hän kun käy aika harvakseltaan näillä suunnilla ja autottomana on vähän hankala lähteä kauemmas etenkään kun tietää, että hänellä on tilat käytössä Riihimäelläkin.

Ollaan päästy myös kokeilemaan flyballia. Tore on ihan rakastunut lajiin, lähtee jo mun luota tosi kivasti ja saa (yleensä) pallon laitteesta ilman ongelmia. Takaisinpäin tullessa pallo vaan meinaa unohtua aina matkasta, joten treenaillaan sitä aina kun ylimääräistä aikaa on. Jatketaan ehdottomasti lajin parissa, sen verran kivalta se on tuntunut :)


Yöllä meille kotiutui pitkän odottamisen jälkeen Liettuasta asti pieni corgineiti Sparta Medaus Lietus, joka tunnistaa nimet Sparta ja Trauma, puolitöpöhäntäinen hupsu ja itsevarma neiti. Laivan häkissä vähän jännitti, siellä oli aika kova meteli joten ei ihmekään, mutta muutoin matka meni erinomaisesti eikä mikään tainnut pelottaa. Näin lyhyen tutustumisen jälkeen Traumis vaikuttaa todella kivalta tyypiltä, hakee jatkuvasti kontaktia, jaksaa riehua mutta osaa myös ottaa rauhallisesti, arastelee vielä vähän etenkin Juria, Toren kanssa alkavat olla jo aika hyvät kaverukset.

Hei mä jouduin häkkiin, ihan epistä!
Tore on tietysti vielä vähän hämillään tilanteesta, tulee vähän väliä syliin istumaan ja näyttää niin surkealta jos Trauma saa huomiota, mutta suhtautuu kuitenkin pentuun tosi uteliaasti ja ystävällisesti. Meillä on onneksi koulussa koeviikko menossa ja jatkossa teen osan opiskeluista itsenäisesti, joten pentuun käytetty aika ei tule olemaan Torelta pois.

Onhan meidän lauma nyt hieman riskialtis, etenkin kun huomenna meille muuttaa vielä kämppiksen keskikokoinen villakoirapoika, mutta kaikki koirat ovat luonteiltaan tosi erilaisia joten en usko, että mitään suurempia ongelmia tulee. Onhan Tore ja Jurikin tuossa mennyt päivän ikäerolla, pari kertaa ovat ottaneet yhteen, mutta nykyään ovat parhaat kaverukset - nukkuvat, syövät, lenkkeilevät, leikkivät, tekevät kaiken yhdessä jos siihen vain lupa annetaan. Ja löytyyhän täältä tilaa pitää koiria myös erillään, jos lauma ei muutoin toimi.

Kasvattajan luona otettuja kuvia tulokkaasta löytyy petsiestä, blogiin tulee uusia kuvia kunhan ehdin kunnolla neitiä kuvailemaan.

1. elokuuta 2013

Uusi harrastus ja suru-uutisia

Tiistaina kotiin saapuivat uudet vetokamppeet, joita oli tietysti pakko päästä heti kokeilemaan. Ei muuta kuin valjaat päälle ja juoksemaan. Siinä vaiheessa kun Tore huomasi, että se todellakin saa nyt vetää, lähdettiin liikkeelle ja vauhdilla. Keepis näytti vetäessään niin onnelliselta, että tässä taitaa olla meidän uusi päälaji, kun rakastetaan molemmat juoksemista niin paljon ja vetäminen tulee tuolta luonnostaan, ei tarvinnut paljoa ohjata pientä. Otetaan vielä tosi kevyesti, mutta totutellaan pikkuhiljaa vetämiseen :) Kuvaa/videota tulossa jossain vaiheessa, kunhan kämppis toipuu aivokavontulehduksestaan siihen kuntoon, että jaksaa kuvailla.

Sitten surullisempiin asioihin. Max lähtee tänään paremmille metsästysmaille, 13 vuoden ja 9 kuukauden ikäisenä. Niin, sen ei tosiaan pitänyt elää yli 7-vuotiaaksi, joten ihan kunnioitettavaan ikään asti vanhus pääsi. Meillä kaikilla tulee olemaan kova ikävä, mutta näin on Maxin kannalta parempi.

Jos niin käy
että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani
niin sinun on tehtävä
mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa
ei kukaan ole estävä
sinä tulet surulliseksi
-minä ymmärrän
älä anna surusi estää sinua
sillä tänä päivänä enemmän
kuin koskaan ennen
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan
Meillä on ollut niin
monta hyvää vuotta
tulevaa ei kannata surra
et haluaisi minun kärsivän
kun aika koittaa,
anna minun mennä...
Vie minut sinne missä 
he auttavat minua
mutta pysy luonani loppuun
pidä minua lujasti ja
puhu minulle
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet
Tiedän että aikanaan
sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä 
jota minulle osoitat
vaikka häntäni on viimeisen
kerran heilahtanut
niin kivulta ja kärsimykseltä 
olen säästynyt
Älä sure sitä että
sen täytyy olla sinä
jonka täytyy tehdä päätös
olemme olleet niin läheisiä
- me kaksi näinä vuosina
älä anna turhaan sydämesi itkeä