29. toukokuuta 2018

Mökki on vaarallinen paikka vauhdikkaalle keepikselle


Oltiin viikonloppuna kai toista kertaa tänä vuonna mökkeilemässä. Ekalla kerralla Tore sai haavan silmäkulmaan, juoksi täysillä päin ovea, juoksi kylki päin penkinkulmaa ja mitäköhän muuta, ei onneksi kipeytynyt silloin mistään kuitenkaan.

Nyt toisella mökkireissulla riehui sitten muuta. Siirryttiin sunnuntaina mökiltä Euraan. Iltalenkillä vinkaisi kesken juoksemisen, ei yksistään mitenkään kamalan huolestuttava asia kun vauhtia on enemmän kuin järkeä. Siitä jonkun ajan päästä tuli musta kakka ja alkoi jo vähän mietityttää että mikäköhän on. Tore oli kuitenkin muuten ihan yhtä ahne ja iloinen kuin ennenkin, ikenetkin normaalin väriset, joten ajattelin seurailla aamuun. Sänkyyn tullessa tuli yksi pieni vinkaisu, mutta tuli kuitenkin ihan normaalisti viereen peiton alle nukkumaan.

Yöllä oli kuulemma jossain vaiheessa herännyt, vaihtanut paikkaa ja maannut silmät pyöreinä piipittämässä. Aamulla oli vastassa tärisevä pieni keepis, joka ei noussut ylös edes nähdessään mun heräävän. Pyörittelin sen selkälihaksia kevyesti läpi muutaman minuutin, tärinä loppui siihen ja suostui jo käymään ulkona pissalla.

Aika nopeasti sai onneksi eläinlääkärille ajan, ei muuta kuin keepis autoon ja Raumaa kohti. Ja noh... Eläinlääkärin pihassa tuli ihan normaali kakka ja eläinlääkäriin yritti lentää hyvin iloinen keepis jakamaan pusuja kaikille. Rokotuksia hakemassa ollut pikkupentu olisi ollut kiva leikkikaveri, sitäkin piti yrittää päästä moikkaamaan. Vähän kulki selkä köyryssä ja piti häntää normaalia alempana, mutta muuten oli aika oma itsensä. Syy kipuihin ei sitten löytynytkään mahasta ja musta kakka jäi mysteeriksi. Jo takajalkojen asentotuntoa kokeillessa kuului pieni vinkaisu ja lonkan ojennuksessa tuli isompi kiljaisu. Lihaskipuahan siellä, ei onneksi mitään selvää revähdystä (niiden parantuminen kestää välillä kaaauan), mutta selvä kipuileva alue lantiossa ja reisissä, nehän on Toren ongelma-aluetta muutenkin. Ekan kipulääkkeen sai piikkinä, tänään aloitettiin tulehduskipulääke ja mennään sillä nyt ainakin pari päivää alkuun tilannetta seuraillen. Kevyen ensiapuhieronnan Tore sai eilen, avataan jumit kunnolla sitten kun kipulääkkeitä ei enää tarvita.

Nyt sitten vain kevyttä liikuntaa, onneksi pystytään olemaan vielä hetki Eurassa, metsä alkaa melkein pihasta. Tore liikkuu paljon rennommin ilman hihnaa ja uskoo jos kieltää rälläämästä, niin varmasti sille parempi kulkea nyt irti. Tänään on hypellyt jo ihan normaalisti sohvalle ja sänkyyn, ainostaan liikkeestä ja pienestä hyppyjen varomisesta näkee ettei kaikki ole vielä täysin kunnossa.

2 kommenttia:

  1. Voi pientä kelpsua! Paranemisia koheltajalle, terveisin täällä toinen samanlainen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koheltaja kiittää! Ja yrittää jo kovasti koheltaa lisää, joten eiköhän ala kivut helpottaa, vielä kun malttaisi olla rikkomatta itseään uudelleen :D

      Poista