Ei mee putkeen

Trau ei vieläkään liiku täysin puhtaasti. Ajoittain kyllä, mutta toisinaan liikkeestä huomaa hyvinkin selvästi että joku on nyt vialla. Toki Traun tapaan kaikilla lenkeillä yritetään silti hinata metsää kohti ja tuijotetaan hyvin pahasti jos sinne suuntaan ei käännytä. Tänään on vihdoin aikaa hieroa se kunnolla läpi, jos ei siitä ole apua niin kai sitä sitten pitää lääkäriin lähteä kiikuttamaan. Tai jonnekin, osteopaatille/fyssarille..?

Ja herra keepis. Maha sillä on sentään jo paljon parempi. Pure Naturen ruoka oli just testissä, sopii paremmin kuin Brit Care, mutta huonommin kuin Hau Hau. Tänään tai huomenna lähtee testiin Planet Pet Society, sehän on lähes samaa tavaraa HHC:n kanssa. Ei olisi sisällöltään mun ykkösvalinta ruuaksi, mutta jos se sopii, mikä aika todennäköistä on, niin mennään sillä sitten. Lihaa kaveriksi niin onhan se ihan ok ruoka. Noihan on sitä joskus junnuina syönytkin, ei siinä silloin muistaakseni mitään valitettavaa ollut.

Mahavaivojen lisäksi Tore onnistui alkuviikolla venäyttämään selkänsä metsässä rallittaessaan. Ei ilmeisesti onneksi kovin pahasti, nyt se ei normielossa näytä vaivaavan enää ollenkaan, mutta otetaan nyt hetki rauhaksiin ja kunnon hierontaan pääsee Torenkin ennen seuraavaa pidempään lenkkiä. Maanantaina pitää muistaa soittaa myös osteopaatille aikaa, syksyllä viimeksi käytiin mutta pompottelut alkoi jo viime kuussa uudelleen.

Ja jotta rajoitetulla liikunnalla ei olisi tässä kämpässä pelkästään koirat, mua plantaarifaskiitti yrittää rajoittaa jonkun verran mun menoa. Tyydytään siis katselemaan noita ihania aurinkoisia pikkupakkaspäiviä (oikeasti, miksi juuri nyt?) ikkunasta ja käpsytellään lyhyempiä hihnalenkkejä...

Vuodenvaihde meni sentään hyvin, koirat ei välittäneet raketeista tippaakaan, mitä nyt Tore halusi välillä tuijottaa niitä ikkunasta. Yölenkillä vähän ennen kolmea joku valopää päätti ampua monta isompaa rakettia ihan vieressä, Tore hermostui siitä hetkeksi ja pysytteli aika mun vieressä, mutta rentoutui onneksi ihan parissa minuutissa. Trauta ei vaan kiinnostanut. Parilla lenkillä vuodenvaihteen jälkeenkin vielä raketit paukkui, niihin ei taas Torekaan jaksanut reagoida mitenkään.

Kesää odotellessa.

Blogi siis todennäköisesti jatkaa hiljaiseloaan vielä jonkin aikaa, eipä tästä kotona löhöilystä paljon kirjoitettavaa tule. Naksutellaan turhuuksia mitä keksitään (molemmat laittaa tassut kenkiin, nyt opetellaan laittamaan kaikki tassut koriin, jota etenkin Tore kaltoinkohtelee aika pahasti) ja välillä saavat mussuttaa luita. Onneksi molemmat tuntuvat sopeutuvan löhöilytaukoon paremmin kuin minä.