Vetokausi avattu!

Jäipä vielä tämänkin viikon agiliitelyt väliin, kun oma selkä sanoi sopimuksen irti ja tunnit päivistä tuntuivat muutenkin loppuvan kesken. Toisaalta tauot tekee ihan hyvää koko poppoolle. Tänään on vihdoin selkä korjattu (ainakin hetkeksi), joten josko me vihdoin ensi viikolla päästäis agihallillekin suuntaamaan.

Avattiin vihdoin keskiviikkona sentään syksyn vetokausi! Torella alkoi silmät kiilua heti, kun saatiin vetovaljaat päälle. Käytiin vakioreiteillä pururadalla, ja ekaa kertaa uskalsin testata myös lenkkeilijöiden ja yhden koiran ohitusta ilman vauhdin hidastamista ja liinan lyhentämistä. Turhaan oon siitä stressannut, toi koira rakastaa vetohommia niin paljon, ettei paljon muut asiat kiinnosta. Tehtiin neljä lyhyttä pätkää pienillä kävelytauoilla, ettei tule aloitettua liian rankasti. Kotimatka kuluikin sitten hihnakäytöstä kerratessa, vähän jäi vetomoodi päälle keepiksellä.

Traun omat vetovaljaat löytyi piilostaan. Traun kanssa kasvatan sille vähän lisää pohjakuntoa ihan pyörän vierellä juoksuttamalla ensin, sillä kun katoaa vetointo varsin helposti, jos kunto meinaa loppua kesken. Tehtiin kaks toosi lyhyttä pätkää palkkaämpärille. Menohaluja löytyi corgistakin, mutta sen kanssa pitää silti muistaa edetä vähän rauhallisempaan tahtiin, ettei into hommaan katoa. Canicrosskamppeethan multa löytyy myös, voi olla, että sen kanssa vaihdetaan vetohommat pääsääntöisesti siihen & talvisin toki hiihtoon, mikäli lunta tänne etelään saadaan. Canicrossissa ei ainakaan voi edetä liian vauhdilta, kun omistajalta loppuu kunto huomattavasti ennen koiraa :D

Haetaan nyt ihan rauhaksiin molemmille kesällä mun sairastelukierteen takia kadonneita lihaksia takaisin, ei meillä mikään kiire ole. On nuo kumpainenkin paremmassa lihaksessa kuin pari kuukautta sitten, Torekin saanut taas painoa lisää. Piti ostaa sille isompi ruokakuppikin, kun ei vanhaan enää mahdu kaikki sen pöperöt.

Seuruuta oon myös vahvistanut molempien kanssa muutamia kertoja. Idea on molemmilla tallessa, mutta kyllä siinä työtä riittää vähäksi aikaa.

Päivittelyä & kuvia

Jäi sitten vielä viimeviikkoisetkin aksailut välistä, treenien sijasta suunnattiin taas hetkeksi Euraan eri maisemiin, lyhytlomalle pois kaupungista. Oon myös viikonlopun aikana tehnyt vähän suunnitelmia rally-tokon suhteen kun tajusin, että korjataan molempien lässähtäneet seuruut (mitenniin laiska treenaamaan?) ja nuo on abouttirallaa kisavalmiita kumpainenkin. Ehkä me sinne tokonkin puolelle tästä vielä joskus taivutaan, kun molempien kanssa on ollut tavoitteita sinnekin, ne on vaan jotenkin jäänyt. Vauhtilajit on vienyt mennessään, niin ei nuo muut lajit enää niin innosta. Mutta rälläämisen vastapainoksi ainakin rallyily voisi olla ihan kivaa, katsotaan miten meidän käy.

Vetokamppeet on myös kaivettu esille tomuttumasta, Traun vetovaljaat tosin taitaa olla muuton jäljiltä jossain kaapin perällä, mutta Toren valjaat on sillekin ihan kelvolliset väliaikaisratkaisuksi. Jos hurtat nyt pysyy terveinä, niin tällä viikolla ois suunnitelmissa avata vihdoin syyskausi vedon osalta, kunhan saan vielä pyörän kunnostettua :) Rakennellaan vähän kuntoa kumpaisellekin alle, josko se talvi ja lumi sieltä joskus saapuu ja saadaan mulle sukset taas käyttöön. 

Tossa koirien sairastelun aikaan tuli muuten päiviteltyä vähän blogin esittelysivuja & lisättyä kasvatusosio vihdoin myös. Päivittely on vielä kesken, mutta olkoot nyt hetken näin, kun koirat on vihdoin taas kunnossa ja energiaa täynnä. 

Nää kuvat nyt ei totellut mua mitenkään, joten ovat vähän miten sattuu... Onpahan kuvia kuitenkin:

Kun lepopäivästä tulikin lepoviikko

Koirat on olleet jossain ihme mahataudissa. Tiistaina alkoi jatkuva ulkona ravaaminen ja ti-ke välisen yön Trau käytti oksenteluun. Pikollahan oli maha sekaisin jo viime viikonloppuna, mutta aateltiin herkkävatsan vain syöneen jotain sopimatonta. Haettiin sit canikurit koko poppoolle, ne tosin tuntui toimivan vaan Torella, joka olikin sit keskiviikkona taas ihan oma itsensä. Pienemmillä tauti alkoi menemään ohi vasta torstaina, mutta nyt ollaan ihan elävien ja terveiden kirjoissa taas.

Tän viikon treenit jätettiin välistä molempien kanssa, niille ihan hyvä vielä lepäillä, eikä haluttu lähteä tartuttamaan tätä muille.

Kaupanpäällisiksi Tore alkoi taas pompottamaan takajalkojaan, tällä kertaa tosiaan molempia, eilen aamulenkillä. Ei se sitä kevään jälkeen ole ennen tätä tehnytkään, joten uskon kyllä siihen, ettei tuo nytkään rikki ole, hieronnalla pompotus viimeksikin katosi. Ja vapaana liikkuu ihan oireetta ja pitkällä askeleella. Anaalirauhaset pitää tänään tyhjäillä, ne taitaa ainakin olla täynnä ja "kivat" jumitukset löytyy takareisistä. Piti tiistaina hieroa koirat läpi, mutta niiden sairastelun takia se jäi ja kostautuu nyt. Tore kuitenkin treenas viime viikolla kahtena peräkkäisenä päivänä, molemmilla kerroilla nosteltiin rimoja vähän aikasempaa korkeammalle ja lisäksi vielä maanantain päivävaellus, joten ei mikään ihme että se on juntturassa taas. Toren tuntien oikeestaan ois ihme, jos se ei olisi jumissa.

No, eiköhän tää tästä. Hieron molemmat paimenet tänään illalla kokonaan läpi, Tore saa nukkua BOT päällä yön ja katellaan huomenna mikä on tilanne ja tehdään jotain sotasuunnitelmaa sitten, tihennetään ainakin hierontoja hetkeksi sen kanssa. Torella tuskin on mitään sitä vastaan :)

Mitä enemmän katon sen rälläyskuvia, sitä vähemmän ihmettelen sitä,
miksi se on aina jumissa :D

Kuvasaastetta Lopelta

Lauantaina käytiin Toren kanssa treenaamassa kasvattajan hallivuorolla Masalassa, Toren isän omistaja siinä koutsasi meitä. Tehtiin ihan muutaman esteen radalla ohjauksia ja mulla on ehkä taas vähän parempi käsitys siitä, miten tuo kelpie toimii. Sehän osasi 2on2offinkin vallan mainiosti, kun sai rauhoittua ensin. Muutenkin paljon uusia ideoita mielessä :)

Sunnuntai otettiin rennosti, ja maanantaina käännettiin nokka kohti Loppea. 7,5h ja n. 30km mäkisten metsien koluamista ja syysmaisemien ihailua:

Poronpolku siis. Neljällä lyhyellä tauolla mentiin, eka tauko heti alkumatkasta, kun oli pakko pysähtyä kuvaamaan. Trau taukoili kolmannella pysähdyksellä jo mielellään ja veti pienet nokoset, Tore ei malttanut, paineli vaan hajujen perässä ja söi keppejä. Viimeisellä tauolla sekin malttoi jo maata hetken aloillaan. Valtaosan matkasta saivat juosta vapaana, arkipäivän valitseminen siis toimi. Yksi koiranulkoiluttaja tuli alkumatkalla vastaan, sen jälkeen vastaan tuli enää vain muutama peura.

Reittiä piti vähän muunnella, kun salmen yli ei päässyt. Onneksi tämä oli etukäteen tiedossa, muuten olisin luultavasti päätynyt kävelemään samaa reittiä takaisin. Auto jäi pilpalantien varteen. Kartta löytyy täältä, kuljettiin siis kartassa ensin numeroiden 10-5 väli, pitihän siellä rannalla kuitenkin käydä. Palattiin siitä vähän matkaa takaisin ja käännyttiin hetkeksi opasteiden vastaiselle reitille (joka olisi ollut huomattavasti helpompi löytää, mikäli siinäkin olisi ollut edes joku opaste, tuskin olen ainoa, joka haluaa käydä tuolla pidemmällä vaelluksella muutoinkin kuin poronpolkupäivänä), kunnes löydettiin taas oikea reitti. Kartassa olevan ysin kautta kympille, jossa istuttiin rannassa hämärtyvässä iltapäivässä viimeinen tauko ennen autolle kävelyä. Viisas olisi ajanut auton lähemmäs, mutta pakkohan se oli ensimmäiselle näkyvälle parkkipaikalle jättää... No, jatkossa ollaan sen suhteen viisaampia.

Eteläiseksi suomeksi löytyi yllättävän kivoja maisemia ja kivaa maastoa, jonkun verran sai kiipeillä. Valtaosa reitistä metsäpolkuja, pari lyhyttä pätkää piti kävellä tienvierustaa. Vesistöä sen verran runsaasti, ettei tarvinnut kantaa mukana omien eväiden lisäksi mitään älytöntä määrää vettä koirille.

Oli muuten väsyneitä koiria kotona! Varmasti suunnataan tuonne toistekin, oli sen verran kivat ja vaihtelevat maastot, vaikka lenkkiin muutama tiepätkä mahtuikin. Hyvä mieli jäi hurttien ensimmäisestä vaelluksesta, joka muuten taisi olla mullekin ensimmäinen ilman ihmisseuraa. Ehkä jopa kivempi näin, sai kulkea juuri sitä vauhtia kuin itse tahtoi. Otetaan viimeistään keväällä uusiksi, joko tuolla tai sitten etsitään joku muu paikka. Vähintään Toren kanssa, jos pentusuunnitelmat menee putkeen, Trau ei lähde mukaan pentumahan kanssa.

Niin, ja Trau sai selkälausunnon kennelliitosta: IDD0, K-luku: K0, VA0, SP0, LTV0, eli koko selkä priimaa! :)

Ei ole koskaan liian myöhäistä olla sitä, mitä saattaisimme olla

Trau kävi maanantaina luustokuvissa ja polvitarkissa, tänään saatiin jo lausunnot kennelliitolta lonkkien ja kyynärien osalta, selkää odotellaan vielä. Polvet 0/0, kyynärät 0/0 ja lonkat C/C, eli aika corgien normi. Selkä näytti kuvien perusteella hyvältä, eli ei sielläkään ainakaan mitään isompaa vikaa ole, katsotaan koska siitä lausunto saadaan. Silmäpeilaus odottanee jossain (lähi?)tulevaisuudessa.

Loppuviikosta agihallilla taas! Traun kanssa tehtiin eilen estetreeniä, keinua ja rengasta. Keinussa jätettiin toinen pöytä toisesta päästä pois. Pari kertaa kädellä laskemalla, sit jätettiin avut pois. Ekalla kerralla Trau vähän hätkähti nopeaa liikettä, mutta ei jäänyt miettimään sen enempää seuraavilla kerroilla, suuntasi vain keinun päässä odottavaa nakkia kohti. Rengasta ei oltu tehty pitkään aikaan, mutta nopeasti muistui senkin idea mieleen.

Toren kanssa ratatreeniä:

Hitsit että Tore oli kiva ohjattava tänään(kin)! Ekalla kierroksella 13-hypystä ohi ja väärästä päästä putkeen, toisella yrityksellä meni ihan nätisti. Vähän turhan pitkät kaarrokset, mutta muutoin eka kierros meni vallan mainiosti. Toisella kierroksella keepis kävi tekemässä vähän omaa putkirallia ja paiskoi rimoja maahan sählätessään, mutta kuunteli kuitenkin ohjausta yllättävän hyvin, vaikka vähän ylikierroksilla kävikin. Huippu keepis, ehkä me ollaan löytämässä yhteistä kieltä radoilla? Riittää sen kanssa vielä töitä, mutta enää ei ihan joka kerta radalla ole minä ja Tore molemmat tekemässä omiaan, vaan toisinaan siellä ollaan me tekemässä yhdessä.

Huomenna jatketaan treeniä Toren kanssa :) Nyt suunnataan metsään kokeilemaan, kuinka ison osan siitä Piko ottaa turkkiinsa mukaan, se ei oo mulla ennen metsälenkeillä mukana ollut. Testailtiin vaan tossa yöllä koirapuistossa, että hyvin se vapaanakin tottelee ja tulee viimeistään Traun perässä mun luo, joten kokeillaan :)

Joten anna mennä

Toren kanssa tehtiin perjantaina hyppytekniikkaa, pikkumies hyppäsi elämänsä ensimmäistä kertaa 55cm esteen ja ihan ongelmitta, kuinkas muutenkaan, lentävä otus kun on. Aletaan tässä pikkuhiljaa nostelemaan vähän rimoja, tähän asti kun ollaan treenailtu yleensä n. 30-40cm esteillä.

No, ei tehty ratatreenejä, joten pitihän keepiksen tälle viikolle vähän rataakin saada tehdä. Suunnattiin siis Saloon epiksiin, käytiin pyörähtämässä pari kertaa medien mölliradalla kilpailun ulkopuolisina:

Ei mitään isompaa ongelmaa missään, tosi kiva rata, vaikka alkuun vähän epäilyttikin. Ekalla kierroksella 8-9 väli venähti liian pitkäksi, kun olin itse myöhässä ohjauksien kanssa (tuleekohan koskaan rataa, jossa en olisi myöhässä tuon kanssa?). Tehtiin putken kautta uudelleen ja löytyi se hyppykin sieltä.

Tokalla kierroksella 5 jälkeinen käännös meni vähän pitkäksi. Ekalla kierroksella Tore taisi aristella vähän pohjaa, saattoi vaikuttaa käännöksiin... 12 jälkeen olin vähän myöhässä ja tuli siihen pieni ylimääräinen mutka, muutoin ei mitään valittamista. Nollaratahan se, jos oltais sijoituttu medeissä, niin oltais oltu toisia. Makseissa paras aika oli jotain neljä sekuntia hitaampi, ei paha ollenkaan, vaikka vähän normaalia hitaammalta tuntuikin.

Tore oli niin ihanan hallittu & hillitty, istui ekasta käskystä lähdössä molemmilla kerroilla ja pysyi siinä hiipimättä, kuunteli ohjausta ja ah. Ei yhtään mitään temppuiluja, ei käynyt edes omilla seikkailuillaan vaikka näki, että radan vieressä istui ihmisiä. Huippu. Ilman tarkennusta kuvattu (=suhru, jossa liikkuu hahmoja) video nollaradasta löytyy täältä.

Traun kanssa tän viikon ohjatut jäi välistä, mutta tehtiin sen tilalla itsenäisesti lisää juoksaritreeniä. Oon ollut vähän laiska niiden kanssa, mutta eipä meillä mikään kiire niiden kanssa ole.

Muutoin ei olla tehty mitään hirveästi arjesta poikkeavaa, hieroin Torelta jumit auki, jonka jälkeen ollaan oltu aika rauhaksiin. Pari sänkkärilenkkiä ehdittiin heittämään tällä viikolla Ditan ja Lunan kanssa, ja näillä näkymin huomenna suunnistetaan taas säkylän metsiin rälläämään isomman koirapoppoon kanssa.

Ja hei, joskus on joku muukin kameran takana kuin minä, muutama Taijan ottama otos siis: