1. elokuuta 2013

Uusi harrastus ja suru-uutisia

Tiistaina kotiin saapuivat uudet vetokamppeet, joita oli tietysti pakko päästä heti kokeilemaan. Ei muuta kuin valjaat päälle ja juoksemaan. Siinä vaiheessa kun Tore huomasi, että se todellakin saa nyt vetää, lähdettiin liikkeelle ja vauhdilla. Keepis näytti vetäessään niin onnelliselta, että tässä taitaa olla meidän uusi päälaji, kun rakastetaan molemmat juoksemista niin paljon ja vetäminen tulee tuolta luonnostaan, ei tarvinnut paljoa ohjata pientä. Otetaan vielä tosi kevyesti, mutta totutellaan pikkuhiljaa vetämiseen :) Kuvaa/videota tulossa jossain vaiheessa, kunhan kämppis toipuu aivokavontulehduksestaan siihen kuntoon, että jaksaa kuvailla.

Sitten surullisempiin asioihin. Max lähtee tänään paremmille metsästysmaille, 13 vuoden ja 9 kuukauden ikäisenä. Niin, sen ei tosiaan pitänyt elää yli 7-vuotiaaksi, joten ihan kunnioitettavaan ikään asti vanhus pääsi. Meillä kaikilla tulee olemaan kova ikävä, mutta näin on Maxin kannalta parempi.

Jos niin käy
että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani
niin sinun on tehtävä
mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa
ei kukaan ole estävä
sinä tulet surulliseksi
-minä ymmärrän
älä anna surusi estää sinua
sillä tänä päivänä enemmän
kuin koskaan ennen
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan
Meillä on ollut niin
monta hyvää vuotta
tulevaa ei kannata surra
et haluaisi minun kärsivän
kun aika koittaa,
anna minun mennä...
Vie minut sinne missä 
he auttavat minua
mutta pysy luonani loppuun
pidä minua lujasti ja
puhu minulle
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet
Tiedän että aikanaan
sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä 
jota minulle osoitat
vaikka häntäni on viimeisen
kerran heilahtanut
niin kivulta ja kärsimykseltä 
olen säästynyt
Älä sure sitä että
sen täytyy olla sinä
jonka täytyy tehdä päätös
olemme olleet niin läheisiä
- me kaksi näinä vuosina
älä anna turhaan sydämesi itkeä

2 kommenttia: