Hyvää joulua!

Katsausta vuoteen 2018 ja 2019 suunnitelmia

Meidät löytää nyt myös facebookista!

Tälle vuodelle en blogiin mitään suunnitelmia ja tavoitteita listannutkaan, mutta josko vilkastaisiin vähän ensi vuoden suunnitelmiin...

Retkeily jäi tältä vuodelta harmittavan vähäiseksi. Helteiden takia rinkan kantaminen ei innostanut, joten viihdyttiin enemmän mökkeilemässä. Käytiin me sentään tutustumassa ensimmäistä kertaa Pääjärven retkeilyalueeseen ja Kurjenrahkan kansallispuistoon, vietettiin pari yötä Lopen Melkuttimilla ja vuorokausi Komion luonnonsuojelualueella. Muitakin suunnitelmia oli, mutta helteiden ja aikatauluongelmien takia ne jäivät tekemättä. Ensi vuonna päästään toivottavasti tutustumaan ainakin kahteen meille uuteen kansallispuistoon ja toivottavasti myös muutamiin retkeilyalueisiin. Melkuttimilla käymisestä on myös selkeästi tulossa vuosittainen tapa, joten eiköhän sielläkin tule piipahdettua. Retkeilyn lisäksi päästään taas kesällä mökkeilemään ja Trau jatkamaan pelastusliivien kanssa uiskentelua.

Tänä vuonna treenattiin aika pitkälti omin nokkinemme, Toren kanssa osallistuttiin koiratanssin ja rallyn nettivalmennuksiin jotka olivat kyllä kivoja! Ja Trau pääsi tekemään aika pitkälti samoja treenejä, eli ideaa ja apua niistä löytyi kyllä kivasti molemmille. Sopivat meille paremmin kuin vakituinen treeniryhmä, pystyi treenaamaan oman aikataulun mukaan ja siellä missä milloinkin satuttiin olemaan. Molemmissa lajeissa näkyy pyörivän toisinaan toisetkin nettivalmennukset, jos sattuvat alkamaan ensi vuonna sopivaan aikaan niin mielellämme jatketaan niiden parissa :) Ja voisi sitä yrittää edes muutaman kerran molempien kanssa päästä ohjattuihinkin treeneihin, eivät nuo nettivalmennukset kuitenkaan pysty korvaamaan ohjattuja treenejä täysin.

Kisailtu ei ollenkaan, oma motivaatio oli kisojen suhteen vähän hukassa. Paitsi koiratanssin osalta, mutta kumpikaan ei ole vielä täysin kisavalmis. Ensi vuonna olisi tavoitteena päästä vihdoin kokeilemaan millaista koiratanssissa kisaaminen on, toivottavasti molempien kanssa. Vähintään freestylessä, mutta HTM on sekin jostain syystä alkanut hieman kiinnostamaan ja ollaan vähän positioihin tutustuttukin. Vähän tekisi mieli myös jatkaa rallyn kisaamista, edes RTK1 molemmille, nyt kun tiedän taas vähän paremmin mitä olen tekemässä siellä radalla :D Katsotaan miten saadaan kisoja sovitettua aikatauluihin, ainakin tällä hetkellä koiratanssi menee rallyn edelle.

Tore jatkaa canicrossailua, siinäkin kisaaminen houkuttaisi mutta kisoja on harmittavan vähän. Pari kisapaikkaa onneksi ihan siedettävän ajomatkan päässä, joten ei se mikään mahdoton ajatus ole. Mutta mulle riittää kyllä ihan omaksi iloksikin harrastaminen, vetohommissa tuntuu motivaatio säilyvän vaikka mitään sen suurempia tavoitteita ei olisikaan.

Traun kanssa agility on edelleen hieman kysymysmerkkinä. Sen etujalan mysteeriontuma osoittautui kuin osoittautuikin onneksi lihasjumiksi joka on nyt hoidettu pois. Eilisellä metsärälläyslenkillä se sai kuitenkin selkänsä aika pahasti jumiin, joten ei olla ainakaan heti alkuvuodesta agilitykentille kiitämässä. Hoidetaan jumit pois ja seuraillaan ensin palaavatko ne takaisin vai johtuivatko ne vain normaalilenkkiä pidemmästä metsäreissusta. Eihän tuo sen rakenne ole muutenkaan agilityä ajatellen mikään ihanne, mutta ehkäpä palaillaan agilitykentille jos jumitukset pysyvät poissa. Koiratanssi on onneksi sen verran kivaa ja monipuolista, että mitään kovaa ikävää agilityn pariin ei enää edes ole.

Muuten terveyspuoli on onneksi molemmilla ihan kivalla mallilla ja toivottavasti pysyykin sellaisena. Tore kävi hammashoidossa elokuussa ja Trau marraskuussa, Trau luopui muutamasta hampaastaan mutta parantui onneksi hyvin eikä harvahampaisuus meitä haittaa kun ei mitään näyttelysuunnitelmiakaan ole. Sitä sterilointia olen harkinnut, mutta sen suhteen suunnitelmat ovat siirtyneet ensi vuoden puolelle vaikka alkuperäinen suunnitelma olikin hoitaa se ennen joulua. Hammaspoistojen takia päätin kuitenkin siirtää sitä pidemmälle, eipä sillä onneksi mikään kiire ole. Jatketaan hampaiden harjailua, lasten sähköhammasharja on ostoslistalla ja katsellaan sitten kuinka paha järkytys se koirille on.

Tore jatkaa säännöllisiä osteopaattikäyntejä ja sillä saadaan toivottavasti selkä pidettyä suurimmaksi osaksi oireettomana. Traukin varmaan jossain vaiheessa pääsee siellä pyörähtämään ihan varmuuden vuoksi. Ja säännöllisiä hierontoja toki jatketaan molempien kanssa.

Traun hammaskontrolli ja mökkeilyä

Tiistaina käytiin Traun kanssa pikakäynnillä eläinlääkärissä. Kaikki poistokohdat ovat parantuneet oikein hyvin :) Vasemman puolen takahampaiden kohdalla vielä parantuminen hieman kesken, keppien silppuamisen kanssa joutuu kuulemma odottamaan vielä viikonloppuun mutta muuten ollaan elelty ihan normaalisti siitä saakka. Trau on onnellinen kun pääsi vihdoin kuonokopastaan eroon! Kyllä se jo muutama päivä ennen kontrollia keksi miten ohuet kepit saa kyllä ujutettua kopan sivulta sisälle ja sitä kautta suuhun, joten koppakaan ei enää ollut täysin varma keino niiden pureskelun estämiseen.

Koppa päässä se kyllä juoksi ja kieri normaaliakin enemmän, kun aikaa ei kulunut keppien kanniskeluun ja tuhoamiseen. Maanantaina käytiin pidempi lenkki, ja samana iltana ontui toista takajalkaa aika pahasti. Koki kuitenkin ihmeparantumisen kun pääsi ulos iltapissatukselle ilman kuonokoppaa ja on siitä asti liikkunut taas täysin normaalisti. Mitään kipukohtaa siltä ei löytynyt, anturoiden välit ja anturat ok, antoi pyöritellä nivelet läpi normaalisti... Mikä sitten olikin, toivottavasti pysyy jatkossa poissa.

Tänään tultiin mökille viettämään maalaiselämää vielä yhdeksi pidennetyksi viikonlopuksi tänä vuonna. Koirilla oli varmaan tunnin juoksuhepulit kun pääsivät autosta pois :D Ulkoillaan ja temppuillaan täällä rauhassa ennen kaupunkielämään paluuta. Ei tosin ehditä olemaan kotona taaskaan edes kahta viikkoa putkeen ennen kuin onkin jo lähtö joulunviettoon. Sen jälkeen onneksi vihdoin helpottaa ja ehditään joskus olemaan paremmin kotonakin. Ensi vuoden puolella voisi ehkä pitkästä aikaa harkita hallikorttiakin, jos vaikka palailisi Traun kanssa agilityn pariin...

Trau hammashoidossa

Tänään oli Traun vuoro suunnistaa hammaskivenpoistoon, joskin hommasta tuli lopulta vähän ajateltua suurempi. Ennen rauhoitusta vielä eläinlääkärin kanssa kurkittiin suuhun ja oltiin molemmat sitä mieltä, että helppo ja nopea homma. En olisi sitä vielä edes hammasputsaukseen vienyt jos ei olisi sterilointisuunnitelmaa jonka takia halusin ne pienetkin ientulehduksen alut sieltä pois. Sterilointi saa nyt kuitenkin todennäköisesti odottaa ensi vuoteen vaikka suunnitelma oli hoitaa se ensi kuussa. Saa nyt toipua tästä ihan rauhassa ensin.

Trau jäi eläinlääkäriin nukkumaan, ja aika pian tulikin soitto jossa kysyttiin lupaa poistaa heiluvat hampaat, jossain takahampaassa oli jotain mätääkin jo. Tuli vähän yllätyksenä, täysin oireeton koira, söi innolla luuta viimeksi pari päivää sitten. Ja näkyvää hammaskiveähän sillä oli jonkun verran vähemmän kuin Torella ennen sen hammashoitoa, eikä homma Toren kohdalla tosiaan ollut muu kuin nopea hammaskiven poistaminen.

Yhteen poistokohtaan tuli tikit, joten pari viikkoa mennään mössöruoalla ja puhdistellaan jos sinne näyttää jäävän ruokajämiä kiinni. Keppien syömistäkin pitää nyt jotenkin vältellä, taitaa mennä kuonokoppahommaksi nyt irtiolot. Traullahan on metsälenkeillä melkein aina keppi suussa.

Ympyröidyt hampaat lähti.

Tore taas on testaillut uutta jumppapomppaa. Ei riittänyt pelkkä ohut takki enää, pomppa on nyt hieman sitä lämpimämpi vaihtoehto, mutta pakkasen puolella tarvitsee kyllä molemmat takit päälle. Jumituksia sillä on taas, osteopaatille pitäisi varata aikaa josko sen jälkeen selviäisi taas vähän pienemmällä pukemisella. Piti varata se aika jo aikaisemmin, mutta Traun lääkäriajan saaminen oli aika sählinkiä ja hampaat hoidettiin Eurassa, niin ei ollut mitään tietoa siitä koska ollaan kotona. Nyt on onneksi aikataulut vihdoin selvillä. Hieronnan Tore sai pari päivää sitten ja sitä kautta sentään vähän helpotusta, mutta kyllä se osteopatia on Toren kohdalla se tärkein juttu jolla takajalan pompottelut saa pysymään poissa. Ei se nytkään joka lenkillä pompottele, mutta jos kävellään hitaasti tai pysähdellään niin helposti siinä tulee sen verran kylmä että pompottelut alkaa. 

Mun kiertäminen peruuttaen alkaa olla Torella kivasti hanskassa, pientä käsiapua tarvitsee vielä mutta muuten sujuu yllättävän kivasti :) Traulla on homma vähän enemmän kesken, ja sille pitää nyt ennen jatkamista kehittääkin jotain pikkukoirille tarkoitettuja nappuloita pehmeämpää palkkaa hetkeksi. Sillä tuskin on mitään esim. nakkeja vastaan.

Lisää treenivideoita

Rallyn nettivalmennuksen viimeinen treenivideo, aiheena olivat pyörähdykset & sisäänpäin käännökset:

"Pyörähdyksiä molempiin suuntiin ollaan tehty koiratanssitreeneissä paljon, joten niiden siirtäminen sivulle ja seuruuseen sujui ihan kivasti. Etenkin lelupalkan kanssa saattaa tosin välillä mennä vähän sähläämiseksi. Periaatteessa nää onnistuisi varmaan täysin ilman käsimerkkiäkin, ainakin mun edessä pyöriessä onnistuu hyvin pelkällä sanallisella käskyllä. Pitää joku kerta ottaa namimaatti käyttöön ja teipata kädet kylkiin kiinni tai jotain.

Sisäänpäin käännöstä ollaan treenattu nyt muutama kerta. Alkuun tehtiin ihan paikoiltaan, nyt otettiin liike mukaan kun ulkona ei tuo namin heittäminen selän taa ollut kovin toimiva palkkauskeino namien hukkuessa nurmikkoon. Treenimäärään nähden meni kyllä yllättävän hyvin. Välillä tarjoaa mun kiertämistä, sekin kun kuuluu Toren suosikkeihin, mutta odotin että olisi tarjonnut sitä paljon enemmän. Enkä keksinyt tähän mitään kivaa käsimerkkiä joten nyt osaan olla huitomatta käsillä joka suuntaan edes yhdessä liikkeessä :D Vielä voisin opetella jatkamaan käännösten jälkeen matkaa suoraan, se on kyllä helpompaa radalla jossa on seuraava kyltti merkkinä siitä mihin suuntaan kuuluu kävellä."

En jaksanut kirjoitella uudestaan, joten suoraa lainausta treenipäivityksestä tällä kertaa.

Nettivalmennus tosiaan lähenee loppuaan, vielä on vähän kaikkea kivaa jäljellä mutta tärkeimmät tehtävät on nyt hoidettu ja loppuja treenauksia jatketaan ilman mitään aikatauluja, eli oletettavasti aika laiskasti. Rally on kivaa, muttei mikään mun ykkösjuttu edelleenkään. Nettivalmennuksen kautta sentään olen hommassa taas vähän paremmin kärryillä ja kyllä me rallatteluja jatketaan vaikkei välttämättä kovin aktiivisesti. Sitä paitsi rally ja koiratanssi sopivat todella hyvin yhteen, oikeastaan kaikkia rallyn tehtäviä voi kuitenkin hyödyntää tanssissa.

Tanssimisissa Tore on vihdoin ymmärtänyt etujalat mua vasten seisomisen siten, että se malttaa pysyä aloillaan vaikka miten pyörisin. Meillä on siis vihdoinkin mun koreoon miettimät loputkin liikkeet valmiina! Päästään testailemaan miten se toimii ja mitä muutoksia siihen vielä keksitään. Onneksi kelit ainakin toistaiseksi sallivat ulkona treenaamisen, hallilla ei olla käyty ikuisuuteen ja sisällä on vähän turhan ahdasta.

Tänään molemmat aloittivat ohjaajan ympäri peruuttamisen treenaamisen. Ajattelin että tässä riittää treenattavaa pidemmäksi aikaa, mutta Toren kanssa pitää enää häivyttää mun oma liike pois, mitään apuvälineitä tai seinien tukea ei kovin montaa toistoa tarvittu. Trau taas... No:

(videolla voi ihailla myös Iran syömiä seiniä)
Traun puolustukseksi sanottakoon ettei sille ole opetettu peruuttamista vielä kovin vahvaksi, eikä se osaa tarjota sitä itse yhtä aktiivisesti kuin Tore. Traun vahvuus on tassutemput ja niitä se kyllä osaisi tarjota, kun taas Tore ei tajua niistä mitään :D

Mulla on molempien treenit nyt alusta asti kuvattuna, josko saisi jotain treenivideota niistä kehitettyä kunhan saadaan temput valmiiksi.

Pientä treenivideoo

Syksyn treenaamiset on olleet harvinaisen laiskoja. Nyt kun Toren selkä taas kestää liikettä ja tekemistä, on oma selkä rajoittanut tekemistä. Ollaan sentään päästy melkein joka päivä parin tunnin metsälenkille pissatuslenkkien lisäksi. Traulle tämä määrä on ihan ok, Toresta huomaa että kaipaisi lisää ajateltavaa. Mutta eikohän me taas päästä treenaamisiin paremmin kiinni kun omakin selkä alkaa olla pikkuhiljaa parempi :)

Rallyn nettikurssilla oli toisen videon aiheina ympärikierrot, eteentulot ja asennonvaihdot. Ympärikiertoa tehtiikin kesällä paljon koiratanssia treenatessa, syksyn laiskojen treenauksien seurauksena piti käyttää pientä käsiapua mutta eiköhän tuo palaa parissa treenissä taas sen verran paremmin mieleen että päästään käsiavuista eroon.

Eteentulot, noh... Ei olla tehty niitä varmaan vuoteen ja se kyllä näkyi. Alkoi sujumaan ihan kivasti kun saatiin asia kerrattua. Aikanaan opeteltiin eteentuloa apuaskeleen kautta, Tore tekee kyllä melkein yhtä hyvin ilmankin mutta sitä en vielä tiedä miten itse opin siitä pois. Traun kanssa varmaan opetellaan eteentuloa jatkossa myös suoraan ilman apuaskelta muilla keinoin.

Asennot ihan ok, seisomiseen mulla ei ole mitään kunnolla opetettua käskysanaa, se taitaa olla seuraava projekti Toren kanssa.

Traun kanssa hömppäiltiin pari lyhyttä pätkää kaikkea sekalaista ilman mitään suunnitelmaa, tuli niistäkin toinen pätkä videoitua kun kännykkä siinä valmiina oli. Maahanmeno osoittautui vaikeaksi, kumartaminen ja kieriminen ovat selvästi paljon kivempia temppuja :D

Syyskuukin meni

Trau on ehtinyt taas kotiutumaan lepolomaltaan ja onkin energiaa täynnä. Tore sen sijaan onnistui kipeyttämään selkänsä viikko sitten, ei keepis lentänytkään saunan lauteille samalla vauhdilla kuin ennen eikä sen jälkeen hypännyt mielellään sänkyynkään. Ennen saunomista oltiin käyty lyhyt rento metsälenkki jossa Tore liikkui ihan normaalisti eikä vetänyt mitään hepuliralleja joiden takia olisi voinut kipeytyä. Ehkä ne on nämä kelit, viileni aika nopeasti ja on sadellutkin jonkun verran. 

Täyslepoa ei keepis saanut, pari päivää mentiin kipulääkkeillä varmuuden vuoksi, sen pidempään niitä ei onneksi tarvittu. Tehtiin parin kilsan hihnalenkkejä ja lyhyitä metsälenkkejä, Tore on siitä kiva että se osaa ravailla nätisti mukana ilman hepuleita jos sille vaan sanoo niin. Lauantana uskaltauduttiin jo suht normaalille metsälenkille, pahimmat rälläykset on edelleen kielletty mutta vähän saa juoksennellakin kun ei vaikuta siitä kipeytyvän. Sohvan selkänoja sai uuden tehtävän ja toimii nyt koirien reittinä sänkyyn, Toren ei tarvitse hypellä ja Trau taas käyttää tätä uutta pehmeää rappusta petinään. 

Canicrossailut jäivät valitettavasti nyt sitten X pituiselle tauolle juuri kun kelit olisivat hommaan parhaimmillaan. Katsotaan mihin kohtaan saadaan osteopaattiaikaa, sen jälkeen päästään toivottavasti palaamaan takaisin juoksemisen pariin.

Rallyn nettivalmennus alkoi toki samana päivänä kun Tore kipeytyi, joten ei olla hirmuisesti päästy treenaamaan. Eilen oli kuitenkin ensimmäisten videoiden palautuspäivä, joten eilen lopetettiin myös treenitauko. Valitettavasti jouduin toteamaan, että viikonloppuisin valoisaan aikaan mun treenikenttänä käyttämällä parkkipaikalla on ruuhka, joten etsittiin treenipaikka metsästä ja koirien namipurkki toimi kännykän alustana, joten video ei nyt hohda laadullaan mutta onpahan kuvattu ainakin. 

Etujalat alustan päällä pyöriminen on tuttua juttua Torelle, mutta uutena tuli se, että pyöriminen pitää suorittaa mun perässä. Aika vahvat käsiohjaukset vaati vielä, tänään saatiin sujumaan yksittäisiä kertoja ilman käsiohjaustakin, muttei idea ole vielä Torelle täysin selvä. Ja seuruu. Okei, ei olla tehty seuruuta ikuisuuteen ja mun muistikuva siitä oli että laahustaa, haahuilee ja kontakti katoaa. Juuei, ei laahustanut ja kontaktikin pysyi. Lelupalkalla edistää, mutta tekee muuten paljon paremmin kuin namipalkalla. Ainakin ennen on edistänyt ihan yhtä paljon vaikka lelu olisi piilossa, tajusin vasta metsässä ettei tuo pallo mahdu taskuun joten en tällä kertaa pässyt testaamaan vieläkö niin käy. Namipalkalla teki tosi kivasti kun oli saanut leikkiä pallonsa kanssa ensin. Loppuvideolla vaan palautti mieleen ikuisen ongelman maahanmenojen tarjoamisesta, tätä ei muuten tapahdu lelupalkalla ollenkaan. Hassu keepis. 

Trau teki samoja juttuja, niitä en ottanut videolle kun siinä kohtaa alkoi sataa aika paljon ja piti pelastaa kännykkä suojaan. Kunnon neiti sählä, näki ettei sen kanssa ole hetkeen treenattu mitään kunnolla :D Etujalat alustan päällä pyöriminen on Traulle tosi hankalaa, turha toivo että se tarjoaisi mitään sivuaskeleita oma-aloitteisesti ja namilla houkutellessa keskittyminen on sen namin tavoittelussa. Mutta löytyi sieltä pari kertaa ihan kivat sivuaskeleet joten lopetettiin siihen ja kokeillaan uudelleen joskus kun ei sada kaatamalla vettä. Seuruu sillä on ihan kiva, ajatusta on siihenkin mutta kovin pitkiä matkoja ei tehdä vielä. Tämä meidän projekti seuraaminen on kestänyt viimeiset viisi vuotta, joten ehkä nyt olisi vihdoin aika tehdä asian eteen jotain enemmän kuin lyhyt pätkä parin kuukauden välein...

Molemmilla on lisäksi ollut pientä luopumistreeniä, se sopi hyvin Toren saikutteluajan päänkäytöksi. Lelut on varmaan sille hankalampi juttu, mutta niillä en ole vielä kokeillut miten sujuu. Namisade on sille jo ihan ok ja osaa silti pitää kontaktin. Traun pentuajan luopumistreeni oli aika laiskaa ja sille homma on hankalampaa, namit ei saa vielä lennellä minnekään ja niiden ollessa mun kädessä tarjotaan kaikki mahdolliset temput. Viimeisimpänä temppuna oli sängyn ja seinän väliin selälleen putoaminen ja sen toteaminen, ettei corgi pääse niin pahasta pinteestä pois ilman apua. Sänky muutti takaisin tiiviisti kiinni seinään. 

Toren hammaslääkärikäynnin jälkeen molemmat ovat myös totutelleet hammasharjaukseen. Torelle homma oli aluksi aivan hirvittävän kamalaa, en voi kuvailla sitä katsetta jonka sain kun ensimmäisen kerran menin koskemaan harjalla Toren hampaaseen :D Nyt sujuu jo aika hyvin, tulee paikalle mielellään heti kun otan harjan esiin ja kulmurit ja etuhampaat saa jo harjata ilman mitään ihmettelyjä. Takahampaat on vielä vähän ällötys, mutta riittävällä lahjonnalla nekin sujuu. Trau oli huomattavasti helpommin lahjottavissa alusta asti ja sille homma on ihan täysin ok, kunhan saa nuolla hammasharjan harjauksen jälkeen.

Elokuu meni

Huppista, ollaan koluttu ympäri metsiä niin paljon, ettei blogin päivittämiselle ole jäänyt aikaa. 

Ollaan palattu takaisin kaupunkielämään. Vähän meillä oli erimielisyyksiä siitä, käytetäänkö täällä kuonokoppia lenkillä vaiko ei, mutta onneksi ensimmäisen lenkin jälkeen kumpikaan ei enää edes huomannut koko koppaa. Täällä on tosiaan ollut tänä vuonna useampi varma myrkytystapaus ja vielä useampia "epämääräistä ruokaa maassa"-ilmoituksia, niin koirat ovat varmuuden vuoksi kulkeneet kaupunkilenkit kopat päässä keväästä asti. Molemmat kun ovat varsinaisia imureita mitä ruokaan tulee. Koppien toinen hyvä puoli on se, että kaikki kysymättä koiriaan noiden iholle päästävät ovat kadonneet jonnekin. 

Trau aloitti aika pian kotiinpalun jälkeen juoksut ja on nyt lepolomalla Eurassa vielä jonkin aikaa, juoksut alkaa varmaan olla aika loppusuoralla jo. Ehdittiin kuitenkin senkin kanssa viettämään useampi tunti metsässä seikkaillen ja valtaamaan metsän parkkipaikka useampana iltana treenikäyttöön. Pururadalta sammuu onneksi illalla ennen kymmentä valot, sen jälkeen iso parkkis on aina tyhjillään ja siellä saa treenailla rauhassa. Otsalamppu vaan kiipeilytelineeseen kiinni ja meillä on valaistu kenttä. Trau on alkanut palkkaantua lelulla todella hyvin, joten namipalkat on jätetty aika vähälle. Tai siis Traun lelulla palkkaaminen tapahtuu siten, että heitän lelun ja lähden juoksemaan karkuun, jolloin Trau saa jahdata mua lelu suussa ja sitä vinguttaen :D Torella oli aluksi pienoisia vaikeuksia odottaa omaa vuoroaan kun näki meidän touhut, mutta muutaman kerran jälkeen oppi odottamaan ihan rauhassa. 

komea kesämies

Nyt ollaan Toren kanssa tehty lähes joka päivä yli kolmen tunnin metsäretkiä, kun kelit vihdoin sallivat pidemmät lenkit. Maanantaina avattiin myös syksyn canicrosskausi 3,5km lenkillä josta ei kovin montaa metriä kävelty. Pidempikin lenkki olisi ehkä mennyt, mutta unohdin että pururadan toisessa päässä on aika paljon mäkiä... No, hyvä kauden aloitus kuitenkin. Tore on onneksi hyvässä kunnossa kesän uintien ja pyörälenkkien jäljiltä eikä matka ollut sille mikään ongelma, olisi jaksanut varmaan toisen samanmoisen kevyesti. Kesän helteiden takia mun juoksemiset oli kuitenkin aika vähällä ja sen takia tämän syksyn kisat saavat vielä jäädä. Toivotaan että talvi sallii juoksemisen säännöllisesti ja yritetään olla kisakunnossa kevääseen mennessä. Vaihdoin keväällä meidän "mennään"-lähtökäskyn pois ja lähdöt ovat nykyään än-yy-tee-nyt-tyylillä. Oli Torella edelleen hyvässä muistissa ja lähdöt ovat paljon rauhallisempia kuin aikaisemmin. Toimii siis meillä ja mennään samalla tyylillä jatkossakin. 

"Nyt se kännykkä pois ja juokse!"

Mitäs muuta... Trau ehti saada hieronnan ennen juoksujen alkamista, lannerangassa oli jumituksia mutta muuten ei mitään ihmeempää. Tore sai oman hierontansa tällä viikolla ja oli sekin paljon paremmassa kunnossa kuin odotin, kesän liikunnat kuitenkin poikkesivat normaalista aika paljon. Selästä löytyi koko matkalta hierottavaa, mutta ongelmakohdista reisistä ei tällä kertaa löytynyt mitään jumituksia. Lapojen takana vähän kireyttä muttei mitään pahaa sielläkään. Selän takia otetaan kuitenkin nyt viikonloppuna tai viimeistään ensi viikolla vielä toinen hieronta heti perään.

Toren kanssa ilmoittaudun myös rally-tokon ALO/AVO nettivalmennukseen Sporttirakin kautta. Rallyn suhteen on ollut motivaatio vähän hukassa, mutta eiköhän se sieltä taas löydy. Rally on mulle sellainen laji, että motivaatio tuntuu katoavan aina jos treenataan pidempi aika vain itsekseen. Eiköhän molemmat pääse jossain vaiheessa myös yksittäisille ohjatuille tunneille peruutuspaikoille tässä syksyn ja talven aikana, etenkin Trau voisi kaivata muiden koirien läheisyydessä treenaamista ennen kuin sen kanssa uskaltaa kisoja harkita. Sekin osaa alon liikkeet kyllä, mutta seuraaminen on edelleen vähän vaiheessa...

Traulle pelastusliivit ja Torelle hammaslääkäri

Traun uimisinto lisääntyi huomattavasti, kun Traulle löytyi varastosta vanhat pelastusliivit. Kun se sai liivit päälleen ensimmäisen kerran ja sain sen houkuteltua uimaan, ei se olisi halunnut tulla sieltä enää ollenkaan pois :D Traun uusi lempiharrastus on lelua hakevan Toren perässä uiminen, samasta lelusta kiinni ottaminen ja siinä roikkuminen Toren hinatessa corgin rantaan... Tosin onneksi saivat molempien suosikkivesilelulta pään irti, sen jälkeen Trau on keskittynyt leikkimään lelun päällä ja Tore on saanut olla loppuosan kanssa rauhassa. Uimaan pääsivätkin helteiden aikaan lähes joka päivä, vasta eilen siirryttiin mökiltä Euraan. 

Tore ei sitten saanut yhtä kivaa yllätystä kuin Trau:

Mun piti muutoinkin varata Torelle syksylle hammashoitoaika. Vajaa pari viikkoa sitten se kuitenkin alkoi maiskutella aina kovemman ruoan syömisen jälkeen, eikä se näyttänyt närästykseltä. Hammashoito aikaistui tälle päivälle ja nyt on keepiksellä taas puhdas suu. 

Kaikki meni hyvin, tällä kertaa jopa yksi rauhoituspiikki riitti, muutama vuosi sitten kastroinnissahan sitä piti lisätä useampaan otteeseen. Oli kyllä tilannekin rauhallisempi, saatiin olla kymmenisen minuuttia ihan rauhassa kahdestaan ja Tore nukahtikin hetkeksi jo ihan kunnolla. Häntä oli kuitenkin vielä hereillä eläinlääkärin tullessa takaisin, vaikka pää ei enää jaksanutkaan nousta. Sinne se kuitenkin jäi ihan tyytyväisenä makoilemaan kun hipsin ovesta ulos.

Nelisen tuntia myöhemmin päästiin hakemaan keepis lääkäristä pois. Oli ihan pirteänä odottamassa ja käynyt jo ulkonakin kävelemässä. Kova kiire sillä kyllä oli ulos ja autoon, ei ilmeisesti viihtynyt lääkärissä. Vähän se on vielä vaisu, mutta eiköhän huomenna taas riitä vauhtia :) Onneksi nyt on ollut vähän viileämmät kelit ja koirat ovat päässeet liikkumaan taas kunnolla, niin lepopäivä tähän väliin tekee muutoinkin vaan hyvää. 

Tore saa nyt toipua hommasta rauhassa, loppuviikolla taitaa olla jo aika lähteä takaisin kotia ja kaupunkielämää kohti. 

On se komee <3

Lisää mökkeilyä ja vesileikkivideo

Ei päästykään vielä retkeilemään, joten palattiin takaisin mökille :D Kamalat helteet, joten koirat on liikutettu suurimmaksi osaksi uittamalla. Tässä on onneksi lyhyen kävelymatkan päässä hiekkakuoppa jossa ei yleensä muihin törmää. Sen lisäksi ollaan vähän temppuiltu päivittäin, molemmat opetelleet käsirenkaan läpi hyppäämistä, Trau on vihdoin hoksannut peruuttamisen idean ja Torella on nyt useampi temppu vähän vaiheessa. Trau on myös vihdoin hoksannut että kesäturkissa voisi olla kevyempi olla.

Mulle on iskenyt joku videoinnostus, vähän vesi- ja rantaleikkejä:

Traukin on alkanut uimaan! Vesipeto se on ollut aina, kahlailemassa ja läträilemässä se on aina kun mahdollisuus on, muttei se ole kovin montaa kertaa lähtenyt itsekseen tai edes houkuteltuna uimaan, vaan kunnon uimiset on tapahtuneet vain jos sen on kantanut veteen. Tai jos se on arvioinut syvyyden väärin ja hypännyt syvään paikkaan suoraan rannasta :D Nyt hakee jo leluja kunhan ei heitä niitä liian kauas. Torea edelleen ällöttää eka kastautuminen, mutta menee kuitenkin lelun perässä itse ja kastautumisen jälkeen onkin aina hommasta ihan innoissaan. 

Tanssivideo

Siinä se vihdoin on :D Alussa pientä hidastelua, koska pieni keepis ei saanut lupaa jahdata naapurin kissaa. Unohti onneksi ylimääräisen katsojan olemassaolon aika nopeasti eikä jäänyt kyttäilemään sitä sen enempää. Ja itse olisin voinut toki vapauttaa lelulle jossain muussa kohtaa kuin heti haukahduksen jälkeen. Kerran Tore meinasi livistää lelulle kesken kaiken, mutta annettakoon se anteeksi, ei olla taidettu koskaan ennen treenata mitään lelun lojuessa maassa ihan vieressä..?

Multa vielä vartalo-ohjauksia lisää pois, Tore aika varmasti tekisi kaiken jo ilmankin. Tai ainakin yksittäisinä temppuina tekeekin, silloin harvoin kun muistan keskittyä siihen etten ohjaile liikaa. Ja koreon loppuosa valmiiksi, paperilla se jo on mutta käytäntö vähän vielä tökkii.

Toi Toren asenne on kyllä ihan parasta, se kuuntelee, keskittyy ja haluaa tehdä aina oikein <3

Traullekin on jo musiikki valittuna, katsotaan mitä sen kanssa saadaan aikaan.

Mökkeilyä

Jäätiin reissusta suoraan mökille pariksi viikoksi. Melkein aamusta iltaan ulkoilua joka päivä, koirat tykkäsi kovasti. Molemmat pysyy mökin pihalla tosi kivasti irti, jos Torea ei näy se on joko kallion päällä makoilemassa aurinkoa ottamassa tai pellolla kakalla. Traulla on myös tietyt nukkumapaikat joista sen yleensä löytää jos se ei kuljeskele perässä, vaikka sillä on taipumusta myös tehdä pieniä omia tutkimusretkiään pellolle... Sen kauemmas se ei kuitenkaan lähde. Suurimman osan ajastahan nuo kuljeskelee perässä tai lepäilevät jossain, mutta lenkkien ja treenailujen lisäksi vetävät yleensä muutamat leikit päivässä:

Ja miten kivaa on ollut treenata, kun on joko ollut valmiiksi ulkona tai voinut vain astua ovesta ulos, ei ole tarvinnut miettiä mitä parkkipaikkaa siihen käyttäisi :D Tore aloitti saikkuilunsa aikana korokkeelle peruuttamisen treenit ja tykkääkin tempusta kovin, mitään muuta uutta se ei ole tainnut opetella vaan ollaan keskitytty jo tuttujen temppujen viimeistelyyn ja koreografian testailuun. Koiratanssi on muuten hassu laji, ensimmäistä kertaa ikinä olen jaksanut suunnitella lähes kaikki treenit paperille etukäteen, ja jopa pysynyt suunnitelmissa aika hyvin! 

Traun kanssa ollaan liitetty kierimiseen käskyä, kerrattu vanhoja ja uutena temppuna opetellut läpsimään tassuillaan mun jalkoja. Tästä tempusta saa varmasti kivan kunhan siihen saadaan lisää liikettä mullekin mukaan, ja tassutemput on muutenkin Traun vahvuus. Siinä missä Tore ei vieläkään osaa antaa sitä tassua... 

Toren kanssa kaivettiin myös suulista pyörä esille ja käytiin muutama kerta pyöräilemässä. Vetohommista pidetään vähän taukoa (ja mä parantelen vähän juoksukuntoa tässä välissä...), mutta Tore osasi juosta pyörän kanssa vapaanakin tosi kivasti, pysyi koko ajan n. 15m mun edellä ja piti hyvin tasaista vauhtia. Molemmat on myös uineet paljon tietenkin, etenkin Trau. 

Traun oma kaivuupaikka, vaikka löytyy niitä kuoppia muualtakin...

Trau on luopunut mahakarvoistaan, mutta silti sille tulee edelleen tosi helposti kuuma. +15 asteessa vähänkin reippaammalla lenkillä siltä hyytyy vauhti aika helposti, joten hellekelit se joutui ottamaan aika rauhallisesti. Mutta ei tuo sen turkki myöskään pidä sitä retkeilleissä öisin kovin lämpimänä jos on viileämpi yö, Torea herkemmin se silti palelee. Voi olla että ens vuonna siltä lähtee koko turkki, tälle kesälle nyt välttämättä tässä vaiheessa enää viitsi. 

Mökkeily on rankkaa

Huomenna lähdetään käymään kotona, sen jälkeen lähdetään taas vähän retkeilemään. Vielä en tiedä tarkemmin että minne. 

Pääjärven virkistysalue & Kurjenrahkan kansallispuisto

Tiistaina piti mennä yöksi ihan vaan erääseen lähimetsään, mutta siellä olikin joku suunnistustapahtuma joten tuli suunnitelmiin muutos. Olin maanantaina kuullut Pääjärvestä, joten pitihän se lähteä katsomaan, siispä taas ajeltiin Lopelle. Oli taas sen verran myöhäinen lähtö, että tiistaina ei paljon ehditty paikkoja tutkimaan. Käytiin rannassa kaksi kertaa (koska ensimmäisellä reissulla kamera odotteli autossa...) toteamassa että ihan lupaavalta näyttää ja painuttiin autoon nukkumaan.

Kymmenen maissa meidän rauha rikkoutui kun parkkipaikalle ilmestyi pari autoa. Lähdettiinkin siitä heti aamupalan jälkeen kiertämään Pääjärveä. Mitään karttaa mulla ei taaskaan ollut mukana, mutta reitti oli sen verran hyvin merkitty ettei karttaa missään vaiheessa kaivannutkaan. Aika helppoa maastoa, vain yksi jyrkempi nousu. Juuri sitä mitä tähän kohtaan kaipasinkin, Tore on ollut nyt viikon ilman kipulääkettä ja oireeton, mutta halusin silti vielä riittävän helppoa maastoa ja suht lyhyitä lenkkejä ettei se pääse kipeytymään uudestaan. Helposta maastosta huolimatta maisemat olivat aika vaihtelevia. Nälkäisiä hyttysiä siellä oli ja pieni osa matkasta meni aika lähellä isompaa tietä, niistä ainoat miinukset. Saatiin reilu pari tuntia kulumaan lenkkiin, sports trackerin mukaan kilsoja tuli 8 kaikkine koukkauksineen. Välillä yritti tihkuttaa vettä, mutta isompi sade alkoi onneksi vasta kun oltiin kömpimässä autoon sisälle.

Sateen takia tulikin sitten istuskeltua autossa jonkin aikaa. Illalla käytiin vielä rannalla ja lähipoluilla pyörimässä ja tutkimassa ennen nukkumaanmenoa. Vähän ehkä harmittaa, että vasta nyt mulle selvisi näin kivan paikan olemassaolo. Tuosta kilometrin päästä kun tulee ajeltua ohi useampi kerta kuukaudessa. Nyt on onneksi paikka tiedossa ja varmasti koukataan tätä kautta jatkossakin!

Yöunien ja pienen aamulenkin jälkeen ajeltiin Kurjenrahkan kansallispuistoon, uusi tuttavuus mulle sekin vaikka ohi on kuljettu usein. Auto kurjenpesän parkkipaikalle ja reitiksi valikoitui Savojärven kierros. Parkkipaikalla oli ruuhkaa hurjasta tuulesta huolimatta, ja alkumatkasta tuntui siltä, että omaa rauhaa täältä ei löydy. Onneksi parin kilometrin kävelyn jälkeen muut kulkijat katosivat jonnekin eikä ihmisiä näkynyt edes rantapihan parkkipaikalla, vaikka sekin oli autoja täynnä. Pariin tuntiin ei nähty kuin kaksi vastaantulijaa. Ötökätkin taisivat olla tuulelta piilossa.

Kuhankuonon rajakivi

Kivan tasaista maastoa kurjenrahkassakin, kertaakaan ei tarvinnut hengästyä. Ihanaa vanhaa metsää ja pitkiä pitkospuureittejä suomaisemissa. Rantapihalla päädyin kiertämään myös Lammenrahkan luontopolun, eihän meillä ollut mikään kiire minnekään ja upeat maisemat houkuttivat pidentämään matkaa suunnitellusta. Hyvät reittimerkinnät löytyi myös, selvisi ilman karttaa nämäkin lenkit. Melkein jokaisessa risteyskohdassa oli opasteet, riitti että tiesi minkä nimistä reittiä on kulkemassa. Ainoastaan luontopolulla piti yhdessä risteyksessä tietää ilman opasteita kumpaan suuntaan oli menossa, reittimerkinnät kun jatkuivat kahteen eri suuntaan.

Saatiin metsässä kulumaan kolmisen tuntia ja matkaa kertyi 9,4km.

Autolla koirille ruokaa ja pieni lepotauko. Siinä huomasin, että mehän oltiin alle tunnin ajomatkan päässä mökiltä eikä lämpötilassa ollut kehumista, joten suunnitelma vielä yhdestä yöstä autossa jäi vain suunnitelmaksi. Lepäilyn jälkeen käytiin vielä kävelemässä parin kilometrin mittainen karpalopolku ennen kuin lähdettiin ajelemaan mökkiä kohti. Kurjenrahkaan palataan kyllä vielä joskus paremman ajan kanssa ja mielellään vähän lämpimämmällä kelillä!

Mökki on vaarallinen paikka vauhdikkaalle keepikselle

Oltiin viikonloppuna kai toista kertaa tänä vuonna mökkeilemässä. Ekalla kerralla Tore sai haavan silmäkulmaan, juoksi täysillä päin ovea, juoksi kylki päin penkinkulmaa ja mitäköhän muuta, ei onneksi kipeytynyt silloin mistään kuitenkaan.

Nyt toisella mökkireissulla riehui sitten muuta. Siirryttiin sunnuntaina mökiltä Euraan. Iltalenkillä vinkaisi kesken juoksemisen, ei yksistään mitenkään kamalan huolestuttava asia kun vauhtia on enemmän kuin järkeä. Siitä jonkun ajan päästä tuli musta kakka ja alkoi jo vähän mietityttää että mikäköhän on. Tore oli kuitenkin muuten ihan yhtä ahne ja iloinen kuin ennenkin, ikenetkin normaalin väriset, joten ajattelin seurailla aamuun. Sänkyyn tullessa tuli yksi pieni vinkaisu, mutta tuli kuitenkin ihan normaalisti viereen peiton alle nukkumaan.

Yöllä oli kuulemma jossain vaiheessa herännyt, vaihtanut paikkaa ja maannut silmät pyöreinä piipittämässä. Aamulla oli vastassa tärisevä pieni keepis, joka ei noussut ylös edes nähdessään mun heräävän. Pyörittelin sen selkälihaksia kevyesti läpi muutaman minuutin, tärinä loppui siihen ja suostui jo käymään ulkona pissalla.

Aika nopeasti sai onneksi eläinlääkärille ajan, ei muuta kuin keepis autoon ja Raumaa kohti. Ja noh... Eläinlääkärin pihassa tuli ihan normaali kakka ja eläinlääkäriin yritti lentää hyvin iloinen keepis jakamaan pusuja kaikille. Rokotuksia hakemassa ollut pikkupentu olisi ollut kiva leikkikaveri, sitäkin piti yrittää päästä moikkaamaan. Vähän kulki selkä köyryssä ja piti häntää normaalia alempana, mutta muuten oli aika oma itsensä. Syy kipuihin ei sitten löytynytkään mahasta ja musta kakka jäi mysteeriksi. Jo takajalkojen asentotuntoa kokeillessa kuului pieni vinkaisu ja lonkan ojennuksessa tuli isompi kiljaisu. Lihaskipuahan siellä, ei onneksi mitään selvää revähdystä (niiden parantuminen kestää välillä kaaauan), mutta selvä kipuileva alue lantiossa ja reisissä, nehän on Toren ongelma-aluetta muutenkin. Ekan kipulääkkeen sai piikkinä, tänään aloitettiin tulehduskipulääke ja mennään sillä nyt ainakin pari päivää alkuun tilannetta seuraillen. Kevyen ensiapuhieronnan Tore sai eilen, avataan jumit kunnolla sitten kun kipulääkkeitä ei enää tarvita.

Nyt sitten vain kevyttä liikuntaa, onneksi pystytään olemaan vielä hetki Eurassa, metsä alkaa melkein pihasta. Tore liikkuu paljon rennommin ilman hihnaa ja uskoo jos kieltää rälläämästä, niin varmasti sille parempi kulkea nyt irti. Tänään on hypellyt jo ihan normaalisti sohvalle ja sänkyyn, ainostaan liikkeestä ja pienestä hyppyjen varomisesta näkee ettei kaikki ole vielä täysin kunnossa.

Pari yötä Melkuttimilla

Trau kävi keskiviikkona osteopaatilla, kaiken pitäisi olla nyt ok, sai luvan liikkua normaalisti joten lähdettiin heti illalla ajamaan Melkuttimia kohti. Oltiin perillä vasta joskus vähän ennen kymmentä, joten sen päivän seikkailut jäivät kyllä aika vähiin. Pyörittiin siinä parkkipaikkaa lähimmillä poluilla ehkä puolisen tuntia, laitettiin peti valmiiksi ja painuttiin autoon nukkumaan.

Aamulla päästiin yhdeksän maissa liikkeelle, lähdettiin aikaisemmilta reissuilta tutuksi tulleelle iso melkuttimen kierrolle. Keli suosi, ei tuullut juuri ollenkaan ja lämpö taisi pyöriä kahdenkympin paikkeilla. Saatiin olla aika rauhassakin, muistaakseni ketään ei tullut vastaan ja aamulla ennen meidän lähtöäkin paikalle oli ilmestynyt vain yksi auto. Yksi telttailija siellä oli myöskin, mutta taisi olla vielä nukkumassa kun siitä ohi kuljettiin.

Koirilla riitti intoa, melkuttimien reitti on siitä kiva että koirat pääsevät uimaan monesta eri kohdasta. Aina kun alkoi tulla liian lämmin, pääsivät pulahtamaan viileään veteen ja etenkin Trau käyttikin kaikki tilaisuudet hyväkseen. Torea nyt ällöttää jo varpaiden kastuminen sen verran, ettei se yleensä ui kuin lelun perässä, mutta nyt kävi sekin pari kertaa ihan itsenäisesti kahlailemassa.

Käveltiin ihan rauhaksiin maisemia ihaillen ja uintitaukoja pitäen. Varmaan reilun tunnin kävelyn jälkeen pysähdyttiin ruokatauolle. Kunnon tulia ei metsäpalovaroituksen takia saanut tehdä, mutta risukeitin sammutuspeitteen päällä toimi ihan hyvin ja valmista tuli varmasti paljon nopeammin kuin avotulella. Koirat on onneksi jo hoksanneet milloin kannattaa levätä ja molemmat nukkuivatkin tyytyväisinä koko mun kokkailujen ajan. 

Siitä jatkettiin matkaa vielä parin uimisen jälkeen autoa kohti, siellä vasta katsoin kelloa ja oltiin saatu kiertelyyn kulumaan nelisen tuntia. Tarkoitus oli istua autolla hetki levähtämässä ja jatkaa sitten vähän Lopelle menevän polun tutkimisella, mutta tauosta tulikin vähän pidempi ukkosen lähestyessä. Saatiin kunnon raekuuro, vähän kaatosadetta ja ukkonen pyöri varmaan parisen tuntia siinä ympärillä. Koiria ei kyllä yhtään haitannut muutaman tunnin lepo, olivat aika väsyneen oloisia :D

Käytiin sitten iltalenkki Lopen suuntaan menevää polkua tutkien, kovin pitkälle ei kyllä enää siinä vaiheessa jaksettu. Pari tienylitystä oli saatu lyhyelle matkalle, mutta onneksi tauluntie on niin rauhallinen ettei sen ylittely juurikaan haitannut. Maisemat oli sen verran kivat, että pitää kyllä joskus käydä kävelemässä sitä reittiä pidemmällekin.

Perjantaina suunnitelmissa oli lähteä kotiin jo joskus aamupäivällä, mutta innostuttiin sitten kuitenkin vielä vähän seikkailemaan. Tällä kertaa lähdettiin alkuun kulkemaan Kivijärveä kohti. Pari ekaa kilometriä maisemat oli tosi kivat, jos hakkuuaukeaa ei lasketa mukaan, mutta sen jälkeen vähän lässähti. Maisemat oli kuin meidän vakituisilta lenkkireiteiltä, ja samaa reittiä olisi pitänyt kävellä takaisinkin, joten tehtiin u-käännös ja jotenkin päädyttiin taas iso melkuttimen kierrolle. No, kierrettiin me sitä tällä kertaa toiseen suuntaan. Keli oli muuttunut aika paljon torstaisesta, kova tuuli ja kivan vilpoista, ei koiriakaan uiminen enää kiinnostanut. Jopa Trau pysytteli poissa vesistöistä.

 Iltapäivällä aurinkokin kävi näyttäytymässä. Ehkä keli kuitenkin vähän vaikutti ihmismäärään, koska saatiin kulkea perjantaikin lähes kokonaan itsekseen. Yksi pyöräilyporukka siellä oli ja pari kertaa taisi tulla ihmisiä vastaan, muu aika oltiin taas ihan keskenämme. Kotiin lähdettiinkin vasta illalla sen verran myöhään, että tunnin ajomatkan jälkeen saikin jo painua melkein suoraan nukkumaan.

Temppuvideoo

Sitä temppuvideota olen lupaillut. Tänään piti vähän kännykällä kuvailla höntsäilytreenejä, kun ei näin kuumalla viitsi metsäänkään pidemmälle lenkille lähteä, varjossa on jotain +22 ja ilmat on lämmennyt niin nopeasti, ettei tähän ole ehtinyt vielä tottua ollenkaan. Koirista kyllä huomasi ettei virtaa ollut ihan samalla tavalla kuin viileämmällä kelillä, mutta yritettiin me jotain silti saada aikaiseksi. Etenkin Trau oli aika paljon normaalia hitaampi liikkeissään eikä jaksanut kovin pitkää pätkää tehdäkään, alkoi vauhti hyytymään aika nopeasti.

Ira kohta 11v pääsi videolle vierailevaksi tähdeksi ja tuntuikin olevan vauhdikkaammalla tuulella kuin nuo paimenet...

Pitäisi kaivaa videokamerakin taas talven jäljiltä esiin ja käyttöön, ei tuo kännykän kanssa näprääminen ollut ihan mun juttu.