Sää oli kerrankin meidän puolella! Ei yhtään liian kuuma, aurinkokin näyttäytyi useampaan otteeseen. Tuuli sen verran reilusti, etten nähnyt koko reissulla kuin yhden hyttysen ja kaksi maassa ryömivää ampiaista, ei siis alun jälkeen harmittanut vaikka ötökkämyrkyt unohtuikin matkasta. Vettä tuli pari tippaa, niin vähän ettei tarvinnut edes kameraa suojata.
Maastot oli varsin kivat, kunnon metsää, suota, kalliota, ja kiipeämistäkin ihan riittämiin. Kartta löytyy täältä, reittinä meillä oli sikomäki-siltalahti-pirttilahti-päämäärätöntä seilaamista kopinlahden suuntaan maisemien perässä-hyypiönkierros-siltalahti-pohjoisen kautta kiertäen kaksvetinen-peukalolammi-sikomäki.
Trau kävi leikkimässä vesileikkejä ainakin kymmenen kertaa. Pari kertaa kävi jopa ihan kunnolla uimassa, vaikka normaalisti tykkää vain kahlailla ja loukkaantuu erittäin syvästi, jos sen kantaa uintisyvyyteen. Tosin näemmä se näyttää vapaaehtoisesti uidessaankin siltä, että silmät pullahtaa ulos päästä. Yhden uintiseikkailun jälkeen se kävi myös kiittämässä ihailijoitaan ja ravistamassa suovedet muiden päälle.
Ihmisiä tuli vastaan vain muutaman kerran, aika rauhassa saatiin olla. Kompassi multa unohtui kotiin, mutta opasteet oli sen verran selkeät, ettei karttaakaan tarvinnut montaa kertaa vilkaista, kunhan välillä tarkisti minkä nimiseen paikkaan oli seuraavaksi menossa. Kilometrit tuntuivat kyllä todella pitkiltä niissä paikoissa, joissa maasto oli haastavampaa.
Maisemissa ei ollut valittamista, nähtävää kyllä riitti. Ja koirilla oli kivaa. Torea alkoi jossain vaiheessa kyllästyttää (tai janottaa, kun tyyppi ei uskaltanut suostutteiluista huolimatta juoda kovin monesta paikasta, ettei vaan tassut kastu...), ja se käveli hetkittäin tallomassa mun kantapäille. Trau taas kiiti koko matkan häntä pystyssä edellä.
Taukojenkin ajan corgilla riitti virtaa. Härnättiin Torea, kiipeiltiin kivillä, syötiin keppiä, tuijotettiin mua "mennään jo"-ilmeellä, vesistöjen vieressä kahlailtiin. Tore sentään ymmärsi jo loppumatkalla taukojen idean:
Varmasti mennään Liesjärvelle seikkailemaan toistekin! Korteniemen pääty jäi vielä kokonaan tutkimatta, eikä tuonne Riihimäeltä ajanutkaan kuin vähän alle tunnin. Kotimatkalla paimenille jo uni maistui, eikä kumpikaan jaksanut tuoda illalla palloa sänkyyn kuten yleensä (nukkumista yrittävän ihmisen päällä on kiva leikkiä). Aamulla niitä sai vielä vähän tökkiä hereille, mutta nyt riittää taas vauhtia ja energiaa molemmilla.
Seuraavia reissauskohteita on jo mietittynä, katsotaan josko ehdittäisiin vielä ennen liian kylmiä öitä heittämään joku pidempi telttailureissukin.
Muutamat kuvat vielä:
 |
| Väsyi se Traukin viimeisillä metreillä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti