28. heinäkuuta 2017

Lopen Melkuttimilla


Eilen aamulla kerättiin tavarat kasaan ja käännettiin auton nokka kohti Lopen Melkuttimia, suunnitelmana kiertää Iso-Melkutin ihan rauhalliseen tahtiin parissa päivässä. Reittihän ei ole pitkä, 7,1km eikä jyrkkiä mäkiäkään ole kovin montaa. Toki siellä kulkee myös Ilvesreitti ja pienempiä polkuja, joten pidempiäkin lenkkejä siellä saa tehtyä helposti. Kelit suosi, eilen tarkeni hyvin lyhythihaisella muttei silti ollut liian kuuma koirille. Uitettiin ne heti alkumatkasta ihanan kirkkaassa järvessä. Kierrettiin järvi vastapäivään ja tarkoituksena oli jäädä Lepakkolaavulle yöksi. Laavulla oli kuitenkin jo joku amstaffityyppinen koira, joka karasi suoraan Traun päälle ja omistajansa ei ollut mitenkään yhteistyökykyinen, joten päätettiin jatkaa matkaa ja etsittiin toinen leiripaikka. Trau selvisi onneksi säikähdyksellä, vaikkei koskaan varsinkaan jo valmiiksi vieraiden koirien kanssa epävarmalle koiralle tuollaisia kokemuksia tahtoisi. Ei kuitenkaan näyttänyt stressaavan myöhemmin yhtään vieraista koirista, joten toivottavasti ei jäänyt kaivelemaan.



Löydettiinkin sitten sopiva leiripaikka seuraavan sillan vierestä, vettä molemmin puolin ja oli varmasti laavua rauhallisempi paikka. Eikä edes ötököitä riesana, tasan yksi paarma ja yksi hyttynen :D Kasattiin leiri pystyyn, kokkailtiin ja istuskeltiin rauhassa muutama tunti. Illalla käytiin vielä seikkailemassa pieni lenkki metsäpoluilla sillan toisella puolen ja Trau toki tapansa mukaan kävi vähän kastautumassa järvessä.

Harvinaisen epämukavalta vaikuttava tyyny, mutta Trau torkkui siinä varmaan tunnin :D

Tänään aamulla liikkeellä ei ollut juurikaan muita, joten koirat saivat pyöriä vapaana leirin vieressä ja kivat painit vetivätkin! Syötiin ja siivoiltiin jäljet ihan rauhassa, ja seikkailtiin vielä lähiympäristössä ennen teltan purkamista ja tavaroiden pakkaamista. Loppumatkalla autolle olikin vähän enemmän korkeuseroja kuin eilisellä pätkällä, ja sen verran lämpimämpi että uitettiin koiria välillä. Hyvin kuitenkin jaksoivat lämmöstä huolimatta.

Reitti oli kokonaisuudessaan hyvin merkitty, eksyä ei voinut kun vähän polkujen risteyskohdissa piti silmiä auki. Kivaa maastoa, ihanan kirkasta vettä ja ainakin näin arkena huomattavasti esimerkiksi Liesjärveä rauhallisempi paikka. Liikkeessä ollessa vastaan tuli vain pari polkupyöräilijää koko matkan aikana, laavujen luona oli jonkun verran porukkaa mutta aika rauhassa saatiin olla. Telttahan meillä oli heti polun vieressä, muttei siinäkään ollut ohikulkijoita mitenkään jatkuvasti. Räyskälän ilmailukeskus on ihan Melkuttimien vieressä, pienlentokoneista lähtevä melu pienenä miinuksena, muttei niitäkään siellä mitenkään häiritsevästi ja jatkuvasti pyörinyt.

Kiva paikka jota uskaltaa suositella! Mulle tämä oli toka kerta Melkuttimilla, eikä varmastikaan viimeinen.





22. heinäkuuta 2017

Mökkeilyä ja agiepikset

Oltiin taas tällä viikolla mökkeilemässä, eilen palattiin takaisin kotiin. Koirilla oli menoa ja meininkiä, taas melkein kaikki valoisa aika ulkona, ja kelit sallivat pari uintireissuakin mökin läheiselle hiekkakuopalle. Traukin on oppinut jossain uimaan ihan itsenäisesti, viime vuonnakin taisi pari kertaa käydä. Ennenhän se on vain lätrännyt ja kahlaillut.



 Tänään käytiin pyörähtämässä Hyvinkään epiksissä. Aikataulu oli sen verran myöhässä, että odoteltiin paikan päällä kolmisen tuntia ennen oman luokan alkua. Trau otti rennosti eikä turhia stressaillut, vaikkei mulla ollut edes häkkiä mukana. Ja oli oikeen onnellinen saadessaan huomiota ohikulkijoilta.

Radat meni ihan kivasti. Ekalla radalla sählättiin vasta lopussa, varmistelin A:ta (ekaa kertaa täyskorkeana radalla) sen verran, että mun ajatukset oli vielä siellä kun Trau paineli esteestä ohi. Tosin sillä nyt on tapana tehdä sitä toisinaan muutenkin.

Toisella radalla oli kivempi juosta, kun tajusin jättää kännykän pois taskusta ja housut pysyi paremmin jalassa :D Puomilta hyppäsi vähän turhan aikaisin pois, ne käännökset puomilta on vielä vähän vaiheessa. Ja A:lta ohi, mutta tokalla yrityksellä meni kuitenkin nätisti. Sillä on vaan aina niin kiire mun perään, ettei malttanut sinne kiipeillä. Mutta ei mitään isompaa valitettavaa ja hyvä fiilis jäi. Nyt vaan kepit ja keinu kuntoon, A:lle vähän lisää varmuutta ja puomin jälkeiset kääntymiset kuntoon, sit voidaan lähteä miettimään virallisia kisoja.




15. heinäkuuta 2017

Lisää Traun keppitreeniä ja Toren rallykisat

Olihan se sitten kuitenkin kokeiltava miten ne 12 keppiä sujuu, kun kuuden kanssa meni niin näppärästi. Pari kertaa testattiin, Trau ei yhtään hämmästynyt keppien lisääntyneestä määrästä vaan jatkoi kiltisti loppuun asti. Vähän vinokepeillä helpotin, olisi se kai ilmankin voinut mennä. Taas kännykkälaatua ja inisevä keepis taustamusiikkina:



Toren kanssa käytiin tänään rallattelemassa Hyvinkäällä tutussa hallissa. Koska olemme erittäin hyväonnisia, oltiin taas heti ensimmäisinä. Oltiin onneksi jo reilua tuntia ennen rataantutustumista paikalla, ehdittiin hyvin käydä kävelemässä, tehdä viimehetken treenit ja Tore ehti taas tottua hallin hälinään. Tällä kertaa ei ainakaan rataantutustumiseen asti kuulunut mitään vikinöitä häkin suunnalta. 

Jätettiin leikkimiset pois ja kokeiltiin tällä kertaa häkissä odottamisen jälkeiseen rentoutumiseen lyhyttä treenipätkää, joka tuntui sopivan Torelle paljon paremmin. Ratakin oli kivan simppeli, kylttien välit oli vähän pienemmät mihin ollaan totuttu, mutta sekin taisi olla Torea ajatellen vain hyvä. Keepis kun kyllästyy helposti seuraamiseen. 

Pientä haahuilua ja haistelua oli taas havaittavissa, mutta paljon vähemmän kuin viimeksi! Yksi haukahduskin keepikseltä pääsi, huppista. Istumisia oli paljon, ja 1 askel istu, 2 askelta istu, 3 askelta istu-kyltillä tuli sitten yksi ylimääräinen maahanmeno. En lähtenyt uusimaan, liian iso riski siihen että sama virhe olisi toistunut, kun Torella taipumusta siihen on, ja muissa kohdissa istui ihan nätisti. 

86 pistettä ja hyväksytty tulos, meni paljon odotettua paremmin :) Ja nyt on hyyvin väsynyt pieni keepis sängyn alla nukkumassa. Josko seuraavalla kerralla saisi jo jonkun mukaan, että sais jotain videota Torestakin joskus.

Huomenna lähdetään taas mökkeilemään ja harkinnassa on Hyvinkään agiepikset viikon päästä, jos tullaan siihen mennessä takaisin kotiin. Ainakin siihen asti pidetään lomaa agiliitelystä ja tehdään vähän muita juttuja välillä. 

Molemmat on tällä viikolla myös hierottu, Traulta löytyi pientä kireyttä selästä ja pienet jumit lapojen takaa, ei mitään sen isompaa. Torella lannerangassa jumia, mutta muuten ei onneksi löytynyt siitäkään mitään pieniä kireyksiä kummempaa. Selän jumit sitä vähän vaivasikin tällä viikolla, varmaan mökin riehumisista jumiutunut. Ei ole kuitenkaan jalan pompottelua vähään aikaan näkynyt, en tarkkaan edes muista koska on sitä viimeksi tehnyt. Pitäisi opettaa sille pyörän vieressä ravaaminen uusiksi, vetotreenien aloittamisen jälkeen ei ole hillittyä ravia pyörän vieressä jostain kumman syystä löytynyt :D Tekisi varmaan sille hyvää päästä ravaamaan reippaasti ja kunnolla, vapaana se ravailee aika hitaasti ja hihnassa pääsääntöisesti peitsaa, ehkä niille pitäisi saada vähän vaihtelua.

Harmaaparta.

11. heinäkuuta 2017

Keppitreeniä ja rallyy

Tänään käytiin taas hallilla, Traun kanssa jatkettiin keppitreeniä ja olihan se tyrkyllä ollut puinen A pakko kerran juoksuttaa ja kokeilla miten pienen tauon jälkeen sujuu. Pahoittelen kännykkävideon kamalaa laatua:


Vähän se vielä kyselee multa turhan paljon (etenkin kahdessa ekassa pätkässä huomaa), mutta idea sentään on selvillä ja kivaa on. Vauhtiakin löytyy joka kerta vähän lisää. Jos nyt pari kertaa tehdään vielä kuudella kepillä ennen kuin kokeillaan lisätä toinen keppipätkä mukaan. 

Keinua tehtiin pari kertaa ja jotain seuraamistakin taas yritettiin vähän vääntää, ja saksalaista käännöstä. Mut on toi agi vaan ehdottomasti enemmän Traun laji :D

Tore rallatteli, maahanmenon ja perusasennon erottelua joka on taas keepikselle aivan mahdottoman vaikeaa. Tai erottaa se ne toisistaan jos jaksaa keskittyä, mutta sitä maahanmenoa nyt vaan pitää tarjota joka välissä. Ollaan ennenkin painittu saman ongelman kanssa, joten ehkä me tälläkin kertaa saadaan taas homma toimimaan. Tosi kivalla fiiliksellä se kyllä teki, intoa riitti muttei silti lähtenyt sähläämään omiaan. Paitsi siinä vaiheessa kun ajattelin tehdä pari kertaa keinun senkin kanssa, siinä kohdassa keepiksestä tuli aika lennokas. Teki senkin sentään suht hillitysti muutaman yrityksen jälkeen. 


9. heinäkuuta 2017

Juhannusreissu joka venähti

Suunnattiin juhannuksena pariksi yöksi Seitsemisen kansallispuistoon, jonka kartta löytyy täältä. Alkujännitykset heti ennen parkkipaikkaa, auto oli tarkoitus viedä Pitkäjärven P-paikalle, jota ennen oli tiellä ihana lätäkkö. Vähän otti pohja veteen kiinni, mutta hyvin se pösötin lopulta lätäköstä selvisi eikä tarvittu työntöapua. Parkkipaikalla kamat kasaan ja lähdettiin suunnistamaan lyhintä reittiä Liesijärven telttailualueelle, matkaa kertyi siis n. 5km. Luontokeskuksen ja Koveron suunnilla olin seikkailemassa vuosi sitten, siihen verrattuna maasto oli tasaisempaa, mutta loppumatkalla hyvin märkää ja saatiinkin kengät kasteltua ensimmäisen kerran jo ennen leiripaikalle pääsyä.

Reissupoppoo

Oltiin muutama tunti aikataulusta myöhässä jo lähtiessä, joten päästiin heti pystyttämään telttaa ja laittamaan iltapalaa. Muutama tunti taidettiin siinä istuskella hereillä, jonka jälkeen ahtauduttiin telttaan. Kaksi ihmistä ja kolme koiraa, hyvin mahduttiin vaikkei ylimääräistä tilaa jäänytkään. Mun koirista molemmille eka kerta teltassa, ja vaikka alueella oli useampi muukin telttailija, rauhottuivat heti nukkumaan eivätkä herättäneet yöllä kertaakaan.


Seuraavana päivänä pyörittiin telttailualueella ja lähdettiin aika aikaisin kävelemään Kirkas-Soljasta kohti. Sade uhkasi, joten päätettiin jättää teltta sadesuojineen paikoilleen ja kuivia puita sateensuojaan, ja nukkua toinen yö samassa paikassa, ja ihan hyvä niin. Liesilammin jälkeen käännyttiin ratsastusreitille, muutama kävelijä tuli vastaan mutta hevosia ei nähty yhtäkään. Kirkas-Soljasella pidettiin evästauko ja täytettiin vesivarastot pelottavan kylmällä vedellä. Takaisin Liesijärveä kohti lähtiessä se sade sitten jo saapuikin, joten käveltiin takaisin aika reippaasti. Teltalla sai sentään vähän vaatteita kuivateltua. Päivälle kävelyä kertyi yhteensä arviolta n. 10km ja pari kertaa käytiin seikkailemassa lyhyitä pätkiä Pirkan Taipaleen suuntaan.



Sadekeli selvästi ajoi ihmisiä pois, toisena yönä saatiin olla aika rauhassa. Yksi teltta oli meidän lisäksi, ja sieltä suunnalta ei paljon liikettä näkynyt. Mulla oli kännykkä suurimman osan ajasta pois päältä, joten kellonaikoja en tiedä, mutta taidettiin nukkua aika pitkään, ainakin toinen teltta oli jo kadonnut kun me viimein noustiin ylös. Vikana päivänä Seitsemisessä sade pyöri ympärillä ja pakkaamisvaiheessa ukkonenkin tuli suoraan päälle pyörimään hetkeksi. Onneksi koirat ei siitä piitanneet, vähän niitä näytti huolestuttavan muttei mitään sen ihmeempää. Varmaan noin kilometrin kävelyn jälkeen ukkonen katosi ja sadekin taukosi, ja saatiin kävellä rauhassa autolle. Polut oli aika märkiä ja upottavia, mutta kengäthän oli jo valmiiksi märkinä niin mitäs tuosta.

Pakollinen leikkihetki.


Sateensuojassa puun alla ja neiti corgi, jolle meinasi kastumisen (sadetakki ei pysynyt vauhdissa mukana) jälkeen tulla kylmä.

Toinen pakollinen leikkihetki ennen lähtöä.
Siinä vaiheessa meidän piti palata takaisin kotiin, mutta lähdettiinkiin kuivattelemaan varusteita ja lepäämään pariksi yöksi Euraan mun vanhempien luo, josta matka jatkui pariksi päiväksi mulle jo hyvin tutuksi tulleeseen Liesjärven kansallispuistoon, jonka kartta löytyy tutusti täältä.

Auto taas kerran Pirttilahden parkkipaikalle, leiripaikaksi valikoitui Savilahti, jossa en ollut kertaakaan käynyt kuin vähän kurkkimassa miltä siellä näyttää. Tällä kertaa tavarat oli pakattu mukaan vähän järkevämmin eikä koko kävelymatka ollut pelkkää kantamusten kanssa tuskailua. Ja kilometrejähän kertyi alle 3. Sadetta ei onneksi enää näkynyt, mutta tilalle saatiin kova tuuli. Muita ei paikalla ollut, joten koirat saivat olla telttailualueella vapaana ja pääsivät vähän veteenkin läträämään. Illalla saatiin pari telttailijaa seuraksi, siinä vaiheessa jo koirillekin uni maistui.


Aamulla nukuttiin vaihteeksi niin pitkään, ettei ketään muuta ollut enää paikalla meidän kömpiessä teltasta ulos :D Keli suosi, ei ollut liian kuuma muttei enää liian kylmäkään, joten lähdettiin käymään Korteniemessä, maisemien takia Sounkorven reitin kautta (siihen pitkospuureittiin ei koskaan kyllästy). Korteniemen päässä kaikki koirat kävivät uimassa, haistelivat pitkästä aikaa vähän heppoja, Tore ihan reippaasti ja Trau hieman epäileväisesti, ja pidettiin evästauko rannalla. Kilometrejä lenkille kertyi n. 8.



Evästauon jälkeen takaisin Savilahtea ja tavaroita kohti ruokaa laittamaan. Samaan aikaan nuotiopaikalla oli myös yksi vieras isohko koira, mutta hyvin malttoivat paimenet silti lepäillä ilman sen suurempia kyttäyksiä. Tässä vaiheessa eivät enää edes riehaantuneet vieraan ihmisen rapsutuksista, vaan oli aika väsynyttä meininkiä. Ruoan jälkeen kello olikin jo sen verran paljon, ettei laiskat lähteneet kamoja kasaamaan vaan jäätiin vielä toiseksi yöksi, ja seuraavana aamuna suunnistettiin takaisin autolle ja kotia kohti. Kotona viihdyttiinkin sitten huikeasti yksi yö, jonka jälkeen käytiin hallilla tekemässä keppitreeni ja lähdettiin viikoksi mökille. Nyt me pysytellään ehkä hetki kotona(?).