Rallyy ja rälläystä

Hiljaiselo blogin osalta jatkuu ennalta määräämättömän ajan. Koska ei ole toimivaa nettiä eikä toimivaa konetta.

Mutta on me silti ehditty vaikka ja mitä, vaikka blogi onkin jäänyt ilman päivityksiä.

Tore on rallatellut. Muutama viikko sitten Tore keksi, että seuraamisesta voi pamahtaa suoraan makaamaan aina jos ohjaaja pysähtyy. Ja sitähän voi tarjota vaikka sata kertaa putkeen, vaikka ohjaaja yrittäisi mitä. Ainoa keino saada keepis istumaan oli ottaa kuonosta kevyesti kiinni samalla kun pysähtyi. Viime viikolla ei treenattu ollenkaan, tulin siihen tulokseen että tauko tekee hyvää. Niinpä me sitten suunnattiin suoraan treenitauolta ekoihin kisoihin. Siinä odotellessa tehtiin pikkujuttuja ja maahanmenoa tarjottiin edelleen hyvin ahkerasti.

Harmi vaan oltiin alokasluokassa heti ensimmäisiä, eikä ollut ketään tuttua mukana. Torehan ahdistuu jos se jää vieraassa ympäristössä yksin. Tai NoDon halli nyt mikään vieras ole, mutta ilmeisesti vieraat ihmiset ja koirat siihen riitti. Rataantutustumisen ajan vähän väliä kuului keepiksen piipitystä häkkialueelta. Eikä sitä sitten tietenkään ehtinyt rennoksi saada ennen rataa. Meni vähän haahuiluksi ja haisteluksi etenkin alku, uusittiin heti eka tehtävä, 360 vasempaan, Tore kun jäi paikalleen seisomaan ja tuijottamaan ajanottajaa. Haahuilun lisäksi menin mokaamaan toisen uusimisen. Mutta ihan hyvä fiilis jäi, teknisestihän Tore kyllä osaa kaiken ja saikin siitä kehuja. Rentoutuikin selvästi viimeisten kylttien aikana. Lisää kisakokemusta vaan, ja toivottavasti ei olla jatkossa heti ensimmäisiä jos olen yksin liikkeellä.

Tänään piti olla rallytreenit, mutta pakkasen takia peruttiin. Sen sijaan Tore pääsi rälläämään 5kk kelpieneidin kanssa. Roturasisteja ilmeisesti molemmat, siinä ei mitään tutustumista tarvittu vaan suoraan juoksemaan vaan, eikä Tore ole koskaan leikkinyt yhtä innoissaan yhdenkään koiran kanssa. Kiva että on Torellakin nyt joku samanrotuinen leikkikaveri lähellä, corgejahan tässä naapurustossa asuu useampi niin Traulla on niitä ollut aina.

Trau on ehtinyt tässä välissä pariin kertaan agiliitämään, ollaan keskitytty nyt kunnolla estetreeniin. Saatiin ohjatuissa viimeksi hyvät neuvot, joiden avulla toivottavasti saadaan keinu vihdoin valmiiksi. Nythän se toimii muuten, mutta Traulle tulee kiire jos olen itse kauempana. Kepitkin alkaa olla ihan ok mallilla, ei tarttis kuin ehkä kuukauden verran treeniä ja saisi niitäkin alkaa yhdistellä ratapätkiin. Muutamia lyhyitä ratapätkiä on myös tehty, lähinnä ohjauskuvioita mun muistiin, Trauhan kyllä tekee jos vaan osaan kertoa sille oikean suunnan.

Joku mysteeriontuminen sillä oli viikko sitten. Tehtiin lyhyt metsälenkki, Trau nukkui hetken tuolilla ja sen jälkeen oli ihan kolmejalkainen. Ei kuitenkaan aristanut mitään, sai vääntää ja kääntää ja painella ihan vapaasti. Oli muutaman tunnin pakkolevossa, äidin kanssa ulkona ontui siihen asti, kunnes löysi mielenkiintoisen hajun ja se siitä ontumisesta. Olikohan sitten liukastanut ulkona tai hypännyt tuolilta huonosti alas, muttei mitään oiretta ole sen jälkeen ollut. 

Perjantaina vielä luultavasti agiliidellään, mietitään jatkoa agin suhteen sit uudelleen. Traullahan on juoksut menossa ja seuraavaksi päästäänkin reissaamaan Rovaniemelle (ei, lähempää ei sopivaa urosta löytynyt) astutushommiin. Toivottavasti tällä kertaa onnistuu :)