Huhtikuu

Jos sitä nyt edes kerran kuukaudessa yrittäisi päivittää tätäkin. Ollaan lenkkeilty, mökkeilty, treenailtu, hierottu, treffattu kavereita ja vaikka mitä! Kolakin on jo palannut takaisin kotiinsa.

Tore on käynyt taas parit ohjatut rallyt. Tämän viikon treeneissä keskittyi jo ekalla radalla yllättävän hyvin, vaikka oli joutunut ottamaan pari päivää rauhallisesti ennen treenejä. Yleensä joko nenä vie, äänenkäyttö alkaa, kyttäillään muita tmv., jos on ollut tylsä päivä ennen treenejä. Ilmeisesti syykin on hyvin yksinkertainen: lelu pysyi treenikassissa ja mentiin pelkällä namipalkalla. Muutenhan Tore tekee aika tasaisen varmasti, joskus vaan lähtee vähän mopo käsistä. Kisojakin tekisi mieli metsästää, muttei mitään aikatauluun sopivaa ole löytynyt. Ehkä kesällä..?

Canicrossailemassa ollaan käyty tietenkin myös, vaikka mun nilkat yrittävätkin kovasti harrastusta vastustaa, edistytään siis hyyyvin hitaasti. Torella on aina ennen ollut tapana vähän väliä vilkuilla taaksepäin, mutta se tapa on jäänyt jonnekin ja toivottavasti pysyvästi. Torstaina jaksettiin pinkoa jopa vähän reilu kilometri putkeen, keskivauhti huiteli jossain 10km/h paikkeilla. Torehan menis paljon kovempaa jos en olisi jarruna perässä, mutta yllättävän hyvin se osaa sovittaa oman vauhtinsa mun vauhtiin. Alamäkiin hidastamiseenkin riittää se, että hidastan itse, veto vähenee heti ja alkaa uudelleen taas kun mäestä on selvitty. Saatiin viimeksi vahingossa yksi koiraohituskin tehtyä, pimeässä kun tuli ilman heijastimia koiranlenkittäjä vastaan. Tai oikeammin olivat jääneet tuijottamaan meitä. Huomasin ne vasta, kun Tore oli jo kohdalla, ei sillä onneksi ollut mitään kiinnostusta mennä moikkaamaan. Aika hyvä luotto mulla siihen onkin, en vaan tykkää vieraita koiria vetohommissa ohitella kun en tiedä miten ne ovat hallinnassa. Tore on herkkis kuitenkin, ja töissä ollessaan saattaa sanoa pahastikin jos joku tunkee iholle.

Traun kanssa ollaan keskitytty keppi- ja keinutreeniin, ja A alkaa sekin vihdoin sujua. Vähän jotain irtoamispätkiä, muttei oikeastaan ollenkaan rataa. Ehkä sen takia treeneistä päivittäminenkin on vähän jäänyt, eipä siitä kamalasti kirjoitettavaa tule. Trau on päässyt myös tutustumaan neiti pikkukelpieneitiin, vähän oli jotain pörinöitä alussa, mutta ei mitään sen isompaa. Trau on kaikille koirille ihan kiva tutustumisen jälkeen, jos kukaan ei tunge iholle. Tutustuttaminen ei vaan luonteikkaiden koirien kanssa ole aina kovin helppoa :D Kolan kanssa meni yllättävän kivuttomasti, nukkuivat alusta asti samassa kasassa ja vikalla viikolla Trau innostui jopa leikkimään ihan kunnolla. Ja osasi leikkiä yllättävän nätisti noin pienen kanssa. Uimassa Trau on toki myös jo käynyt pariin otteeseen, sen mielestä on jo ihan uintikelit.

Molemmat koirat on onnistuneet myös sairastamaan tässä lyhyellä aikavälillä. Tai Tore nyt ei varsinaisesti mitään sairastanut, sähelsi vain vähän enemmän kuin yleensä. Viikko sitten metsälenkillä kavereiden kanssa, kauheeta vauhtia umpiryteikössä ja keepishän se sieltä ryömi kiljuen yksi tassu ylhäällä vastaan. Kiljunan perusteella odotin jotain pahempaa, mutta mitään selvää aristavaa kohtaa ei löytynyt ja ihan itse keepis sieltä metsästä lopulta autolle käveli, kun sai hetken ensin lepuuttaa. Ei varsinaisesti edes ontunut, "niiasi" vain vähän kävellessään ja olisi hyvin mielellään jatkanut leikkiä muiden kanssa. Kunnon kylmäys kotona ja seuraavana päivänä liikkui jo aika normaalisti.

Trau taas alkoi tiistai-illalla/yöllä rapsutella korvaansa ja ravistella jatkuvasti, onnistui yöllä sillä ravistelullaan pari kertaa herättämäänkin. Oli kyllä ollut jo päivällä jotenkin normaalia vaisumpi lenkeillä, yleensä kiitää etummaisena mutta tiistaina oli paljon rauhallisempaa menoa, varmaan kova tuuli tuntui ikävältä korvissa. Saatiin onneksi torstaille eläinlääkäriaika, ihan kunnon tulehdus siellä korvassa olikin. Kipulääkettä ja korvatippoja, eilen ei enää vaivannut paljoakaan. Kelien takia kuulemma paljon korvatulehduksia nyt. Ei nuo kelit kyllä muutenkaan mitään ihania tällä hetkellä ole. Eläinlääkäriin mennessäkin oltiin sen verran ajoissa, että käytiin vähän kävelemässä aurinkoisessa kelissä ja kiidettiinkin pian kovan raekuuron takia sisälle odottelemaan.