Pompotusmysteeri osa miljoona ja aksaa

Meillä olisi pitkän odotuksen jälkeen mahtavat vetokelit, mutta taitaa jäädä tän talven vetohommat ainakin Toren osalta. Tyyppi alkoi taas pompottaa jalkaansa (josta löytyypi yksi huonolaatuinen video täätä). Sehän saattaa edelleen johtua siitä, että anaalirauhaset vaivaa --> jumeja --> pompotus, ja sillä on selviä jumeja just niissä kohdissa, jotka vois ton pompotuksen selittää. Mutta jos taas lähtee miettimään sitä, että se pompotti ekan kerran viime vuonna, kun oltiin treenattu aksaa 3-4kk, eli ekan kerran oireet alkoi just siinä vaiheessa, kun alettiin tekemään rataa. Aika sattumaa, jos ne anaalirauhaset on alkaneet vaivaamaan just silloin, kun koskaan ennen ei mitään ongelmaa ollut. Vaikka se sit pysyikin niiden hoidon ja hieronnan jälkeen puolisen vuotta täysin oireettomana, tietty hierottiin vähintään kerran kuussa, niin ei mitään pahoja jumeja päässyt syntymäänkään. Mutta syksystä asti pompotusta on ollut säännöllisen epäsäännöllisesti, ainahan se menee hieronnalla ohi, mutta joku sen jumiuttaa paljon normaalia helpommin. Trauhan on ihan samalla ruokinnalla ja liikunnalla, mutta siitä ei löydy melkeinpä koskaan mitään hierottavaa.

Joten Tore viettää nyt lomaa kaikesta kroppaa kuormittavasta siihen asti, että saan siitä uudet selkäkuvat käsiini ja polvet koplataan vielä sen ollessa unilla, vaikka ne on useampaan kertaan terveeksi tutkitut. Ei vaan ongelmat aina löydy peruskoplauksella. Samalla reissulla jätetään pallit sinne ja ell saa tyhjätä anaalirauhaset, kun en tiedä saanko niistä itse aina edes kaikkea ulos.

Tehdään lääkärireissun jälkeen tarkempaa sotasuunnitelmaa, vaikka aika pitkälle on kaikki vaihtoehdot jo päässä pyöritelty ja jatko aika hyvin tiedossa. Mutta ei niistä sen enempää ennen kuin tiedetään tyypin luuston tämänhetkinen kunto. Tällä viikolla Tore on saanut myös jo yhden kevyen hieronnan, lähinnä taas tutkailin missä mennään ja hieroin pahimmat auki. Sunnuntaina keepis lähtee taas koululle mukaan hierottavaksi.

Toisen harmi on toisen onni. Trau saa nyt omia Toren treenipaikan ja pääsee pitkästä aikaa viikoittain ohjattuihin agitreeneihin. Tänään aloiteltiin, vielä aamulla käytiin lumihangessa rämpimässä kun ajattelin, ettei mun corgin kanssa tarvii kuitenkaan juosta. No, se oli vikatikki se rämpiminen, siellä mä sitten jalat valmiiksi kipeinä yritin pysytellä tykkicorgin perässä :'D Ei se oo koskaan ennen mennyt noin lujaa! Eikä noin pitkää rataa:

Tehtiin ekalla kierroksella vaan 1-6, toisella kierroksella otettiin vähän haastetta lisää, kun eka kiekka meni niin hyvin. Ei se vielä itsenäisesti esteitä hae (paitsi ilmeisesti putkia nykyään), ja pitää saattaa hypyillä aika pitkälle, mutta treenimäärää jos miettii, niin onhan tuo aika hyvin. Enkä ole muuten edes ihan varma siitä, onko se koskaan ennen mennyt muuria, hupsis. Takaakierrot meni ihan mahtavasti, mutta niitä ton kanssa on tahkottukin. 3-4 väliin persjättö, vähän piti juosta, mutta ehtihän sen. Toren kanssa ei ois ehtinyt. Vitosputkeen oli corgin mielestä helpoin reitti mun jalkojen kautta. Kutoselle kiire (siis mulla), kun sille pitää vielä merkata esteet niin selkeesti. Loppupätkässä ei mitään kummallista, ohjaaja ei aina tiennyt mihin suuntaan oli menossa, koira kyllä osasi. Vikalle hypylle taas kiire.

Loppuun pari kertaa pussia ja putken kautta putkeen, vauhtia riitti ja pussi on ihan yhtä kiva kuin putkikin.

Torekin pääsi mukaan. Pyöräyteltiin pari kertaa kontaktien alastuloja, muutoin keepis sai toimia ihmisten viihdyttäjänä. Tehtiin me vähän tokojuttuja sentään, seuruuta ja siitä maahanmenoa plus paikallaoloa häiriössä, hyvin se pysyi, vaikka muut teki aksaa vieressä.

Traulle on myös vihdoin varattu aika silmäpeiliin! 1.2. on sitten loputkin terveystarkit sen osalta tehty :)

Mun ihan oma puu, uskallatkin koskea!

Videokameran laturi on vihdoin vuoden etsimisen jälkeen löytynyt! Eli jatkossa toivottavasti blogissa taas myös videoita.