Huippu keepis!

Käytiin tossa yks päivä Riksun isoimmassa koirapuistossa juoksemassa. Tore paineli toisella puolella puistoa intoa täynnä, taisi olla kavereiden paimennus menossa. Sanoin siinä ihan normaalilla äänellä Tor, jolloin pikkukeepiksen pää kääntyi välittömästi ja muutamassa sekunnissa sitä jo istuttiinkin mun vierellä. 

Muutenkin oon aika ihmeissäni (ja innoissani) tuon työmotivaatiosta, toisten koirien kanssa oon saanut tehdä välillä paljon töitä, jotta ne jaksaisi edes kiinnostua musta. Tore toimii missä vaan ja koska vaan, on työskennellessään aikamoinen tosikko, eikä välitä ympäristöstä yhtään. Muita se tottelee jos jaksaa ja huvittaa, kämppiskään ei voi nykyään päästää sitä missään vapaaksi, koska teini tekee mitä ikinä sattuukin huvittamaan. Mun käskyjä Tore ei ole kyseenalaistanut kertaakaan ainakaan pariin kuukauteen. Hassua, kakara on noin nuori vielä ja voin jo sanoa, ettei mulla ole ollut ikinä ennen yhtä hyvää suhdetta yhdenkään koiran kanssa. 

Ira oli meillä hoidossa viime viikolla, oli pikkumiehillä vähän ihmettelemistä :D Hyvin Ira kuitenkin sopeutui laumaan, pisti pojat kuriin, mutta loppuviikolla sitä oltiin jo hyvää kaveria Toren kanssa.

Blogi on ollut hiljaisena jo pari viikkoa, ja hiljaiselo luultavasti jatkuu tästä eteenpäinkin. Olen toukokuun loppuun asti eläinkaupassa töissä, vapaa-aikaa jää vähemmän kuin opiskellessa. Tore saa kuitenkin huomiota yhtä paljon kuin ennenkin, mutta koska haluan omistaa myös muuta elämää kuin työt ja koiran, täytyy aikaa taikoa jostain lisää. 

Luppakorvainen keepis